Kisajännitys iskee...

Maanantaina Ylökk:n treeneissä Jeriko oli vähän pihalla. Tehtiin mun toiveesta 1-luokan rataa, en muista enää kenen tekemä se oli, mutta Carita oli sen jostain netistä hakenut... Vähän jännitin keppien sisäänmenoa, että hakeeko Jeriko sitä nyt hyvin kun viime viikolla oli sen kanssa ongelmaa, mutta lähti nyt kepeille hyvin. Sitten vaan tuli sellainen ongelma, että Jerikolla oli hirveä kiire keppien jälkeiselle vinolle hypylle (jolle ei edes oltu menossa vaan sivulle putkeen) ja karkasi useamman kerran ennen viimeistä väliä hypylle. Hinkkailtiin sitten keppejä vähän erikseen ja muutaman esteen takaa, ja alkoihan se sitten lopulta sujua, vaikka edelleen selkeä veto hypylle oli. Jerikossa on se osittain hyvä ja osittain huono puoli, että se hakee niin suoraan itse esteitä: jos mä siis vaan juoksen eteenpäin niin Jerikokin lukee esteitä suoraan edestään. Kaikki sujuu hyvin jos voin ajoissa kutsua/suhista/kääntää kroppaa ennen kuin käännytään, mutta kepeillä ei oikein uskalla tehdä mitään noista ja hypyn imu tuotti vähän tuskaa. Hypyt taitaa olla Jerikolle loppujen lopuksi se kaikkein mieluisin este, jos tästä voi nyt mitään päätellä. :D

Radassa oli myös keinu, jota myös hieman jännäsin, paljoa ei sitä olla vielä radassa tehty. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jeriko lähtee kyllä keinulle tosi vauhdilla ja hidastaa vasta kun sanon oikein painokkaasti, että "nätisti". Toisaalta ihan hyvä, ettei liikaa himmaile keinulle, mutta en tiedä tulisiko ilman "nätisti"-käskyä lentokeinuja, todennäköisesti tulisi. :D

Keppiongelmien lisäksi Jeriko pudotteli rimoja mitä yleensä tekee tosi harvoin ja kuunteli ohjaustakin vähän tavallista huonommin ja lukitsi vaan itse vääriä esteitä ennen kuin ehdin niihin vaikuttamaan. Olin sitten vähän tämän jälkeen ärrimurrina, harmitti kyllä kun kisojen alla Jeriko alkaa aivan pölvästiksi, kun yleensä on niin helposti ohjattavissa ja kunnioittaa rimoja. Onneksi sitten toisella treenikerralla Jeriko palautui omaksi itsekseen ja tehtiin hieno nollarata! Siihen oli hyvä lopettaa. :)

Tänään käytin Jerikon puolen päivän maissa ulkona ja treenailtiin vähän tokoa. Tein yksikseni siirtymisiä ja Jeriko tuli "tässä"-käskyllä innokkaasti mukana ja siirtyi näppärästi perusasentoon heti kun pyysin. Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon putkeen ja palkkasin vasta luoksetulosta, joka nyt oli suora kun Jeriko tuli vähän hitaanpuoleisesti. Palkitsin kyllä aika maltillisesti ja mietin, että pitäisikö tuollaiset jättää vaan kokonaan palkitsematta, kun loppumatkan tuli ihan ravia... Sitten toinen suora, joka oli jo nopeampi, ja pari pysäytystä vielä. Pysäytykset mun mielestä ihan hyviä. Liikkeestä seisominen meni hyvin, ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, että Jeriko vähän katseli minne sattuu kun palasin. Tein sitten muutamia toistoja niin, että heitin lelun eri kohdissa mun pois päin kävelyä tai paluuta, että olisi koko ajan skarppina.

Otettiin myös istu-seiso-istu -vaihtoja. Olen tässä ihmetellyt miksi Jeriko ei tässä istu puhtaasti suoraan taakse, kun arkielämässä jos pyydän seisomasta istumaan niin rullaa aina takajalkojensa päälle. Nyt tajusin, että Jeriko on oppinut seisomaan noustessaan kurottamaan hieman liikaa eteen (liikaa imuutettu nakilla eteenpäin), että tulee liian etupainoiseksi, ja siitä rullaaminen taakse niin, ettei takajalat liikkuisi ollenkaan on liian hankalaa. Kiinnitin nyt huomiota seisomaan nousuihin ja palkkasin Jerikoa tasapainoisemmasta asennosta, niin johan alkoi istumaan menokin onnistua niin kuin pitäisi! :) Kyllä välillä on pienestä kiinni ja saa oikein kunnolla katsoa koiraa ja miettiä, että missä mättää. Nyt sitten vaan lisätreeniä niin, että vahvistan sopivaa seisomaan nousua ja sitten varmasti istuminenkin onnistuu. Etäisyyttä vasta sitten kun tämä on varma, ettei Jeriko ala kurottautua taas liikaa mua kohti.

Tein myös muutaman ruutuun lähetyksen ensin alustan kanssa ja sitten muutamia ilman alustaa. Jeriko alkoi taas jo itse hakea hyvin ruudun keskustaa ilman alustaakin, alkaa selvästi palautua mieleen mikä oli homman nimi. :)

Tänään Hannan agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeeta rataharjoitusta, tai siis sanotaan nyt ihan suoraan, että mahdotonta (vielä näillä taidoilla). :D  Aluksi siis toisin sanoen ei onnistunut millään, eikä sitä pätkää saatukaan onnistumaan ollenkaan, mutta Jeriko silti jaksoi iloisesti yrittää, reipas poika! :)
Toisella harjoitusvuorolla tehtiin radan loppuosaa, johon kuului hyppy, rengas, putki, keinu, putki, hyppy, A ja kepit. Tämä pätkä oli huomattavasti helpompi ja onnistui hyvin, yhden kerran kyllä ohjasin vähän huolimattomasti keppien alkuun niin meni toiseen väliin. Mutta siis keinu ja kepit kuitenkin tosi hyvin! Kiva saada onnistuminen loppuun ettei jää kisojen alla paska fiilis. Ainut, että nyt tuli vaan mieleen, ettei olla tehty pöytää kuin sen joku kolme kertaa ja viimeisestäkin kerrasta on ehkä kuukausi.... Hups. :D Nooooh, kai mä nyt saan sen yhdelle pöydälle hyppäämään ja maltti on onneksi Jerikon parhaita puolia, joten varmaan pysyykin siellä hyvin. Anayway, toivon ettei pöytää kummassakaan radassa olisi.. :D

Käytiin vielä treenien jälkeen rantatien koirapuistossa. Ollaan kesän aikana käyty siellä muutamia kertoja aiemminkin ennen treenejä tai niiden jälkeen, lähinnä koska: 1. lisäsosiaalistaminen ja tutustuminen moniin eri rotuihin ei tee pahaa Jerikolle 2. toivon, että se auttaa Jerikoa arjessakin, kun olisi tuttu monenlaisten koirien kanssa (nyt on vähän esiintynyt epäluuloisuutta joitain ohikulkijoita kohtaan vaikkei mitään karvojen pörhistelyä tai pientä murinaa pahempaa), 3. huomasin kerran Jerikoa vieressä uimassa käyttäessä, että siellä oli jotenkin "parempi tunnelma" kuin koirapuistoissa missä ollaan satunnaisesti pentuna käyty -> eli uskalsin paremmin viedä Jerikoa sinne. Puistossa onkin mennyt tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla Jerikoa selvästi jännitti kun paljon koiria tuli tervehtimään kerralla ja murisi hieman, mutta toisaalta se oli vaan ihan asiallinen pyyntö antaa tilaa kun pelotti eikä mikään riidanhaasto, ja puistossa olleet koirat sen hyvin ymmärsivät. Lyttykuonoisia koiria Jeriko selvästi jännittää, kun ei ole niitä juuri koskaan tavannut ja ainut bokseri jonka pentuna tapasi pyöritteli Jerikon hangessa (leikkiessään aivan liian rajusti kokoeroon nähden). Toivoisin, että Jeriko tottuisi siis boksereihin ja muihin lyttykuonoisiin, ja ehkä (tässä on haastetta) sietäisi paremmin noutajien riehakkuutta. :D

Tänään siis käytin Jerikoa taas agilitytreenien jälkeen puistossa muutaman viikon tauon jälkeen. Jeriko oli nyt alusta asti ihan innoissaan eikä yhtään hämmentynyt vaikka lauma koiria joista valtaosa oli isompia (saksanpaimenkoiria, hoffi yms) tuli kerralla tervehtimään. Puistossa oli myös yksi bortsunarttu joka oli tietty aivan favourite. ;) Mutta siis olen tyytyväinen, kiva että Jeriko on päässyt jännityksestään ja oli nyt kuin kala vedessä isommassakin koiraporukassa. Koirapuistoistahan ylipäätään voi olla montaa mieltä ja itsekin olen aina suhtautunut niihin suurella varauksella, mutta jotenkin tuolla on aina ollut tosi kivoja koiria joiden kanssa ei tule ongelmia ja olen aina valmiina lähtemään jos joku ongelmallisen näköinen on tulossa, puistossa on onneksi kaksi sisäänkäyntiä ;). Jerikokin on selvästi innoissaan kun pääsee sinne. Ei siis varmasti tee pahaa tuolle. Jerikohan on aina ollut melko sosiaalinen ja leikkisä, mutta jotkut tietyt rodut (noutajat!) ottaa selvästi Jerikoa päähän, kun eivät osaa tervehtiä rauhassa niin kuin Jeriko toivoisi. Tosin yksi labbisuroshan Jerikolla on kaverina, mutta Patu käyttäytyykin todella kunnioittavasti Jerikoa kohtaan. Ja Jerikosta on kyllä aina löytynyt sitten sekin puoli, että varmasti sanoo jos ärsyttää. Mutta ehkä tällainen pieni sosiaalistaminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaistenkin koirien viestintää. Kaikkien kaveri ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta kivahan tuolla on käyttää jo ihan senkin vuoksi, että Jeriko on niin innoissaan menossa leikkimään. :)

Mutta huomenna siis vapaapäivä ja torstaina agilitykisa, iik!! Pitäkää peukkuja, että on helppo rata ja ettei ole pöytää. ;D