Erkkari ja FH-koe

Kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen päätin sitten ilmoittautua erkkariin. Alunperin oikeastaan mietin, että jos Troija olisi ollut jo pikkupentuiässä, niin voisi olla sen kanssa ihan kiva, mutta se on tosiaan turhan nuori. Sitten tajusin, että jos Troijan juoksujen myötä tulee ajankohtaiseksi kastroida Jupiter, niin olisi kuitenkin hyvä yrittää hankkia sille H sitä ennen. Niinpä lähdettiin sitten H:ta metsästämään "matalan kynnyksen" näyttelystä. ;) Jerikon ilmoitin, kun mulle vinkattiin, että urosten tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja eli toisin sanoen väri ei ainakaan olisi kauhistus.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja paahteinen. Oli niin kuuma, että itselläkin oli tuskaista. Automatkat taisi myös olla aika kuumaa kyytiä takaluukussa, kun tuskinpa ilmastointi sinne asti kovin paljoa jäähdyttää. Troijalla menikin maha löysälle kesken päivän. Ihmettelin kun alkoi kitisemään häkissä niin paljon eikä ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä. Sitten kun sen otti häkistä, niin tulikin ripaskat. Vetenä tuli lopulta, mutta käytin sitä vähän vedessä vilvoittelemassa ja sitten melko nopeasti mahan vääntö menikin jo ohi ja sen jälkeen Troija nukkui rauhassa häkissä ja leikki sitten innokkaasti isompien pentujen kanssa ja muutenkin varsin mallikkaasti ja reippaasti käyttäytyi. Nestettä annettiin kaikille koko ajan reippaasti.

Olin ilmoittanut sekä Jerikon että Jupiterin käyttöluokkaan ja alkuperäinen suunnitelma oli, että Tuija esittäisi Jerikon ja mä Jupiterin. Tämä piti ehtiä ihan hyvinkin, koska Tuijalla oli oma koira vasta narttujen veteraanikehässä. Kävi kuitenkin niin, että kehät juoksi aivan eri tahtia ja lopulta em. kehät olikin aika lailla samoihin aikoihin. Saatiin järjestettyä niin, että vetotreeneistä ja -kisoista tuttu Elina tuli esittämään Jupiteria ja itse esitin Jerikoa. Siinä kiireessä tehtiin ehkä koirajako väärin päin ja olisi pitänyt antaa Jeriko Elinalle, tosin en usko että olisi lopputulokseen välttämättä suuresti vaikuttanut. Jupiter meni tosi hienosti Elinan kanssa kun harjoittelivat ennen kehää.

Itse sain Jerikon aika kivasti esiintymään ja Jerikolle tulikin tuloksena KÄY1 ERI ja SA. Aika hieno tulos erkkarista kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen! Se täytyy sanoa, että neuvo juoksuttaa harjoitellessa namikupille oli oikeasti todella hyvä enkä ole kyllä aiemmin tajunnut kuinka ison eron voi tehdä koiran liikkeeseen kun sitä todella harjoittelee! No, paras uros kehässä ei sitten sijoitusta. Se olisikin sitten ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä. ;)

Jerikon arvostelu: Sable/white. Good head proportions. Ears good when used. Good neck and depht of chest. Good body proportions. Tail adequate. Moved out well.

Jupiter esiintyi alkuun todella hienosti Elinan kanssa. Siitä on hieno kuvakin, kun rivissä on seisotettu. :) Myös kun tuomari tuli katsomaan pääpuolelle, Jupiter oli vielä hyvin mukana, mutta jännittyikin kovasti kun takaosaa käsiteltiin ja alkoi väistämään. Väisti niin voimakkaasti, että tuomari luovutti lähestymisyrityksissään. Elina sai hienosti väistämään ryhtyneen ja istumaan laittaituneen Jupiterin vielä kiepautettua jaloilleen ja uudelleen seisomaan ja juoksutus vielä onnistui. Kuitenkin pitkälti tuon väistämisen vuoksi arvosana T.

Jupiterin arvostelu: Smooth coat. Adequate neck, good body proportions. Tail of good lenght. Erratic on move. Needs to be happier when handled.

Eli H:n metsästystä jatketaan sitten jossain pikkunäyttelyssä ja sitä ennen harjoitellaan paljon sitä, ettei paineistu vieraan kopeloinneista. Hassuahan tuossa on se, että Jupiter on niin ihmissosiaalinen ja avoin, mutta silti voi paineistua jostain hassusta jutusta.

Troijasta taitaa vielä tulla aikamoinen vesipeto. Torstaina oli kans niin kuuma päivä, että lähdettiin vaan Ilonan ja koirien kanssa järven rantaan. Troija oli ekaa kertaa järven rannassa, mutta vesi kiinnosti kyllä kovasti. Kerran putosi törmältä vahingossa veteen, mutta kapusi sieltä sitten vaan ylös sen suuremmin säikähtämättä. Jonkin aikaa Troija dilemmaansa pohti (halu mennä järveen, mutta ei tiedä oikein että miten), kunnes sitten kylmän viileästi lähti vaan Jerikon perässä uimaan. Ehdin jo vähän miettiä, että kuinka kauas lähtee, että pitääkö jo lähteä pelastamaan ja huudella takaisin, mutta kääntyi sitten ja teki pienen sopivan lenkin rauhallisella ja hyvällä tekniikalla uiden, ja palasi sitten rantaan. :) Toisen uintikiepin Troija teki eilen erkkarin jälkeen, kun mentiin isolla koiraporukalla rantaan. Jotenkin tässäkin näkyy se rohkeus niin hyvin, että ei suuremmin viitsi jännitellä.

Musta tulee uimahullu

Kotiin tullessa olikin Valkeakoskella kunnon ukkosmyrskyä. Pieni tauko ukostamisesta juuri kun tultiin pihaan, mutta kun tavaroita ja koiria otti autosta, niin alkoikin taas jyrisemään ja sittten sitä jyrinää riittikin koko illan. Troija ei sen kummemmin reagoinut, mutta Jupiter pelkäsi kyllä todella pahasti. :( Ulkoa pinkoi talon ovelle ja hyppäsi sitä vasten, että pääsisi äkkiä sisään, ja sisälläkin seurasi mua. Paikoilleen asetuttuaan Jupiter meni jo vähän "tiloihin", tärisi ja hytkähteli, läähätti ja kuolasi. Pahaa teki katsoa, kun toisella on fyysisestikin niin paha olla. Ruokaa ei pystynyt syömään ja iltalenkillekään Jupiter ei suostunut lähtemään vaikka silloin ei enää ukostanut. Lopulta Jupiter meni tarpeilleen vasta yöllä, kun Jerikollakin oli maha löysällä.

Aamulla olikin sitten jännä, että mikä Jerikon tilanne on ja voidaanko lähteä jälkikokeeseen. Uskoin mahan löysyyden johtuvan myös lämmöstä ja se menikin kyllä sitten yön aikana ohi, eikä aamulla enää tullut mitään. Jeriko oli myös voinniltaan täysin normaali, joten lähdettiin Säkylään. Meillä oli jälki nro 3. Jotenkin mun tuurilla tämä oli taas jälki, joka oli vähän eri paikassa kuin muut jäljet. Päivä oli todella tuulinen ja alustana ajettu rehupelto. Tuomari totesi jo ennen kokeen alkua, että aika haastavat olosuhteet. Meidän jälki oli tosiaan hieman erillään muista ja siellä tuuli vieläkin kovemmin. Jeriko teki kuitenkin niin hyvin töitä kuin niissä olosuhteissa tällä peltojälkikokemuksella on mahdollista, jäljesti maavainuisesta ja nenä matalalla, haki aina uudelleen takaisin jäljen päälle vaikka tuuli painoi hajuja minne sattui. Kulmissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin, ekaa harhaa tarkasteli, toiseen ei ilmeisesti reagoinut enää juuri mitenkään.

Kompastuskiveksi muodostui kuitenkin esineilmaisu. Kaikki esineet löytyi, kahdelle ensimmäiselle Jeriko meni maahan, mutta otti niitä silti suuhun. Kolmatta Jeriko lähti tuomaan noin kolme metriä mua kohti ja meni sitten maahan ja viimeisen toi ihan mulle asti. Kaikki esineet siis hylättyjä. Tästä johtuen pisteitä jäi 65p eikä koularia.

Jouduin nyt ihan syvästi alkaa miettimään tuota ilmaisutapaa. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Jerikon mielentila kaiken kaikkiaan oli väärä ja silloin esineen suuhun ottamisen saattoi kuitata sillä. Nyt Jeriko oli kuitenkin tekemässä oikeaa asiaa, työskenteli muuten hyvin, mutta kun keskittyminen meni itse jäljellä pysymiseen, ei enää pystynyt miettimään ilmaisutapaa.

Alun perin päädyin Jerikon kanssa maahanmenoon FH-jäljen ilmaisussa, koska metsäjäljellä sillä on aika useinkin ollut sellaista, että on ottanut kepin vaan suuhun ja jäänyt jäljen päälle seisomaan. Se ei ole halunnut luopua jäljestä ja on siis jäänyt siihen odottamaan, ja ajattelin, että maahanmeno jäljen päällä voisi kuitenkin olla mieluisampaa kuin korrekti noutoliike. Saatoin kuitenkin olla väärässä.

Treeneissä ilmaisut ovat olleet hyvin varmoja, mutta koetilanteessa mukaan tulee vielä paljon muita asioita, jotka varmaan vaikuttaa siihen, että Jeriko kuitenkin palaa siihen ekana opittuun ilmaisutapaan. Näin ollen luulen, että Jerikostakin tulee nyt noutamalla ilmaiseva erikoisjälkikoira ja toivon, että saadaan se hyvin toimimaan.

Jerikon työskentelyyn muuten haastavissa olosuhteissa olen kyllä todella tyytyväinen. :) Lili ja Rina sai kokeen ainoan koularin ja oltiin ainoat jotka pääsivät jälkensä loppuun saakka, joten saavutus sekin.