Treenit jatkuu, huonoista uutisista huolimatta

Tällä viikolla on joutunut vielä aika paljon sulattelemaan Ukon BAER-testitulosta. Aluksi sen tosiaan kuittasi aika kevyesti, mutta sitten on alkanut yhä enemmän huolettaa, että jos kuulo tuosta vielä heikkenee ja entä jos Ukko kokonaan kuuroutuu (mikä on siis ihan todellinen pelko ja mikäli Lohen tutkimus saa lisärahoitusta, tullaan kuuloa seuraamaan senkin puolesta, muuten käytän ehkä itse oman mielenrauhan vuoksi 1-2 vuoden päästä uudelleen). Olen miettinyt pillin hankkimista lenkeille, että nyt ainakin alkuun kuulisi sen paremmin, mutta sitten on kyllä jo pyörinyt mielessä värinäpannan hankkiminen ja siihen kutsun opettaminen (jos se ylipäätään on mahdollista, en vielä tiedä miten tuollainen panta toimii). Lenkeillä Ukon perään tulee katsottua aivan eri tavalla kuin ennen ja välillä pelkään, että se eksyy jos mennään jostain tienhaarasta eikä se huomaa. Jotenkin ylipäätään huoli on pyörinyt Ukon ympärillä ja säikähdän jos huomaan tai edes luulen huomaavani siinä mitään normaalista poikkeavaa. Kaiken kaikkiaan olen käynyt läpi jonkinlaista suruvaihetta prosessoidessani tätä asiaa. Onneksi on saanut tukeakin ympäriltä, vaikka ihan aina ei sitäkään..

Paimennuksen suhteen pitäis tosiaan alkaa ottamaan enemmän käsimerkkejä ja vartaloapuja käyttöön. Ei enää pyritäkään siihen cooliin paikoillaan seisomiseen vaan annetaan kaikki avut mitkä sääntöjen puitteissa on mahdollista antaa.

Paimennusta ei olla nyt ehditty treenailemaan, kun olen töistä vasta pimeän aikaan kotona, mutta agilityä kyllä. Maanantaina otin vaan Ukon treeneihin, koska Jerikolla oli edellisenä päivänä ollut kisat ja ansaitsi lepopäivän. Tommi teki taas kivan ratatreenin ja kivasti meni Ukon kanssa. Se olikin terapeuttista kun maanantai oli muuten tosi raskas päivä mulle, treenata vaan niin kuin ennenkin ja Ukon hyväntuulisuus tarttui itseenikin. Voi kun sitä voisi kuten nämä meidän karvakuonot elää aina vaan hetkessä murehtimatta nykyistä, tulevaa tai sitä mitä muut ajattelee. :)

Viikolla on muuten lähinnä lenkkeilty ja tänään oli sitten toiset agilitytreenit, kun oli alueellinen valkku. Tero oli tehnyt oikein kivan harjoituksen, jossa haettiin koiran esteiden lukua ja lukitsemista, ja Tero antoi ohjeet millä puolella sai ohjata jne, ettei päässyt päästämään itseään helpolla. ;) Ukolla oli selvästi vaikeuksia 7. esteen takaaleikkauskäännössä. Ehkä tuo liittyy vanhaan ongelmaan, että käännökset vasemmalle jolloin vasemman takajalan pitäisi tuottaa voima, on hankalia. Tai sitten ylipäätään vaan "kätisyyteen". Muuten meni kyllä kivasti ja Ukko luki ohjausta hyvin. Kaikenkaikkiaan tosi hyvä treeni Ukolle. :) Toisella treenivuorolla Ukko myös löysi vähän isomman vaihteen ja liikkui päättäväisemmin, video on kuitenkin ensimmäiseltä treenipätkältä.

Jerikokin pääsi treenaamaan ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että tän pitäis olla Jerikolle aika peruskauraa. No, tuli vähän yllättäviä ongelmia, kun Jeriko irtosikin hypyn 4 käännöksen jälkeen suoraan putkeen ja sitten myöhemmässä vaiheessa hypyltä 19. lukikin kepit ja suikahti niille vaikka keppiväli ei edes tarjoutunut helppona, vaan piti kiertää jyrkässä kulmassa seinän puolelle. Sinne se silti meni, että hienoa itsenäisyyttä kyllä. :D Sitten kun otin nämä kohdat vähän tarkemmin, niin loppurata oli aika "helppoa". Jerikolla oli myös sellaista räjähtävyyttä lähdöissä ja vauhtia muutenkin, että välillä sain oikein todella pinnistää että ehdin ohjaamaan. On se vaan niin hieno. Kuin viini joka paranee vanhetessaan. ;) Video tokan vuoron vikasta vedosta eli vähän ehkä jo vauhti hyytynyt treenin aikana, varsinkin mun oma vauhti kun nuhaisena vedin kahden koiran treenit.. :D

Molemmat koirat on nyt ilmoitettu agilitykisoihin itsenäisyyspäivälle ja katsotaan nyt pääsiskö/jaksaisko vielä Janakkalaan ilmoittaa, vaikka kylläkin pääsen päivystysvuorosta juuri silloin aamulla... :D Pohdin, että kunhan Jerikolle saa puuttuvat kaksi SM-nollaa, niin voisi ilmoitella sitä lähinnä hyppyradoille ja keskittyä Ukon kanssa kokeilemaan saisiko SM-nollia kasaan. Jos sen kanssa vaikka edes kerran pääsisi SM-kisoihin...

Uusi sana opittu: tetranolla

Lähdettiin tänään Lietoon agilitykisoihin. Samalla treffattiin Emmiä ja Emmin uutta pentua Savua ja olihan se söpö ja reipas, ei voi muuta sanoa. :) Jeriko pisti myös kyllä parastaan ja mukavia ratoja oli. Tehtiin kuulkaas ihan tetranolla! Mietin, että miten se oikein sanotaan ja vääntelin mielessäni quatroa yms, mutta oikea termi oli kuulemma tetra. :D Jeriko tuli ohjauksiin just eikä melkein eikä kolmessa ekassa radassa ole oikeastaan sen suurempia kerrottavia. Hyvin meni. :) Etenemät oli jotain päälle neljää, mutta mulla ei ole niitä ylhäällä kuin kahdesta ekasta (4,37 m/s, 4,58 m/s).

Vikalla radalla olikin sitten jo vähän lipsumista ja vaarantuntua. Ensin renkaan jälkeen meni kaarre vähän pitkäksi, kun ohjaus ei kertonut mihin suuntaan pitäis mennä, sitten puomilta Jeriko varasti törkeästi ja olin sitten jäljessä kun piti putkierottelua tehdä (tarkoitus oli siis olla sopivasti edellä), mutta onneksi Jeriko ohjautui takaakin. Sitten vielä ihan loppusuoralla Jeriko aatteli, että mennään taas putkeen ja sain nipin napin kutsuttua sieltä pois. :D Näistä ylimääräisistä kiemuroista ja sutimisista huolimatta sijoituttiin tällä radalla kolmansiksi! :)

 Enää kaksi nollaa puuttuis SM-nollista, kaksissa kisoissa on käyty SM-kisojen jälkeen. ;) Sitten kun Ukolta kennelvaroaika päättyy (täytyy vielä tarkistaa, että oliko se lyhyempi 7vrk), niin sitten sen kanssa myös nollia metsästämään. ;)

Ukko BAER-testissä

Tänään päästiin sitten Ukon kanssa BAER-testiin. Ukko osallistuu samalla Hannes Lohen ryhmän tutkimukseen, jossa pyritään selvittämään bordercollieiden nuoren aikuisiän kuulovikaa/kuuroutta ja sen geneettistä taustaa.

Kuten aiemmin kirjoittelin, mulla oli aika vahva epäilys, että Ukon kuulossa on vikaa. Oli tilanteita joissa eäisyyden päästä se ei tuntunut kuulevan ollenkaan vaikka sitä huutaen kutsui ja reagoi vasta nähdessään Jerikon reagoivan, ja toisaalta välillä lähti kutsusta juoksemaan ihan väärään suuntaan.

Ensisijaisesti siis ajattelin, että Ukko voisi olla toispuoleisesti kuuro, ehkäpä tuosta oikean puoleisesta harmaasta korvastaan. Hieman yllättävä tulos oli, että Ukolla on kuulo heikentynyt symmetrisesti molemmista korvista. Kuulokynnys molemmin puolin on 45 dB joka vastaa ihmisillä keskivaikeaa kuulovikaa. Lisäksi Ukon kuulokäyrä oli poikkeava 80 dB voimakkuudellakin erityisesti oikeassa korvassa.

Ensin en ajatellut asiasta oikeastaan mitään. Olinhan jo henkisesti hyvin valmistautunut siihen, että kuulossa on jotain vikaa. Sitten kuitenkin tämä yllättävä molemmin puolinen kuulonheikentymä vähän pisti miettimään, kun ehdin sulatella asiaa. Odotettavissa on, että kuulo heikkenee tuosta vielä ajan kanssa ja Ukko saattaa jopa kuuroutua kokonaan. Aloin sitten jo vähän huolestumaan, että miten uskallan nyt pitää Ukkoa vapaana jos Jeriko ei ole matkassa eikä Ukko voi seurata sen reaktioita? Entä jos se kuuroutuu kokonaan, niin miten me sitten pärjätään, miten vaikuttaa kaikkeen? Mitä Ukko voi nyt oikeasti kuulla ja kuinka pitkälle?

Muut kysymykset saa vastauksen vasta ajan kanssa, mutta onneksi viimeisimpään sain apua veljeltäni, kun hän kaiveli mulle netistä äänen ja etäisyyden suhdetta käsittelevän sivuston. Ukko pystyy kuulemaan puheääntä (70 dB) vain 17 metrin päähän, mutta kovempaa ääntä (huuto, paimennuspilli?) noin 100 dB voimakkuudella voisi ideaaliolosuhteissa kuulla jopa 560m päähän!

Tosimaailmassa olosuhteet ei tietenkään ole ihanteellisia, maastonmuodot, tuuli yms. vaikuttaa äänen kantamiseen. Ja lisäksi kuulovikaan kuuluu olennaisesti se, että taustahälyssä kuulovikaisen on vaikea erottaa ääniä toisistaan. Paimentaessa siis esim. tuulen humina tai lampaiden sorkkien töminä voi vaikuttaa merkittävästi Ukon kykyyn erottaa mun käskyjä. Mutta teoriassa sen on edelleen mahdollista kuulla (ja erottaakin?) riittävän kovat äänet myös sellaisille etäisyyksille, mitä paimennuksessa tarvitaan.

Harrastusten jatkuminen ei tietenkään ole kaikki kaikessa ja se tärkein juttu. Kuten eräs kaveri jo kysyikin, että onko luonteessa näkynyt mitään muutoksia, niin Ukko on onneksi edelleen ollut se ihan sama Ypy Ystävällinen kuin aina ennenkin, eikä ainakaan tämän asteinen kuulovika ole tehnyt siitä mitenkään säikkyä tmv. Kuitenkin mielelläni jatkan paimennuksen treenaamista Ukon kanssa vielä niin kauan kuin voidaan ja olisi kiva päästä vielä ensi kesänä 2-luokan kisoihin. Tässä täytyy toki sitten olla hyvinkin herkkänä, että osaan lopettaa sitten jos kuulo oikeasti heikkenee niin, ettei pysty suoriutumaan. Vartalon eleistäkin toki on varmasti pitkälle apua. Sitten kun tämä raja ylittyy on onneksi edelleen vetolajit ja esim. jäljestäminen, joissa kuuloa ei tarvita, ja myös agilityä pystyy harrastamaan ainakin jollain tasolla ilman kuuloakin. Ja sitten kaken tämän jälkeen on hyvä kotikoiran elämä, niin kuin toivon mukaan kaikilla vanhenevilla ja harrastuksista eläkkeelle jäävillä koirilla. En vaan olis uskonut, että itse joudun näitä asioita miettimään Ukon kanssa näin aikaisin.

Paimennusta pitkästä aikaa

Perjantaina mulla oli varattuna aika osteopaatille sekä itselleni että Ukolle. Rupesin sitten miettimään, että Jeriko ei ollut edelliselläkään kerralla mukana (koska toissakerralla se oli niin hyvässä kunnossa) ja että lauantaina oli tulossa Woollandian kasvattipäivät, joten otinkin Jerikon käsiteltäväksi Ukon sijasta. Itse olen tullut huomattavasti parempaan kuntoon, mutta edelleen kyllä jumeja löytyi. Jeriko sen sijaan oli niin hyvässä kunnossa ettei siitä löytynyt mitään jumeja! :))

Eilen sitten oli kasvattipäivät Somerolla ja mulla tosiaan pelkästään Ukko sitten mukana. Ensin tehtiin muutamia hakuja Kaislan pitäessä lampaita meille. Ukko teki hyvät hakukaaret melko pitkällekin (100-150m) ja kuunteli pysäytykset tasapainossa hyvin. Tuppasi kyllä usein tulemaan vähän yli klo 12:ta, mutta saattoi johtua vedoista vaikka jotenkin tuntui ettei ihan siitäkään. Ukko otti myös jo aika hyvin tasapainosta flänkkikäskyt, mutta tuntui suosivan oikeaa flänkkiä joka kerta. Autoin sitten kävelemällä vastaan ja leikkaamalla linjaa, jotta Ukon oli helpompi tehdä flänkki myös vasemmalle.

Tehtiin myös poispäinajoa eestaas ja ajossa Ukko taas herkästi tuppasi menemään omaan kuplaansa ja lakkasi kuuntelemasta. Kävin sitten vaan hakemassa Ukon pois lampailta kohtuullisen neutraalisti, mutta siis silleen, että "jos et kuuntele, niin et saa tehdä ollenkaan". Tämä tapa otettiin jo vähän aiemmin ja on tuntunut toimivan aikas hyvin ja upposi nytkin Ukkoon.

Toisella vuorolla tehtiin Satun kanssa hakuja ja kaaret ja pysähdykset oli taas hyviä, vasempaan flänkkiin tarvisi apua. Sitten ajatin Ukolla lammasporukkaa pitkiä suoria ja pyrin käyttämään mahdollisimman vähän käskyjä. Aitaa käytin välillä apuna. Sitten kuitenkin välillä annoin flänkkikäskyn ja edellytin, että Ukko kuuntelee. Oli selvästi Ukolle rankkaa ajaa pitkään (jolloin menisi herkästi omaan kuplaan) ja silti kuunnella. Mutta sain kyllä siltä sellaista reaktiota mitä halusinkin, välillä se katsoi mua kysyäkseen "lupaa"! :D

Tänään olikin sitten vähän tositehtäviä ja pientä treeniäkin. Huomasin aamupäivällä, että yksi uuhi hillui pässien aitauksen edessä flirttailemassa ja toinen pässi nojaili pää verkkoaidasta läpi. Ilmiselvästi kiimassa oleva uuhi ja pian huomasin, että niin oli moni muukin. Kaksi astumista olin nähnyt ennen pässien erottamista uuhista, joten nyt pistin sitten pässit uudelleen uuhiporukkoihin. Jeriko sai kyllä taas näyttää kykynsä, miten mä edes pärjäisin ilman sitä? Meidän isoin ja vanhin sl-texcel risteytysuuhi ei millään olisi siirtynyt portista toiselle puolelle enkä mä mitenkään saanut sitä yksin väkisin siirrettyä, kun se on niin iso ja vahva. Jeriko oli jo siihen tasapainottanut mulle porukkaa josta sortteerasin astutettavia uuhia kevään karitsoista erikseen ja nyt sitten osoitin Jerikolle tämän yhden jukurin karitsoiden seasta ja niin Jeriko vaan otti sen ja rauhallisen itsevarmasti pakotti jalkojaan tömistelevän uuhen peruuttamaan portista toiselle puolelle.

Luulin, että tämä oli jo hieno juttu, mutta sitten tuli vähän ongelmia kun toinen pässi oli jo aiemmin astunut porukastaan ainakin kaksi (nämä olin nähnyt) ja kun kevään karitsatkin oli kovassa kiimassa, niin pässillä oli kova polte erotelluista porukoista niiden luo. Pässi päätti sitten yrittää karata lampolasta ylä kautta (meillä on kaksitasoinen lampola, jossa ylemmällä tasolla on kaurat yms. tarvikkeet ja alhaalla lampaat. Hyppäsi siis tasojen välin ylös ja yläovi oli aukikin ja pässi oli juuri säntäämässä siitä ulos, kun Jeriko syöksyi eteen ja nopeasti pässi muutti suunnitelmaa ja palasi alas tylsien ei-niin-kiimaisten uuhiensa luokse. :D  On toi vaan niin jännä, miten Jerikolla riittää itsevarmuus ja auktoriteetti hankalissa tilanteissa lampailla. Olen vaan niin ylpeä siitä. :)

Tehtiin sitten vielä tossa omassa pikku treeniaitauksessa pillikäskyjen muistelua kevään karitsoiden kanssa. Samalla muistuttelin vähän flänkkien muodosta molempia. Ukon kanssa taas sama pelin henki, eli jos jumitti silmään kävin vaan ottamassa sen pois, vein kauemmaksi lampaista ja sitten aloitettiin uudelleen. Ukko näytti välillä selvästi ajattelevan ja yrittävän todella tehdä oikein, koska muuten perskule ei saa tehdä! Väliin Ukko teki tosi hyviä flänkkejä ja pätkiä, mutta sitten lopetin treenin kokonaan, kun taas imi kiinni lampaisiin. Katsotaan josko seuraavalla kerralla olisi taas paremmin mielessä, että mikä on kannattava tapa toimia. ;)