Eilen Ukko pääsi pitkän tauon jälkeen agilitytreeneihin. Heinäkuussa käytiin vähän jotain hömpöttelemässä, mutta itsekin olin ihan hömpöttelyasenteella ja vedin treenit pojille puoliksi, joten tosi lyhyeksi jäi tuolloin treeni. Edelliset kunnon treenit tai radan juoksut Ukon kanssa toukokuussa.
Ukko olikin nyt todella hyvä, voisi sanoa että liekeissä! Vauhtia ja asennetta oli todella hyvin ja radan juokseminen Ukon kanssa tuntui todella vauhdikkaalta ja mukavalta, ei ollenkaan siltä, että Ukkoa joutuisi mitenkään odottelemaan. Kontaktit Ukko teki aivan huikean hienosti, oikein kunnolla jysäytti itsensä 2on2offiin molemmilla eikä mitään hiippailua! Lisäksi Ukko oli muutenkin koko ajan satasella mukana ja pätkien välissä tarjosi mulle perusasentoa ja seuraamista juustonpalan toivossa. :) Aivan huikea ero esim. parin vuoden takaiseen, kun kesken treenin tuli herkästi sellaisia "off"-tilanteita, kun Ukko kytki itsensä täysin irti treenistä ja musta. Eilisessä treenissä ehkä parasta olikin se kuinka se heijasteli meidän yhteistyön parantumista. :)
Tänään lähdettiin aamupäivällä treenaamaan Vellun ja Saran kanssa. Ensin paimenneltiin vähän. Jerikolla oli tänään oikein hyvä päivä, kuunteli tosi hyvin ja otti pysäytykset pääasiassa tosi napakasti ja teki flänkit juuri niin kuin pitikin. Pillillä ohjaaminen onnistui myös tosi hyvin. Ukolla muuten hyvin, mutta vetoa vasten flänkkaaminen nousi taas ongelmaksi. Sitten kun ennen uuden tilanteen luomista antoi Ukolle kunnolla painetta ja lähetti ensin flänkille joka sysäs lampaat vetoa vasten ja sitten uudelleen vetoa vasten aidan ja lampaiden välistä, niin menikin tosi laajasti ja hienosti ekä yhtään jumittanut! Ukko fiilisteli vieraita lampaita todella hyvin, lähestyi rauhallisesti ja heti laittoi maahan jos koki lampaiden ottavan liikaa painetta. Tosi hyvä! :)
Sitten lähdettiin Saran kanssa pk-treeneihin. Sara tallasi Ukolle 500 metrin jäljen, joka vanheni tunnin. Janalla tuli vähän ongelmia siitä, kun Sara oli mennyt metsään (pakon sanelemana) melko läheltä lähetyspaikkaa. Lähetyspaikalle tullessa Ukko nuuskutteli nenä pystyssä ja sai selvästi hajua Saran tulojäljeltä ja sinnehän se lähti lähestyksestä. Yritin korjata, mutta ei oikein onnistunut, pientä säätöä tässä siis. Mutta ei voi syyttää, olosuhteet oli nyt huonot ja sinänsä Ukkohan teki hyvin ja osoitti vaan just oikeaa jälkimotivaatiota, kun jo janalla alkoi ilmasta ottamaan hajua. Minkä sille mahtaa jos on niin hyvä nenä? ;)
Itse jäljen ajo olikin sitten todella hyvää, Ukko meni kuin juna ja tosi tarkasti. Ilmaisi ekan kepin hienosti, mutta kepiltä lähdössä itse vähän mokasin, kun annoin Ukolle liinan löysänä ja Ukko nosti laukaksi ja siihen sitten toinen keppi jo jäikin (kaksi keppiä ekalla 100 metrillä). Ukolle nyt ainakin tässä vaiheessa sopii sellainen tyyli, että pidän liinaa tuntumalla ja itseasiassa Ukko jäljestää tosi voimakkaasti ja painaa painetta vasten eteenpäin taakseen vilkuilematta. Vauhdin hidastaminen raviin kuitenkin selvästi helpottaa keppien havaitsemista ja tällä pienellä himmaamisella uskon, että kaikki kepit nousee jatkossa. Ja voihan hyvin olla, että kokemuksen myötä Ukkokin hidastaa kuten Jeriko on tehnyt. Mutta Ukko on kyllä nytkin jo tosi tarkka ja kaikki muut kepit nousi. Oli kyllä ilo kulkea siellä perässä ja katsoa, kun Ukko itsevarmasti ja voimakkaasti häntä korkealla kaarella jäljesti niin kuin vanha tekijä. :))
Jerikolle ja Theballe tehtiin sitten pudotettu esine ja kaksi tarkkuusruutua. Tallattiin pudotetun jälki Ukon kanssa ja Theba teki ensin pudotetun, sitten Jeriko autosta. Bortsuleiriltä mieleen oli jäänyt virittelyn vaikeus ja sama vaikeus oli tänäänkin. Tein tiellä ensin yhden hanskan noudon, Jeriko nouti, mutta näkyi selvästi, että virittely ei silti mennyt perille, kun metsään mennessä oli edelleen menossa joko hakuradalle tai esineruuduun. Toinen viritys-pudotus metsän puolella ja kääntyessä Jeriko jäi mun jalkojen taakse "perusasentoon" naama kohti metsää. Kun pistin korjaamaan, niin lähetyksestä lähti toiselle puolelle metsään. Taisin ärähtää siitä Jerikolle ihan kunnolla ja lopulta Jeriko löysi itsensä oikeaan suuntaan. Vielä yksi viritys ja nyt Jeriko tarjosikin seuraamista ennen pudotusta ja tästä näin heti, että Jeriko oli ottanut vihjeen vihdoinkin vastaan. Itse pudotettu meni yhtä hienosti. Jeriko seurasi upeasti vaikka seuraamista pudotetun yhteydessä on otettu tosi vähän eikä ollut edes mitään millä palkata. Lähetyksestä lähti määrätietoisesti ja vauhdilla nostamaan, oikein upea suoritus! Tehtiin vielä toinen perään ja se oli samanlainen.
Tarkkuusetsintää kahdessa ruudussa. Ensimmäisessä iso mutteri minkä tyyppiset on välillä ollut koirille hankalia esim. kokeissa. Jeriko sai kyllä apuja Theban jäljistä, mutta teki kyllä hienosti töitäkn (pikku-esineen virittelyn Jeriko ottaa aina jotenkin heti vastaan), rauhallisen määrätietoisesti. Toisessa ruudussa pieni lego-auton rengas ja tässäkin Jeriko työskenteli tosi rauhallisesti ja hienosti ja rengas löytyi melko nopeasti. :)
On toi Jerikon kovapäisyys vaan välillä rasittavaa, oikea "ravistettava ennen käyttöä" kappale. Toisaalta kyllä naurattaakin. :D Jeriko vaan on aina niin tietävinään parhaiten, mutta kun itse tunnen koirani, niin osaan kyllä käsitellä Hänen Kaikkitietäväisyyttään ja lopputuloksena on aivan häkellyttävän hienoa tekemistä vähistä treeneistä huolimatta! :) Ja kolikon positiivinen puoli on Jerikon sinnikkyys ja paineensietokyky ja se ettei Hänen Itsevarmuuttaan kovin herkästi epävarmaksi saakaan. ;)
Ukolle on nyt ammuttu muutamia kertoja, ekan kerran keskiviikkona kotona lampailla ollessa ja silloin Ukko ei kuunnellut näitä kahta laukausta ollenkaan. Tänään Vellu ampui Ukolle ja nyt Ukko jäi ekaa laukausta vähän kuuntelemaan ja pysähtyi, ennen kuin sitten jatkoi paimennusta. Toiseen laukaukseen pienempi reaktio, mutta oli kuitenkin selvästi hieman haluton flänkkäämään laukausten suuntaan. Tänään ammuin sitten vielä yhden laukauksen, kun koirat oli uimassa, Ukko lähellä rantaa uimassa kohti eikä sitten siinä taas näkynyt mitään reaktiota, nousi vedestä niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan ja tuli vaan muina miehinä mun luo, että jos keppi tai joku vielä lentäis. Hankalaa, kun välillä reagoi ja vähän paineistuukin, välillä ei taas mitään. Toisaalta ei ole ainakaan ihan täysin toivotonta ja ehkä me Ukon kanssa päästään vielä niistä yli ja Ukko pääsee jälkikokeeseen näyttämään taitojaan erityisesti maastossa ja esteillä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti