Aloitettiin aamusta ratatreenillä ja Jeriko oli ensimmäisenä vuorossa. Edellisestä paimennuskerrasta on taas aikaa, kun liukkaat kelit ei ole oikein suosineet Mahnalassa paimentamista.. Hieman oli maahanmenot valuvia, mutta sinänsä meni tosi kivasti. Hakulinja sijoittui niin, että lampola jäi siitä vasemmalle, lampailla kova veto sinne. Lähetin siis vasemmalle kaarelle ja kaari oli kyllä tosi hyvä, pullea ja laaja. Jeriko kuitenkin pysähtyi mun nähdäkseni "liian aikaisin", jonnekin kello 10:n ja 11:sta väliin, vähän niin kuin tasapainoon tolppakoirakkona toimivan Kimmon ja Wenjan taakse. Käskin Jerikon sitten uudestaan vasemmalle kello kahteentoista, jonka seurauksena lampaat lähti kohti lampolaa ja jouduin pyytämään Jerikon uudestaan estämään. Jälkikäteen Kimmo kommentoi, että miksi menin Jerikoa siirtämään, kun se pysähtyi juuri oikeaan kohtaan, kun vaistosi lampaiden vedon. Tällä mun arviointivirheellä 20:n pisteen hakukaari tippui ehkä 15:sta pisteen hauksi.. Ehkä pitäisi tosiaan välillä luottaakin koiraansa.. ;)
Omasta mokasta huolimatta saatiin lampaat ihan mallikkaasti lähetystolpalle ja vaikka meinasin itse ensin kävellä siitä ohi, niin myös sen ympäri. Poispäinajoon lähdössä itse taas mokailin, olin kuulemma vähän oudolla linjalla itse siihen nähden mihin olisi pitänyt lähteä.. Siinä sitten hetki hinkattiin ennen kuin päästiin liikkeelle. "Portit" oli vain pienen tikut, jotka näin kirkkaassa auringonpaisteessa vasta, kun lampaat oli jo kohdalla/ohi. Pienet koukerot siis myös tähän kohtaan, mutta päästiinhän niistäkin.
Häkitys ei sitten meinannut onnistua millään, yksi lammas oli sellainen junttura, että aina se sujahti jostain välistä ohi! Muutenkin sama lammas heittäytyi oikein hankalaksi muidenkin kanssa, Wenjakin joutui tekemään kunnolla töitä että sai järkeä taottua sen kalloon. ;) Me jätettiin sitten häkitys toiseen treenivuoroon, kun Jeriko oli jo niin hyvin yrittänyt eikä turhaan kannattanut väkisin yrittää, kun alkoi jo väsyäkin.
Toisella vuorolla "hiukan" jännitti häkityksen yrittäminen, kun oli katsellut kuinka varsinkin tämä yksi lammas ja myös eräs toinen pisti kunnolla hanttiin ja Kimmo ja Wenjakin sai tehdä töitä häkityksen eteen. Päätin kuitenkin uskaltaa yrittää ja katsoin oikein tarkkaan miten Jerikoa käskytän. Niinpä sitten saatiin lampaat ihan ykkösellä sisään, ei nyt silleen suoraa juoksua, mutta sain Jerikon oikeaan kohtaan kaarea pysäytettyä ja siitä askel kerrallaan lampaat painostettua sisään ilman, että edes se yksi reikäpää tuli ohi! ;) Jihuu! Sitten otettiin hakukaaria porukalla toisiltamme. Jeriko teki kaksi aivan törkeän hyvää hakukaarta, sanattomana sydän kurkussa vaan katsoin, että tekeekö se todella niin hienot pulleat kaaret loppuun asti, ja kyllä vaan teki! Toisen onnistuneen hakukaaren jälkeen päätin lopettaa, että varmasti loppuu siihen hienoon onnistuneeseen. :)
Jeriko on kyllä symppis, kun se juoksee hakukaarella, painelee niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, vaikka pidemmistä jaloista olisi kieltämättä apua. ;) Mutta siis näkee, että Jeriko todella nauttii paimentamisesta. Ei se ole paimenlinjaisen veroinen, vietti ei ole yhtä vahva ja tulee helpommin pois vietistä heti, kun työt on ohi, mutta show-linjaiseksi kyllä ihan etevä tapaus. Jeriko kyllä osaa yllättää mua, niin kuin nyt noilla hakukaarillaan. Aina se yrittää parhaansa. <3
Valitettavasti kamera ei tullut pellolle vielä tässä vaiheessa mukaan, eikä ole kuvamateraalia Jerikon menosta. Jerikon treenin ajan Ukko odotti oikein hienosti ja rauhassa yksin autossa.. ainakin mun tietääkseni.. ;)
Kahdentoista aikaan paikalle saapuivat muut pentuesisarukset. Oli kyllä kiva nähdä muita pentuja (kuin myös niiden omistajia) ensimmäistä kertaa! Ukko on tässä vaiheessa selvästi muita sisaruksia isompi, useamman sentin korkeampi niin että kauempaakin huomaa kokoeron! Ei taida mikään pieni poika Ukosta jäädä.. ;)
Pentuset pääsi sitten lampaita katsomaan ja Swedu-iskä autteli tarpeen tullen. Ensimmäisellä vuoronsa Ukko aloitti lampaan kakka -välipalalla, ai että kun oli hyvää! ;) Kun siinä vetelin Ukkoa perässä hetken aikaa niin jo alkoi lampaatkin kiinnostamaan. Toisella vuorolla ei kakkapapanat kiinnostaneet enää ollenkaan ja käytiin vaan nopealla visiitillä aitauksessa, kun Ukko lähti heti niin määrätietoisesti lampaiden perään ettei enempää tarvinnut. Ukko jäi myös vuoronsa jälkeen isompien kanssa lampaita kyttämään aidan takaa. Oikein lupaava pikkumies, vasta 11 viikkoa! :) Nyt sitten katsellaan maltilla, että miten se tosta kehittyy. Jos se on helposti hallittavissa vaikka vietti kasvaisikin, niin voidaan jatkaa treenaamista, mutta jos meinaa mennä siihen että pitäis alkaa liikaa raivoamaan, niin sitten pistetään poika tauolle. ;) Seuraavan kerran Ukko pääsee lampaille kuun lopussa.
Sain nyt myös paimennuspillin ja jopa jotain ääntä siitä lähtemään, nyt vaan pillikäskyjä harjoittelemaan! ;)
Roppakaupalla lisää kuvia löytyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti