Viimeinkin alkoi loma!

Mulla oli perjantaina viimeinen päivä töitä ja siitä alkoi kahden viikon loma ennen kuin opiskelut taas jatkuu. Tottahan toki loma piti aloittaa vauhdikkaasti ja monenmoisella menolla, lepäillä ehtii sitten joskus.. :D

Anita tuli perjantaina Tampereelle ja mentiin hakuilemaan Nokialle Anitan, Piian, Hanna H:n ja Tuijan kanssa, koiria oli siis mukana yhteensä 7. Treenit venyi tällä koiramäärällä arvattavasti pitkiksi, mutta mikäs siinä on mukavassa seurassa. :)
Jeriko oli metsään tullessaan ihan jäljelle menossa, nenä aivan maassa ja seuraili hajuja. Kesti hetken ennen kuin sai sen ylipäätään tajuamaan, että leikkiäkin voisi, mutta Sohvin ja Kertun nahkarättilelu osoittautui olevan juuri Jerikon mieleen. Jerikoa sitten siinä leikiteltiin ja tehtiin neljä pakoa metsään. Jeriko lähti vauhdikkaasti perään, mutta pari kertaa hetkeksi pysähtyi kun olikin jo aika kaukana (ehkä 20 metriä?) eikä nähnytkään enää missä ukko on. Haki kuitenkin loppuun ja leikki hyvin.
Jatkossa ajattelin että käydään silloin tällöin hakumetsällä Jerikon kanssa ihan vaan ajatusta herättelemässä, mutta mitään tavoitteellista harrastusta tästä ei meille ainakaan vielä tule! Eiköhän meillä näitä harrastuksia jo piisaa... ;)

Anita oli sitten Ilonan ja Alman kanssa meillä yötä ja käytiin lauantaina aamupäivästä tekemässä esineruutu koirille. Alma-eläkeläinen teki kyllä huippu esineruudun, sellaisen kun saisi Jerikolle niin voisi olla tyytyväinen! :)
Tässäkin Jeriko oli jäljelle menossa, ei olla vaan tarpeeksi vielä näitä tehty että osaisi erottaa mitä ollaan menossa tekemään. Yritin Jerikolle ajatusta ensin herättää heittämällä Anitalta saadun lasten hanskan pari kertaa maahan ja päästämällä Jerikon sitä hakemaan, ja näyttikin siltä että toisen heiton jälkeen olisi oikea ajatus herännyt. Ajattelin sitten kokeilla lähettää Jerikon ensimmäiselle esineelle suoraan, koska esine oli helpossa paikassa ja ajattelin että nousisi sieltä helposti. Jerikolta oli kuitenkin ajatus vähän hukassa ja jäikin haistelemaan Ilonan pissaa ja sitä merkkailemaan. Kävin sitten itse näyttämässä Jerikolle esineen ja palasin takaisin, ja sitten Jeriko lähtikin oikealla asenteella ja esine nousi. Toinen esine oli aivan takarajalla, Anita kävi näyttämässä sen ja tuli takaisin, ja lähetin sitten Jerikon. Todella hyvin lähti ja haki ja siihen sitten lopetettiinkin.

Anita sitten houkutteli (lue: pakotti) mut lähtemään kanssaan kuninkuusraveihin Teivoon. Koskaan en ole aiemmin raveissa käynyt, joten kai se sitten piti itseään vähän sivistää. Ravimaailma on muutenkin mulle aivan vierasta, en ymmärrä hevosista muuten mitään paitsi ratsupuolella, ja siellä entinen ravuri on yleensä ottaen huono ratsu! :D Mutta siis, ravuri on ravuri, eikä ratsustakaan tietty ole ravuriksi.
Otettiin koirat mukaan, jätettiin auto M-realin parkkipaikalle ja tultiin bussikyydillä ravialueelle. Alueella oli tietty hurjasti ihmisiä ja väentungosta, mutta Jerikon kanssa oli ilo siellä puikkelehtia kun koira pysyi koko ajan vierellä ja tuli nätisti perässä niistä raoista mistä itse meni. Yhtään ei jännäillyt ja oli kuin kala vedessä. Vierailta saatu huomio ja rapsutuksetkin toki kelpasi! ;)
En nyt ihan raveille syttynyt, mutta ihan mukava kokemus ja kiva päivä silti.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aikainen herätys ja lähdettiin puoli seitsemän aikaan ajamaan Somerolle. Paimennuspäivää oli järkkäilty keväästä asti ja nyt sitten odotettu päivä viimein koitti! :) Paimentamassa mukana olivat Anita + Ilona ja Alma, Vellu + Theba ja Rytmi (kannustusjoukoissa Sara ja Salli), Jonna + Indi, Marjukka + Sentti (kannustusjoukoissa Mika), Immi + Rudi (kannustusjoukoissa Ilja) ja Emmi + Keena (kannustusjoukoissa Päivi). Sää suosi meitä oikein mukavasti, aurinko oli valtaosin pilvessä eikä ollut liian kuuma, mutta ei tullut vettäkään, aivan ihanteellista. Jerikon paimennukset meni ihan mukavasti, vaikka välillä oli korvat vähän kiinni ja minulla hermo meinasi mennä. Yritettiin kyllä vähän liian vaikeita juttujakin, kuten sisäflankkia. Kuljetus porteista ja häkitys meni kuitenkin oikein hyvin, häkistä poisotossa Jerikoa vähän alkoi jänskättämään.
Päivä oli kuitenkin kaikenkaikkiaan oikein onnistunut. Kiitos kaikille osallistuneille mukavasta seurasta ja kiitos Marikalle ja muullekin Someron porukalle hyvistä ruuista ja ennenkaikkea neuvoista paimennuksen suhteen!

Jatkossa pitää harjoitella edelleen paljon kaaria ja niiden laajuutta, ne on jossain vaiheessa vähän päässyt supistumaan vaikka välillä teki tosi hyviä hakukaaria. Suuntakäskyjä pitää vahvistaa ja harjoitella poispäin ajoa. Nyt poispäin ajokin sujui isolla laumalla jo aika hyvin, ja sain välillä Jerikoa pelkällä suuntakäskylläkin korjaamaan asemaansa laumaan nähden.
Mouhijärvellä otetaan varmaan jatkossa karitsat kesytyksen alle ja jätetään ne aikuiset uuhet omaan arvoonsa, niistä tuskin tulee koskaan kovin helppoja kun ovat jo aikuisiksi päässeet "villeinä". Karitsoiden kanssa täytyy harjoitella lauman pyörittämistä ja yrittää siten totuttaa niitä ihmisen läheisyyteen.

Paimentamista treenatessa oppii kiroilemaan...

Maanantaina agilitytreeneissä harjoiteltiin mm. irtoamista ja tehtiin rataa. Jeriko ohjautuu kyllä nykyään todella herkästi mun liikkeen mukana, aivan upeasti! Välillä johtaa kyllä siihen, että jos alan ohjaamaan liian aikaisin niin joku este jääkin välistä. Mutta pääasiassa siis todella hyvin. Ja Jerikolla on hirmuisesti keskittymiskykyä ja malttia agilityradallakin, ei juurikaan kuumene ja rimoja tippuu vain harvoin. Ja vaikka Jeriko on niin perusrauhallinen, niin ollaan ihan pienellä treenillä ja kirittämisellä saatu kepeille hirmuisesti vauhtia lisää! :) Kyllä hyvältä näyttää.

Tiistaina ajeltiin vähän edes takaisin Mouhijärven ja Mahnalan väliä. Käytiin ensin Mouhijärvellä paimentamassa lampaita, tai nyt itse asiassa ihan oikeasti tehtiin töitä ja erotettiin pihalla olevasta porukasta karitsoita toiseen aitaukseen. Yksi jäi kyllä lopulta vielä saamatta, kun lampaat ei koirankaan painostamana halunneet kuitenkaan ihmistä päästä lähelleen vaan sinkoilivat minne sattuu ennen kuin kiinni ottajat ehti väliin. :D Mutta siis kaikki saatiin silti paitsi yksi, itsekin sain kyllä juosta! :D Alkoi kyllä nämä uudemmatkin lampaat Jerikolle uhittelemaan, mutta hyvin Jeriko sitten pakotti ne kääntymään ja oikeaan suuntaan liikkeelle kun rohkaisin.
Välissä käytiin Mahnalassa poimimassa vadelmia, ja sitten taas uudestaan hommiin, kun siirreettiin sisältä viimeisiä karitsoita ulos. Olipa siinäkin homma kun karitsat eivät olleet koiraan tottuneita eivätkä oikein tykänneet nekään liikkua. Hyvä puoli oli se, ettei niillä ollut kokoa niin paljon puolellaan, ja Jeriko pääsi ottamaan niiltä luuloja pois. Ehkä itseluottamus siinä kasvoi kun sai vähän pienemmällä vastuksella harjoitella..? ;)

Mutta kyllä se vaan niin on, että paimentaessa pääsee suusta sellaisia sanoja ettei sovi perheen pienimpien korville.. Jotenkin niin hektistä hommaa ja sitten kun Jeriko tekee ihan ihme ratkaisuja kun pokka pettää, esim. käy ensin näykkäämässä jalkaa (hyvin tehty), mutta sitten luikahtaakin lauman sivusta ohitse kun ei malta jäädä taakse (tosi typerää).. Huh huh. Ja sitten kun lauma ei todellakaan halunnut siirtyä portista sisään ja Jeriko teki tollaisia niin kyllä siinä ärräpäät lenteli.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, karitsat ulkoaitauksessa ja kuulemma kuitenkin onnistui paremmin kuin aikaisempina vuosina karitsalauman kanssa, eli oli meistä kai jotain apua.

Jatkossa pitää kyllä kokeilla näillä lampailla sitä, että saisiko Jeriko niitä pyöritettyä mun ympärillä ja silleen pikku hiljaa totuttaa siihen, että ihmisen lähellä on ihan turvallista olla ja toisaalta sitten taas siihen, ettei aina tarvitse sinkoilla minne sattuu, vaan välillä riittää että pysyykin vaan paikoillaan. Ja Jerikolle pitää vahvistaa, että jos lampaat uhittelee niin silloin saa ja pitää antaa samalla mitalla takaisin, eikä saa antaa periksi. Vielä tällä hetkellä Jeriko kyllä tarvitsee mut lähelleen rohkaisemaan, mutta toivon että tulevaisuudessa alkaisi onnistua jo itsekseen, tietty sekin auttaa kun nämä lampaat tästä pikku hiljaa rauhoittuisi. Sitä uskallusta pitää yksin puolensa kuitenkin tarvitsisi esim. hakukaarille jos pysäyttää laumaa eikä ne heti meinaakaan pysähtyä vaan meinaa vaan juosta yli. Herkästi tällaisissa tilanteissa jos sitten juoksin Jerikon avuksi, Jeriko tuntuikin ottavan musta painetta ja ajatteli että sen kuuluu väistää. Jotenkin pitää saada tämä oma viestintä haltuun silleen, että Jeriko tietäisi paremmin mitä siltä toivon. Ja ne ärräpäät haltuun myös! :D

Keskiviikkona Hannan treeneissä voisi sanoa, että teemana oli käännökset putkelta ja niistot. Tehtiin myös keinua, ensin muutama kerta ihan pelkälleen niin että Jeriko itsenäisesti suoritti sen, ja sitten radassa. Ihan hyvin meni, nyt tarvitsee vaan vielä vähän tarkkailla, ettei ala sitä tekemään että liian aikaisin hidastaisi. Niistot onnistui sitten hyvin, kun itse tajusin mitä ollaan tekemässä. Juosta kyllä sai ja siinä kuumuudessa meinasi kyllä emännältä loppua kunto! :D

Viikonloppuna Anita tulee meille Ilonan ja Alman kanssa, käydään hakuilemassa yms, ja sitten sunnuntaina lähdetään paimentamaan! Vilkas viikonloppu siis tiedossa. :)

Omatekoinen kaupunkiosa ja paimennusta

Lähdettiin tänään Jerikon kanssa bussilla keskustaan ja sieltä oli tarkoitus mennä Tean ja Lauran kanssa Viikinsaareen. Olin vähän miettinyt, että mitenköhän ottaa koiraa lautalle, mutta kun ei netissä ollut mainintaa ettei pääsisi, niin otin Jerikon mukaan sillä oletuksella, että pääsee. Siinä sitten lipunmyyntiluukun seinällä sitten olikin, että lemmikkieläimiä ei oteta lautalle, ja jäi siis Jerikolta lauttamatka tekemättä. Mentiin sitten sen sijaan Pyynikin rantaan ja myöhemmin Pyynikin näkötornin kahvilan terassille kahville ja munkille. Jeriko käyttäytyi kyllä erinomaisesti koko ajan, terassillakin vaan istui tai makasi, mitä nyt ehkä välillä kävi rapsutuksia hakemassa. ;) Kyllä se vaan on helppoa ottaa koira mukaan kun osaa käyttäytyä, mitä nyt sitten jäi Viikinsaari käymättä.

Illemmalla lähdettiin Mouhijärvelle taas paimentamaan. Tultiin juuri parahiksi auttamaan kun loppuja uuhista siirrettiin sisältä ulkoaitaukseen, tai parhaillaan meidän saapuessa pienemmästä ulkoaitauksesta isompaan. Neljän ihmisen voimin lampaiden siirtely oli selvästikin aika haastavaa ja Jerikosta kyllä taisi olla hyvin apua. :) Karitsat oli myös nyt tarkoitus vieroittaa uuhista ja sisälle jäi toistaiseksi vielä lauma karitsoita joita ei vielä sitten ulos siirretty. Jo ulkona olleiden uuhien karitsat sekä yhden uuden uuhen myöhässä syntynyt pieni karitsa olivat kyllä laumassa mukana.

Pyöriteltiin sitten laumaa siinä vähän. Vaikka lauma ei ollut ehtinyt yhtään asettua, niin oli selvästi rauhallisempaa ja mukavampaa menoa, kun lampaat isommassa laumassa tuntivat olonsa turvallisemmaksi. Uudet uuhet vaikuttaa myös ihan kivoilta ja rehdeiltä tapauksilta, kun rauhassa Jerikon kanssa paimennettiin ja annettiin niille aikaa siirtyä, niin kaikki sujui aivan ongelmitta. Ainut hieman hankalampi tapaus on se yksi ja sama uuhi, joka viimeksikin oli erityisen hankala. Tälläkin kertaa se pari kertaa katsoi vähän siihen malliin, että kohta hyökkää, mutta en viitsinyt tässä tilanteessa usuttaa Jerikoa pistämään kovan kovaa vastaan vaan odotin vaan että siirtyy ja käskin Jerikon pysyä paikallaan ja annoin itse painetta. Ajattelin että parempi että nämä uudet uuhet saavat koirasta pelkästään rauhallisen ja luotettavan käsityksen ettei niistä tule sitten liian säikkyjä. Vähän myös varoin sitä pientä karitsaa ja pelkäsin, että se jää jalkoihin jos lampaat säikähtää. Ehkä ensi kerralla tai joskus myöhemmin tämä yksi hankala tapaus täytyy kyllä varmaan palauttaa herran nuhteeseen.. ;)

Mutta siis kivasti meni. Annoin Jerikon paimentaa vapaana, tehtiin ajoa ja kaaria, lähinnä osittaisia kaaria kun en ihan uskaltanut päästää Jerikoa yksin lauman toiselle puolelle jos sieltä se yksi sitten päättäisi tehdä jotain tyhmää. Nyt sain myös haravan varren avuksi Jerikon ohjailuun ja sanojeni painoksi, ja alkoihan se poika kuuntelemaan paremmin! ;) Ei siis päässyt nyt tekemään mitään tyhmiä ratkaisuja itsekseen kun oli paremmin käskyn alla. Ajossa Jeriko alkaa malttaa jo huomattavasti paremmin painostaa kropallaan ja lähestyä hitaasti, yhden kerran liikkeelle lähdössä Jeriko teki jopa ratkaisun, että nousi vaan maasta seisomaan ja antoi siitä kropallaan painetta eikä liikkunut ennen kuin lampaat oli saanut sopivasti etäisyyttä. Se oli fiksua. :)
Kaaret/puolittaiset kaaret oli myös hyviä, vähän yritin myös olla ohjaamatta kepillä ja ainakin kun aita oli toisella puolella vastassa niin sain pelkällä suullisella käskyllä lähtemään oikealle kaarelle. :D

Tiistaina ehkä mennään taas uudestaan, ja sitten sunnuntaina on meidän paimennuspäivä! JEEEE! :)

BH-Jeriko

Tänään oli sitten SE päivä, koe alkoi aamulla klo 9.00 Toijalassa. Tuomarina toimi Jarno Rantanen. Tealle jälleen kiitos seurasta ja kuvaamisesta! :)
Ja hyväksyttyhän siitä tuli, jee! :) Pitkästä aikaa kokeesta jotain hyvää kerrottavaa. :D

Me oltiin ensi paikkamakuuvuorossa, Jeriko pysyi hyvin rauhallisena paikallaan, olisiko arvostelu ollut erittäin hyvä..
Jeriko jaksoi hyvin koko seuraamiskaavion, mutta henkilöryhmässä treenaamattomuus kyllä näkyi, hihnassa ryhmään mennessä Jeriko katseli ja yritti haistellakin, toisen kerran henkilöryhmään mennessä tajusikin, että tää oli tää juttu kun vaan seurataan ihmisten keskellä ja meni jo paremmin.

Seuraamisesta tuli sellaista huomautettavaa, että välillä kontakti laski ja seuraamisen paikka vähän seilasi, oli välillä hyvän tiivis ja välillä hieman levisi. Ja kyllähän Jeriko välillä vähän turhaa alkoi vilkuilemaan ympärilleen, soo soo! Täytyy jatkossa varmaan seuruutella enemmän hihnassa, kun huomasin tossa torstaina, että Jeriko reagoi aika hyvin hihnalla korjaamiseen, parantaa hyvin kontaktia. Kenttä oli kyllä hirvittävän epätasainenkin ja itsekin välillä horjahtelin, varmaan Jerikollakin välillä sitten möykkyjen vuoksi asento siirtyi. Mutta siis seurasi mielestäni ihan hyvin, varsinkin vapaana jo tosi hyvin. Jaksoi hyvin koko pitkän seuraamisen. :) Ilo tehdä ja hyvä yhteishenki kuulemma näkyi suorituksessa, ja se oli kyllä kivaa kuultavaa se! :)

Liikkeestä istuminenkin meni nyt hyvin, vaikka siinä on ollut vähän ongelmaa, melkein erinomainen, tai siis Jerikon suoritus olikin erinomainen, mutta aloin itse säheltämään kun kävi ajatuskatko että mentiinkö 10 vai 30 askelta eteenpäin.. :D Maahanmeno myös hyvä, mutta luoksetulo saisi olla nopeampi. Sitä nyt mietin, että ottaako tosiaan ihan eri käskyä, vai meneekö sitten jo sekaisin sekin, että tullaanko suoraan eteen vai sivulle.. Pitäisi vissiin vaan harjoitella ennen mitään pk-kokeita ihan sikana pelkästään sitä nopeaa luoksetuloa.
Kaupunkiosuudella ei toki mitään ihmeempiä ja koe on siis nyt hyväksytysti suoritettu! :)
Alla linkki videoon, mikä on luonnollisesti helkkarin pitkä, varmasti koneet lataa kohtuullisen kauan sitä.. :D

http://www.youtube.com/watch?v=R00zwlXoyzU

Eli ei kun jälkeä treenaamaan! Nyt onkin ollut niin hiljaista sillä rintamalla edellisen epäonnistumisen jälkeen, että täytynee ottaa itseään niskasta kiinni..
Laitoin kyllä myös viestiä Pirkanmaan pelastuskoirille, ajatuksena että päästäis ehkä siellä treenaamaan myös raunioita/hakua, uskoisin että se olisi paljon mielekkäämpää puuhaa meidän molempien mielestä.. Katselin heidän sivujaan jo joskus ennen kuin Jeriko tuli meille, mutta jotenkin asia sitten jäi. Mutta nyt härkää sarvista siis ja treenaamaan joko sitä jälkeä, tai jos sitten vaikka pelastuskoirapuolelle pääsisi. :)

Häkki on kyllä kätevä olla,
olisi pitänyt jo aiemmin tajuta hankkia!