Palveluskoira-Jeriko

Alkuviikko on mennyt taas palveluskoiralajien parissa. Maanantaina käytiin Nappiksen kanssa tekemässä jälkeä. Jerikolle tuli 970m jälki, jossa oli paljon kulmia ja maastokin antoi haasteita kuusikkoryteikköineen ja kaatuneiden puiden ylityksineen. Jana oli tehty noin maksimimissaan.

Jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Kolme esinettä, joista yksi pieni lompakko, lypsykumin kärki ja pieni lasten helistinlelu. Jeriko nosti jäljet aika hyvällä rutiinilla nopeasti, ei mitään suurempia ongelmia.

Jeriko eteni janalla hienosti, vähän puolen välin jälkeen viistotti, mutta koska hölkkäsin perässä ehti liinan mitassa mun janalta poistumatta nostamaan jäljen, joten en siihen puuttunut. Ja kun on tässä tullut opittua, ettei kannata alkaa puuttumaan, kun ei ole koskaan ennenkään puuttunut. ;) Jäljen suunnan tarkasti hienosti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan eli oikealle. :)

Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tarkasti, kulmat otti hyvin ja ainoastaan yhdessä kulmassa teki pienen pyörähdyksen. Kaikki kuusi keppiä Jeriko ilmaisi hienosti! :) Vähän kyllä meinasi usko jo loppua, kun kolme viimeistä keppiä olikin lopussa lyhyillä etäisyyksillä ja pitkä väli niitä ennen. Yritin pinnistellä olla kysymättä Nappikselta kepeistä, mutta sitten oli pakko kysyä onko Jeriko jättänyt, mutta sitten Jeriko jo melkein heti nostikin kepin. :) Aivan upeeta. Vanha virsi, mutta en voi kyllä sanoin kuvailla sitä kuinka hienolta tuntuu kulkea Jerikon liinan perässä. Se on vaan niin hieno palveluskoira. :)

Ja jos en ollut riittävän tyytyväinen Jerikoon maanantaina, niin tiistaina oli hakutreenit joissa myös meni tosi kivasti. Nää oli nyt toiset treenit tänä kesänä ja Sari sanoikin hauskasti, että hyvinhän se kehittyy vaikkei ole treenattukaan. :D Maasto oli uusi, mäntymetsää valtaosin, mutta oli muutama kuusikkokin. Aika paljon mäkiä ja solia sekä kalliotakin, joten ei kuitenkaan mikään ihan simppeli maasto. Halusin tehdä kuitenkin Jerikolle tyhjiä, eli tavoitteena saada tyhjä-löytö-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Hienosti Jeriko kyllä tekikin, tyhjät pistot sujui hyvin muuten, mutta yhdellä pistolla korjasin suoraan etenemisen, korjauksen otti kuitenkin sitten hyvin. Hyvin oli nenä auki ja ukot löytyi hieman seisovasta ilmasta huolimatta. Haukku sujui aikas hyvin, nyt ei paljoakaan enää häiriintynyt mun lähestymisestä muilla paitsi ekalla maalimiehellä, joten tässäkin menty eteenpäin. :) Toki tuota haukkuilmaisua pitäisi vielä vahvistaa erikseen. Mutta olin kyllä tyytyväinen. Hakukin on Jerikon kanssa vaan niin kivaa. Miten se onkin noin kiva palveluskoira? :)

Hanna kävi tänään Mustin kanssa ja otettiin pieni paimennustreeni hakukaarien muodossa. Hieman on turhan paljon vauhtia vielä pojalla, ja maassa ei malttais olla, mutta hienosti sitäkin sai taas rauhoittumaan.

Ukko voi jo selvästi paremmin ja on syönyt jo melkoisen hyvin. Vielä kuitenkin pitää jatkaa lepoa.
Lissu-kissa on löytänyt oman pysyvät kodin ja odottaa vaan sinne siirtymistä. Mauritz eli Maukkis tai Maukka perusjätkä etsii vielä omaa loppuelämän kotia. Todella kiva kissa se kyllä on, että voi kun joku vaan näkisi sen iän ohi, kun kuitenkin ihan hyväkuntoinen kissa on. :)

Ja sitten vähän lisää huolta..

Ei me nyt vielä tästä Ukon taudista päästy. Loppuviikosta syöminen sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä, ei missään nimessä edes kokonaisuudessaan vielä puoltakaan normaalista määrästä, mutta pari pientä annosta siellä täällä. Lauantaina Ukko ei taas sitten syönyt ja illalla nousi kuume taas 40:een. Ihan hyvävointinen se kyllä muuten oli, mutta kyllä vaan pisti huolestuttamaan, kun kuume nousee antibiootista huolimatta. :( Olin jo ihan viittä vaille lähdössä päivystävälle asemalle Hattulaan, mutta mittasin Ukolta kuumeen ja se oli laskenut pari kymmenystä, joten sitten uskalsin jäädä kotiin. Tunnin päästä lämpö oli laskenut normaaliin. Mikä lie kuumepiikki.

Tänään oli Jari Kantoluodon tottisseminaari, johon olin molemmat pojat ilmoittanut, mutta Ukko ei sitten toki osallistunut vaikka kovasti olisin Ukon halunnut ottaa. Ilman edellisen illan kuumepiikkiä olisin varmaan uskaltanutkin ottaa jonkun pienen setin. Jerikon kanssa sitten vaan osallistuttiin, mutta paljon enemmän olisi ehkä antanut Ukon kanssa ja toki seuraavaa pentua ajatellen paljon uusia ajatuksia miten asiat voi tehdä taas vähän paremmin.

Jeriko on kyllä vaan silti niin loistava. Ihan ekalla kierroksella oli tarkoituskin katsoa vaan yhteistyötä ja koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Jeriko näytti kyllä ihan parastaan, tosin pienet yliaktiivisuudet ekan naksutuksen jälkeen, kun Jari naksatti ja mä olin hiljaa niin Jeriko päätteli että tässä Jari alkaa sheippaamaan sitä ja esitteli Kantoluodolle peruuttamista ja kyljelleen heittäytymistä, ja sitten vähän kysyvästi katsoi, että "missä naksaus? Onko sun naksus rikki, mies?". :D Sitten kun sanoin oikean toiminnon jälkeen "hyvä", Jeriko ymmärsi, ettei tää nyt kuitenkaan mikään "tarjoa kaikkea maan ja taivaan väliltä" -tilaisuus ollutkaan ja jäi ihanan keskittyneesti ja rauhassa vaan pitämään kontaktia muhun. Mun viedessä Jerikoa autolle Kantoluoto oli jotenkin kehunutkin, että oli mukava katsoa, että oli oikein hyvän näköistä yhteistyötä. Ja niinhän se vaan on. Jerikon kanssa on vaan se yhteys.

Toisella vuorolla kerroin Jerikon keskittymis-/kuuntelemisongelmasta koetilanteessa ja ekan suoran levottomuudesta ja Kantoluoto sitten tuumasi, että pitää tehdä selkeämpi kriteeri seuraamiseen, jotta Jeriko sitten työskentelisi sille ja keskittyisi siihen. Niinpä sitten hinkattiin ihan sitä, että Jeriko seuraa vain ja ainoastaan vasemman jalan liikettä. Täytyy tätä treeniä kyllä jatkaakin. Ja tuo keskittyneen aktiivinen mielentila on kyllä tärkeä pitää mielessä seuraavan koiran kanssa.

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

(c) Henna Lindell

Huolen ja murheen jälkeen koittaa helpotus

Ukko sairastaminen on nyt aiheuttanut kovasti huolta ja murhetta. Maanantain eläinlääkärikäynnin jälkeen Ukolle ei alkanut ruoka maistumaan ja se oli edelleen väsähtäneen oloinen. Aamulla lähdin töihin, mutta huoli Ukosta oli niin kova, että lähdin töistä kotiin aamupäivällä heti kun pakolliset hommat oli hoidettu. Onneksi lähdinkin. Ukolla oli kuume noussut vielä maanantaita korkeammalle eikä se tosiaan syönyt tai juonut mitään, ruoskulla annetun piimänkin nieleminen tuotti hankaluuksia. Niinpä vein Ukon uudelleen eläinlääkäriin ja Ukko laitettiin uudelleen tippaan. Verikoe paljasti, että Ukolla oli tulehdusarvo crp reilusti koholla 280 ja sille aloitettiin suonensisäinen antibiootti sekä muita lääkityksiä. Illalla hain Ukon kotiin.

Syöminen ei vaan lähtenyt sujumaan edelleenkään. Keitin Ukolle kana-riisiseosta jonka pistin tehosekoittimesta läpi, tarjosin raejuustoa ja mitä milloinkin. Keskiviikkoaamuna Ukko otti vapaaehtoisesti pari teelusikallista ruokaa, mutta sitten taas ei mitään ja sille piti pakkosyöttää ruokaa ja nesteet piti laittaa ruiskulla. Hain apteekista Nutrigel Plussaa ja myös sitä pakkosyötin Ukolle. Sinänsä Ukon vointi oli ihan ok, se oli hieman virkeämmän oloinen, mutta mitään ei syönyt tai juonut.

Tänään aamulla Ukko alkoi löytämään ruokahaluansa ja lisäksi sillä maha toimi ensimmäistä kertaa niin, että tuli jotain kunnolla ulostetta muistuttavaa (muuten siltä oli tullut ainoastaan hyvin pieniä määriä sinappimaista mömmöä pyllykarvoihin, mutta ei sen pidemmälle). Se otti ensin mun tarjoamana vähän ruokaa. Sitten hieman myöhemmin Matin tarjoamana, ja aamupäivällä Ilona kävi Ukkoa ruokkimassa. Vain vähäisiä määriä Ukko otti kerralla, mutta sitten iltapäivällä tapahtui käänne parempaan. Ukko alkoi selvästi näyttämään ruokahalua ja olisi syönyt enemmän kuin mitä annoin. Sen jälkeen Ukko aina välillä itse pyysikin ruokaa ja sitten varasti kissojen ruokaa.

Kun Ukko oli vihdoin näin hyvävointisen oloinen, niin alkoi vihdoin itselläkin löytyä tarmoa treenata Jerikoa. Viikko on mennyt tässä vähän murehtiessa Ukon vointia eikä ole sitten motivaatio riittänyt treenaamiseen. Kävin tallomassa Jerikolle jäljen lähimetsään, noin 1,1 km pitkä. Jälki meni hienosti, mutta oikeastaan en nyt jaksa edes tarkemmin sitä ruotia vaan jään vaan fiilistelemään sitä että oltiin jäljellä, tuulta metsässä ja kaikkia metsän ääniä. Kun pahin huoli on mielestä helpottanut, pystyi taas erilailla kuuntelemaan ja haistelemaan luontoa ja nauttimaan siitä. Ihan paras päätös päivälle. :)

Kissat kotiutuu ja Ukko sairastaa

Täytyy nyt varmaan aloittaa Ukon sairaskertomuksella. Päivystin itse sunnuntai-maanantai välin. Sunnuntai-aamuna Ukko vaikutti vielä ihan normaalilta, tosin en nähnyt sen käyvän kakalla. lllalla Matti laittoi viestiä, että Ukko ei ole syönyt iltaruokaa, mikä Ukon kohdalla on kyllä aika poikkeavaa. Aamulla sitten kotiin tullessa tarjosin aamupalaa eikä Ukolle edelleenkään maistunut. Istui kupin edessä pahoinvoivan näköisenä ja maiskutti suutaan ikään kuin sylkeä erittyisi normaalia enemmän. Ulos viedessä Ukko etsiskeli pitkään kakkapaikkaa ja jouduin seuraamaan sitä kunnolla metsän puolelle, mitään ei tullut kunnolla maahan asti, mutta ihan vähän sinappimaista löysää ulostetta pyllykarvoihin.

Ukko oli lisäksi väsyneen tai kipeän oloinen, selvästi normaalia vaisumpi. Näin ollen soitin eläinlääkäriin ja varasin ajan vielä tälle päivälle läheisestä Profivet -eläinsairaalasta. Ukolla oli kuumetta ja eläinlääkärin kanssa sovittiin Ukon jäämisestä eläinsairaalaan nesteytystä, verikokeita ja mahan röntgenkuvaa varten. Kuvassa ei ollut suolitukokseen/vierasesineeseen viittaavaa, mutta mahalaukun limakalvo paksuuntunut ja siellä edelleen ruokaa (käytännössä siis sunnuntai-aamulta). Verikokeissa ei ollut merkittävää poikkeavaa.

Ilmeisesti nyt siis samasta taudista kuin Ukolla oli kolme vuotta sitten, ja joka silloin johti Hattulan yökeikkaan: gastriitti/gastroenteriitti eli toisin sanoen mahan tai mahasuolikanavan tulehdus. Ukko pääsi kotiin nesteytyksen jälkeen lääkkeiden kera, mutta eihän se vielä normaali ole. Kovin on väsynyt ja kotiin tullessa ei jaksanut Jerikon naamaakaan nuolaista kuin ihan pari-kolme kertaa silleen puolivillaisesti. Hyvin poikkeavaa Ukolle, kun normaalisti lyhytkin erossaolo Jerikosta saa jälleennäkemisen riemun sellaisiin mittakaavoihin, että naamaa nuollaan lähes maanisesti. Tarjosin Ukolle eläinlääkäriltä ostettua vatsaystävällistä ruokaa, joka houkutteli sekä kissat että Jerikon kupille, mutta Ukko vaan istui pahoinvoivan näköisenä kupin edessä eikä suostunut syömään. :(
Nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan, että Ukko tuosta virkistyy.

Lissusta ja Mauritzista sen verran, että molemmat ovat asettuneet tosi hyvin taloksi. Mauritz lähti myös tutustumaan muuhun taloon eilen ja on ollut ihan ok koirien sekä muiden kissojen kanssa. Aivan hurmaava herrasmies, rauhallinen ja harkitseva, oikein ystävällinen ja asiallinen. Ihmisen läheisyydestä ja rapsutuksista Mauritz selvästi tykkää, on mielellään sylissä ja rapsuteltavana. Tuntee hyvin nimensä ja kutsuessa tulee luokse rapsuteltavaksi. Seuraa mielellään ihmiset tekemisiä, erityisesti keittiössä. ;) Tosi ihana  herrasmies, ei voi muuta sanoa. :)

Lissu se vasta veijari onkin. Nuoruuden tarmoa täynnä ja on eilen ja tänään kaahaillut täällä ympäri taloa koirista välittämättä. Hyvin leikkisä tapaus ja silloin kun ei leiki tai nuku, niin kehrää joko mun tai Matin sylissä. Koiriin tottunut hienosti ja itse tulisi hyvin kaikkien kissojen kanssa toimeen, mutta meidän omat ei ole vielä ihan lämmennyt. Tänään Lissu yritti vähän Pikkelssiä vaania ja leikkiin haastaa, mutta vielä ei saanut jäätä murrettua. Huomenna on uusi päivä.. ;)