Tervetuloa Troija

Jerikon ja Mandin pennut kasvoi ja kehittyi, ja jossain vaiheessa mulla vahvistui päätös, että yksi pennuista muuttaa meille. Tämä saattaa olla aika ainutlaatuinen tilaisuus saada Jerikon jälkeläinen itselle kasvamaan, ja kun Mandikin vielä oli kovasti omaan mieleen ja paljon samanlaisia ominaisuuksia omaava, joten olisihan tämä tilaisuus ollut vaikea ohittaa. Jeriko vaan on omaan käteen niin sopiva ja kun sillä ikää alkaa tulemaan eikä PK-harrastuskoiraa ole taloudessa edelleenkään, niin "pakkohan" se oli ottaa vaikka neljättä koiraa en sinänsä määrällisesti olisi välttämättä halunnutkaan.

Jo synnytyksessä mun huomio kiinnittyi toiseen pojista, joka viipelsi jo silloin hyvin määrätietoisesti Mandin nisälle. Pentujen kasvaessa tämä urospentu ja yksi nartuista vaikutti mun silmään kaikkein rohkeimmilta ja alkoi tuntumaan hyvin vahvasti siltä, että tämä poika olisi mun valittu. Viime viikolla pennut kävi pentutestissä ja hieman yllättäenkin testissä tämä narttu nousi kuitenkin esiin vielä enemmän, vaikka kivasti suoriutui myös tämä urospentu ja kaikki muutkin. En siitä silloin heti ajatellut mitään sen kummempaa kuin kiinnitin vaan asiaan huomiota. Kuitenkin sitten kasvattajan kanssa tuloksia läpi käydessä toistui se asia, että tämä narttupentu on ollut muutenkin kuitenkin etunenässä menossa vaikka niinä hetkinä kuin itse pentuja oli nähnyt tuli minulle aika tasainen vaikutelma.

Ja sitten aloin miettimään, että jospa sitten kuitenkin tälleen "vannoutuneelle" uroskoira-ihmiselle tulisikin narttu. Ja kun annoin sille ajatukselle edes mahdollisuuden, kävikin nopeasti aika itsestäänselväksi, että kokonaisuudenkin kannalta se voisi olla parempi vaihtoehto kuin neljäs uros. Ukko on jo kastroitu ja Jupiterin voisi hyvinkin kastroida myös, Jerikon taas saa helposti hoitoonkin melkeinpä mihin vaan niin kauan kun siihen ylipäätään olisi tarvetta. Ajatellen sitä, että haluaisin pennusta kasvavan mahdollisimman itsevarma aikuinen koira, voisi narttu myös olla "varmempi" valinta, koska uroksilla on vähän ollut taipumusta jäädä Jerikon auktoriteetin alle. Lisäksi Jupiteria ajatellen pienellä ikäerolla otettu toinen uros voisi myös aiheuttaa kasvaessaan konflikteja tai ainakin Jupiterille turhaa painetta.

Näin meille sitten muuttikin narttupentu, joka sai nimekseen Troija. :) Näin ensimmäisen iltapäivän kokemuksen perusteella se on hyvin reipas pentu, joka tutkii ympäristöään itsevarmana eikä pienistä hätkähdä. :) Troijan mukana meille tuli hoitoon muutamaksi päiväksi myös Troijan veli (se toinen urospentu, ei se jota olin harkinnut) ettei velipojan tarvitse olla yksin kasvattajan luona vaan saa vielä nauttia (?) siskon ja muiden koirien seurasta. :D Isot pojat on ottaneet tulokkaat niin kuin olettaa saattoi: Jeriko jurnuttaa eikä halua pentuja lähelleen, Ukko suhtautuu neutraalisti ja Jupiter ottaa ystävällistä kontaktia ja on vähän jo leikkiäkin yrittänyt viritellä Troijan kanssa. :)