Tokoilua

Käytiin tänään Tuijan kanssa parkkihallissa treenaamassa, olispas kivan lämmintä. ;)
Jerikon kanssa otettiin heti alkuun tunnari. Laitettiin kapulat paikoilleen, kun Jeriko vielä odotti autossa. Ensimmäinen lähetys oli vähän härö, kun Jeriko ei edes ensin huomannut kapuloita, meni tarkistamaan rasian jossa pidän kapuloita. Löytyihän ne kapulat sitten, Jeriko haisteli tarkkaan, nosti väärää, luopui siitä ja nosti sitten oikean. Tuija naksautti tästä (seisoi lähempää ja näki oliko oikea), palkka mun luota. Sitten pari uutta toistoa niin, että itse peitin kropalla oman asettamisen. Pari tosi hyvää toistoa tuli, eiköhän se varmuus taas tässä kasva, ettei niitä vääriä tarvitse ollenkaan ihmetellä.

Sitten seuraamista. Joka oli jotenkin aivan surkeeta, ei ollenkaan sitä Jerikon hienoa seuraamista mistä tykkään. Väljää, haahuilua mun mielestä, ei välttämättä tokotuomarin mielestä, mutta mun mielestä kun en tunne koiraa reidessäni enkä katsomatta tiedä varmasti missä se on.. Otettiin sitten seuraamista eri pituisissa pätkissä ja alkoihan se kunnollinen työskentely taas löytyä. Otettiin myös askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan, eikä kuulunut pihaustakaan. Vaikka yritin lelulla riekuttaa ja nostaa kierroksia. Ei nyt sitten päässyt siihen puuttumaan, ja tiedän kyllä että ääntelyä taas jännemmässä tilanteessa varmasti tulee. Vaikka oli tuollakin aikamoista vilinää ja kuulutuksia tuli hirveän kovalla äänellä.. :D

Ääntelystä tähän väliin sen verran, että ollaan edistytty ainakin jossain määrin. Jeriko nyt ensinnäkin ylipäätään tiedostaa ääntelynsä ja toisekseen tietää, että sitä ei oikein hyvällä katsota. Ääntelyä tulee siis arjessa lähinnä ulos lähtiessä ja siihen ollaan nyt puututtu. Jeriko odottaa eteisen käytävän päässä, mutta jos vinkuu tokaisen neutraalisti "oijoi" ja ohjaan Jerikon makuuhuoneeseen. Jos ääntely jatkuu, uusi "oijoi" ja ovi menee kiinni. Hiljaisuudella pääsee taas lähemmäksi ulko-ovea. Jeriko on siis selkeästi alkanut hiffata ideaa, nykyään on varsinkin Matin kanssa ulos lähtiessä usein jo aivan hiljaa (mun kanssa kierrokset vielä hieman korkeemmat), ja jos inisee niin lähtee usein jo omatoimisesti makuuhuoneeseen. Sunnuntaiaamuna kävi hassu juttu, kun oltiin lenkille lähdössä. Jeriko istui hiljaa käytävän päässä, mutta kipitti yhtäkkiä omatoimisesti makuuhuoneeseen ja vinkaisi sitten siellä! :D :D Mutta siis Jeriko alkaa tajuta, ja se on hyvä se. :) Uskon, että nyt meillä on jo oikeasti realistiset mahdollisuudet saada ääntely seuraamisessakin haltuun. Tuijan kanssa tätä pohdittiin, ja seuraavaa koetta ajatellen järkevä ratkaisuhan olisi keskeyttää seuraaminen kokeessakin jos ääntelee, muuten pian oppii, että siellä kyllä saa äännellä. Vaatii vaan itseltä aika lailla pokkaa pistää seuraaminen nolliksi ja siinä sivussa sanoa hyvästit ykköstulokselle heti ensimmäisen liikkeen kohdalla.. Mutta se olisi JÄRKEVÄÄ.. Huah. Kai se on vaan treenattava parhaansa mukaan ja henkisesti valmistauduttava siihen, että jos ääntelee niin seuraaminen keskeytetään. Onneksi Jerikon ääntely rajoittuu vain seuraamiseen!

Takaisin asiaan. Kaukkareita tehtiin. Hyvin meni isosta häiriöstä huolimatta ja vaikka tein vähän reilulla VOI-etäisyydellä. Myös liikkeestä istumista tehtiin ja otin nyt virittelyn käyttöön, kolme toistoo taisin ottaa ja kaikki tietenkin aivan nappiin niin kuin ei olisi koskaan mitään epäselvyyttä ollutkaan. :D

Vielä lopuksi lyhyitä epäsäännöllisiä seuraamispätkiä. Nyt alkoi Jerikon kylki tuntumaan reidessä, alkoi taas intoa löytymään. :)

Näillä jatketaan. Kokeenomaista palkkaamista ja treenaamista pitäisi ottaa nyt enemmän.
Niin joo, ollaan otettu merkki taas ohjelmistoon, nyt sillä matalalla merkkikartiolla. Muutamia toistoja ensin hiirimatolla ja sitten ilman hiirimattoa sheipaten. Herkästi meinaa alkaa tarjoamaan nenäkosketusta merkkiin, mutta tänään ei kyllä Tuijan kanssa treenatessa, hyvältä näyttää nyt. :) Vauhtia ja etäisyyttä vaan liikkeeseen jatkossa. Ja sitten voisi alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa ja ruutuun lähettämistä merkiltä..