Nyt se kevät alkoi kunnolla!

Nyt on menty vähän tukka putkella. Miten onkaan, että kun agilitytreenit jäi tauolle, niin joka päivälle on ollut treenejä siitä huolimatta..?

Maanantaina kävin Niihaman kentällä tottisvuorolla ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Jerikolla oli tottiskuviot hyvin muistissa ja asenne kohdillaan, mutta istumisen heitti taas maahan parikin kertaa. Jotenkin toi kentän tunnelta saa sen mielentilaan, jossa ei kuuntele niin hyvin, kun lenkillä tehdessä ei tule virheitä ollenkaan. No saatiin sitten onnistuminenkin, kun muistutin, että "kuuntele", mutta en ole yhtään vakuuttunut, että kokeessa tekis tuon liikkeen oikein.

Hyppyä harjoiteltiin myös ja aluksi uudessa tilanteessa (vs. kotipiha) oli hankalampaa, mutta lähti sitten sujumaan ihan hyvin ja Jeriko hyppäsi metrisen puhtaasti. Vinoeste meni hienosti. :) Ukkokin pääsi tottistelemaan eikä ahdistunut muista treenaajista. Haukku irtosi ihan kivasti ja seurasi hyvin, tiiviisti ja innokkaasti, mutta häntä kyllä silleen paimenlinja-tyyliin alhaalla. Useinhan Ukko seuraa häntä komeasti korkealla, mutta ehkä se kentän häly yms. kuitenkin sen verran painetta aiheutti, että häntä laski vaikka vire muuten kantoi..?

Tiistaina oli hakutreenit. Hienosti Jeriko kyllä nykyään menee. Ei yhtään meinaa jäljestellä (niin kuin aluksi toki jälkitausta huomioiden) ja varsinkin tuossa tutussa maastossa eteni hienosti suoraan. Otettiin yksi tyhjä ja senkin jälkeen upposi samalle puolelle hyvin suoran. :) Tiistaina oli jo mukavasti lämmintä, mutta ei häirinnyt Jerikoa.

 Keskiviikkona treenailtiin paimennusta kotona. Ukon kanssa ajeltiin porukkaa edes takaisin ja ihan kivasti meni. Jerikon kanssa oli tarkoitus häkittää, mutta voi perhana kun oli taas hankalaa. Täytyy myöntää, ettei noi omat ole mitään helppoja häkitettäviä, ja taisi olla vähän niinkin että äkkinäinen kuumuus kasvatti niille jorman otsaan ja ne oli sitä mieltä ettei halua leikkiä tätä leikkiä. Jeriko flänkkäsi taas liian kaukana eikä sillä ollut sieltä käsin otetta lampaisiin ja ne tuli aina ohi häkistä. Taidettiin me saada jossain vaiheessa 3/4 häkkiin kuitenkin..?

Jotenkin Jerikolle on kerääntynyt painetta häkityksessä. Mä hermostun, kun ei onnistu ja Jeriko ei tykkää siitä ja irtoaa lampaista liikaa vaikka yrittääkin kyllä edelleen jatkaa.. Jännä juttu sinänsä koiralta, joka esim. pk-lajeissa ei ole moksiskaan oikein mistään. Voiko koira itse tietää, että jossain se ei ole vahvimmillaan ja olla siinä lajissa vähän herkempi, kun taas esim. maastossa Jeriko selvästi ajattelee osaavansa ihan kaiken? Sellainen olo tuosta tulee, että Jeriko ei itse ajattele olevansa niin mestari paimen kuin pk-puolella, ja sitten on herkempi sille jos mä en ole tyytyväinen ja ei suju.. Jeriko on kyllä aiemmin häkillä osannut hyvin painostaa lampaita sisään, että en oikein tiedä mikä sille nyt on tullut. Onko tää jotain nyt siitä, kun on koko ajan pidempiä etäisyyksiä harjoiteltu ja vaikeampia juttuja, niin ollaan aika sietokyvyn äärirajoilla..? Täytyy nyt tuumailla miten tää solmu aukeaa..

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat Hervannassa. Että vaikka treenitauko alkoi, niin silti on nyt muutamia kisoja tiedossa missä aion käydä nyt toukokuussa ja sitten kesäkuussa agilityn SM-kisat. Jerikon olin ilmoittanut kaikille radoille ja Ukon pelkästään hyppärille.

Kaikki radat oli tosi mukavia, Kari Jalonen tuomaroi. Sää oli mitä mainioin, mutta kyllä aika kuuma, kun reilu 20 astetta. Ja hiekka pöllysi, mutta ei se menoa haitannut. Aina välillä naurattaakin, kun tuuheaturkkisia bortsuja aina tilaisuuden tullen mollataan mm. sillä perusteella, että ne läkähtyy kuumalla/turkki ei ole käytännöllinen kun rajoittaa koiran jaksamista. Taitaa olla koiran muusta yksilöllisestä fysiologiasta tai ihan korvien välistä kiinni kuinka paljon koira reagoi erilaisiin olosuhteisiin. ;) Jeriko ei ole suuremmin reagoinut minkäänlaisiin sääolosuhteisiin eikä tosiaan nytkään menoa haitannut. Toki olin nesteyttänyt molemmat koirat hyvin aamulla ja vettä oli reilusti mukana.

Ekana agilityradat. Ekalta radalta heti hieno nolla. Kontakteilla oli kyllä vähän varastamisen makua, mutta en niistä nyt kyllä nillitä, fiilis on tärkein. ;) Vähän paremminkin olisin voinut ohjata keppejä edeltävän putken ja sieltä kepeille tulon, mulla olis ollut hyvin aikaa juosta putken rinnalla ja siitä lähettää kepeille ja olisi ehkä saanut siitä vielä vähän lisää vauhtia.. Tulos kuitenkin siis 0 aikaan -7,55, etenemä 4,35m/s ja sijoitus 5./37. Ja huonoille ei hävitty, joten tyytyväinen saa taas olla. Hyvältä tuntui ja hyvältä näyttää videollakin vaikka itse sanonkin. :)

Myös toiselta radalta Jerikolle nolla. Videota tältä radalta ei ole. Tämä oli ikään kuin edellinen rata toisin päin. Tosi kivasti meni, harmi tosiaan kun ei saatu videolle. Tulos siis 0 aikaan -7,28, etenemä 4,15 m/s ja sijoitus 5./43.

Viimeisenä hyppis. Tosi kiva rata taas. Tuntui tosi kivalta ja hyvin sujui. Keppien jälkeisen hypyn meinasin unohtaa ohjata, mutta onneksi Jeriko on kiltti ja lähtii tuollaisiin sivuttaislähetyksiinkin. ;) Harmillisesti yksi rima tuli alas, kun peruskäännöksellä käänsin ja jarrutin niin voimakkaasti. Tuloksena siis 5vp, aika -4,06, etenemä 4,25 m/s.

Ukkokin oli sitten tällä radalla. Päätin ilmoittaa sen vain hyppyradalle, koska en oikein tiedä mitä sen A:n kanssa teen eikä ainakaan olla päästy juoksaria harjoittelemaan ollenkaan. Ukkoon kuumuus ehkä vähän vaikuttikin, se on ollut vähän lämpöherkempi ennenkin. Kivaa menoa kyllä oli radalla, että ei nyt siis silleen pahasti Ukko väsähtänyt, vaikka lähdössä vähän jännitti, että millä fiiliksellä se tulee mukaan. Ukko pääsee aina yllättämään.. ;) Putken jälkeisen hypyn riman Ukko alitti ensimmäisellä kerralla. Se oli taas tuollainen käännös, kun pitäisi vasemmalla takajalalla ponnistaa, Ukko näköjään edelleen vaistomaisesti välttelis tollasia, vaikka sitten kuitenkin pystyy sen tekemään. Ukolle 5 vp, aika -0,23 eikä siis etenemä kuin 3,80 m/s tuon hypyn uudelleen ottamisen vuoksi.

Kevät, paimennus ja PK-lajit. :) Jerikon jälki nro 8

Nyt on ollut niin monessa päivityksessä tarkoitus kirjoittaa myös Jerikon ja Nokin pennusta Norikosta ja se on sitten unohtunut, että nyt aloitan ihan sillä. Noriko on 5-viikkoinen nyt ja voi taivas miten hurmaava pentu ja miten ylpeäksi mä aina tunnen itseni katsoessani Miian laittamia videoita ja kuvia siitä. Ja Noki on aivan unelmaemä, parempaa ei olisi voinut toivoa. :)))
Ja mikä parasta, Norikossa on nähtävissä isänsä elkeitä mitä riiviö-ominaisuuksiin tulee. ;) Siitä tulee varmasti niin hieno koira (ja varmasti pentuaikana aivan totaalisen raivostuttava ajoittain). Olen jo ilmoittanut, että meille saa tulla koska vaan hoitoon ja ehdottomasti on tarkoitus treffailla pennun kanssa säännöllisesti. :)

Norikon isä on treenaillut paimennusta, jälkeä ja esineruutua. Paimennuksessa ollaan edelleen jatkettu kaikaa ohjaamisen harjoittelua ja alkaa sujumaan kyllä jo tosi hyvin. Huomaa kyllä, että toistojakin tarvitaan ja on nyt hyvä ja tärkeää, että pääsee kotona säännöllisesti treenaamaan riittävän pitkillä etäisyyksillä. Hienosti Jeriko jo nyt kuuntelee. :) Jakoa ja häkitystä pitäisi vielä treenailla, mutta varsinkin jakoon meidän lampaat on aivan liian kesyjä ja jalkoihin tuppaavia. Tosin, kisoissa joihin olen ilmoittautunut on todennäköisesti aika samanlaisia ja sellaisten jakaminen tosiaan onkin kaikkein hankalinta. Eli tarvitsee kyllä sitäkin harjoitella.. :) Tänään oli tosi lämmin päivä ja meidän treeni loppuikin lyhyeen, kun lampaat selvästi väsyi kuumuudessa normaalia nopeammin. Enkä ihmettele, itselläkin loppui voimat aika nopeasti kun hakkuujätettä siivottiin.

Ukko on myös treenaillut paimennusta. Nyt muistui itselle mieleen palata Ukon kanssa vähän "alkeisiin" joita ei ole koskaan kunnolla tehty, koska poispäinajossa varsinkin etäisyyden kasvaessa Ukko ei selvästikään oikein kykene ajamaan suoraan vaan alkaa kääntämään lampaita. Nyt siis liinan kanssa harjoitellaan suoraan ajamista ja lampaiden tasapainottamista suoralla linjalla. Ukko on myös vähän auttanut naapurilta vuokralle tulleiden karitsoiden koiraamisessa ja on siinä kyllä loistava. :)

Musti oli meillä myös hoidossa/treenaamassa lauantai-sunnuntai. Harjoiteltiin poispäinajoa isommalla laitumella pidempiä matkoja ja sitten ihan peruskuljetusta ja flänkkäämistä. Hyvin menee Mustin kanssa. :) Jeriko heittäytyi suopeaksi Ukkoa kohtaan varmaan liittyen Mustin tuloon ja antoi Ukon tulla aivan kylkeensä nukkumaan, vaikka yleensä nukkuu jossain yksin mahdollisimman viileässä paikassa. :D

Käytiin tänään Ilonan kanssa tekemässä jälkeä ja esineruutua. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua. Ruutu nousi rinteeseen, vasen kulma vielä jyrkemmin kuin oikea. Maasto oli vähän vaihtelevaa, välillä helppokulkuista, mutta välillä vähän tiheämpää. Laitin esineet oikealle keskivaiheille tiskiharjan pää (sattui putoamaan kahden kivan väliin kun heitin enkä korjannut), työhanska vasempaan takanurkkaan ja geelikylmäpakkaus keskelle melko eteen. Jeriko teki hienosti töitä ja kaikki esineet nousi, ei tosin siinä järjestyksessä kuin ajattelin.. Lähetin oikeasta reunasta ensin. Tässä oli juuri vähän vaikeakulkuisempaa ensin ja lähetin ehkä vähän huonosta paikkaakin eikä Jeriko saanut tiskiharjasta hajua. Sen sijaan sai keskiosan etuesineestä melko pian hajun ja nosti sitten sen. Hitto, piti nostattaa se suoralla lähetyksellä, että testaisi Jerikon nenän aukioloa heti lähetyksessä. Uusi lähetys eikä vieläkään saanut hajua tiskiharjasta vaan lähti etenemäään takalinjalla vasemmalle. Kutsuin takaisin ja yritin lähettää keskemmältä viistosta kohti tiskiharjaa, mutta Jerikohan oli jo saanut takakulmasta hajun ja sinne se meni. ;) Viimeisellä pistolla lähti sentään viistoon niin kuin lähetin ja sitten saikin oikeastaan heti tiskiharjasta hajun ja nosti sen nopeasti.

Nyt kun edellisessä treenissä Jeriko vihdoin nosti kaikki kepit, päätin että sille tehdään nyt vähän yllätyksellinen ja erilainen treeni motivaatiota nostattamaan (vaikkei motivaatiossa kyllä mikään vika ole ollutkaan). Ilona tallasi Jerikolle 850m pitkän jäljen, jossa oli vain kaksi keppiä. Jälki lähti janalta oikealle, jälki leikkasi janan melko lähellä, ehkä noin 25 metrissä. Jeriko teki todella upean janan! Eteni suoraan, pysähtyi jäljellä, haistoi ihan pari askelta takajäljestä ja otti sitten määrätietoisesti oikean suunnan. Vaikka olen pyrkinyt olemaan nyt hiljaa janalla, ettei Jeriko oppisi odottamaan mun vahvistusta suunnasta, niin nyt teki niin upeasti ja itsevarmasti, että kehaisin ihan kunnolla. :)

Ei tarvinnut tietää missä jälki meni, kun Jerikon työskentelystä näki, että se jäljesti aivan piirun tarkasti. Selvästi otti jokaisen askeleen oikein ja kulmat teki todella siististi. On se taitava! :) Keppejä ei oltu nyt merkitty, mutta ei tarvinnutkaan kun hienosti nousi. Ekan kepin jälkeen Jerikolla oli vähän enemmän tarkistelua, mutta en ole varma johtuiko siitä että olisi ollut esim. riistan harhaa vai mistä. Kuitenkin juuri ennen toista eli viimeistä keppiä Jeriko otti todella hienon tarkasti kiven ylityksenkin (eli ei kuitenkaan hutiloimaan ryhtynyt) ja kehaisinkin siitä, koska työskentelystä näki, että Jeriko teki sen täysin oikein. :) Toinenkin keppi nousi hienosti ja Jeriko oli selvästi iloinen molemmista. Toisen kepin Jeriko kääntyi tuomaan mulle, mutta pudotti sen eteensä ja jäi odottamaan, että heitän. Samaa Jeriko tekee ylipäätään leluille ja tulkitsen tämän kyllä erittäin hyvänä merkkinä keppimotivaatiolle, kun Jeriko käyttäytyi kepillä kuin kivan lelun kanssa. Ja minähän heittelin. ;)

Jerikon kanssa on myös pk-hyppyä treenailtu yhteen suuntaan, käytännössä paluuhyppynä. Tänään aloitettiin 85 sentistä, siitä 90 cm ja 95cm. Ekalla toistolla 95 cm tippui rima, mutta toisella kertaa korjasi. 1m tippui rima kaksi kertaa ja Jeriko oli vähän epävarma saako ottaa maassa olevan pallon, mutta annoin luvan ja kehuin, koska ei se tarvitse sen isompaa korjausta kuin sen että rima tippuu. Hyppyharjoituksia ei pitäisikään kyllä koskaan tehdä pahalla päällä. Kolmannella yrityksellä ylitti hienosti 1m korkeuden, ei yrittänyt ponnistaa eikä edes hiponut pahasti rimaa, vaan ihan puhdas ylitys. :) Siitä oli kiva pitää bileet. 90cm nouto edestakaisin onnistui hienosti ja puhtaasti. :)

He moves like he means it

Tällä viikolla oli kauden viimeiset agilitytreenit, sekä mun koulutusvuorolla että omat treenit. Mun koulutusryhmäläiset oli hankkineet mulle aivan upean lahjan ja Milli piirtänyt hienot kortit! Olen todella otettu. :) Tosi haikeaa jättää ryhmäläiset kesätauolle (ja osa jää kokonaan pois), mutta toisaalta kiva sitten syksyllä taas jatkaa niiden kanssa jotka edelleen jatkaa. Ja ryhmäläisille tekee varmasti hyvää kuulla välillä neuvoja joltain muulta. Ihmisillä on taipumus sokaistua tietyiltä asioilta ja fiksoitua taas johonkin muuhun. ;) Huipputreenejä siis toivotan kesälle. :)

Jeriko teki oman treenin samalla radalla ja lopuksi vielä jäähdyttelylenkki ryhmäläisten kanssa. Jerikon kanssa taas kaikki vaan sujui. Valitsi sitten minkä tahansa ohjauksen, niin virheettömästi meni. Mun luottokoira. :)

Tänään tein Jerikolle taas jäljen. Tämä oli tämän kauden 7. jälki. 1,2 km tuli pituutta ja kuusi keppiä. Oikeasti olen kyllä miettinyt, että vaihtelu treeneissä varmasti on ihan hyväksi, mutta haluasin tehdä vielä (ainakin) yhden kuuden kepin jäljen, jotta näkisin mihin tällä menetelmällä mennään. Jälki lähti janalta vasemmalle ja oli melko lähellä, ehkä 15-20 metrin kohdalla. Jeriko reagoi jälkeen hyvin, nostikin sen oikeaan suuntaan, mutta lähti sitten kuitenkin tarkastamaan takajälkeä. Näköjään toi takajäljen tarkastaminen nyt ongelma molempiin suuntiin, ei vaan oikealle lähtevissä jäljissä. En tiedä pitäiskö sitä nyt sitten kehua kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan ja luottaa kokeessakin vaan omaan silmään siitä koska koira menee jäljellä oikein, vai mitä pitäis tehdä..

Jäljen alku oli aika kinkkinen. Maa oli tosi vetistä ja mentiin siellä veden seassa, eka kulmakin tuli aika äkkiä. Jeriko selvitti nämä kyllä tosi hyvin. :) Eka keppi oli kaatuneen puunrungon jälkeen. Vähän tällä kaivoin vertan nenästä, mutta Jeriko oli tosi tarkkana ja ehkä sai jo hajua kepistä ennen puunrunkoa, koska alkoi siinä selvästi vielä entisestään tarkentamaan. Ennen kakkoskeppiä olevan kulma meinas vähän levitä, mutta sekin keppi nousi ja niinikään kaikki (!!) kepit! :)))) Olin kyllä niin tyytyväinen, ei voi muuta sanoa.

Nyt pohdin, että seuraava jälki voisi olla oikeasti lyhyempi ja vähemmillä kepeillä yllätysmomenttina, mutta varmaan pääosin kuitenkin jatkan kuuden kepin treeneillä ja välillä vaan yllättelen jollain muulla. Mutta nyt olen vaan tosi tyytyväinen. :))

Lisäksi Jerikon kanssa on treenattu PK-hyppyä ja se menee ihan kivasti. Tänään 1m hyppyä yhteen suuntaan. Hieman rimaa hipoen tulee, mutta rima pysyy paikoillaan eikä nyt ponnistanut. Tuossa yksi päivä oli sitä, että meinasi ponnistaa ja halusin sen kuitenkin karsia pois ja kun vielä oli pinna vähän muutenkin kireellä, niin sehän toimi niin kuin kuvitella saattaa... No Jeriko jatkoi kyllä hommia, mutta en kyllä haluamaani puhdasta hyppyä saanut. Nyt sain senkin. :) Edestakaisin hypyissä menee paluussa edelleen vähän jalat solmuun, näitä on tehty vain matalammilla korkeuksilla.

Paimennusta on myös treenailtu. Jatkettu poispäinajolla ja etäällä ajamisella ja se on mennyt ihan hyvin. :) Nyt on ensimmäisiin kisoihinkin ilmoittauduttu ja Jeriko laitettu 3-luokkaan, iik! Treenailtiin pitkästä aikaa häkittämistä ja hitsi se on mulle vaikeaa! Olen jotenkin itse huono siinä ja Jerikon kanssa ei meinaa onnistua mitenkään. Kun Jeriko pysyy kaukana, niin sillä ei ole oikein otetta lampaisiin ja lampaat tuli musta ohi mun parhaista yrityksistä huolimatta. Sitten kun mulla pinna alkoi vähän kiristyä niin Jeriko flänkkäsi vieläkin kauempana ja vieläkin hitaampana eikä kontrollia ollut lampaisiin senkään vertaa. Lopulta piti vaan pistää peli poikki, Jeriko tauolle ja otin Ukon tilalle.

Ja hitsi Ukko on hieno! Sillä taas (varmaan ainakin osin silmänkäytöstä johtuen) kontrolli lampaisiin riittää etäisyydenkin päästä eikä sen tarvi paljoa liikkua, että kertoo lampaille ettei mistään oikein voi tulla ohi. Mun ohi (eli yli) käveleminen loppui siihen ja Ukko painosti lampaat hienosti häkkiin. Siinä on tosiaan varmasti osin se silmänkäyttö jolla Ukko pystyy hallitsemaan lampaita, mutta myös se kropan käyttö ja miten viestii sillä lampaille. Jonaksen kommenttia mukaillen: he moves like he means it. Ja lampaat tottelee. ;)

Ukko on kehittynyt ihan huimasti. Siitä on tullut esiin toi suurta vahvuutta, tyyntä rauhallisuutta, mutta tarpeen tullen se myös tekee selväksi että sitä totellaan. Jos joskus oli aika, kun lampaat herkästi käveli Ukosta yli, niin nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. On se kyllä hieno koira. :) Jos vaan yhteistyö saataisiin samalle tasolle kun Ukon työskentely silloin, kun se saa tehdä itsenäisiä ratkaisuja, niin sitten saataisiin varmasti hienoja kisasuorituksiakin. Siinä on vaan se, että vielä aika ajoin yhteys hieman pätkii... ;)

Voihan kepit!: Jerikon jäljet 5 ja 6, Ukon jälki nro 3

Nyt on kyllä lähtenyt jälkitreenit käyntiin keppien osalta niin surkeasti ettei koskaan ole näin montaa jälkeä ajettu putkeen näin huonolla keppisaldolla. Usko meinaa loppua.

Lauantaina Ilona tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Ukon jälki oli 650m pitkä, ihan simppeli jälki. Jerikon jälki oli kai jotain n. 800m ja siinä oli useampi piikkikulma ja loppusuora tuli lähelle näitä piikkien kärkiä. Unohdin laittaa sports trackerin päälle niin en saanut siitä nyt piirrosta.

Ensin Ukko ajoi oman jälkensä. Janalta jälki lähti vasemmalle, Ukko eteni vauhdikkaasti, mutta vähän kaarsi, nosti sitte jäljen ja lähti muistaakseni heti oikein. Ekalla suoralla oli kaksi keppiä, joista eka nousi hienosti, mutta toinen jäi nousematta. Ja niin jäi viideskin keppi ja kuudeskin meinasi jäädä, Ukko vaan kaahasi yli. Tai itse asiassa se ei edes kaahannut mitenään hirveän lujaa, mutta ei vaan nostanut keppejä. :(

Sitten Jerikon jäljelle. Jälki lähti niinikään janalta vasemmalle, jälki ehkä 35 m päässä tai hieman syvemmälläkin. Jeriko eteni hienosti, nosti jäljen hienosti ja oli jo lähdössä oikeaan suuntaan, mutta sitten piti kuitenkin vähän sitä takajälkeä tarkastaa ennen kuin oli varma. Alkuun oli kolme keppiä tosi lyhyillä välimatkoilla. Kepit siis taas merkattu. Eka olis jäänyt, tokan ilmaisi ihan iloisesti, mutta sitten olis taas kolmas jäänyt. Muut Jeriko ilmaisi hyvin ja bonuksea Ilonan pudottaman merkin. Jeriko jäljesti taas todella hyvin, tarkasti ja keskittyneesti ja teki kulmat hienosti eikä edes meinannut piikeissä harhaantua loppusuoralle vaikka se oli siinä itse asiassa ihan 5-10 metrin päässä kun takastullessa näki missä mentiin. Jäljestää upeasti, mutta kepit ei nouse. Laiha lohtu.

Tänään sitten Jerikolle taas jälki, pituutta 1,5 km. Kepit hyvin tasaisilla väleillä 200-300m. Jana oli nyt superpitkä, jälki oli varmaan siellä 40 metrissä. Jeriko eteni hyvin, puolessa välissä otti sivulle, mutta sitten jatkoi siitä taas suoraan ja palasi hetken päästä takaisin suoralle janalinjalle. Jälki lähti oikealle ja Jeriko melko reippaasti vasemmalle takajäljelle. Sitten kun se itse tajusi vaihtaa suunnan kehuin ja annoin sen muuten tehdä koko ajan itsenäisesti.

Jäljestys oli taas aivan huikean hyvää ja tarkkaa. Jeriko otti kulmat hienosti, ojan ylityksiä tuli melko paljon ja niissä Jeriko ei arvaillut nyt ollenkaan mun ylityspaikkaa vaan todella haisteli sen ja meni tismalleen siitä mistä mä olin mennyt. Yhden kaatuneen puunrungon jälkeen tein heti suoran kulman ja senkin Jeriko otti ilman yhtään harha-askelta. Jäljestys olis niin upeeta, että ekan kepin noustua olin lähes varma, että nyt se nostaa kaikki. Mietin jo kuinka sitä juhlisin ja hehkuttaisin (multa tulee tää positiivinen mentaaliharjoittelu ihan luonnostaan ;)).

Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen piikkikulma oli hankala, Jeriko tuli sen jotenkin jäljen sivussa ja pääsi jäljelle takaisin vasta juuri ennen keppiä ja ajoi sitten siitä yli. Olisi tietty ollut ihan mahkut se huomata ja ilmaista, mutta kai se jäi kun oli niin keskittynyt hakeutumaan takaisin jäljelle. Keppi oli siis piikin kärjestä ehkä 40 m päässä. Täytyy myöntää, että otti koville. Kutsuin Jerikon takaisin, iloittiin kepistä, leikittiin ja Jeriko sai ruokaa. Sitten jatkettiin ja loppujälki meni itse asiassa tosi hyvin. Jeriko nosti kaikki muut kepit ja jäljesti kyllä aivan huippuhyvin. Tämähän meni kuitenkin kauden tasoon nähden aikas hyvin, kun "vain" yksi keppi olisi jäänyt...

Todella meinaa usko loppua. En tajua miten tää nyt näin paskasti menee. Usko meinaa loppua. Onko sittenkin tyhmä ajatus näyttää jääneet kepit Jerikolle ja silti iloita niistä? Kuinka pitkälle mun näyttelijänlahjat riittää, kun oikeasti tekisi mieli tukistaa? Sanoin tossa juuri kaverille ennen tätä jälkeä, että ehkä viisi jälkeä pystyn vielä ajamaan näin, mutta sitten ei enää oma pää kestä.

Mitä me siis sitten tehtäis asialle? Mitä on aiemmin tehty? Ihan tosi pitkään alkuun en reagoinut mitenkään jääneisiin keppeihin, ne jäi sitten sinne. Keppejä jäi aina silloin tällöin ja yleensä yksi. Kokeissa tuppasi jäämään aina se yksi vaikka treeneissä nostikin usein kaikkia ja sen vuoksi päätin tehdä asialle jotain. Aloin vähän huomauttamaan niistä. Jotenkin osoitin kepin ja vähän toruvasti sanoin, että mitä jäi tmv ja sitten vaan jatkettiin ilman palkkaa. Tällä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Sitten päätin, että otan Jerikon ihan kokonaan jäljeltä pois jos yksikin keppi jää. Kun on niin jälkimotivoitunut koira, niin palkkautuu koko ajan siitä kun saa jatkaa, joten tällainen negatiivinen rangaistus otettiin käyttöön ja ainakin kerran todella toteutin tämän. Seuraavalla jäljellä Jeriko taisi nostaa kaikki kepit.

Mutta sitten tosiaan luin jälki-artikkelin Palveluskoirat -lehdestä ja rupesin miettimään, että olishan se parempi että kepit olisi aina positiivinen asia, kun se keppimotivaatio on vähän veitsen terällä. Ja nyt siis tämä kausi aloitettu tällä ja paskasti menee. En sano, että se olisi tämän systeemin syy, ei se olisi ainakaan ekoihin jälkiin vielä ehtinyt vaikuttaakaan, mutta jos ei pian ala positiviinen vaikutus näkymään keppien nousemisena, niin sitten loppuu kyllä mun usko ja luulen palaavani siihen, että jäljestys loppuu yliajettuun keppiin. Toivotaan ettei siihen tarvitse mennä, koska a) Jerikon jäljestämistä on niin kiva seurata kun se on niin taitava b) keskeltä metsää onkin sitten tosi kiva rämpiä pois silleen että koira ei saa mennä enää jäljelle...

Pitäis tehdä oma päivitys paimennusjutuista, mutta en nyt jaksa. Paimennusta on siis treenailtu ja perjantaina ja sunnuntaina sain Mustinkin tänne treenattavaksi. Vähän tarvi tuntumaa hakea, mutta on se kyllä kiva paimen ja hyvä siitä tulee kun vaan nyt saadaan tiiviimpi treenitahti tälle kesälle. :) Peruskuljetusta aidalla otettiin ja siinä Musti todella voimakkaasti haluaa aina siirtyä pysäyttämään laumaa joten tätä jouduttiin vähän vääntämään. Poispäinajossa sama homma ja liinan kanssa sitä tehtiin tänään. Alkoi kyllä ihan kivasti toimimaan. Sitten kaaria aidalla niin, että homma pysyi rauhallisena ja tässäkin alkoi kyllä löytymään harmonia. :) Musti on kyllä niin paljon vilkkaampi ja nopeampi kuin omat koirat ja sen lisäksi pehmeämpi ja herkästi liiasta paineesta lähtisi juoksemaan alta pois, niin täytyy itse olla kieli keskellä suuta.

Ukon ja Jerikon kanssa on tehty samaa ajoa musta etäällä ja aina vaan paremmin sujuu, Jerikon kanssa voi ajattaa lampaita jo tosi kaukana ja enemmän haittaa maaston esteen (lue: laajennetulla laitumella vielä olevat hakkuujätekasat) kuin itse etäisyys. Ukollakin etäisyys alkaa kasvamaan. Ukosta olen kyllä ollut erityisen ylpeä. Se on niin huikean hieno käsittelemään lampaita ja nyt varsinkin karitsoiden ja niiden emä-lampaiden kanssa tää on noussut tosi hienosti esiin. Koko porukkaa siirtäessä Ukko huomioi todella hienosti karitsatkin ja hellästi mutta varmasti ottaa nekin mukaan porukkaan. Oikeastaan karitsat ei ole edes päässyt tekemään mitään karitsamaisia hassutuksia, kun Ukko on vienyt niitä niin varmoin ottein. :)

Sitten treenilampaita karitsoineista uuhista ja karuista erottaessa Ukko on myös koira paikallaan. Sisätila luo omat haasteensa ja paineensa kaikille osapuolille ja kerran toinen noista uuhista Ukkoa pukkasikin (ehkä eka kerta kun treeniporukkaa erottelin..?). Ukko ei siitä ollut millänsäkään eikä ole sitä muistellut jälkikäteenkään. Ukko on alkanut oppimaan käskyllä jättämään karitsoineet tai sitten jos en erikseen käske tulemaaan niistä ohi ja ottamaan vain muita, niin ottaa nekin. Ja jälleen niin tyynen rauhallisesti painostaa, mutta ei ärsytä. Pari kertaa on nyt käynyt niin, että toinen näistä karitsoineista uuhista on jäänyt jumittamaan ja mennyt sitten ihan nenä kiinni Ukkoon katsomaan, että mitä haluat. Ukolla pokka pitää huikean hyvin, ei väistä tippaakaan, mutta ei myöskään hätiköi puremaan, vaan ihan vaan on jatkanut rauhallista painostamistaan ja uuhi on molemmilla kerroilla sitten päättänyt, että parempi vaan totella. :) Eija Ukkoa kuvaili Malmön reissulla, että se on diplomaatti (muiden koirien kanssa). Ukko on sitä, mutta Ukko osaa olla myös hyvin päättäväinen diplomaatti ja osaa saada oman tahtonsa läpi. ;)

Lopuksi vielä kuvia keväästä ja lampaista, kun karitsatkin on päässyt ulos laiduntamaan. :)

Tähän on NIIIIIN mukava rapsuttaa kylkeä..