Helppo pentu

Huh, nyt voi huokaista melkein helpotuksesta... ja perään pitää koputtaa puuta.. :D

Kieltämättä itseäkin aavistuksen hirvitti, että mihinköhän sitä taas on ryhdytty, kun pentu tulikin taloon melkein vuosi aiottua aiemmin. Alkoi pikku hiljaa palautumaan mieleen, mitä kaikke pentu ei vielä osaakaan, siis ei yhtään mitään. ;) Kaikki pitää opettaa ja voi sitä siivoamisen määrää mitä pentu teettää! Mutta tämä tuntuukin menevän suht kivuttomasti. :) Jeriko on oikein hyvänä esimerkkinä pennulle <3  ja lisäksi varmaan itse osaan huomattavasti paremmin pennun kasvatuksen kuin mitä Jerikon kanssa.. ;)

Aluksi hieman hirvitti, että tuleeko meille ongelmaa eroahdistuksen kanssa, kun Ukko kipitteli koko ajan perässä ja halusi vessaankin ängetä mukaan. Jerikohan ei ole koskaan sellaista tehnyt vaan päinvastoin on pennusta lähtien aika usein hakeutunut omaan rauhaan nukkumaan. Jerikon kanssa kuitenkin harjoiteltiin yksinoloaoikein kunnolla pitkän kaavan mukaan ja nyt taas Ukko joutui heti maanantaina olemaan pitkän päivän "yksin". Vähän siis jännitti, mutta itse asiassa yksinolo on sujunut oikein mainiosti. Mitään ei ole tuhottu ja kun maanantaina käväisin viemässä pyykkejä kuivumaan ja kuulostelin sitten oven takana ennen kuin palasin, niin ei kuulunut mitään. Aika hienoa jos tää menee näin kivuttomasti! Ehkä Jerikosta kuitenkin on niin paljon seuraa ja turvaa pennulle, kun esimerkillään näyttää ettei tässä mitään kummallista.. :)

Automatkailun kanssa ei myöskään ole ollut mitään ongelmaa, koko pitkän matkan Seinäjoellekin Ukko vaan nukkui kartanlukijan jalkatilassa. Lisäksi täytyy sanoa, että Ukko uskoo tosi pienestä. Siinäkin jalkatilassa alkuun meinasi pari kertaa nousta penkille, mutta kun työnsin takaisin niin kävi vaan nukkumaan ja oli siinä koko matkan eikä paljoa päätä edes nostanut, kun Ilona tuli paikalle istumaan. :D

Matkan alku oli vaan muuten hieman hankalampi ja matka siitä venähtikin, kun Tampereella oli hirveä lumimyräkkä ja rantatie aivan tukossa (Särkänniemen kohdalle tullessa kaksi rekkaa rinnakkain jumissa). Kierrettiin lopulta Epilän kautta, että päästiin varmasti ruuhkan ohi ja sitten oli vielä lumipyryä ja pimeetä pitkän matkaa. Hämeenkyrön jälkeen kuitenkin yhtäkkiä kirkastui ja tiekin oli aivan kuiva, joten pääsi vähän lujempaa painattamaan ettei matka ihan älyttömästi venynyt!

Täällä Seinäjoellakin on mennyt kyllä aivan mainiosti. Ukko asettui sen kummempaa pohtimatta taloksi. Tässäkin varmasti Jerikosta apua, kun se on niin rento. :) Tänään aamulla Ukko jäi vielä vahingossa ihan oikeasti yksin hetkeksi, kun olin Jerikon kanssa lenkillä ja kämppis olikin ehtinyt jo lähteä. Mutta ei oven takaa kyllä kuulunut yhtään mitään ja kun tultiin sisään niin Ukko makasi vaan lattialla. :) Mitään ei ole tuhottu ainakaan toistaiseksi.

Jeriko on myös heltynyt Ukolle. Välillä leikittelee pitkät pätkät lattialla kierien. :D Tässä video minkä kuvasin kotona, näitä olis enemmänkin jos vaan jaksais kuvata tota samaa touhua uudestaan ja uudestaan :D

Kyllä Jeriko edelleen kuriakin pitää ja selvästi päättää milloin haluaa leikkiä, mutta tosi hyvinhän niillä jo nyt menee. Eikä se haittaa jos vähän pitää pentua aisoissa.. ;)

Ukko on tässä vaiheessa ollut aika lailla vapaasti, mutta opetellut hieman käytöstapoja, ruokakupilla ja ovella istumista sekä luoksetuloa nimellä kutsuen. Tosi hyvin kyllä reagoi kutsuihin. Paljoa ei olla vielä autotien vartta kävelty, mutta sen verran kun ollaan niin olen naksutellut autoista samaan tyyliin kuin ollaan Jerikolle vastaehdollistettu. Eiköhän toimi tämänkin kanssa. :) Pikku hiljaa pitäis alkaa ihan oikeasti opettamaan käskyjäkin. ;)

Ukko tossa äsken alkoi ihan tosissaan vaanimaankin Jerikoa, kun Jeriko oli vesikupilla. Hiipi oikein askel kerrallaan ja sitten ihan vieressä syöksyi! :D Onpa kyllä hauska nähdä kuinka toi lampaille syttyy, kun tollasia elkeitä on jo noin pienenä.. :)

Sunnuntaina mennäänkin Somerolle pentupäivää viettämään ja Jeriko pääsee tekemään ratatreeniä. :) Ukko varmaan käy lampaita katsomassa, mutta ei varmasti vielä mitään niistä sano. 29. päivä on meidän paimennuspäivä ja katsotaan sitten, silloinkin Ukko on vielä tosi pieni. Kesän aikana kuitenkin käydään varmasti ahkerasti paimentamassa Jerikon kanssa ja Ukko pääsee samalla katsomaan. Loppukesästä varmaan alkaa sitten jo näkyäkin millainen paimen mulla on käsissäni. ;)

Toi Tampereen lumimyräkkä kyllä ärsyttää! Mä kun olin jo ihan innoissani, että pian on kentät sulia ja pääsee kunnolla Jerikon kanssa treenaamaan! Ja metsät sais kans sulaa, että pääsis jälkeä ja esineruutua tekemään. Jottei teksti loppuisi valitukseen, niin tässä vielä loppukevennykseksi kuva meidän pojista. <3