lauantai 5. elokuuta 2017

Jäähyväishakutreenit ja paimennusta

Keskiviikkona treenailtiin hakua. Nää oli Jerikon "jäähyväistreenit" hakuryhmässä, koska päätin tosiaan HK2-tuloksen saamisen jälkeen jättää sen hausta eläkkeelle. 3-luokkaan treenaaminen vaatisi kuitenkin paljon treeniä ja panostamista pitkän radan treenaamiseen, ja kun Jerikolla on monta muutakin lajia vielä niin päätin, että kevennetään sieltä hausta päin. Näin Jeriko saa yhden palautumispäivän lisää ja Jupiter saa jatkaa ryhmässä mun ainoana koirana. Eihän kahden koiran treenejä muutenkaan voisi ajatella jatkavansa kovin pitkään vaikka ryhmä on tosi ihanasti sen tähän asti sallinutkin. :)

Oli kyllä niin katkeransuloista ja haikeaa treenata Jeriko viimeistä kertaa. Tai ei se mikään varsinainen treeni ollut vaan hauska hömpöttely vaan. Jeriko sai nähdä, kun kaksi maalimiestä meni etukulmiin ja sitten hakea ne ihan haukun aloituksilla. Jeriko oli tietty aivan liekeissä tästä ja leikittiin pitkään maalimiehillä sekä sitten takaisin keskilinjalle tullessa. Toinen maalimies haukutti noin kymmenen kertaa ja haukku oli niin hyvä ja Jerikon työskentelytarmo niin ihana, että toiselle maalimiehelle kävellessä meinasi pala nousta kurkkuun ja roska mennä silmään. On vaan ollut niin huikean hieno matka opetella Jerikon matkassa tätäkin lajia. Mun kultapoikani, kiitos.
<3 nbsp="" p="">



Hakuporukalle tarjottiin mansikka-raparperipiirakkaa kiitokseksi ja HK2-koularin kunniaksi.

Jupiter pääsi toki myös treenaamaan. Tarkoitus oli alunperin tehdä hajuhakuja, mutta kun tuulta ei ollut ei sitten yhtään, niin päädyin kokeilemaan, että mitä tapahtuu jos otetaan taas taputusavut, meneekö pelkäksi juoksemiseksi. Maalimiehet siis hyvin piiloon ja taputusavut. Jupiter upposi hyvin ja vauhdikkaasti 50 metriin ja käytti nenää maalimiehet löytääkseen! Wuhuu! :) Neljä pistoa ja hyvät löydöt, hyvä treeni. Maalimiehillä vietittiin nyt myös enemmän aikaa, ja Jupiter leikki kivasti maalimiesten kanssa. Tuntui olevan jopa mieluisampi palkka kun ruoka, vaikka Jupiter onkin aika ahne. Tosi avoimesti se kyllä käyttäytyy ihan vieraankin maalimiehen kanssa, eikä leikkimisen kanssa mitään ongelmaa. Ottaa myös avoimesti suoraa kontaktia, josta nyt taas edelleen mietin, että ehkä oikeasti voisi koittaa tulisiko Jupiterista haukkuva. Mutta vasta kun vähän kypsyy vielä. :)

Seuraavan polven hakukoira


Ollaan myös treenailtu paimennusta. Jerikolla jakotreenejä on tehty aika paljon ihan oikeiden työtehtävien lomassa, kun porukkaa on jaoteltu, sekä sitten ihan oikeana harjoituksena. Jaot ja varsinkin jaetun porukan pitäminen on selvästi parantuneet treenin myötä. :) Tehtiin Annen luona keskiviikkona myös tolpalta ohjausta ajossa Peten ohjauksessa. Jeriko on kyllä aika tahmea ohjattava, kun se tuntuu joka kerta vähän miettivän, että onko mun antama käsky järkevä vai olisiko toinen suunta järkevämpi. Sitten kun yhden kerran taisteltiin suunnasta ja sain sen haluamaani suuntaan, niin Jeriko oli (yllätys yllätys) oikeassa ja lampaat meinasi liueta vauhdilla vedon suuntaan.

Perusongelma on myös siinä, että Jeriko ottaa pillikäskyjä tahmeammin ja sitten jos annan suullisen käskyn, se lähteekin kuin tykin suusta ja on ehtinyt flänkillä paljon pidemmälle kuin mitä oli tarkoitus ajon suunnan korjaamiseksi. Treenit siis jatkuu, jotta saadaan ajon ohjattavuus vielä paremmaksi.


 Jupiter on ottanut oikein ison harppauksen eteenpäin. Heti alusta lähtien sillä oli tosi voimakas halu pysäyttää lampaita ja hakeutui aina pääpuolelle. Tuolloin en vielä päässyt itse oikein kuvioon mitenkään mukaan. Kuitenkin kun se on päässyt meidän isolla porukalla käymään, on kaaret auenneet ihan itsestään. Se tekee tosi avoimia kaaria massana liikkuvalle ja osittain hajoilevallekin porukalle ja on jopa tehnyt ikään kuin hakukaaria kauempana olevalle porukalle. Tosin kaaret jää siihen vaiheeseen kun lauma lähtee liikkeelle kohti mua/vetoa ja sitten Jupiter vaihtaa suunnan ja tekee toisen laajan kaaren taas lampaden eteen niitä pysäyttämään. :D

No nyt siis on kaaret auennut myös pienemmässä aitauksessa ja voi pojat kuinka hienosti Jupiter työskenteleekään, flänkit hienosti auki, ottaa mut todella hienosti mukaan kuvioon ja ohjautuu kevyesti. Nostaa lampaita rauhassa liikkeelle vaikka lähtisi vähän raskaasti, eikä hermostu noston jälkeenkään. No, hehkutus menee vähän överiksi mutta summataan nyt vaikka niin, että olen niin tyytyväinen, että nyt täytyy vaan muistaa olla etenemättä sen kanssa liian nopeasti siitä huolimatta, että pystyisi, vaan annettava sen edelleen vaan fiilistellä ja kehittää omia taitojaan. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen miltä Jupiter näyttää. :))


Jeriko ja Ukko kävi torstaina kraniaaliterapiassa Sanna Hasulla. Tämä oli meille ihan uusi kokemus jota lähdettiin kokeilemaan, kun osteopaattiaika peruuntui ja tätä suositeltiin. Saattoi olla varsinkin Ukon kohdalla juuri se mitä tarvittiinkin. Ukolla oli tosi paljon jumeja erityisesti vasemmalla puolella kroppaa ja vasemmalla kylkikaaressa mahdollisesti merkkejä vanhasta vammastakin (revähdys?) jota käsiteltiin. Ukko on viime aikoina liikkunut aika huonosti, sillä on lanneselkä ollut köyryssä ja takajalat seisoessa kropan alla. Heti käsittelyn jälkeen lanneselän asento jo oikeni ja seisoma-asento oli parempi. Seuraavana päivänä Ukko jopa ravasi hihnassa kävellessä, enkä muista koska olisi niin tehnyt, kun lähes aina peitsaa siinä vauhdissa. Toivotaan, että tästä on apua Ukon jumitteluihin ja jos vaikka vielä olisi joku päivä tosiaan mahdollista vetotreenejäkin kokeilla.

Ei kommentteja: