Tokoa ja agilityä

Viikonloppuna oltiin Parkanossa Matin porukoilla käymässä, ja otin siellä pihalla Jerikon kanssa vähän treeniä. Seuraaminen sujui hienosti, samoin seuraamisesta maahanmeno ja seisominen. Paras treeni taas vähään aikaan. Viikonlopun aikana harjoiteltiin myös näyttelyjuoksua ja seisomista, hyvin alkaa nekin sujua. Häntä tällä hetkellä on suurin piirtein selän tasolla mutta ei enää nouse sen päälle, parannusta jo sekin.

Tänään oli ensimmäiset treenit Hanna Löytynojan agilityn alkeisryhmässä. Sitä ennen käytiin pienet treenit tekemässä Rajalan Hannan ja Heimon ja Ennin kanssa. Jeriko oli tänään ihan piu pau. Seuraamisessa vaan haukkui ja ulisi, seurasi huonosti. Nakin kanssa kyllä sai sitten taas jo homman kasaan ja koiran hiljaiseksi. Kesken harjoitusten Jeriko karkasi pari kertaa ohi kulkevan koiran perään, hitto kun luulin jo että Jerikosta olisi tullut "kiltti koira" ts. että oltain menossa parempaan suuntaan ton kanssa. Mutta eipä näköjään, tai tänään ainakin oli TOSI huono päivä!

Olen päättänyt alkaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita koiria tulee meidän lähelle kun seisotaan paikallaan. Se kun näyttää tuottavan Jerikolle vaikeuksia eikä ole mennyt itsestään ohi niin kuin jotenkin toivoin. Mikä asia nyt ylipäätään menisi itsestään ohi?? Muutamien koirakavereiden kanssa ollaan jo vähän harjoiteltu, nyt otettiin Hannan ja Ennin kanssa. Hanna seuruutti Enniä meidän ympärillä ja toi sen lopulta istumaan puolen metrin päähän Jerikosta. Ei näyttänyt haittaavan Jerikoa, oliko sitten liian helppo harjoitus? Joka tapauksessa aion näitä nyt ottaa Jerikon kanssa, kyllä sen täytyy vaan alkaa sietämään sitä että muita koiria liikkuu meidän ympärillä ja voi tulla jopa mun silitettäväksi.

Agilityhallille löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ensinnäkin navigaattori neuvoi koko ajan päin mäntyä (ei ollut yhtään kartalla miten rampit Nokian suunnalla menee eikä tiennyt siellä olevista liikenneympyröistä), ja itse halli oli silleen pieni että hämärässä ajoin siitä vaan ohi ja löysin vasta kun kysyin neuvoa ohikulkevalta naiselta. Viime hetkellä sitten saavuttiin paikalle, treenikaverina oli ranskanbuldoggi uros, puolessa välissä tuntia saapui myöhässä myös belginarttu. Esteet oli Jerikon mielestä taas tosi kivoja ja silleen meni hyvin, Hanna on hyvä ohjaamaan, mutta Jeriko pääsi taas karkaamaan pari kertaa. Hannan avulla sain sitten lopulta Jerikon kuriin, mutta oli se kyllä aivan muissa maailmoissa ja sekaisin. Välillä harjoitukset onnistui, välillä taas ei. Mutta kotitehtäviksi tuli sylikäännöksen sekä kontaktipinnan harjoittelua, seuraavat treenit parin viikon päästä. Toivotaan että Jeriko on silloin vähän enemmän järjissään..