Sitä kuuluisaa makeaa mahan täydeltä

Tänään oli Ylökk:n ilta-agilitykisat ykkösille ja kakkosille. Eilen oli kolmosluokka ja periaatteessa olis pitänyt siellä talkoilla, mutta kun oli ne paimennuskisat. Talkoilin sitten tänään ykkösluokassa, sain asian järjestettyä niin, että jätin Jerikon (ja Ukon) Aneten ja Annelen hoitoon samalla, kun ajoin Mutalaan, ja Marjukka oli niin ihana, että otti ne kyytiin samalla, kun itse tuli kisoihin! Kiitos Marjukka koirien kyytsäilystä ja ratojen kuvaamisesta! Ja onnea nollavoitosta, ensimmäinen kakkosten startti ja heti nolla, kyllä te ootte hyviä! :)

Meidän eka rata ei mennyt yhtä hyvin. Sinänsä Jeriko oli ihan hyvin ohjauksessa ja meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, mutta Jeriko oli hieman malttamaton ja pari rimaa tippui. Tiesin kyllä jo etukäteen sanoa, ettei tollanen rata ole meidän vahvuuksia. Loppusuoran A:lla Jeriko sitten antoi jalkojensa tippua kontaktilta maalle ja vaikka se kyllä pysähtyi, niin päätin ottaa treenin kannalta ja käskyttää takaisin kontaktille ettei tule liikaa tavaksi ja kun virheitä oli jo pohjilla. Siitä sitten HYL.

Toisesta radasta pystyin sitten jo heti sanomaan, että tää on aika hyvä meille. Ihme kyllä mua ei tässäkään vaiheessa vielä hirveästi väsyttänyt vaikka kello oli jo yli 11 ja usein mulla on jo normaalin kisapäivän loppupuolella mehut imetty. Kisakunto kasvanut.. ;) Jaksoin siis keskittyä hyvin ja samoin teki Jeriko. Melkein jokaisen riman kohdalla kyllä kouraisi mahasta, että pysyykö se, mutta hienosti meni. Ihan tokavikalla esteellä meinasin jo hukata Jerikon pakkovalssi-jaakotuksessa, mutta sain sen kääntymään oikealta puolelta puhtaasti. Kyllä riemu repesi radan jälkeen! :D Tuloksena siis 0 ajalla -7,36 ja 3. sija palkinnoilla, radalta tuli yhteensä 5 nollaa.

Pitkä päivä, mutta kyllä kannatti jaksaa, kun nyt noustiin kolmosluokkaan! Jotenkin ihan epätodellinen olo tästä viikosta, voiko mennä näin hienosti? :D Ei ainakaan hullumpi viikko. ;)
Tämä vauhti ei monille ole juuri mitään, toisilla tulokset napsuu vielä nopeammin, mutta mun mielestä jo se, että ylipäätään saadaan näin hyvää tulosta aikaiseksi vaikka Jeriko on mun ensimmäinen koira ei onnistuis ilman, että koira olisi aivan huippu! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta kiitos Anita tästä kultakimpaleesta jolla on kaiken muun hyvän lisäksi sydänkin kultaa. <3

Nyt olis vähän sellainen fiilis, että pidetään agilityssä pieni tauko kisoista ja treeneistäkin. Ainut, että jos piirinmestiksiin päästään, niin sinnehän on pakko mennä, mutta muuten.. ;)