Heti ensimmäisenä kun tultiin mökille Jeriko meinasi juosta suoraan tervehtimään Emmiä, jolla nyt vaan sattui olemaan trimmeri/raivaussaha (ei siis mikään pieni sähkökäyttöinen siimaleikkuri, vaan kunnon bensamoottorilla käyvä kone) käsissään ja käynnissä. Tässä kohtaa olisi ollut paikallaan pieni pelko ja kunnioitus laitetta kohtaan, mutta eipä Jerikoa pelottanut, ollako nyt mielissään vai mitä...?
Keskiviikko meni mukavasti hengaillessa ja ruokaa laittaessa, tosin Jerikolla oli kyllä aktiviteettia kun aina oli joku jolle kuskata frisbeetä heitettäväksi. Ja kyllähän sitä heiteltiinkin! Myös porakaivosta tulevaa vettä oli Jerikon mielestä kiva nappailla.
Mutta joka tapauksessa oli hieman erilaista meno kuin viime juhannuksena milloin viimeksi oltiin Kutalassa, silloin Jeriko huiteli pelloilla lintujen perässä ja huudot kaikui lähinnä kuuroille korville, ja teki muutamia tihutöitä. Nyt oli niin kilttiä poikaa että!
Torstaina oli sitten jännä päivä. Aamu taisi alkaa frisbeen heittokierroksella ja siitä sitten lähdettiin sienimetsälle. Jerikosta toivottiin sienikoiraa, mutta vielä olisi vähän kouluttamisen varaa sillä saralla. ;) Lähinnä Jeriko juoksi kuin tuulispää metsässä minun, Emmin ja Tuijan väliä, piti huolen että kaikki oli tallessa. Aika rankka homma oli. Itsekin olin ensimmäistä kertaa sienessä, mutta onnistuin jopa löytämään joitain kelvollisia sieniä.
Syötiin taas päivällä oikein hyvät ruuat, kun Olli tuli töistä ja lähdettiin sitten kalaan. Jeriko ei ole tosiaan koskaan ollut moottoriveneessä ja soutuvenekeikatkin on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin sellaisia muutaman minuutin soutukeikkoja melko lähellä rantaa. Siis vasta totuteltu. Moottoriveneeseen sitten kuitenkin mentiin ja sanoin, että kyllä Jeriko osaa olla missä vaan kun vaan käsken olla. Mutta eipä paljon tarvinnut käskeä, kun oli niin luontainen laivakoira! Jeriko tuntui oikein nauttivan vauhdista kun liikuttiin ja sitten kun jäätiin paikalleen onkimaan niin Jeriko pisti nukkuen veneen laitaan. Hyvin pärjäsi vaikka uni keskeytyi välillä kalan lentämiseen päin naamaa, emännän horjahtaessa päälle tai juoman kaatuessa päälle. Kärsivällisesti kesti myös meidän metelöintiä ja räkätystä. ;)
Rantaan päin ajaessa annoin Jerikon tulla keulaan istumaan ja näytti tykkäävän siitäkin paikasta.
Perjantaiaamuna käytiin vielä pikaisesti etsimässä lisää sieniä huonolla onnella, mutta Jeriko keksi leikkiä pientä peuraa ja loikki kaurapellossa niin, että korvat ja hännän tupsu vaan vilahteli. :D
Oli kyllä todella mukavat pari päivää. Näki oikein kuinka Jeriko nautti vapaudesta ja kaiken uuden kokemisesta, puhumattakaan loputtomista rapsutuksista! Sain kyllä olla ylpeä siitä kuinka Jeriko käyttäytyi ja kuinka hyvin pärjäsi. Jerikon saattoi jättää pihaankin aivan huoletta yksikseen, ei ollut aikeissakaan liikkua mihinkään. Emmin äiti oli aivan myyty ja kehui, että Jeriko on "rodullensa kunniaksi", enkä kyllä voinut vastaan väittää. ;) Kamalaa hehkutusta, mutta kai sitä saa olla koirastaan ylpeä kun se on niin mainio, hurmaava pönttö. <3
4 kommenttia:
Ihana Jeriko! <3 Vitsit, että tuli olo, että on pakko päästä mökille! Rudikin nauttii aina niin paljon, kun saa touhottaa menemään ja olla vapaana luonnossa. Rudillakin on nykyään suurimmaksi osaksi ne korvat päässä. Ajoittain on jopa tuntunut, että pitäis saada penneli taloon pitämään yllä epäjärjestystä. ;D
Universumi pyrkii kohti epäjärjestystä, eikös se niin ole? ;)
Hyvä pointti. Tuota tuun käyttämään meillä kotona, jos kuuluu poikkipuolista sanaa. ;D
Olihan se Jeriko oikein hurmaava, kun viime tiistaina agitreeneissä nähtiin. :)
Lähetä kommentti