torstai 12. huhtikuuta 2012

Hajuherne

Ukko on kova saastuttamaan. Silent killer. Siis todellakin päästelee välillä sellaisia kananmunapieruja, että ihme kun huonekasvit on vielä hengissä. :D No, ei nyt ihan, mutta kuitenkin aikas voimakkaita. ;)) Ja salakavalia, ääntä ei kuulu ja yhtäkkiä vaan huomaa, että meinaa tukehtua! ;D Jeriko ei piereskele koskaan. Muuten pennun maha toimii kyllä ihan ok, kakkaa kyllä tulee varmaan tuplasti enemmän kuin Jerikolla. Niinpä vaikka aluksi asia hieman arveluttikin, niin olen päättänyt pikku hiljaa jo alkaa siirtymään raaka-/kotiruuan puolelle Ukonkin kanssa. Syötetään noi loput nappulat mitkä juuri ostin ja samalla pikku hiljaa loppuu nappuloiden syöminen. Aluksi alan nyt antamaan iltaruokana raakaa, ihan jo senkin vuoksi että vähennetään Ukon harmistumistasoa, kun Jeriko saa "herkkua" ja Ukko pelkkää nappulaa. Oli nimittäin tossa yksi ilta ihan "pikkaisen" suivaantunut, kun annoin Jerikolle sen ruuan, täytyi pannasta pitää kun muuten Ukko olisi syöksynyt Jerikon kupille, ja pääsi joku turhautunut vinkaisukin. :D

Ukon ruokintaa on muutenkin hieman pitänyt muokata, kun päivän aikana menee niin paljon herkkuja ulkoillessa palkitessa. Aluksi tämä unohtui ja Ukko taisi hieman pyöristyä, mutta nyt jätettiin sitten päiväateria pois, kun palkkioista tosiaan kuitenkin saa päivällä mahan täytettä. Täytyy tarkkailla, että tulee sopiva määrä ruokaa annettua, ettei ihan läskiksi Ukko tule.. ;)

Muuten on Ukon kanssa mennyt kivasti. Ukko on ollut vaikka missä mukana, eilen oli pitkä päivä kun oltiin ensin mun kaverin luona kylässä puoli päivää ja sitten vielä agilitytreeneissä illalla. Hallilla Ukko sai tutustua Sarin Udoon (belgianpaimenkoira groenendael), joka olikin aivan huippu pennun leikittäjä! Saipa taas uuden erilaisen tuttavuuden, ison mustan sellaisen. :) Ja onhan Ukko tavannut myös Katrin käyttölabbis Patua, sen kanssa innostui hieman riekkumaankin viimeksi. :) Ukko saa vielä paremman sosiaalistamisen kuin Jeriko pentuna, kun Jerikon kanssa ollaan jo tutustuttu niin moniin kavereihin lisää, että niistä on sitten Ukollekin kavereiksi. :)

Hallilla Ukko oli oikein reipas. Odotti hienosti kiinni sidottuna Jerikon kanssa. Tein Ukon kanssa myös pienen istumis-treenin ja hitsi kun oli pätevä pieni poika! Todella innoissaan tekemisestä eikä yhtään häiriintynyt ympärillä olevista koirista vaikka päästin hihnasta irti. On se kyllä pätevä ja itsekin olen varmasti kehittynyt kouluttajana, Jerikon kanssa olin varmasti alkuun liian passiivinen ja opin kunnon riekkumisen vasta myöhemmin. Mutta treenejä Ukon kanssa siis jatketaan, seuraavaksi sitten se maahanmeno, mutta hieman vielä haluan vahvistaa istumista yksikseen ennen uuden liikkeen aloittamista. Ulkona Ukko ei oikein malta vielä istua..

Jerikon kanssa agilitytreenit meni hieman vaihtelevasti. Tiistaina tein varmaan vapaalla kentällä yksikseen Jerikon kanssa hieman liikaakin ja Jeriko oli sitten meidän varsinaisella vuorolla jo hieman väsynyt. Päivi teki kuitenkin havainnon, että persjätössä Jeriko tiputtaa takajalkansa ja usein sitten rimankin. Tämä johtuu varmaan useista asioista: 1. teen ohjauspuolen vaihdon ehkä liian terävästi, 2. hidastan samalla kun vaihdan ohjauspuolta, jolloin Jeriko yrittää hidastaa ilmassa ja pudottaa riman, 3. leikkaan välillä ehkä liikaa Jerikon eteen/liian läheltä estettä, jolloin Jeriko pelkää ehkä törmäystä ja rima tippuu sen vuoksi. No, tähän on tarkoitus sitten jatkossa kiinnittää huomiota.
Keskiviikkona oli viimeiset Ylökk:n talvikauden treenit ja siten viimeiset Ninan pitämät treenit ainakin toistaiseksi. Tehtiin radan pätkää joka oli aika hauska, Jeriko vaan oli vuorotellen korvat ihan tukossa ja välillä taas liiankin herkkä.. Johtuiko sitten siitä, että Ukko tuli mukaan ja Jeriko siitä ehkä hämillään.. No, ota tosta sitten selvää. Teki kyllä välillä tosi hienostikin. :)
Ninalle kiitos vuoden treeneistä, kivaa on ollut! :)

Tänään tuli Jerikon luonnetestin aikataulu. Kun Ukko tuli meille ja Jeriko oli siitä pari ensimmäistä päivää aika pahana, mietin että vaikuttaakohan se jotenkin Jerikon luonnetestiin, mutta nyt Jeriko on onneksi ollut jo aivan rentona kotona niin ei varmasti pitäis silleen vaikuttaa. Vaikka voihan luonne muuten hieman muovautua, kun onkin kaksi koiraa talossa, Jeriko on ehkä hieman aikuistunut lisää. Voi siis olla hyväkin juttu, että Ukko tuli nyt.. ;) Oli miten oli, ensi viikon sunnuntaina se sitten testataan millainen Jeriko on tuollaisessa hyvinkin paljon tavallisesti poikkeavassa tilanteessa. Ihan mielenkiintoista nähdä. :)

Tokokokeisiin nyt on jotenkin ihan sika vaikee päästä. 28.4. ollaan tosiaan jonossa, en tiedä millä varasijalla, pitäis varmaan tiedustella.. Yritin ilmoittautua 1.5. kokeeseen ja mietin jo, että vappupäivänä ei varmaan ole kauhean moni hullu kokeeseen menossa, ja että voisin ilmoittautua vasta aamulla. Matti kuitenkin valvoi, joten kirjoitin ilmoittautumisen sähköpostiin ja Matin piti se laittaa, mutta sähköposti olikin sulkeutunut, kun sitä ei oltu käytetty ja Matti tuli herättämään 00.20, jolloin laitoin ilmoittautumisen menemään. Ja taas varasijalle! Siis vappupäivänä! Oikeesti?! Ihan hulluksi mennyt tää ilmoittautumistouhu, aina pitäis ollaan heti puolenyön jälkeen laittamassa ilmoa. Selvästikin kokeita järjestetään aivan liian vähän, kun niin vaikea päästä! Seurat aktivoitukaa! Ja harrastajat aktivoitukaa talkoilemaan niin olisi itsekin helpompi päästä kokeisiin jos kokeita järkättäisiin enemmän! ;)

No joo, 28.4. olisi myös Lempäälässä agilitykisat, joihin voisin sitten mennä jos tokokokeeseen ei pääse. Toisaalta en tiedä ennen agikisan ilmoittautumisen sulkeutumista, voisinko päästäkin.. Valintoja valintoja.. Haluaisin kyllä päästä voittajan kokeeseen nyt äkkiä, kun edellisestä on vierähtänyt jo tovi, sais nyt vaan sen ykkösen sieltä niin voisi jättää tokon kesäksi vähän hautumaan ja korkata evl:n syksyllä. Mutta jos ei pääse kokeisiin niin sitten ainakaan ei voi saada ykköstä, ja sitten jää vähän hampaan koloon ja vaatii multa itsekuria (jota mulla ei ehkä ole), että silti jättäisin tokon kesäksi hieman vähemmälle, kun on paljon muutakin.. :D

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Nyt, kun kerroit Ukon hiljaisista hiihtäjistä niin muistan, kun Rudilla oli samaa vikaa. :D Aloin jo jossain vaiheessa huolestua. Niin pahalta ne haisi. :DD Yhtäkkiä se kuitenkin loppui ja hyvä niin.

-Heidi- kirjoitti...

Marneus haisi pentuna aivan järkyttävälle. Ei sitä sanoin pysty kuvailemaan, mutta jotain osviittaa antaa varmasti se, että useamman kerran heräsin kesken unien kun pentu päästeli hajujaan siinä sängyn vieressä.. Tuntui että nenä olisi tippunut :D

Sabina kirjoitti...

Meillä on kans tollaista yöllistä saastuttamista tapahtunut.. Kyllä se jo aika pahalle haisee jos siihen herää.. :D