Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa. Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)
Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)
Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)
Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.
Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti