tiistai 12. lokakuuta 2010

Tokoa ja agilityä

Viikonloppuna oltiin Parkanossa Matin porukoilla käymässä, ja otin siellä pihalla Jerikon kanssa vähän treeniä. Seuraaminen sujui hienosti, samoin seuraamisesta maahanmeno ja seisominen. Paras treeni taas vähään aikaan. Viikonlopun aikana harjoiteltiin myös näyttelyjuoksua ja seisomista, hyvin alkaa nekin sujua. Häntä tällä hetkellä on suurin piirtein selän tasolla mutta ei enää nouse sen päälle, parannusta jo sekin.

Tänään oli ensimmäiset treenit Hanna Löytynojan agilityn alkeisryhmässä. Sitä ennen käytiin pienet treenit tekemässä Rajalan Hannan ja Heimon ja Ennin kanssa. Jeriko oli tänään ihan piu pau. Seuraamisessa vaan haukkui ja ulisi, seurasi huonosti. Nakin kanssa kyllä sai sitten taas jo homman kasaan ja koiran hiljaiseksi. Kesken harjoitusten Jeriko karkasi pari kertaa ohi kulkevan koiran perään, hitto kun luulin jo että Jerikosta olisi tullut "kiltti koira" ts. että oltain menossa parempaan suuntaan ton kanssa. Mutta eipä näköjään, tai tänään ainakin oli TOSI huono päivä!

Olen päättänyt alkaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita koiria tulee meidän lähelle kun seisotaan paikallaan. Se kun näyttää tuottavan Jerikolle vaikeuksia eikä ole mennyt itsestään ohi niin kuin jotenkin toivoin. Mikä asia nyt ylipäätään menisi itsestään ohi?? Muutamien koirakavereiden kanssa ollaan jo vähän harjoiteltu, nyt otettiin Hannan ja Ennin kanssa. Hanna seuruutti Enniä meidän ympärillä ja toi sen lopulta istumaan puolen metrin päähän Jerikosta. Ei näyttänyt haittaavan Jerikoa, oliko sitten liian helppo harjoitus? Joka tapauksessa aion näitä nyt ottaa Jerikon kanssa, kyllä sen täytyy vaan alkaa sietämään sitä että muita koiria liikkuu meidän ympärillä ja voi tulla jopa mun silitettäväksi.

Agilityhallille löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ensinnäkin navigaattori neuvoi koko ajan päin mäntyä (ei ollut yhtään kartalla miten rampit Nokian suunnalla menee eikä tiennyt siellä olevista liikenneympyröistä), ja itse halli oli silleen pieni että hämärässä ajoin siitä vaan ohi ja löysin vasta kun kysyin neuvoa ohikulkevalta naiselta. Viime hetkellä sitten saavuttiin paikalle, treenikaverina oli ranskanbuldoggi uros, puolessa välissä tuntia saapui myöhässä myös belginarttu. Esteet oli Jerikon mielestä taas tosi kivoja ja silleen meni hyvin, Hanna on hyvä ohjaamaan, mutta Jeriko pääsi taas karkaamaan pari kertaa. Hannan avulla sain sitten lopulta Jerikon kuriin, mutta oli se kyllä aivan muissa maailmoissa ja sekaisin. Välillä harjoitukset onnistui, välillä taas ei. Mutta kotitehtäviksi tuli sylikäännöksen sekä kontaktipinnan harjoittelua, seuraavat treenit parin viikon päästä. Toivotaan että Jeriko on silloin vähän enemmän järjissään..

4 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Mikään ei tule ilmaiseksi, väliin täytyy vain tehdä töitä ja nähdä vaivaa.:)

HannaH kirjoitti...

Helou taas!

Tälleen jälkikäteen mietin, että olisi vielä pitänyt sulle suositella vahvasti, että jos Jeriko tekee jotain jumitusta tmv. kesken treenin (kuten jää haistelemaan), niin ihan reippaasti käyt nappaamassa sen pois kunnon torujen kera (esim. kauluksen turkista vaan nappaat). Et siis vaan yksinkertaisesti salli siltä mitään kusetuksia.

Kun sillä tosiaan tuntuu olevan tosi vahvana nyt toi auktoriteetin kokeilu, niin älä anna sen viedä sua mitenkään, eli ei houkuttelua, karkuunjuoksua jne muuta koiran "mielistelyä", vaan sinä näytät missä kaappi seisoo :)

No, mutta dont worry, kyllä se siitä. Tuli vaan siis mieleen tämä. Teet toki niinkuin itse parhaaksi näet, mutta tosiaan suosittelen tämmöistä tiukkaa linjaa!

Melkein koittaisin samaa karkaamisessa. Hyvä olisi, jos voisi joskus testata turvallisessa tilanteessa, että lähdet kokonaan pois (piiloon tms, tai ihan autolla ajat pois) niin että koira saa lopulta huomata että et olekaan itsestään selvyys ja olisi kannattanut totella ettei jää yksin. Aika moni on sanonut, että on tehnyt tälleen esim treenikentällä kun koira on heittäytynyt kuuroksi, ja kas kummaa, kentältä löytyy nöyrä koira kun palaa sitä jonkun ajan päästä hakemaan...

No, kuiteskin. Itsehän heitin Heimon ketoon tässä eräänä aamuna, kun se karkasi toisen koiran luokse. Eipä ole tapahtunut sitä sitten pentuajan, enkä usko että tapahtuu ihan hetkeen, sen verran herra säikähti meikäläisen hirmuista vihaa (karjuin tietysti kuin hullu tehosteeksi).... Heimo on kyllä tosi nössö, sinänsä helpompi tapaus :)

Jees. Mennään joku kerta (to tai pe) NPKH:n kentälle, siellä voi vaikka testata tuota katoamistemppua.

Tsemppii!
t. hanna & rakkilaiset

Sabina kirjoitti...

Kiitti Hanna neuvoista, olet varmasti oikeassa. Itse asiassa agilitytreeneissä Hanna kävikin nappaamassa Jerikoa niskasta kun se karkasi, ja sitten pyysi sen vapaana kävelemään vierellä takaisin. Sen jälkeen ei kyllä lähtenyt karkuun vaikka mielessä kävikin, tiukka EI riitti.

Mietin tota sitten eilen illalla vielä, ja tulin kyllä siihen tulokseen että kyllä Jerikon pitäisi saada kunnon palaute siitä jos se tekee selvästi tahallaan vastoin mun tahtoa vaikka osaisi paremminkin (niin kuin tuo luoksetulo). Oon aikaisemmin tehnyt ehkä vähän huonosti kun olen käynyt sen niskasta raahaamaan takaisin, olisi ehkä tosiaan tehokkaampaa jos Jeriko joutuu kuitenkin ihan omin jaloin tulemaan mukana ja joutuu tottelemaan. Saa palautteen siellä missä se tekee väärin eli toisen koiran luona, ja sitten jos seuraa nätisti mukana pois niin saa kehuja...

Myös tota katoamista olen ajatellut mutta ihan normi lenkkipolulla se ei käy. En voi vaan jättää sitä juoksemaan toisen koiran luokse ja kadota. :D Mutta treenikentällä jos karkaa niin voisi olla ihan hyvä jos vähin äänin vaan katoisi paikalta. Tosin sitten kaikki muut joutuvat jäämään pitämään huolta siitä ettei omat koirat lähde mukaan leikkiin ja pitämään Jerikoa loitolla...

Huh, on kyllä kovapäinen tapaus tuo meidän Jeriko. Eilen se oli kyllä taas vaihteeksi ihan pahimmillaan, korvat ei toiminut ollenkaan. Pitkän aikaa oli mennyt jo niin kivasti että luulin että se olisi rauhoittunut mutta eipä ei. Mutta täytyy ottaa kovempi kuri käyttöön kun ei tohon pieneen päähän mikään muu tunnu toimivan. Niin kuin Hanna eilenkin sanoin, vaikuttaisi siltä ettei aina kehuillakaan ole mitään merkitystä ennen kuin saa kunnon torut ja ärinät päällensä! :D

Tuija kirjoitti...

komppaan rytsistä, tiukka linja. Jeriko kyllä kestää sen ja sen jälkeen silläkin parempi olla, kun tietää mikä sallittua mikä hyväksyttävä käyttäytymismalli. Toki kokeilee vielä sen jälkeenkin väliin, että entä jos nyt. Mutta kun nyt jaksat taistella, niin myöhemmin se nähty vaiva palkitsee sinut.:) Taistelimme viime talvena ihan samoista asioista ja loppui sitten, kun minä tein siitä lopun (mutta ei ollut minullekaan helppoa).Tsemppiä Sabina!