Agilityn iloa

Nyt on vähän agiliidelty. Viime viikolla torstaina pääsin ekaa kertaa kokeilemaan agilityä Ilonan Kirin kanssa. Oma polvi on ollut edelleen edellissunnuntaisen kaatumisen jälkeen kipeänä, mutta polvituen kanssa, pysty ihan mukavasti menemään. Tiistaina oltiin Jerikon ja Ukon kanssa Sanna Hasun käsittelyssä, koirat sai niille kuuluvan levon, itse en malttanut. Jerikolla huomattiin lisäksi olevan antura halki ja se onkin sitä itse asiassa ontunut joten lepoa tulee senkin vuoksi.

Takaisin Kiriin. Kirihän on mulle hyvinkin tuttu koira ja olen nähnyt sitä menemässä Ilonan kanssa sen verran paljon, että kohtuullisen hyvin tiesin miten sitä ohjata. Onhan se huomattavasti Jerikoa nopeampi ja itse sain nyt todella pistää jalkaa toisen eteen, että ehdin. Mutta NIIIN hauskaa! :)

Kirin kanssa päästiin vielä toinen kerta treenailemaan, kun sunnuntain pääsin Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin koulutukseen. Tätä olin odottanut todella innolla! Tykkään todella todella paljon molempien tyylistä ohjata ja liikkua agilityradalla, se on kyllä kaunista katsottavaa! :) Kirin kanssa oli vieläkin hienompaa, kun se on niin nopea ja sain tosiaan itsekin pistää vauhtia että ehdin sitä ohjaamaan.

Aika tärkeä koulutuksellinen pointti oli "in"-kutsu, joka on sellainen mikä täytyy ehdottomasti opettaa Jupiterille, jotta pystyn ohjaamaan sitä tuollaisissa tilanteissa jarruttamatta menoa liikaa. :) Kirihän tuli noihin ohjauksiin luonnostaan aika hyvin vaikkei tuota ole erikseen opetettu. Huomattavasti paremmin tulee ylipäätään ohjaajaa kohti kuin Jeriko tai Ukko. Toisaalta Kiri kääntyy selvästi huonommin kuin Jeriko ja sille täytyy todella voimakkaasti näyttää käännöt. Takaakierrotkaan ei ole niin automaatio ja joutuu sitten itse oikeasti ohjaamaan eikä vaan vihjaamaan koiralle. Hyvää opetusta mulle. ;)

Oreniuksen rata oli ehkä hieman helpompi ja sillä oli enemmän tilaa vaan mennä. Tämä rata erityisesti tuntui sopivan Kirille ja mulle hyvin ja lopuksi tehtiinkin 20 estettä virheettä, kunnes mulla loppui ihan kokonaan voimat. :D

Isabellen rata oli ehkä kinkkisempi ja kiemuraisempi, sekä hieman ahtaampikin. Pitkälle sillä radalla ei päästy tai oikeastaan oli sovittukin aina etukäteen, että mennään tietty pätkä ja sitten palkataan. Isabelle oli myös erittäin mukava kouluttaja ja häneltä tärkeimpänä käteen jäi se, että vaikka Kiri tulee lujaa, niin itse ei pidä kaahottaa paniikilla, vaan säilyttää rauha. Muuten koira menee mukaan siihen kaahotukseen vielä pahemmin. Tarvii todella laittaa korvan taakse.

Kyllä mä sitten pääsin omankin koiran kanssa agiliitelemään. Nimittäin Jupiterin! :) Aloitettiin Tanja Kurikan alkeiskurssilla ja Jupiter oli niin hieno! Ensinnäkin tehtiin samaan aikaan samalla kentällä muiden pentujen kanssa harjoituksia ja Jupiter keskittyi todella hyvin! Keskittyi leikkimiseen ja muhun useimmiten silloinkin, vaikka toinen pentu karkasi lähelle rallattamaan. Välillä muiden touhut kiinnosti ja kerran Jupiter itse otti juoksupyrähdyksen muiden luokse, mutta muuten todella hienosti keskittyi vain tekemiseen. :)

Ja kyllä Jupiter vähän antoi jo viitettä, että aika kova menijä siitä taitaa tulla ja isoa vaihdetta silmään heti kun yhtään tajuaa mitä tehdään. ;) Tehtiin ensin esteen tarjoamista sekä suoraan, että takaakiertona, sitten valssia ilman esteitä, ja putkeen lähettämistä sekä sisä- että ulkopuolelta ohjaten. Tästä tämä taival sitten lähtee. :)