Kyllä Jeriko osaa! :)

Maanantain ja tiistain agilitytreenit meni kivasti, maanantaina tehtiin pitkästä aikaa sitä pöytääkin ja hyvin meni. Ensimmäisellä kerralla Jeriko kyllä meinasi sukeltaa melkein pöydän alle, kun hidasti niin voimakkaasti mun suhinasta eikä heti tajunnut hypätä pöydälle! :D Mutta siis hyvin meni sitten kuitenkin, hyvä että sitäkin on nyt otettu. ;) Hassu juttu vaan, että Jeriko tuntuu reagoivan Ylökk:n treeneissä hidastukseen, mutta ei Hannan treeneissä tai kisoissa viimeksi.. Yleistäminen siis vielä kesken, mutta sitä voi treenailla sitten kotonakin, eli sitä pitäisi tehdä.
Keinu tuli näissä treeneissä, ensimmäinen oli lentokeinu kun en ajoissa komentanut että "nätisti", sen jälkeen meni kyllä taas hyvin, joku ajatuskatkoskin Jerikolla ehkä oli. :D
Kepeillä tehtiin maanantaina paljon treeniä, kepit oli hieman vinosti kahden hypyn välissä ja aika lähellä hyppyjä, siitä saatiin hyvää treeniä kepeille hidastamiseen ja oikean sisäänmenon hakuun heti hypyn jälkeen ja hieman eri kulmista eri hypyiltä. Otin myös sivuttaisetäisyyttä ja leijeröin veiressä olevan keinun, hyvin meni! :)

Tiistaina tehtiin samaa rataa kuin edelliselläkin viikolla puolesta välistä loppuun asti. Muhun vaan iski maanantain ja tiistain välissä nuha, ja olin sitten treeneissä pienenkin juoksemisen jälkeen ihan puhki. Juoksin kuitenkin ihan antaumuksella kun piti ehti tekemään niistoa niiston perään, mutta meni itse asiassa tosi hyvin kun vaan uskalsin lähteä esteeltä toiselle ajoissa, Jeriko tuli hyvin perässä ja se on kyllä huippu kun se ei niitä rimoja tuollaisissakaan tilanteissa tiputtele! :) Keinu meni tosi hyvin, pelkällä "keinu"-käskyllä haki keinulle jo ihan oikealla fiiliksellä, ei niin kuin puomille olisi menossa.
Keppejä tehtiin myös erilaisista kulmista ja tosi kivasta haki niitä, jopa tosi vaikeasti avokulmasta. Hanna kehui, että Jeriko tekee fiksusti kun hidastaa ennen keppejä ja katsoo tarkkaan mihin väliin lähti. :)

Flunssa pisti nyt stopin myös mun suunnitelmille rullaluistelulenkeistä, katsotaan nyt meneekö nopeasti ohi ja milloin päästäis kuntoilemaan. :)

Maanantaina päivällä päätin sisätreeninä ottaa kaukkareiden maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Ajattelin, että tarvitsee taas imuutella ensin nakilla ja opettaa liikerataa, mutta jotenkin tulin ottaneeksi ensimmäisen toiston ihan vaan käskyllä ja käsimerkillä niin, että seisoin Jerikon edessä. Ja Jeriko teki aivan täydellisen seisomaan nousemisen! Välillä toi poika kyllä niin yllättää mut! :) Tai ei se nyt ihan täydellinen ollut, täydellinen kyllä sinänsä, mikään jalka ei liikkunut, mutta tähänkin tarvitsee kyllä opettaa ettei tule liian etupainoiseksi, että sitten istuminen ja maahanmeno onnistuu puhtaasti. Hyvin lähti kuitenkin heti sujumaan, kun Jerikoa vähän avitin (nojasin itse vähän kohti ja kun Jeriko siirsi painoa taaksi naks ja palkka, tai joitain toistoja niin, että pidin kättä vastassa lähempänä). Alkoi jo heti pystymään ottamaan vähän etäisyyttäkin ja onnistui hyvin. Istumasta seisomisen Jeriko kyllä osaa nyt hyvin, eikä tule ollenkaan liian etupainoiseksi, siitä maahanmenokin onnistui heti puhtaasti. Hyvä Jeriko! :)

Mutta sitten se tunnari, a.k.a. murheen kryyni. Miten saan Jerikon tajuamaan, että hakee mun hajua, eikä puun hajua? Olen nyt palannut mun alkuperäiseen suunnitelmaan, että olen piilottanut heinikkoon oman ja yhden häiriökapulan. Suurimmaksi osaksi Jeriko tuntuu ottavan sen kumpi vaan ensin kohdalle sattuu, hakee siis puun hajua selvästi. Välillä vaihtoi kyllä oikeaan, mutta sen jälkeenkin jatkoi samaa summa mutikassa kapulan nostoa. Ei selvästikään vielä ole lamppu syttynyt. Olen sitten tässä ajatellut käyttää menetelmää, jonka nimeä en nyt tiedä, mutta esim. Tommy Wirénin kanakursseilla on käytetty tätä muoto- tai värierottelun opettamiseen. Miksi siis ei toimisi hajunkin kanssa..? Olen siis tehnyt toistoja pelkästään omallakin, jotta siitä tulisi "kuuma" kohde. Hämykapulan kanssa sitten olen tehnyt niin, että jos nostaa väärän, otan oikeankin pois ja laitan oikean takaisin kun lopettaa väärällä pelailemisen. Muuten en reagoi mitenkään siihen, että nostaa väärän. Ongelma vaan on se, että Jeriko ei varsinaisesti edelleenkään tajua mikä on "oikea". Mutta ehkä se siitä.. Ja sitten kun tajuaa sen, niin uskon että tällä menetelmällä tajuaa hyvin, ettei niihin vääriin kannata ollenkaan mennä koskemaan, koska sitten menettää oikeankin (hetkeksi). Siis tää tunnari on vaan niin vaikea, olen itsekin aika ymmälläni miten sitä opettaisi kun ei ole tuntunut toimivan muillakaan mulle neuvotuilla menetelmillä. Mutta ideoita otetaan vastaan! :)
Pitäis taas mennä ostamaan rimaa Bauhausista ja mennä pilkkomaan iskälle iso kasa kapuloita, kun ne on loppu. Aiemmin saatoin käyttää samaa "omaa" uudestaan, mutta nyt olen tosi tarkka ettei kapuloissa ole mitään ylimääräisiä hajuja joita Jeriko voisi luulla hakevansa, vain mun haju ja puun haju (Matilta löytyi hyvät kärkipihdit joilla voin itse noukkia hämykapulat ilman, että niihin tulee mun hajua). Katsotaan sitten jatkossa miten toi alkaa aukeamaan Jerikolle..

Tänään kävin Jerikon kanssa cittarin pihassa treenailemassa. Hyvin Jeriko pitää kontaktia häiriössä ja seuraakin ihan toko-kivasti, mutta seuraamisesta on nyt jotenkin se into kateissa. Jeriko ei nojannut mun reiteen tai kääntänyt päätä reiden eteen. Siis tää on paha juttu mun mielestä! No, ehkä ei tarvitse nojata mutta pään saisi kääntää kunnolla mua kohti/eteen. Kyllä se kontaktia pitää koko ajan, mutta silleen vähän niin kuin sivusilmällä, saisi olla röyhkeämpi, puskea päälle! :D
Kaupan pihassa mulla ei ollut lelua mukana, mutta täytyy varmaan käydä illemmalla vielä vähän lisää treenailemassa/nostattamassa intoa lelun kanssa kunhan toi sade lakkaisi... Ja jatkossa pitää muutenkin seuruutella vähän useammin, ei olla sitä treenailtu oikeestaan ollenkaan vähään aikaan. Menee siis liian tokoksi ilman kunnon riehuttamistreeniä, hyi... ;)

Meillä on ollut myös pientä ylimääräistä härdelliä kotona, kun maanantaina päivällä Lululle ja Lallille tuli pientä erimielisyyttä ja siinä tohinassa Lululle aukesi haava etutassun ranteeseen. Eläinlääkärille ei ollut helppo päästä ja istuin lopulta puoleen yöhön asti Lulun kanssa odotusaulassa ennen kuin päästiin sisään. Lulu rauhoitettiin ja sai pari tikkiä, antibioottikuurin ja kipulääkkeen, yöksi kuitenkin jäi ja hain Lulun vasta eilen aamupäivällä kotiin.
Jeriko on ollut aivan ihana kun se on niin huolissaan Lulusta, koko ajan nuolemassa Lulun päätä ja niskaa, auttaa kun toinen ei pysty itse normaalisti peseytymään.  <3

Ensi viikonloppuna on tosiaan lauantaina Ylökk:n agilitykisat, joihin olen ilmoittautunut kolmelle radalle, kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Aika paljon, varsinkin flunssassa, toivotaan siis ettei mun nuha ainakaan pahene, mielellään saisi mennä ohi tai saan pakata mukaan kasan nenäliinoja ja niistellä aina ennen ja jälkeen radan.. Ehkä ei siinä tapauksessa myöskään kannata kuvata liian läheltä, ties mitä kuvassa sitten näkyisi.... ;D Mutta innolla siis odotan, ihan fiiliksissä, treenit on nyt mennyt hyvin ja me ollaan valmiita, kunhan itse osaisin lukea radan hyvin ja ohjata asianmukaisesti niin kyllä Jeriko homman hoitaa. ;)

Sunnuntaina on sitten tottelevaisuuskoe. Toivon mukaan en ole aivan kuollut lauantain jäljiltä ja Jerikokin jaksaa antaa parastaan. Liikkeet on ihan hyvällä mallilla, ei pitäis olla mitään ongelmaa minkään kanssa, edes niiden kaukkareiden. Toivotaan, että menee hyvin! :) Avoimessa luokassa on meidän lisäksi vain yksi koirakko, menee siis ainakin kerrankin nopeasti! :D

Mutta huominen ja perjantai olisi kai tarkoitus pitää lepopäivinä, että intoa ja energiaa riittäisi varmasti viikonlopulle. Itse saatan kyllä perjantaina lähteä katsomaan Somerolle paimennuskisoja ja näen toivon mukaan kun Sanna ja Roy vetää.. :)
Paimentamassa ei itse olla päästy käymään hetkeen ja se on kyllä harmi. :( Elättelen vähän toiveita, että sunnuntaina päästäis kokeen jälkeen Mouhijärvellä käymään, mutta katsotaan nyt. Maanantaille olen myös yrittänyt sopia treenejä Mahnalaan ja ainakin sitten keskiviikkona ollaan menossa Somerolle! :)