Viikonlopun kuulumisia

Lampaat siirrettiin lauantaina taas toiselle laitumelle missä heinä oli kasvanut taas oikein tuuheana ja mehevänä. Lampaat oli taas innosta piukeena ja heti ensimmäisenä piti päästä putsaamaan pensaita jotka oli kasvattaneet uusia lehtiä. Kivien päällä keikkuminen muuten vaankin vaikuttaa olevan oikein hauskaa. ;)

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin kisaamassa Kiikalassa Ukon kanssa ja itse talkoilin 2-luokan aikana. Lampaat oli viiden texel-uuhen porukoita jotka antoi kyllä kunnon vastuksen koirille luokasta riippumatta. Alkoihan se vähän jännittää, kun jo 2-luokassa lampaat karkasi tosi monelta tai sitten uhitteli ja kääntyi tömistelemään jalkojaan.

Ukko suoriutui kuitenkin aikas hyvin lauantaina. Hakukaari oli melko suppea, mutta toisaalta vasemmalla puolella ei hirveesti tilaa ollutkaan tolpan ja aidan välissä. Lampailla kova veto aidan viereen ja sen vuoksi laitoin Ukon vasemmalta. Ukko hidasti loppukaaresta ja pysähtyi lopulta. Reagoin siihen kuin se olisi Ukon "perus jumittelua" ja siirsin Ukkoa, mikä oli kyllä virhe, koska Ukko oli pysähtynyt vetoa vastaan ja siirtämisen seurauksena lampaat syöksyi aidalle. Saatiin ne kuitenkin sieltä vielä irti ja päästiin jatkamaan rataa, kuljetus ohjaajalle kuitenkin kokonaan off-linea.

Poispäinajossa Ukolla tuntui olevan vähän vaikkua korvissa, lie-downit ei oikein mennyt perille niissä kohdissa kuin tarkoitin. Yleensähän Ukko ottaa pysäytyskäskyt ihan hyvin, mutta varmaan vaikeammat lampaat teki sen, ettei oikein malttanut pysähtyä. Toisaalta Ukko ei myöskään hermostuttanut texel-tätejä eikä ne pistäneet Ukolle mitenkään hanttiin.

Häkillä sitten meni pyörimiseksi. Mulla paloi hihat Ukon heikkoon kuunteluun, vaikka olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin se toimi. Vaikka kuinka pyörittiin häkkiä ympäri, niin Ukko ei hermostunut eikä kiihtynyt, ei tehnyt mitään syöksyjä saati sitten että olisi halunnut purra. Lopulta kuului "kiitos" ja päättelin, että pisteet loppui.

Tänään sitten uutta matoa koukkuun, mutta ei tullut kalaa. Rata oli peilikuva eilisestä, tolppa samalla kohtaa ja lähetin Ukon taas vasemmalta. Kaari loppui suurin piirtein samaan kohtaan kuin eilen, mutta annoin Ukon lähteä nyt nostamaan siltä paikalta. Nostossa oli pientä ylimääräistä härdelliä, jonka seurauksena texel-mammat veti todella herneet nekkuun eikä Ukko saanut niitä enää kontrolliin/rauhoitettua ja rata päättyi heti siihen. Ei voi kyllä Ukkoa syyttää. :(

Mutta ei se mitään, kotona sitten pientä treeniä taas. Ensin Ukolle poispäinajona lampaiden vienti aitauksen päähän noin 50 metriä. Sitten haku ja häkitys. Kerran lampaat pyörähti ympäri, mutta sitten saatiin ne ihan kivasti häkkiin. Hitsi, kun osaisi kisassa toimia itse paremmin häkityksen kanssa.

Jeriko otti välissä samanlaisen treenin ja huomasi kyllä, että Ukolla on täsmällisemmät pysähdykset, koska Jeriko meinas aina tulla vähän yli siitä missä olin käskyttänyt ja häkittäminen oli aluksi vähän takkuista. Sitten kun olin ihan kunnolla tiukkana käskyn kanssa, niin alkoi toimimaan ja häkitys onnistui.

Sitten pillikäskyharjoitusta. Oikeaa suuntaa olen nyt yrittänyt opetella viheltämään ja opettaa Jerikolle, nyt otin Ukollekin. Vaikuttaisi siltä, että Ukko saattaa oppia pillikäskyt Jerikoa nopeammin, niin hyvin se lähti heti reagoimaan. Onhan Ukko oppinut suulliset käskytkin loppujen lopuksi aika nopeasti ja toteuttaa niitä jo oikeastaan paremmin kuin Jerikoa. Lopuksi molemmat sai tehdä lyhyen pätkän peruskuljetusta ja sitten tasapainottaa lampaat mulla lammaskatoksen seinää vasten ja vähän painaa siihen. Sellaiset hyvänmielen treenit. :)

Karsittiin Matin kanssa sitten vielä omenapuista kuivia oksia ja lähtihän sieltä mukana muutama oksa lehtien kanssakin ja lampaat sai näillä sekä muutamilla omenilla herkutella. ;) Siinä sitten samalla pojat taas vieressä keksi alkaa mötväämään ja vaikka on kuinka kulunut juttu, niin kyllä se jaksaa mua hymyilyttää. Harva se päivä kuulee juttuja, kuinka saman talouden uroksia ei voi jättää keskenään samaan tilaan tai muuten on ongelmia yhdessä olon kanssa ja joka kerta, kun näen noiden leikkivän keskenään tunnen itseni tosi onnekkaaksi. Onnekkaaksi, kun on kaksi niin hyväluonteista ja niin hyvin keskenään yhteen pelaavaa urosta ja vielä kaupan päällisiksi tosi hassuja tapauksia jotka harva se päivä heittäytyy lapsellisiksi. :)

Kisanomaiset treenit Ukolle

Eilen oli Mutalassa taas kisanomaiset treenit. Sovittiin treenaajien kanssa etukäteen, että tehdään esineruutukin siinä ensin ja sitten tottikset päälle. Melkein automaattisesti oli vaan ajatukset Jerikossa, kunnes sitten tajusin, että mähän otan Ukon! Että jos me loppusyksyyn jälkikokeeseen yritettäis, niin Ukko noita kokeenomaisia treenejä myös tarvisi.

Ukko oli esineruudussa muistaakseni neljäs koira, ehdin siinä muutaman koiran katsoa ensin. Ilma oli ihan seisova ja tosi haastavat olosuhteet sen vuoksi, vaikka muuten maastollisesti tosi kiva ruutu. PK-liivejäkään ei löytynyt, kun hain Ukkoa, tajusin että ne oli viikonloppuna jäänyt Anitalle/Anitan autoon, kun lainasi niitä omille koirilleen. Sain onneksi sitten edelliseltä liviit lainaan niin saatiin oikea moodi päälle. ;)

Ukko lähti tosi hyvin työskentelemään, eteni oikeaa sivua pitkin takarajalle ja takarajaa pitkin seilaili ja etsiskeli. Vaikeaa oli selvästi saada haju tai tarkentaa, mutta lopulta löytyi oikean takakulman tuntumasta joku nahkalompsa vai mikä se oli. Luovutus oli.....innokas. ;)

Toinen esine sitten samanlaisella etsiskelyllä löytyi vasemmasta takakulmasta, aikaa yhteensä kului joku reilu 3 min. Työskentely Ukolla oli nyt kyllä tosi hyvää, ei luovuttanut kun alkoi saamaan hajua, vaan tarkensi kunnolla ja nosti hienosti ne kaksi esinettä. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa, kun oli niin hankala ilma.

Mutalan kentällä paukut kaikuu tosi kovaa ja edelliselle parille paukuteltiin, mutta autosta ottaessa Ukko ei ollut yhtään paineessa, vaan lähti heti hyvin leikkimään ja seuraamaan! :) Ilmoittauutmisessa vire pysyi hyvin ja sen jälkeen hyvällä vireellä seuraten paikkamakuuseen, ihana Ukko! Paikkamakuussa Ukko makasi leuka maassa koko ajan, silmät vähän liikkui kun toinen heitti kapulaa (vilkasin välilä taakse). Tottiksiin meille ei nyt ammuttu, koska en halunnut ottaa sitä vielä yhtenä häiriötekijänä mukaan.

Paikkamakuun jälkeenkin Ukko nostatti vireensä heti taas korkeelle, toki palkkasinkin lelulla, mutta silti. :) Pitkän suoran seuraaminen oli vähän jähmeetä, ensin luulin, että nyt vire läsähti, mutta sitten täyskäännöksen jälkeen Ukko paransi ja tajusin, että taisi jo olla lähdössä eteenmenoon vaikkei sitä olla tehty herran aikoihin! :D Loppu seuraaminen oli kyllä tosi hyvää, vitsi olin ihan innosta piukeena! :D

Istumiseen on pakko edelleen antaa aika paljon apua, mutta sillä saatiin heti onnistumaan, joten ei siinä sen kummempia. Maahanmeno ja luoksetulo oli niin hyvät, että meinas itku tirahtaa. Olin niin yllättynyt, kun Ukko tuli lujaa, yhtään hidastamatta lopussakaan, tikkusuoraan ja todella tiiviisti eteen istumaan. Siis jos Ukko on yhtään paineessa, niin perinteisestihän on sitten tullut hitaasti ja suoraan sivulle, mutta nyt oli aivan täydellinen. :)))

Myös tasamaanoudossa oli ihan hyvin fiilistä, palautus tuli kuitenkin ihan reippaalla laukalla. Hyppynouto ekaa kertaa kiinteällä metrisellä, meno hyppy tyylipuhdas, mutta paluusssa otti jostain syystä vähän tukea. Oliko sitten vieras este vai se, että esteen jalat oli jotenkin vähän hassusti vinossa, että hämäskö se..? Ei siinä kuitenkaan suurempaa, joten ei väliä. Vinoeste oikein hyvä suoritus ja kapulan pito mun edessä niin hyvä, että ei meinannut ihan olla varma antaako kapulan mulle vai ei. :D ;)

Ja sitten eteenmeno. Ollaan tehty viimeksi joskus ihan alkukeväästä jos nyt oikein muistan eikä sen jälkeen ollenkaan, koska oli sitä ennakointi vaivaa. Nyt siis ilman mitään palkkaa valmiina, ilman mitään hetsauksia, kokonaisen tottiskaavion päätteeksi aivan luotisuora, täydellä vauhdilla tehty eteenmeno ja nopea maahanmeno käskystä!

Oon niin ylpee ja iloinen, että melkein pakahdun. Ukon kanssa on tehty paljon töitä, mutta kyllä se sitten palkitseekin, kun saa tällaista jälkeä aikaan. Nyt täytyy vaan niitä paukkuja vähän enemmän ammuskella. ;)

Tiukkaa pohdintaa

Eilen oli agilitytreenit ja nyt mulle tuli sellainen olo, että haluan ottaa Ukon nyt mukaan. Ukolla siis pari kuukautta treenitaukoa takana. Olin itse asiassa aika innoissani tästä ajatuksesta jo lähtökohtaisesti ja sitten kun kävin vielä Ukkoa lämmittelemässä ennen omaa vuoroa Ukko oli aivan raivopäinen, haukkui ja komensi mua, hyppi ja puri hihnaa ja itse tietenkin vaan yllytin lisää. Ajattelin, että "nyt Ukko lähtee, nyt se näyttää taivaan merkit"! Vaan niin siinä sitten kävi, että kun astuttiin hallin ovesta sisään se raivopäinen ihanan hullu koira jäi ulos ja sisään tallusteli turhankin kiltti pikku Ukkeli.

Radallakin meininki oli samaa vanhaa Ukkoa, vaikka rata oli viellä aivan ihanteellinen siinä mielessä, että sisälsi paljon suoraa juoksemista ja vedätystä, ja ohjasin paljon persjätöillä, että pääsin edelle vedättämään. Omat jalat vaan hapotti, eikä Ukko tuntunut sen enempää syttyvän. Lopuksi tehtiin vielä kentän kulmasta kulmaan suoraa hyppy-putki-hyppy-putki ja suoraan palkalle. Hyvinkin Ukko musta irtos eikä yhtään taakse vilkuile tai mitään, mutta ilmeesta puuttui se hulluus mitä oli lenkilläkin.

Hitsi mikä pettymys. Olin niin innoissani, kun oltiin menossa halliin, odotin ehkä vähän jo liikaakin jotain ilotulituksen kaltaista hullaantumista radalla ja heikkopäistä juoksemista. Toisaalta oikeasti ihan pienikin pilkahdus silmäkulmassa olis kyllä riittänyt.

Nyt palauduin ihan tosissani miettimään, että missä ollaan menty vikaan. Agilityn alkutaipaleella olin tänne blogiinkin kirjoittanut, että Ukko oli vauhdikas. Mihin se vauhti sitten hävisi? Joku Ukon mielentilassa on mennyt vikaan ja vaikka tottikseen olen saanut Ukolle oikein kivan ilmeen, niin agilityn kanssa en ole siinä onnistunut.

Olen usein miettinyt, että se liittyy mun auktoriteettiin ja tiukkaan kuriin arjessa, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että ei se kyllä siitäkään ainakaan täysin johdu. Arjessa olen kyllä hyvin tiukka käyttäytymisen suhteen sinänsä, mutta toisaalta meillä saa tulla sohvalle ja sänkyynkin kutsutaan välillä köllöttelemään ja on paljon sellaista yhteistä hellittelyaikaa, kun "vaan ollaan". Ja treeneissä Ukko on aina saanut olla kuningas ja hyppiä päin jne., ja tosiaan esim. tottiksessa vire tuntuu tällä hetkellä paremmalta kuin agilityssä, paimennuksesta tai vetolajeista puhumattakaan.

Nyt rupesin miettimään, että johtuuko osa Ukon mielentilasta agilityssä siitä, kun silloin ensimmäisenä talvena mulla itselläni oli nimenomaan ongelmaa mielentilan kanssa ja koin monesti treenit aika ahdistaviksi? Silloin keväällä aloin käymään Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessakin tämän vuoksi. Kieltämättä olin useasti treeneissä vähän kireänä ja lähdin kotiin pahoilla mielin. Ottiko Ukko herkkänä koirana tästä itseensä ja nyt huono mielentila seuraa vaikka oma mielentila on ollut jo pitkään parempi?

Ukko on muutenkin vähän hassu, edelleen vähän sellainen "lintu vai kala". Toisaalta todella itsenäinen ja tuntuu ettei tarvitse mua mihinkään, toisaalta ihan perskärpänen ja seuraa joka paikkaan sisällä ja tulee mielellään kainaloon köllöttelemään. Ukko myös sopeutuu mukisematta aivan minne tahansa riippumatta siitä olenko mä siellä, mikä sinänsä onkin erittäin hyvä ominaisuus. Viime perjantaina Somerolta Ukkoa hakiessa tuntui vaan aluksi siltä, että Ukko olisi mieluummin jäänyt Katjalle ja tuntuuhan se ikävältä, että on koiralle täysin yhdentekevä. Olin kyllä sen verran väärässä, että kotona tällä viikolla Ukko on seurannut mua vielä enemmän kuin aikaisemmin ja toisaaalta yrittänyt selvästi olla koko ajan kovasti mieliksi. Ei änge lampaille, vaan on odotellut sivummalla kiltisti, mutta tullut innosta vingahdellen kutsusta. Ja seuraillut ihan mun kantapäillä koko ajan, kun oon tehnyt hommia pihassa tai sisällä.

Meillä on erinäisiä ongelmia harrastusten kanssa ollut ja on edelleenkin, mutta kun Ukko lenkillä tuo mulle keppiä muristen ja haukkuen ja hyppii päälle, niin on erittäin vaikea olla heltymättä sille. ;)
Ukko on polttanut mun hihat lukemattomia kertoja (eikä vähiten mun lyhyen pinnan vuoksi), mutta on meillä ollut paljon hauskaakin ja oon tosi tyytyväinen Ukkoon monessa suhteessa.

Nyt kuitenkin agilityn suhteen joudun todella laittamaan mietintämyssyä päähän.. Tuijan kanssa jo vähän puhuttiin, että jos päästäisiin vapaaharkkaamaan, niin Tuija voisi kokeilla Ukon kanssa ainakin muutaman kerran jos sitten näkis,että pystyykö Ukko vaihtamaan mielentilaansa agilityssä toisen ohjaajan kanssa. Ja ehkä jos Ukon mielentilan saisi käännettyä toisen ohjaajan kanssa agilityssä, niin se muutos sitten säilyisi munkin kanssa..?

Tai sitten vaan jättää Ukon pois agilitystä. Mikä sinänsä on looginen ajatus, mutta toisaalta ihan hölmö. Tiedän runsaasti hitaamman puoleisia tai vähän samanlaisista ongelmista kärsiviä koiria ja niin vaan niiden kanssa harrastetaan. Onko mun kunnianhimoni tosiaan niin suuri, ettei vaan anna periksi pelkästään "höntsäillä" koiran kanssa ja katsoa mihin se riittää tai tehdä sitä ihan puhtaasti yhdessä tekemisen ilosta.......?

Itsenäisyyttä ja ohjattavuutta

Taas on touhuttu niin paljon, että yritän vaan käydä läpi kaiken touhun. Ukko lähti keskiviikkona Katjalle torstain ja perjantain paimennuskisoja varten, joihin en itse päässyt töiden vuoksi. Torstaina Ukkoa oli kiinnostanut tolppakoira enemmän ja lampaat karannut, mutta perjantaina ajoivat Katjan kanssa hienosti radan läpi saaden koularin PPR1! :) Pisteitä hakukaari 15/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 3/20 (off-linea), poispäinajo 1/10 (leikkasi menolinjan), kuljetus 11/20 (Katja ei kuulemma itse oikein pysynyt linjalle ;)) ja häkitys 10/10. Kokonaispisteitä 56. Seuraavalla kerralla kisaankin sitten taas itse Ukon kanssa, katsotaan miten se sitten sujuu. ;)

Torstaina oltiin Jerikon kanssa Huittisen Annen treeneissä. Tosi kinkkinen rata taas, mutta yllättäen kaikkein kinkkisimmäksi muodostui puomin ohi vienti putkelle. Vaikka miten yritin ohjata, niin aina Jeriko otti sen puomin! Lopulta Anne meni istumaan ylösmenolle ja parilla yrityksellä Jeriko siitä vähän hämmentyikin vaikkei putkeenkaan kyllä mennyt, mutta sitten Jeriko keksi ratkaisun; juoksi Annen ohi ja loikkasi selän takaa puomille ja juoksi muina miehinä alastulekontaktille! :D Annen kommentti treenien jälkeen oli, että ihan hyvä kun koira lukee esteitä, mutta voisi vähän vahvistaa myös sitä "käteen tulemista", on nimittäin aika itsenäistä menoa tällä hetkellä. ;)

Lauantaina oli Jerikon vuoro päästä kisaamaan agilitykisoissa. Anne Viitanen ja Kari Jalonen tuomaroi ja oli kyllä aikas kinkkiset ja mutkikkaat radat kolmosille tehty. Molemmilta meille hylyt, mutta tosi hyvää menoa ja asennetta kuitenkin! ;) Ekalta radalta hylky jo melko alussa, kun Jeriko syöksyi mun ohi A:lle vaikka putkeen yritin ohjata. Ihan pieni hartialinjan muutos riitti tähän ja toisaalta Jerikolla nyt tuntuu olevan vähän enemmänkin halua noille kontakteille. ;) Eipä siinä mitään, meinasin ehtiväni valssittamaan kepeille, mutta siinäkin olin myöhässä ja Jeriko otti takana olevan hypyn. :D

 Toisella radalla hyvää menoa aina kepeille asti, joita ennen piti tehdä valssi, mutta olin myöhässä ja yritin vaan vastakäännöksellä/vedolla, mutta eihän se onnistunut. Sitten vielä rima alas kun piti niin kovasti yrittää Jerikon edelle keilaamaan sitä putken pimeälle suulle ja lopulta hylly kun Jeriko hyppäs pituuden väärään suuntaan loppusuoralla. :D

Tänään oltiin kaveriporukalla Somerolla paimentamassa. Anita tuli meille yöksi ja Helena tuli aamulla Mallan kanssa myös meille ja jatkettiin Anitan autolla Somerolle. Jerikon kanssa otettiin vähän jakoa siinä kun jaettiin treeniporukkaa häkkiin ja laitumelle. Sitten hakua laitumen päästä ojan reunalta, mistä vähän huonosti lampaat näkyi, mutta ihan kivasti meni. :) Vähän vaan korvat olis saanut olla tuonnissa ja varsinkin poikittaisajossa paremmin auki, nyt lähti tosi herkästi keräämään ja tuomaan mulle. Siihen sitten lääkkeeksi kuuntelutreeniä kaaren päässä ja lopuksi vielä pari hakua niin, että lampaat oli aidalla ja aidan takana toinen porukka. Aluksi Jeriko vähän arpoi, että mitä porukkaa siinä piti tuoda, mutta toisella toistolla jo hoksas hyvin, ettei niitä sieltä aidan takaa pystykään ottamaan. ;)

Ukon kanssa hakukaaria ja tasapainosta poiskutsumisia kuuntelutreeninä, sitten poispäinajoa ja muutamia kaaria ja lopuksi pidempiä kaaria, joiden loppuosaa pyrin avaamaan. Ukolla oli ihan kiva meininki taas tänään, vaikka sitten loppupäivästä aloin vaan itse olemaan niin väsähtänyt, että pinna kiristyi senkin vuoksi. Paljon kuitenkin hyviä ajatuksia Virpiltä ja Katjalta, kiitos! :) Treenit jatkuu.. Alla linkki Picasan kuva-albumiin. :)