Musta tuntui jo ennen agilityn SM-kisoja, että Jerikolla on vähän jotain pientä jumia ja yritin silloin jo saada Jerikolle osteopaatti/hieronta-aikaa siinä onnistumatta. Kisathan meni ihan ok eikä hypyissä sinänsä ollut pehmeästi hiekasta huolimatta suurta ongelmaa, mutta edelleen mietitytti tuo jumiasia. Kesäkuun alussa Kaiperlan käsittelyssä Jerikohan oli niskasta lähtien kokonaan jumissa toukokuussa sattuneeseen hakkuujätekasassa kompurointiin liittyen. Nyt pk-hyppy ei taas oikein onnistunut kotipihassakaan, joten epäilin jotain jumia olevan. Oltiin kuitenkin saatu Hämeenkyröstäkin jälkikoepaikka ja 3-luokan paikat on niin kovin kiven alla, ettei siitä mielellään luopuisi...
Sain Jerikolle sitten Hanna Sorri-Kosolalta maanantaille hieronta-ajan ja hyvä olikin. Ensinnäkin Hanna oli tosi hyvä ja mukava käsittelijä, Jeriko selvästi tykkäsi ja luotti käsittelyyn vaikka niitä jumittavia paikkojakin löytyi aika paljon. Ranka itsessään oli kohtuullisen hyvin liikkuva ja niska ja oikean hartian seutu, joita itse olin venytellyt ja hieronut, oli myös hyvin auki, mutta sitten oli pitkässä selkälihaksessa jumia, erityiset jumikohdat rintarangassa ja sitten lantion seudussa, vaikka ei sielläkään nikamissa tai nivelissä mitään poikkeavaa. Lisäksi lihasfaskiat oli kauttaaltaan aika jäykkänä. Kova tälli oli kyllä se toukokuinen eikä selvästikään yksi Kaiperlan käsittely sitä ihan hoitanut. Hyvin Jeriko kuitenkin antoi hoitaa ja Hanna pääsi hyvin perusteellisesti hoitamaan, mikä oli tietty hyvä asia.
Mua niin kyllä alkoi naurattamaan, kun hieronnan aikana soittolistalta tuli mulle entuudestaan tuntematon biisi, joka oli niin selvä Jerikon tunnusbiisi. :D Ei sillä, että Jeriko olisi mikään macho-uros, päinvastoin oikeastaan, Jerikolla on niin suunnattoman suuri itsetunto, että hän ei alennu välittämään edes muiden machoiluista. Keisarin henkilökohtaiseen tilaan ei kuitenkaan tarvi änkeä ja hänen ylhäisyytensä seurassa tulee käyttäytyä asiallisesti. ;) Jerikon itsevarmuus ja asenne monessa tekemisessäkin jotenkin niin sopii tähän. :D
https://www.youtube.com/watch?v=qawQp_AqLF0
Varmasti ihan hölmö ajatus mennä seuraavana päivänä jälkikokeeseen, mutta en raaskinut jättää väliinkään. Olin aika lailla varma, ettei Jeriko vielä hyppäisi hyppyä, koska ei ole vielä ehtinyt riittävästi toipua hieronnan jälkeen ja olenkin nyt varannut Jerikolle sarjan hierontaa ja osteopatiaa, että olisi varmasti kunnossa PK-SM-kisoissa. PK-hyppy on Jerikolle niin äärirajoilla, että on hyppännyt sitä puhtaasti ja ihan hyvällä tekniikalla, kun ei ole ollut jumeja, mutta jumitilanteessa ei hyppää.
Lähdin kuitenkin luottavaisin mielin kokeeseen. Koe alkoi jälkiosuudella ja meille arpoutui jälki nro 3. Hämeenkyrössä on kyllä aivan loistavaa kangasmetsää, siitä ei voi valittaa. Janapaikka oli todella selkeä ja Jeriko teki aivan täydellisen janan, eteni tikkusuoraan ja hyvällä hölkkävauhdilla, pysähtyi jäljelle kuin seinään, haistoi ihan vähän vasemmalta ja sitten lähti kuin juna oikealle jäljestämään. Jana 40/40. :))
Jäljestys alkoi siis hyvin, mutta oli jäljellä kyllä aikamoista kulmailua, kun suoria kulmia tuli seitsemän ja kaksi piikkiä. Kepit 1-4 neljä oli kaikki heti jonkun kulman jälkeen, max 15m varmaan. Osa kulmista oli myös aika vaikeissa paikoissa, heti metsätien ylityksen jälkeen hiekalla olevassa sammalessa esimerkiksi yksi. Siinä oli vielä jotain risujakin maassa ja ihmettelin, kun Jeriko alkoikin siinä kääntyä, kun ihan oletin että suoraan avoimeen jatkuu, mutta eipä jatkunutkaan. Jeriko hoiti kulmat todella hienosti ja kepit nousi. Tuli jopa ihan sellainen olo, että nyt jäljestettiin vähän niin kuin kepiltä kepille eli Jerikolla tuntui olevan hyvä ajatus kepeistä. Yhdessä kohdassa Jeriko tuntui etsivän keppiä jonkin aikaa ja menin itsekin sammalta siinä kaivelemään, mutta ei siinä sitten mitään ollut. Ehkä 50m myöhemmin kulman jälkeen oli, että oliko saanut jo siitä hajua vai oliko siinä juuri esim. sattunut olemaan jonkun aikaisemman treenaajan keppipaikka..? Who knows. Ei onneksi jäänyt meiltä keppiä siihen. ;)
Jäljeltä näin ollen täydet pisteet! Suoraan sanottuna olin jo aika vakuuttunut, että voidaan saada maastosta kokonaisuudessaan täydet pisteet. Esineruutua oltiin käyty treenaamassa sunnuntaina ja paikka oli sinänsä melko helppo. Ajattelin jo kuinka iloiseksi se 200p olisi mut tehnyt. Olisi. Ruutu ei ollutkaan "vakiopaikalla", vaan lähti ihan sen vierestä. Uuden ruudun vasen reuna oli sama kuin vanhan ruudun oikea reuna. Tyhmänä sitten vielä menin lähettämään Jerikon siitä vasemmasta reunasta, kun olis pitänyt siirtyä sinne oikeaan reunaan, missä ei olisi ollut epäselvyyttä, että mitä ruutua nyt käydään läpi. Jeriko siis teki pienen kierroksen vanhan ruudun puolella, tuli sitten vasempaan takakulmaan (kisaruudun siis), jatkoi takalinjaa pitkin koko ruudun läpi oikeaan reunaan ja jatkoi siellä sitten etsimistä. Menin perässä ja lähdettiin sitten sieltä oikealta takaisin vasenta reunaa kohden.
Oikeasta etuosasta nousi joku pieni lapsen tossu tmv. Melko takaa keskiosasta suopursujen keskeltä nousi jääkiekko. Siirryttiin pikku hiljaa lisää vasemmalle ja aikaa oli jo kulunut aika paljon. Ilma oli tosi seisova eikä hajuja siis kauempaa saanut. Jeriko juuri selvästi jarrutti ja kääntyi, kun sai hajun kolmannesta esineestä ja sitten tuomari sanoo, että "aika". Annoin Jerikon kuitenkin nostaa esineen niin kuin nostikin nopeasti, en kyllä ala koiraa hajulta pois kutsumaan. Tätä esinettä ei kuitenkaan sitten enää otettu laskuun vaikka tiedän kyllä, että osa tuomareista olisi antanut koiran nostaa esineen ja luovuttaa sen.. Tulkintakysymys varmaan, kun säännöissä sanotaan:
"Etsintäajan sisällä löydetty esine hyväksytään, ja koiran annetaan luovuttaa se."
Osa tuomareista siis tulkitsee tämän niin, että tällainen selvä hajun löytäminen ja tarkentamaan lähteminen on yhtä kuin esineen löytäminen.. No joo, olishan tuo ollut kiva, että se viimeinenkin esine oltaisiin hyväksytty... Esineistä 21/30, työskentelypisteistä pois kun ylitti alueen.
Sitten tottikseen. Hyppynä oli Gappayn keltainen pressueste, joka oli mulle suuri helpotus. Joten koen, että tuo estemalli on ainakin valmimmin (nurmelta) erottuva ja näin ollen turvallisin hyväksytty estemalli. Jeriko oli ensin paikallaolossa, siinä ei mitään erityistä, erinomainen. Mutta sitten yksilöliikkeissä ensimmäinen suora oli ihan luvattoman paska. Se on mennyt koko ajan huonompaan, aluksi siinä on ollut vain lievää rauhattomuutta ja esim. ääntelyä paikuista, jonka olen tulkinnut ylivireeksi. Nyt Jeriko ei alkuun ollut seuraamassa ollenkaan vaan meinasi alkaa maata nuuskimaan, joten jouduin antamaan toisen käskyn! Ekan täyskäännöksen jälkeen Jeriko alkoi seuraamaan normaalisti, teki hienot käännökset ja oli tarkkaavainen. Ääntelyä ei tullut ollenkaan.
Mutta siitä huolimatta liikkeestä istumiseen lähtiessä Jeriko haukahti, josta jo tiesi ettei tule kuuntelemaan käskyä ja niinhän se taas meni maahan niin, että pläts. Huoh. Pahemmanlaatuinen mielentila ongelma tämä, kun tulee vain kisatilanteessa esiin. Kisanomaisia tottiksiakaan ei ole riittävästi. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen muuten hyvät, mutta luoksetuloissa ei ollut riittävästi voimaa. Kuuma ja painostava ilma, sekä pitkä päivä vei varmastikin veronsa. Tasamaanouto ihan ok, mutta voisi olla nopeampi. Hyppyä Jeriko ei odotetusti suorittanut, palautti vinoesteen kautta, kun aatteli että jotain on kuitenkin tehtävä. Vinoeste meni hyvin, vaikka heitin ensin vinoon ja jouduin uusimaan, ja toinenkin heitto pomppi vähän vinoon. Jeriko palautti kuitenkin hienosti sieltäkin vinoesteen kautta. :) Eteenmenossa Jeriko edisti aika lailla, eteneminen oli nyt tikkusuoraa ja voimakasta (joten edellisten liikkeiden voimattomuus ei täysin kyllä olosuhteista johtuvaa ollut ;)) ja meni maahan välittömästi käskystä nenä menosuuntaan. Viereen tullessa Jerikolla oli vielä toinen takajalka perässä vähän leväällään, eli oli kyllä aika lailla vauhdista maahan heti heittäytynyt. :)
Tottispisteitä sitten liikevirheet huomioiden 76, yhteispisteet 267 eli vaivaiset kolme pistettä alle 1-tuloksen. Jos jos ja jos. Jos viimeinen esine olisi hyväksytty. Jos olisin lähettänyt esineruutuun sieltä oikeasta reunasta aloittaen (mikään esine ei edes ollut ihan siellä vasemmalla). Jos Jeriko kuuntelisi sen saakelin istumisen.
No, nyt ainakin tietää, että alkaa tottiksen tehotreeni. Aletaan taas enemmän kiinnittämään huomiota tottiksen vireeseen ja mielentilaan, hinkataan sitä ensimmäistä suoraa ja jotenkin se istuminen on saatava kuntoon vaikkei kisanomaisia tottiksia voikaan saada riittävästi ennen SM-kisoja. Uskon, että hyppy tulee kuntoon kunhan koira on hyvin huollettu ja kunnossa, sen verran hyviltä on metrin hypyt näyttänyt parhaimmillaan. :)
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Rentoutumista ja treenailua
Torstaina kävin tekemässä Jerikolle jäljen ja molemmille pojille odotellessa esineruudun. Tein Jerikolle niin lyhyen jäljen kuin vaan suinkin uskalsin, joka tarkoitti tässä kohtaa 650m pitkää jälkeä kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä ja sitten tehtiin esineruutukin. Jerikolla oli hienosti ruudussa nenä auki, etuesine ensimmäisenä, odotin ennen lähetystä pienen hetken ja Jeriko otti siinä jo hajun esineestä ja meni tikkusuoraan nostamaan vaan esineen ja suora palautus. :) Toisena nousi keskivaiheilta esine ja kolmatta en enää nostattanut.
Ukko myös otti etuesineen hajun hienosti jo ennen lähetystä. Keskiesineelle lähettäessä nostikin takakulmasta, mutta mitäpä noista. ;)
Janalla Jeriko taas lähti ensin suoraan, mutta sitten lähti oikomaan. Otin uuden lähetyksen, jonka jälkeen Jeriko eteni suoraan, mutta lähti takajäljelle. Otin sitten puhtaalta paikalta ihan kokonaan uuden lähetyksen ja sitten lähdettiin jäljelle heti oikeaan suuntaan.
Eipä ollut tiistain jälki ainakaan Jerikon itsevarmuutta tai motivaatiota syönyt, ehkä jopa päinvastoin, niin varmasti Jeriko lähti jäljestämään. Jeriko jäljesti jopa hieman normaalia vauhdikkaammin, mutta silti tarkasti ja varmasti nosti kaikki kuusi keppiä! :))
Perjantaina lähdettiin Virroille mökille juhannusta viettämään. Pihaan kun tultiin ja veräjän koirille avasi peräluukussa, niin koirat oli välittömästi (Ukko etunenässä) kaahaamassa rantaan. Tiesi heti minne tultiin. ;) Ja kyllä sitä uitiinkin, heiteltiin frisbeetä yms. Välillä tietty otettiin rennosti ja vaan lepäiltiin. Itsekin kastoin talviturkin ja otettiin kesän ensimmäiset yhteisuintilenkit koirien kanssa. :) Hieman keppejä myös etsittiin pihasta. ;)
Treenailua jatkettiin tänään kotona. Tai ei nyt varsinaisesti kotona, vaan lähdettiin Hämeenkyröön treenailemaan. Ensin jälkitreenit Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Jerikolle L-I tallasi 1,2 km pitkän jäljen kuudella kepillä mäntykangasmetsään ja Ukolle 350m pitkän jäljen neljällä kepillä. Itse tallasin Kidelle jäljen. Ukon jäljen ajamisen jälkeen oli kyllä niin kuuma, että hieman epäilytti, että oliko nyt pakko tehdä tähän säähän Jerikolle pitkä jälki, mutta toisaalta sitten en kokenut tarvetta sitä kesken lopettaa, koska Jeriko nyt vaan tykkää ajaa jälkeä. ;) Ukko teki ihan ok janan, hieman mutkitteli, mutta eteni ihan kivasti ja ihan janan tuntumassa eikä tullut isoja koukkaisuja. Nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Ja nyt jäljestys oli taas sitä Ukon parasta; ei liikaa kaahausta, mutta kuitenkin reippaaseen tahtiin ja tarkasti ja motivoituneesti. Jännästi tää motivaatio (tai tekniikka ylipäätään?) aaltoilee, kun tämän jäljen piti nostaa motivaatiota, mutta motivaatio oli jo ehtinyt nousta. :D Nyt kuitenkin nousi kaikki neljä keppiä hienosti eikä Ukolla ollut sellaisia "suunnan arvailuja" tai "aivotaukoja" välissä, vaan oli koko ajan keskittynyt hommaan. Hieno Ukko! :)
Jerikon jana oli tosi pitkä, ainakin sen 50m. Nyt Jeriko eteni viivasuoraan (hieno baana siinä kyllä olikin mäntykankaalla mennä) juoksuvauhtiin eikä häiriintynyt mun hölkästä perässä. Jeriko otti ensin jälkeä muutaman askeleen oikeaan suuntaan, tuumasi vähän ja tarkasti takajälkeäkin muutaman askeleen, mutta palasi sitten oikeaan suuntaan ja siitä menoksi. Jeriko jäljesti tarkasti, hyvään tahtiin ja itsevarmasti. Kakkoskeppi oli pudonnut johonkin sammaleen koloon ja sitä tarkentaessa Jeriko solmi liinan itsensä ympärillä ja kun menin vapauttamaan meinasi malttamattomuus ottaa vallan ja Jeriko jatkaa matkaa, mutta koetilanteessakin olisin tiennyt pyytää Jerikon jatkamaan ja nostikin kepin siitä vierestä kolosta sitten. Kolmoskeppi oli isommassa kuopassa, johon Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, ja tämäkin keppi nousi hienosti, kuten sitten ne loputkin. Juotin Jerikon joka kepillä, mutta ihan jäljen lopussa näkyi jo selvää väsymystä, mutta hienosti Jeriko siitä huolimatta jaksoi pysyä tarkkana ja nosti vikankin kepin hienosti. :)
Tämän jälkeen käytiin tekemässä esineruutu. Mukavan helppo esineruutupaikka, jossa näki myös koiran työskentelyn hyvin. Ukko haki ensin yhden esineen, jonka nosti hyvin nopeasti. Jeriko nosti sitten kolme esinettä, hienosti nenä oli auki ja sai sivutuulessa jo esineistä hajua ja tarkensi nopeasti. :)
Näiden jälkeen koirat pääsi vähän uimaan ja sitten käytiin vielä tottiskentällä. Yksin kentällä ollessa (ilman tottisparia, henkilöryhmää yms. yleisöä) ei Jerikon kierrokset silleen nousseet, että ekan suoran rauhattomuutta ei taaskaan oikein saanut esiin. Lisäksi Jeriko meinasi jotenkin Liisa-Idalle ilmoittautuessa hairahtua L-I:ltä rapsutuksia kerjäämään, josta huomautin ja huomauttaminen tietty itsessään jo pisti Jerikoa vähän maltillisempaan vireeseen. Otettiin hyppy lautaesteellä ihan matalana vain tavan vuoksi ja sitten vinoeste. Se oli sitten siinä Jerikon treeni.
Ukolle seuraamiseen ampumista ja yhdestä paukusta Ukko vähän kiihdytti mun edelleen ja muutenkin nyt tuntui menevän vähän omaan kuplaansa, ettei sitten ollut tarkkaavainen. Tein sitten käännöksiä ja ammuttiin pari kertaa lisää ja sitten seuraamista ilman ampumista ja sain Ukon vhän hereillekin paremmin.
Eikä ne treenit sitten vielä tähänkään loppunut. Ukko ja Musti pääsi sitten paimentamaan Annen luo Hämeenkyrössä niin ikään. Heinä oli vähän korkeaa, mikä ehkä aavistuksen hankaloitti treeniä erityisesti Mustin kanssa. Hyvää treenissä oli kuitenkin, että tuli otettua poispäinajoa Mustin kanssa, jossa itse otin reilusti sivuttaisetäisyyttä eikä Mustia yhtään huimannut, jatkoi vaan eteenpäin ajamista. :) Flänkeillä oli välillä vähän ahtautta, olisko sitten johtunut siitäkin, ettei heinän seasta niin hyvin erottanut lampaita? Lampaat myös lähti aika liukkaasti vetoa kohti enkä niissä tilanteissa oikein meinannut luottaa Mustiin, mutta sitten kun päästin sen oikeasti ottamaan lampaita itse kiinni, niin hienosti sen tekikin. :)
Ukko taas teki hakukaaria ja yritin niitä Ukolta aukoa, mutta hitsi kun vaatii kovasti työtä ja tällä helteellä otti itsellä koville juosta Ukon luokse, kun teki huonon/ei kuunnellut ja ajaa se irti lampaista. Huh. Tehtiin kaksi hakukaarta molemmille puolille, vasemmalle oli jo ihan ok, mutta lampaat meinasi vedon mukana liusua omille teilleen eikä Ukko peittänyt niitä kunnolla ekalla kerralla, toisella kerralla kohtuullisesti. Huh, kyllä siinä riittää työsarkaa.
Pakko lisätä vielä, kun jäi niin hyvä fiilis eilisestä. Meillä kävi vielä kaksi paimennustreenaajaa illalla, joiden kanssa otettiin ensin tuossa pienemmässä aitauksessa ja sitten mentiin tuonne ns. alalaitumelle. Siellä vetoa ja haastetta riitti ja Ukko oli ikävä kyllä vähän autistikuplassaan, eikä siitä saanut apua. Olin ajatellut, että Jeriko saisi koko illan levätä, kun sillä on tiistaina jälkikoetulossa, mutta oli pakko pyytää Matti päästämään Jeriko ulos, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Ja on se vaan niin korvaamaton apu, että sitä on vaikea kuvaillakaan. Jeriko lukee tilanteita niin hyvin ja ymmärtää tehtävänsä olla apuna, mutta häiritsemättä mun ei tarvitse pyytää sitä auttamaan, kun se on jo tehnyt sen. Tähän sydän. Jeriko siis taustalla flänkkäilee itsenäisesti sinne, minne lampaat olisi juoksemassa ja saa jo omalla läsnäolollaan siellä kaukana lampaat hidastamaan, jolloin harjoittelevan koiran on helpompi ehtiä itse ottamaan lampaat haltuun. Kultakimpale on tuo koira, kultakimpale.
Ukko myös otti etuesineen hajun hienosti jo ennen lähetystä. Keskiesineelle lähettäessä nostikin takakulmasta, mutta mitäpä noista. ;)
Janalla Jeriko taas lähti ensin suoraan, mutta sitten lähti oikomaan. Otin uuden lähetyksen, jonka jälkeen Jeriko eteni suoraan, mutta lähti takajäljelle. Otin sitten puhtaalta paikalta ihan kokonaan uuden lähetyksen ja sitten lähdettiin jäljelle heti oikeaan suuntaan.
Eipä ollut tiistain jälki ainakaan Jerikon itsevarmuutta tai motivaatiota syönyt, ehkä jopa päinvastoin, niin varmasti Jeriko lähti jäljestämään. Jeriko jäljesti jopa hieman normaalia vauhdikkaammin, mutta silti tarkasti ja varmasti nosti kaikki kuusi keppiä! :))
Perjantaina lähdettiin Virroille mökille juhannusta viettämään. Pihaan kun tultiin ja veräjän koirille avasi peräluukussa, niin koirat oli välittömästi (Ukko etunenässä) kaahaamassa rantaan. Tiesi heti minne tultiin. ;) Ja kyllä sitä uitiinkin, heiteltiin frisbeetä yms. Välillä tietty otettiin rennosti ja vaan lepäiltiin. Itsekin kastoin talviturkin ja otettiin kesän ensimmäiset yhteisuintilenkit koirien kanssa. :) Hieman keppejä myös etsittiin pihasta. ;)
 |
| Kuten Ukon turksta näkee, uimassa ehdittiin jo käydä ja haikailu rantaan jatkuu |
 |
| Koska viimeksi on ollut näin upea sää juhannuksena..? |
 |
| Kotimaisemissa Rutajärvellä uimassa ja uimaan haikailemassa |
Jerikon jana oli tosi pitkä, ainakin sen 50m. Nyt Jeriko eteni viivasuoraan (hieno baana siinä kyllä olikin mäntykankaalla mennä) juoksuvauhtiin eikä häiriintynyt mun hölkästä perässä. Jeriko otti ensin jälkeä muutaman askeleen oikeaan suuntaan, tuumasi vähän ja tarkasti takajälkeäkin muutaman askeleen, mutta palasi sitten oikeaan suuntaan ja siitä menoksi. Jeriko jäljesti tarkasti, hyvään tahtiin ja itsevarmasti. Kakkoskeppi oli pudonnut johonkin sammaleen koloon ja sitä tarkentaessa Jeriko solmi liinan itsensä ympärillä ja kun menin vapauttamaan meinasi malttamattomuus ottaa vallan ja Jeriko jatkaa matkaa, mutta koetilanteessakin olisin tiennyt pyytää Jerikon jatkamaan ja nostikin kepin siitä vierestä kolosta sitten. Kolmoskeppi oli isommassa kuopassa, johon Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, ja tämäkin keppi nousi hienosti, kuten sitten ne loputkin. Juotin Jerikon joka kepillä, mutta ihan jäljen lopussa näkyi jo selvää väsymystä, mutta hienosti Jeriko siitä huolimatta jaksoi pysyä tarkkana ja nosti vikankin kepin hienosti. :)
 |
| 6 keppiä ja itseensä tyytyväinen nalle :) |
Tämän jälkeen käytiin tekemässä esineruutu. Mukavan helppo esineruutupaikka, jossa näki myös koiran työskentelyn hyvin. Ukko haki ensin yhden esineen, jonka nosti hyvin nopeasti. Jeriko nosti sitten kolme esinettä, hienosti nenä oli auki ja sai sivutuulessa jo esineistä hajua ja tarkensi nopeasti. :)
Näiden jälkeen koirat pääsi vähän uimaan ja sitten käytiin vielä tottiskentällä. Yksin kentällä ollessa (ilman tottisparia, henkilöryhmää yms. yleisöä) ei Jerikon kierrokset silleen nousseet, että ekan suoran rauhattomuutta ei taaskaan oikein saanut esiin. Lisäksi Jeriko meinasi jotenkin Liisa-Idalle ilmoittautuessa hairahtua L-I:ltä rapsutuksia kerjäämään, josta huomautin ja huomauttaminen tietty itsessään jo pisti Jerikoa vähän maltillisempaan vireeseen. Otettiin hyppy lautaesteellä ihan matalana vain tavan vuoksi ja sitten vinoeste. Se oli sitten siinä Jerikon treeni.
Ukolle seuraamiseen ampumista ja yhdestä paukusta Ukko vähän kiihdytti mun edelleen ja muutenkin nyt tuntui menevän vähän omaan kuplaansa, ettei sitten ollut tarkkaavainen. Tein sitten käännöksiä ja ammuttiin pari kertaa lisää ja sitten seuraamista ilman ampumista ja sain Ukon vhän hereillekin paremmin.
Eikä ne treenit sitten vielä tähänkään loppunut. Ukko ja Musti pääsi sitten paimentamaan Annen luo Hämeenkyrössä niin ikään. Heinä oli vähän korkeaa, mikä ehkä aavistuksen hankaloitti treeniä erityisesti Mustin kanssa. Hyvää treenissä oli kuitenkin, että tuli otettua poispäinajoa Mustin kanssa, jossa itse otin reilusti sivuttaisetäisyyttä eikä Mustia yhtään huimannut, jatkoi vaan eteenpäin ajamista. :) Flänkeillä oli välillä vähän ahtautta, olisko sitten johtunut siitäkin, ettei heinän seasta niin hyvin erottanut lampaita? Lampaat myös lähti aika liukkaasti vetoa kohti enkä niissä tilanteissa oikein meinannut luottaa Mustiin, mutta sitten kun päästin sen oikeasti ottamaan lampaita itse kiinni, niin hienosti sen tekikin. :)
 |
| Mustia ei sivuttaisetäisyys huimannut :) |
Ukko taas teki hakukaaria ja yritin niitä Ukolta aukoa, mutta hitsi kun vaatii kovasti työtä ja tällä helteellä otti itsellä koville juosta Ukon luokse, kun teki huonon/ei kuunnellut ja ajaa se irti lampaista. Huh. Tehtiin kaksi hakukaarta molemmille puolille, vasemmalle oli jo ihan ok, mutta lampaat meinasi vedon mukana liusua omille teilleen eikä Ukko peittänyt niitä kunnolla ekalla kerralla, toisella kerralla kohtuullisesti. Huh, kyllä siinä riittää työsarkaa.
Pakko lisätä vielä, kun jäi niin hyvä fiilis eilisestä. Meillä kävi vielä kaksi paimennustreenaajaa illalla, joiden kanssa otettiin ensin tuossa pienemmässä aitauksessa ja sitten mentiin tuonne ns. alalaitumelle. Siellä vetoa ja haastetta riitti ja Ukko oli ikävä kyllä vähän autistikuplassaan, eikä siitä saanut apua. Olin ajatellut, että Jeriko saisi koko illan levätä, kun sillä on tiistaina jälkikoetulossa, mutta oli pakko pyytää Matti päästämään Jeriko ulos, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Ja on se vaan niin korvaamaton apu, että sitä on vaikea kuvaillakaan. Jeriko lukee tilanteita niin hyvin ja ymmärtää tehtävänsä olla apuna, mutta häiritsemättä mun ei tarvitse pyytää sitä auttamaan, kun se on jo tehnyt sen. Tähän sydän. Jeriko siis taustalla flänkkäilee itsenäisesti sinne, minne lampaat olisi juoksemassa ja saa jo omalla läsnäolollaan siellä kaukana lampaat hidastamaan, jolloin harjoittelevan koiran on helpompi ehtiä itse ottamaan lampaat haltuun. Kultakimpale on tuo koira, kultakimpale.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Syheröistä jälkeä ja aivot solmussa
Jeriko ei ole kyllä kauheasti päässyt lepäilemään agilityn SM-kisojen jälkeen. Heti yksilökarsintaradan jälkeen ajatukset kääntyi jo tulevaan jälkikokeeseen ja näin ollen ajatukset on ollut jälkitreeneissä heti alkuviikostakin.
Maanantaina hinkkailin hyppyä pihassa. Ihan älytön määrä toistoja. Päässä vaan joku herne lähti aivan vallattomalle kiertoradalle, enkä osannut lopettaa. Otin vielä kapulan treeniin mukaan pitkästä aikaa ja paluuhypyt sen kanssa ei onnistunut kuin 90cm hypyllä ja sitten vaan hinkkasin. Jeriko kyllä teki iloisesti eikä välittänyt mun pimahduksesta. Onneksi ei loukannut itseäänkään eikä mennyt jumiin. Ukko sen sijaan mun hullussa hyppyyttelyvimmassa liukastui ponnistuksessa meidän pihassa sorapohjalla ja kaatui hypyn nenälleen niin, että nenään tuli ihan haava. :( Kylläpä oli huono tuuri, mutta Ukko ei ollut kyllä tästä yhtään moksiskaan ja hypyt onnistui tämän jälkeen hyvin, varsinkin kun siirsin hypyn turvallisemmalle alustalle.
Keppileikkejä ollaan tehty myös pihassa. En ole vielä muistanut ottaa keppejä töihin mukaan, että saisin jonkun hajustamaan niitä mulle valmiiksi eli omalla hajulla on ihan menty. Pihaan olen siis viljellyt keppejä ja Jeriko on ollut aivan innoissaan tästä leikistä. Se on kyllä hassu koira, kun se on innoissaan kyllä aina ja kaikesta. Ukko on myös leikkinyt keppileikkiä, mutta ei ole ihan hoksannut leikin hienoutta. ;) Jeriko lähtisi hakemaan Ukonkin vuorolla.
Eilen mentiin tekemään jälkeä Ilonan kanssa tuohon meidän lähelle. Uudet metsät taas eikä oikein tiennyt mitä odottaa. Ukon jälki oli aika kamalassa maastossa, pituutta 700m ja kuusi keppiä. Jana lähti ylämäkeen, Ukko lehti vähän viistosti janalla takajälkeä kohti, mutta en viitsinyt korjata, kun ylämäkeen lähtö ylipäätään oli niin haastava. Maasto oli muutenkin kivikkoista ja haastavaa. Eka keppi nousi hienosti, toka keppi taisi jäädä ja neljäs meinasi myös jäädä. Ukko jäljesti ajoittain hyvin ja tarkasti, vauhtikin oli selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin, mutta ajoittain Ukko lähti ihan liihottamaan jonnekin kauaksi jäljestä, "arvaili" mihin jälki menee eikä tehnyt kunnolla töitä. Pitkät jäljet on ollut Ukolle selvästi liikaa. Vauhtia on saatu pois, mutta samalla motivaatio/jaksaminen on kärsinyt. Jatkossa siis Ukolle vähän lyhyempiä jälki.
Ilona tallasi Jerikon jäljen. Maasto oli ihan ok, vaikka sisälsikin useita puunrungon ylityksiä. Jäljellä oli pituutta 950m eikä siinä ollut mitään ummallisuuksia. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Kuusi keppiä.
Jotain ihan selittämättömiä ongelmia jäljellä kuitenkin tuli. Kaikenlaista harhaa yms on jäljillä ollut ennenkin ja joskus paljonkin hankaluuksia, mutta ei koskaan tässä määrin. Jana oli koepituinen ja janapaikka aikas kiva. Jeriko lähti ensin suoraan, mutta sitten taisi saada jo hajua jäljestä ja kaarsi oikealle. Kutsuin Jerikon nyt takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko eteni tikusuoraan loppuun saakka ja itsevarmasti nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestyi alkoi hyvin, Jeriko jäljesti tuttuun tapaan tarkasti ja itse varmasti. Kaksi ekaa keppiä nousi, mutta jossain kolmoskepin tuntumassa/sitä ennen oli jotain niin isoa häiriötä, että Jeriko harhaantui ja oikaisi lopun kulman. Jeriko lähti sitten palaamaan takaisin ja harhaillen ja välillä askel askeleelta nuuskutellen palattiin lopulta janan tuntumaan. Välissä yritän lähettää Jerikon metsässä ns. janalähetyksellä nostamaan jäljen uudelleen (Pekka Korrin vinkkejä jälkikoulutuksesta kesäkuun alulta), mutta sekään ei siinä oikein toiminut (lähetyssuuntakin oli ehkä päin prinkkalaa). Jeriko kuitenkin itse etsi ja työskenteli koko ajan, joten mä menin sitten vaan perässä ja unohdin muut kikkailut.
Janalle tullessa sitten uusi lähtö, jonka jälkeen Jeriko taisteli läpi vaikean kohdan, ja sen jälkeen jatkoi jäljestystä täysin normaaliin tapaan, nosti hieman vauhtia normaalimpaan (sitä ennen oli kävelty hitaasti, kun nuuskutti niin tarkkaan). Nosti silti kaikki loput kepit (vain se kolmas jäi), leikki ja haukkui kepeillä normaalisti eikä ollut yhtään paineessa (vaikka mä kyllä ahdistuin pitkästä taistelusta jäljellä), fyysisesti väsynyt toki oli. Matkaa kertyi 2,08 km ja aikaa kului 1h 15 min. Aikamoinen taistelu.
Jäljen jälkeen olin hyvin hämmentyneissä tunnelmissa. Muutaia kertoja on jäljellä ollut selviä hankaluuksia, harhaa yms, mutta aina Jeriko on selvittänyt ongelmat ja nopeammin kun nyt. Näin hankalaa ei ole koskaan ollut ja olin jo vähän hämilläni, että miten Jeriko nyt tolleen "mokailee". Toisaalta Jeriko ei kyllä mokannut mitään, vaan esitti ihan häkellyttävää sinnikkyyttä ja taistelutahtoa selvittää ongelmat. Ja on sillä vaan hypä pääkoppa, kun ei tosiaan yhtään ahdistunut tai paineistunut haasteista tai mun ahdistuksesta, vaan jatkoi ihan itsevarmasti hommia.
Jouduin kuitenkin tuumaamaan ihan kunnolla, että miten haluan nyt treenata ennen tulevaa koetta. Intuitiivinen halu olisi tehdä Jerikolle lyhyt jälki "palkkioksi", mutta viimeksi kun tein lyhyen jäljen, oli seuraava jälki taas huonompi ja Jeriko jätti enemmän keppejä, kun oli "yli-itsevarma". Kävi myös mielessä se, että ketä tämä mun halu tehdä lyhyt jälki oikeasti palvelee? Kun Jeriko ei kerta ahdistunut pitkästä jäljestä, onko kuitenkin niin, että tuon salaperäisen jäljen ratkaiseminen oli Jerikon mielestä jännää ja palkitsevaa, ja lyhyt jälki on taas tylsä, kun jäljestys loppuu lyhyeen? Siinäpä sitten oli mulla pohdittavaa. :D Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt ihan hyvä treenisuunnitelma tälle viikolle. ;)
Eilisestä vielä sen verran, että tehtiin myös pienet tottistreenit. Halusin ampumista treenata molemmille. Jerikolle, koska ekan suoran seuruussa keulii ja paukuista on tullut nyt ääntelyä, kun on ylivireessä ja välillä on erkaantunutkin seuraamisessa vähän, kun keskittyminen herpaantuu. Arvelinkn vähän, että pelkällä hiekkatielle seurauttaminen ei saa samaa efektiä aikaan ja Jeriko seurasi korrektisti eikä ottanut mitään överikierroksia. Kerran vähän äännähti, joten pääsin kuitenkin siitä palauttamaan.
Ukon kanssa sen sijaan huippujuttu, koska Ukko ei paineistunut nyt aiempaan verrattuna juuri ollenkaan! Ekaa paukkua säpsähti, mutta vire ei laskenut ollenkaan, vaan jatkoi seuruuta normaalisti ja pääsin heti palkkaamaan. Tämän jälkeen lähti seuraamisiin ehkä hieman matalammassa vireessä, mutta paukut ei edelleenkään vaikuttanut vireeseen juurikaan. Leikkiessään Ukko ei paukkuja noteerannut ollenkaan. Aiemminhan, kun tämä paukkuongelma alkoi, Ukko ei suostunut leikkimään ollenkaan jos ammuttiin. Jotain on siis todella tapahtunut ja suuri edistyminen tässä asiassa! :)
Tänään oli vähän niin kuin vapaapäivä, kun tehtiin vaan yksi keppileikki pihassa. Mä kitkin marjapensaiden ympärystää ja levittelin kuorikatetta. Hyvä tuli. :) Huomenna taas jatketaan treenejä.
Maanantaina hinkkailin hyppyä pihassa. Ihan älytön määrä toistoja. Päässä vaan joku herne lähti aivan vallattomalle kiertoradalle, enkä osannut lopettaa. Otin vielä kapulan treeniin mukaan pitkästä aikaa ja paluuhypyt sen kanssa ei onnistunut kuin 90cm hypyllä ja sitten vaan hinkkasin. Jeriko kyllä teki iloisesti eikä välittänyt mun pimahduksesta. Onneksi ei loukannut itseäänkään eikä mennyt jumiin. Ukko sen sijaan mun hullussa hyppyyttelyvimmassa liukastui ponnistuksessa meidän pihassa sorapohjalla ja kaatui hypyn nenälleen niin, että nenään tuli ihan haava. :( Kylläpä oli huono tuuri, mutta Ukko ei ollut kyllä tästä yhtään moksiskaan ja hypyt onnistui tämän jälkeen hyvin, varsinkin kun siirsin hypyn turvallisemmalle alustalle.
Keppileikkejä ollaan tehty myös pihassa. En ole vielä muistanut ottaa keppejä töihin mukaan, että saisin jonkun hajustamaan niitä mulle valmiiksi eli omalla hajulla on ihan menty. Pihaan olen siis viljellyt keppejä ja Jeriko on ollut aivan innoissaan tästä leikistä. Se on kyllä hassu koira, kun se on innoissaan kyllä aina ja kaikesta. Ukko on myös leikkinyt keppileikkiä, mutta ei ole ihan hoksannut leikin hienoutta. ;) Jeriko lähtisi hakemaan Ukonkin vuorolla.
Eilen mentiin tekemään jälkeä Ilonan kanssa tuohon meidän lähelle. Uudet metsät taas eikä oikein tiennyt mitä odottaa. Ukon jälki oli aika kamalassa maastossa, pituutta 700m ja kuusi keppiä. Jana lähti ylämäkeen, Ukko lehti vähän viistosti janalla takajälkeä kohti, mutta en viitsinyt korjata, kun ylämäkeen lähtö ylipäätään oli niin haastava. Maasto oli muutenkin kivikkoista ja haastavaa. Eka keppi nousi hienosti, toka keppi taisi jäädä ja neljäs meinasi myös jäädä. Ukko jäljesti ajoittain hyvin ja tarkasti, vauhtikin oli selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin, mutta ajoittain Ukko lähti ihan liihottamaan jonnekin kauaksi jäljestä, "arvaili" mihin jälki menee eikä tehnyt kunnolla töitä. Pitkät jäljet on ollut Ukolle selvästi liikaa. Vauhtia on saatu pois, mutta samalla motivaatio/jaksaminen on kärsinyt. Jatkossa siis Ukolle vähän lyhyempiä jälki.
Ilona tallasi Jerikon jäljen. Maasto oli ihan ok, vaikka sisälsikin useita puunrungon ylityksiä. Jäljellä oli pituutta 950m eikä siinä ollut mitään ummallisuuksia. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Kuusi keppiä.
Jotain ihan selittämättömiä ongelmia jäljellä kuitenkin tuli. Kaikenlaista harhaa yms on jäljillä ollut ennenkin ja joskus paljonkin hankaluuksia, mutta ei koskaan tässä määrin. Jana oli koepituinen ja janapaikka aikas kiva. Jeriko lähti ensin suoraan, mutta sitten taisi saada jo hajua jäljestä ja kaarsi oikealle. Kutsuin Jerikon nyt takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko eteni tikusuoraan loppuun saakka ja itsevarmasti nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestyi alkoi hyvin, Jeriko jäljesti tuttuun tapaan tarkasti ja itse varmasti. Kaksi ekaa keppiä nousi, mutta jossain kolmoskepin tuntumassa/sitä ennen oli jotain niin isoa häiriötä, että Jeriko harhaantui ja oikaisi lopun kulman. Jeriko lähti sitten palaamaan takaisin ja harhaillen ja välillä askel askeleelta nuuskutellen palattiin lopulta janan tuntumaan. Välissä yritän lähettää Jerikon metsässä ns. janalähetyksellä nostamaan jäljen uudelleen (Pekka Korrin vinkkejä jälkikoulutuksesta kesäkuun alulta), mutta sekään ei siinä oikein toiminut (lähetyssuuntakin oli ehkä päin prinkkalaa). Jeriko kuitenkin itse etsi ja työskenteli koko ajan, joten mä menin sitten vaan perässä ja unohdin muut kikkailut.
Janalle tullessa sitten uusi lähtö, jonka jälkeen Jeriko taisteli läpi vaikean kohdan, ja sen jälkeen jatkoi jäljestystä täysin normaaliin tapaan, nosti hieman vauhtia normaalimpaan (sitä ennen oli kävelty hitaasti, kun nuuskutti niin tarkkaan). Nosti silti kaikki loput kepit (vain se kolmas jäi), leikki ja haukkui kepeillä normaalisti eikä ollut yhtään paineessa (vaikka mä kyllä ahdistuin pitkästä taistelusta jäljellä), fyysisesti väsynyt toki oli. Matkaa kertyi 2,08 km ja aikaa kului 1h 15 min. Aikamoinen taistelu.
Jäljen jälkeen olin hyvin hämmentyneissä tunnelmissa. Muutaia kertoja on jäljellä ollut selviä hankaluuksia, harhaa yms, mutta aina Jeriko on selvittänyt ongelmat ja nopeammin kun nyt. Näin hankalaa ei ole koskaan ollut ja olin jo vähän hämilläni, että miten Jeriko nyt tolleen "mokailee". Toisaalta Jeriko ei kyllä mokannut mitään, vaan esitti ihan häkellyttävää sinnikkyyttä ja taistelutahtoa selvittää ongelmat. Ja on sillä vaan hypä pääkoppa, kun ei tosiaan yhtään ahdistunut tai paineistunut haasteista tai mun ahdistuksesta, vaan jatkoi ihan itsevarmasti hommia.
Jouduin kuitenkin tuumaamaan ihan kunnolla, että miten haluan nyt treenata ennen tulevaa koetta. Intuitiivinen halu olisi tehdä Jerikolle lyhyt jälki "palkkioksi", mutta viimeksi kun tein lyhyen jäljen, oli seuraava jälki taas huonompi ja Jeriko jätti enemmän keppejä, kun oli "yli-itsevarma". Kävi myös mielessä se, että ketä tämä mun halu tehdä lyhyt jälki oikeasti palvelee? Kun Jeriko ei kerta ahdistunut pitkästä jäljestä, onko kuitenkin niin, että tuon salaperäisen jäljen ratkaiseminen oli Jerikon mielestä jännää ja palkitsevaa, ja lyhyt jälki on taas tylsä, kun jäljestys loppuu lyhyeen? Siinäpä sitten oli mulla pohdittavaa. :D Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt ihan hyvä treenisuunnitelma tälle viikolle. ;)
Eilisestä vielä sen verran, että tehtiin myös pienet tottistreenit. Halusin ampumista treenata molemmille. Jerikolle, koska ekan suoran seuruussa keulii ja paukuista on tullut nyt ääntelyä, kun on ylivireessä ja välillä on erkaantunutkin seuraamisessa vähän, kun keskittyminen herpaantuu. Arvelinkn vähän, että pelkällä hiekkatielle seurauttaminen ei saa samaa efektiä aikaan ja Jeriko seurasi korrektisti eikä ottanut mitään överikierroksia. Kerran vähän äännähti, joten pääsin kuitenkin siitä palauttamaan.
Ukon kanssa sen sijaan huippujuttu, koska Ukko ei paineistunut nyt aiempaan verrattuna juuri ollenkaan! Ekaa paukkua säpsähti, mutta vire ei laskenut ollenkaan, vaan jatkoi seuruuta normaalisti ja pääsin heti palkkaamaan. Tämän jälkeen lähti seuraamisiin ehkä hieman matalammassa vireessä, mutta paukut ei edelleenkään vaikuttanut vireeseen juurikaan. Leikkiessään Ukko ei paukkuja noteerannut ollenkaan. Aiemminhan, kun tämä paukkuongelma alkoi, Ukko ei suostunut leikkimään ollenkaan jos ammuttiin. Jotain on siis todella tapahtunut ja suuri edistyminen tässä asiassa! :)
Tänään oli vähän niin kuin vapaapäivä, kun tehtiin vaan yksi keppileikki pihassa. Mä kitkin marjapensaiden ympärystää ja levittelin kuorikatetta. Hyvä tuli. :) Huomenna taas jatketaan treenejä.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
Agilityn SM-kisat
On pitänyt kirjoitella meidän treeneistäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lyhyesti sanottuna treenattiin viime sunnuntaina alueellisen valkun treeneissä Jerikolle 65 cm rimoja ja käteen jäi, että mun täytyy antaa Jerikolle työskentelyrauha eikä prässätä riman päällä. Ukko taas oli treenitauon jäljiltä ihan liekeissä ja veti ehkä parhaalla vauhdilla ikinä. Hieno poika. :)
Eilen aamulla lähdettiin sitten kukon laulun aikaan Ilonan ja Kirin kanssa ajamaan Lahteen agilityn SM-kisoihin. Oltiin molemmat joukkueiden 1-koirakot, minä ja Jeriko edustamassa SBCAK:ta ja Ilona ja Kiri Tamskia. Meille joukkueradalta tuli 15 vp. Jeriko meni todella hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla ja irtos musta kunnolla eteen parissakin kohtaa, mikä oli aika poikkeavaa kun yleensä aina pysyn rinnalla. Mutta oli kyllä kivan vauhdikas se Kari Jalosen ratakin. :)
Kaksi kontaktivirhettä ehti jo tulla ja sitten loppusuoralla Jeriko ampaisi todella mun edelle. Viimeinen ja toiseksi viimeinen este ei olleet ihan linjassa ja pelkäsin Jerikon tulevan vikasta ohi radan sisäpuolelta niin kuin nyt on joitain kertoja käynyt, kun olen loppusuoralla kirittänyt. Olin siis päättänyt, että ennen tokavikaa estettä kutsun Jerikoa/otan vähän kiinni, ettei livahda ohi. Kävi kuitenkin niin, että Jeriko ampaisi musta muutaman metrin edelle ja mä jotenkin vielä hyydyin siinä tai alkoi pelottamaan niin olla Jerikon takana, että sitten vielä menin kutsumaan sitä sieltä takaa ja Jeriko kääntyi mua kohti (tulin radan ulkolaitaa) ja Jeriko tämän seurauksena vikasta esteestä ulkokautta ohi. Voi hölmöyksien hölmöys. Olisi pitänyt vaan luottaa, että kun se on mun edellä enkä mä ole rinnalla/edellä kirittämässä, niin kyllä se olisi itse sen vikan hypyn ottanut. Kiva rata joka tapauksessa ja tosi tyytyväinen olen Jerikoon. Esimerkiksi pituudelta muurille tulo oli yllättävän vaikea ja tosi monella lenteli muurin palikat, mutta Jerikolla on kyllä tuo hyppytekniikka silleen hallussa, että osaa itse pitkän laakahypyn jälkeen nostaa seuraavan hypyn ylös. :)
Yövyttiin hotelli Cumuluksessa Lahdessa ja hyvin kyllä saatiin nukuttua, kun oli niin vähäiset unet edellisenä yönä nukkunut. Koiratkin on niin fiksuja reissaajia ettei voi yhtään valittaa. :) Tänään sitten vähän myöhempään aamulla lähtö kisapaikalle Nassua ja Miloa, sekä toki muita tuttuja kannustamaan. Oma rataantutustumisryhmä alkoi vasta klo 12. Jari Helinin rata oli aika kiemurainen ja kinkkinen, mutta kyllä mä ajattelin, että ihan hyvin voitaisiin nolla siitä tehdä. Tosi monelta lenteli rimat enemmän tai vähemmän, kun kenttä oli märkä ja pehmeä ja rimat arvokisaan sopien 65 cm.
Ennen rataa meinas kyllä alkaa jännittää kovasti, mutta sitten vaan jotenkin sain itseni rauhoittumaan. Katsoin vaan Jerikoa ja tuumasin, että mulla on tosi kiva ja luotettava koira, että nyt mennään vaan tekemään nollaa. Jaloissa kyllä jo vähän painoi ja olisin voinut juosta lujempaakin, mutta hienosti meni silti alku aina siihen asti, kun ei enää mennyt hienosti. Pieni virhe, ja nyt on pakko laittaa Jerikon piikkiin, kun ei vaan tullut mun kutsusta luokse vaan oli jo lukinnut takaakierron eikä siitä suostunut luopumaan. :D Puolivalssilla olisin ehkäpä saanut sen verran huomion itseeni, että olis tullut jo ohjaukseenkin. Tästä sitten hylky, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Yksi rima tuli alas käännöksessä, olisinko sitten iskenyt juuri kättä alas viereiselle niistohypylle vai mitä, mutta muuten kyllä tosi kivaa menoa. :)
Tiistaina käytiin Katjan luona treenaamassa. Mulla oli jäänyt paimennuskisoihin Somerolle viime kerralla poikien kisakirjat ja piti samalla hakea ne ja sitten meille myös pässi. Kotimatkalla hain vielä toisen Valkeakoskelta
Treeneistä nyt ihan lyhyesti vaan sen verran, että Ukko ja Musti mukana ja molemmilla meni tosi kivasti. Musti on kehittynyt tosi paljon ja nyt aloin näkemään siinä Ukon parhaita piirteitä, rytmitystä ja kuinka se itse tosi nätisti otti laumaa haltuun. Nyt ei sitten kyllä tarvi muuta kuin oikeasti aktivoitua niin Mustin voisi saada hyvinkin loppukesästä kisoihin. :)
Jerikon kanssa on tehty taas vähän PK-hyppyä ja se on sujunut hyvin. Metri on mennyt joko puhtaasti tai sitten kevyellä järkevällä kosketuksella. Joskushan mietin, että saisinko jotenkin Jerikon oppimaan ponnistamaan turvallisesti, joten jos se osuu/ponnistaa hyvin kevyesti ja noin, että se näyttää vaivattomalta ja turvalliselta, niin se on mulle yhtä hyvä kuin puhdaskin hyppy. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. :) Saatiin myös jälkikoepaikka reilun viikon päähän. :)
Eilen aamulla lähdettiin sitten kukon laulun aikaan Ilonan ja Kirin kanssa ajamaan Lahteen agilityn SM-kisoihin. Oltiin molemmat joukkueiden 1-koirakot, minä ja Jeriko edustamassa SBCAK:ta ja Ilona ja Kiri Tamskia. Meille joukkueradalta tuli 15 vp. Jeriko meni todella hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla ja irtos musta kunnolla eteen parissakin kohtaa, mikä oli aika poikkeavaa kun yleensä aina pysyn rinnalla. Mutta oli kyllä kivan vauhdikas se Kari Jalosen ratakin. :)
Kaksi kontaktivirhettä ehti jo tulla ja sitten loppusuoralla Jeriko ampaisi todella mun edelle. Viimeinen ja toiseksi viimeinen este ei olleet ihan linjassa ja pelkäsin Jerikon tulevan vikasta ohi radan sisäpuolelta niin kuin nyt on joitain kertoja käynyt, kun olen loppusuoralla kirittänyt. Olin siis päättänyt, että ennen tokavikaa estettä kutsun Jerikoa/otan vähän kiinni, ettei livahda ohi. Kävi kuitenkin niin, että Jeriko ampaisi musta muutaman metrin edelle ja mä jotenkin vielä hyydyin siinä tai alkoi pelottamaan niin olla Jerikon takana, että sitten vielä menin kutsumaan sitä sieltä takaa ja Jeriko kääntyi mua kohti (tulin radan ulkolaitaa) ja Jeriko tämän seurauksena vikasta esteestä ulkokautta ohi. Voi hölmöyksien hölmöys. Olisi pitänyt vaan luottaa, että kun se on mun edellä enkä mä ole rinnalla/edellä kirittämässä, niin kyllä se olisi itse sen vikan hypyn ottanut. Kiva rata joka tapauksessa ja tosi tyytyväinen olen Jerikoon. Esimerkiksi pituudelta muurille tulo oli yllättävän vaikea ja tosi monella lenteli muurin palikat, mutta Jerikolla on kyllä tuo hyppytekniikka silleen hallussa, että osaa itse pitkän laakahypyn jälkeen nostaa seuraavan hypyn ylös. :)
Yövyttiin hotelli Cumuluksessa Lahdessa ja hyvin kyllä saatiin nukuttua, kun oli niin vähäiset unet edellisenä yönä nukkunut. Koiratkin on niin fiksuja reissaajia ettei voi yhtään valittaa. :) Tänään sitten vähän myöhempään aamulla lähtö kisapaikalle Nassua ja Miloa, sekä toki muita tuttuja kannustamaan. Oma rataantutustumisryhmä alkoi vasta klo 12. Jari Helinin rata oli aika kiemurainen ja kinkkinen, mutta kyllä mä ajattelin, että ihan hyvin voitaisiin nolla siitä tehdä. Tosi monelta lenteli rimat enemmän tai vähemmän, kun kenttä oli märkä ja pehmeä ja rimat arvokisaan sopien 65 cm.
Ennen rataa meinas kyllä alkaa jännittää kovasti, mutta sitten vaan jotenkin sain itseni rauhoittumaan. Katsoin vaan Jerikoa ja tuumasin, että mulla on tosi kiva ja luotettava koira, että nyt mennään vaan tekemään nollaa. Jaloissa kyllä jo vähän painoi ja olisin voinut juosta lujempaakin, mutta hienosti meni silti alku aina siihen asti, kun ei enää mennyt hienosti. Pieni virhe, ja nyt on pakko laittaa Jerikon piikkiin, kun ei vaan tullut mun kutsusta luokse vaan oli jo lukinnut takaakierron eikä siitä suostunut luopumaan. :D Puolivalssilla olisin ehkäpä saanut sen verran huomion itseeni, että olis tullut jo ohjaukseenkin. Tästä sitten hylky, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Yksi rima tuli alas käännöksessä, olisinko sitten iskenyt juuri kättä alas viereiselle niistohypylle vai mitä, mutta muuten kyllä tosi kivaa menoa. :)
Tiistaina käytiin Katjan luona treenaamassa. Mulla oli jäänyt paimennuskisoihin Somerolle viime kerralla poikien kisakirjat ja piti samalla hakea ne ja sitten meille myös pässi. Kotimatkalla hain vielä toisen Valkeakoskelta
Treeneistä nyt ihan lyhyesti vaan sen verran, että Ukko ja Musti mukana ja molemmilla meni tosi kivasti. Musti on kehittynyt tosi paljon ja nyt aloin näkemään siinä Ukon parhaita piirteitä, rytmitystä ja kuinka se itse tosi nätisti otti laumaa haltuun. Nyt ei sitten kyllä tarvi muuta kuin oikeasti aktivoitua niin Mustin voisi saada hyvinkin loppukesästä kisoihin. :)
Jerikon kanssa on tehty taas vähän PK-hyppyä ja se on sujunut hyvin. Metri on mennyt joko puhtaasti tai sitten kevyellä järkevällä kosketuksella. Joskushan mietin, että saisinko jotenkin Jerikon oppimaan ponnistamaan turvallisesti, joten jos se osuu/ponnistaa hyvin kevyesti ja noin, että se näyttää vaivattomalta ja turvalliselta, niin se on mulle yhtä hyvä kuin puhdaskin hyppy. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. :) Saatiin myös jälkikoepaikka reilun viikon päähän. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)