Ukko teki eilen oman agilitytreeninsä Harrin treeneissä. Kepeille vienti oli esitietojen mukaan vaikein kohta, mutta meni ihan helposti ykkösellä nappiin eikä siinä mitään erityistä. Sitten vaan jotenkin oma ohjaus parissa muussa kohtaa oli jotain ihan ihmeellistä ja kökköä ja takuttiin sitten parissa muussa kohtaa. Esteille irtoamista Ukolle tarvis saada huomattavasti lisää.
Paimennustreeniä ollaan ehditty tällä viikolla tehdä pari kertaa, mutta tulee toi pimeä kyllä ärsyttävän aikaisin, kun jo viideltä on ihan pimeää! Ihan niin kuin kelloa oltais siirretty yhden tunnin sijaan jotain kolme tuntia taakse päin. :D Tossa joku ilta tehtiin siis jakotreeniä hämärän laskiessa päälle. Jerikon kanssa harjoiteltiin itse asiassa sitä singleä ja saatiin kertaalleen yksi ihan onnistunutkin suoritus, mutta on se yhden lampaat erottaminen TOSI vaikeaa, kun eihän ne haluais ikinä yksin jäädä! ;) Ukko taas teki jakoa ja se onnistuu kyllä ihan leikiten ja Ukko vaihtelee porukkaa käskystä ihan tosta vaan. Tosi hyvä! :)
Tänään pääsin vähän aikaisemmin töistä ja valoa riitti treenille, niin tehtiin sitten vähän hakua ja noston jälkeen pillillä ohjausta. Siis käytännössä pillillä oikealle käskyttämistä. Ukolle nää pillikäskyt tosiaan uppoaa jotenkin luonnollisemmin ja onhan se paimennuksessa aivan omaa luokkaansa. Ja millä kohinalla se nyt koko ajan kehittyy, huh huh.
Ukolla on myös jännä ote paimennettaviin, ero lampaissa kun Ukko tai Jeriko on lampailla on niin kuin yöllä ja päivällä. Ukko voi tulla vähän ahtaastikin ja hyvin lähelle, mutta lampaat liikkuu rauhallisesti, kun taas Jerikon ampaistessa jo kaarella ja ollessa laajalla etäisyydellä, nää ottaa jo hatkat ja lähtee juoksemaan vauhdilla mun luo. Toisaalta Ukko saa lampaat liikkeelle vain katsomalla niitä ja seisomalla paikoillaan. Mä tulkitsen sen niin, että Ukolla on jotenkin tosi rauhoittuva vaikutus lampaisiin ja lampaat luottaa siihen, ja toisaalta taas silmä on niin vahva, että sekin riittää kertomaan lampaille, että nyt olis aika siirtyä. ;) Jerikollahan taas on tietynlaista voimaa ja itsevarmuutta tosi paljon enemmän, kun Ukko saattaa välillä jossain tilanteessa olla liiankin kohtelias eikä välttämättä osais sanoo lampaalle tiukasti. On tää aika opettavaista varsinkin, kun seuraa kahden täysin erilaisen koiran kehittymistä. :)
 |
| Tyytyväisen paimenpojat treenin jälkeen :) |
Ukolle oon jatkanut avoimen kaukkareiden harjoittelua. En hinkkaamista, vaan leikkimielistä harjoittelua. ;) Tänään tehtiin jo vähän ylikin avoimen kisaetäisyydeltä eikä tullut jumituksia. Ehkä 50/50 kerroista välillä Ukko pompautti pyllyään vähän eteenpäin, mutta sitten tuli ihan täydellisiä teräviä ylösnousuja taaksepäin. Ja mikä parasta, Ukk oon ihan innoissaan näistä harjoituksista. :)
Ja jos Ukko on innoissaan kaukkaritreenistä, niin Jeriko oli suorastaan yli-innokas pikkuesine-treenistään. :D Kerran aikaisemmin ihan huvikseni sheippailin kolikon nostoa lattialta ja alkoihan Jeriko sitä vähän nostaakin, kunhan oli ensin esitellyt kaikki temput maan ja taivaan väliltä. ;) Nyt sitten menin sieltä missä aita on matalin, laitoin esineen lattialle, osoitin ja sanoin "tuo" ja sieltähän se pikku-ankka tuli. Ja sitten ruuvi, klemmari ja kolikko. Muutama toisto jokaista, parilla ensimmäisellä "tuo" ja sitten "pikku" -käskyllä. Ja heti alkoi nenäkin käymään, kun välillä sain laitettu esineen niin, ettei Jeriko ihan heti sitä nähnyt ja haki sen matolta enemmän haju kuin näköaistilla. Herra Partiolaisen Virkainto oli niin täpinöissään, että meinas mun sormetkin lähteä nakkien kylkiäisinä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti