Koulutuspohdintaa

Jupiterin kasvun myötä on täytynyt alkaa ihan todella miettimään koulutuksellisia asioita, moneltakin kannalta. Viime kesänä koin toimivaksi ratkaisuksi pitää kesällä taukoa agilityryhmän kouluttamisesta ja päädyin samaan ratkaisuun tänäkin kesänä. Nyt syksyn lähestyessä jouduin kuitenkin alkaa todella pohtimaan omaa ajankäyttöä. Olen todella tykännyt agilityryhmän kouluttamisesta, olen saanut siitä itsekin paljon, kiintynyt koulutettaviini ja toivon voivani viedä koulutettavia eteenpäin ja antaa heille jotain hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita jatkoon. Koen, että olen onnistunutkin siinä ja että olen ehkä pystynyt antamaan koulutettavilleni jotain uusia näkökulmia ja oivalluksia agilityyn liittyen.

Siksi ei ollut ollenkaan helppo päätös, mikä teen nyt talvikauden suhteen, mutta lopulta päädyin siihen, etten ota edelleenkään agilityryhmää koulutettavakseni, vaan keskityn Jupiteriin. Tarkoitus olisi loppuvuoden aikana alkaa Jupiterin kanssa enemmän tekemään agilityä, osallistua alkeiskurssille ja siitä pikku hiljaa edetä. Jerikollekaan en taida nyt ottaa vakioryhmäpaikkaa, vaan ostaa yksäreitä SDP:ltä tuosta läheltä 1-2 viikon välein ja treenailla lähinnä pikkumaksirimoilla. Piirinmestiksiin olisi kyllä Jerikon kanssa tarkoitus osallistua. Viikottaisiin treeneihin ei kuitenkaan Jerikon kanssa ole tarvetta, niin hyvä rutiini meillä jo on. :) Näin ollen jää enemmän iltoja vapaaksi Jupiterin kanssa touhuamiseen ja kouluttamiseen.

Paimennuksen suhteen en ole tänä kesänä ehtinyt pitämään koulutuksia ollenkaan niin paljon, kuin viime kesänä, vaikka paimennuskouluttamisestakin tykkään kovasti. Saan bordercollieiden ja kelpieiden kouluttamisesta myös itse paljon, oma silmä kehittyy lukemaan koiria ja pohtimaan erilaisille koirille omanlaisia ratkaisuja. On todella kiva nähdä, kun koulutukseen tullut koira ottaa harppauksen eteenpäin ja näkee, että jostain vinkistä on ollut apua. :)

Vielä mukavampi on nähdä kuinka Jupiter kehittyy. Olen alkanut ottamaan sitä nyt hiukan useammin lampaille, noin kerran 1-2 viikossa. Jupiter on ottanut todella suuria harppauksia eteenpäin ja tykkään todella paljon siitä miltä se näyttää. Jos en nyt vaan sössi mitään, niin siitä tulee varmasti todella upea paimenkoira, juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Musta tuntuu, että mulla on käynyt tässä todella hyvä tuuri, että olen saanut Jupiterin. :) Tuntuu niin hyvältä, että vaikka siitä ei koskaan mitään muuta tulisi kuin paimenkoira, niin jos se on siinä hyvä niin ei yhtään haittaisi.

Vähän täytyy kyllä myöntää, että hieman nolottaa kuinka vähän Jupiterin kanssa olen treenannut muita juttuja. Se on aivan retuperällä. :D Varsinkaan tottishommat ei oikein kiinnostaisi ja mielessä on jopa käynyt, että pitäisikö vaan tehdä siitä paimennus ja ehkä agilitykoira, niin ei tarvisi tottista treenatakaan. :P Totuus on kyllä sekin, että kotona kaikenlaiset hommat ja projektit on vienyt niin ison siivun ajasta, että senkään vuoksi ei oikein ole ehtinyt.

Tänään kuitenkin tehtiin kotipihassa vähän höntsäilyä. Ensin Jupiterin kanssa perusasentoa sekä yhden askeleen siirtymää. Sitten keskityin taas vaan leikkiin ja lelun palautukseen ja sinnikkyys palkattiin, lelu alkoi pikku hiljaa palautumaan mulle ilman karkuun juoksemisia ja hillumisia (tosin aika paljon hihkumista ja käsien taputusta vaadittiin), muutaman kerran toi lelun jalkoihin ja sitten kerran ihan käteen asti! Yksi iso apina tiputettiin ainakin selästä vähän alaspäin. Jupiter teki myös hyppyesteiden (kaksi) tarjoamista mikä sujui aika hyvin.

Ukko teki esineilmaisutreeniä pihalla ja oli aika hellyyttävä, kun se niin innoissaan etsi ja ekalla kertaa otti esineen suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta muisti parin askeleen jälkeen, ettei niin pitänytkään tehdä ja pudotti esineen eteensä ja meni maahan. :D Mulla kolmella ei enää nostanut suuhun vaikka herkästi ajatus suuhun ottamisesta meinasi käydä mielessä, mutta hyvin Ukko ajatteli ja muisti, miten esine ilmaistaan. :)

Jeriko teki vähän tottisliikkeitä, mutta se kyllä häiriintyy aika paljon Jupiterin meluamisesta autossa, enkä taas voi sitten komentaakaan Jupiteria, kun Jeriko ottaa siitä itseensä. Se on vähän sama kuin Ukon tullessa taloon, vähän Jeriko on mennyt siitä herkäksi, mutta onneksi se menee varmasti ohi pikku hiljaa kun Jupiter kasvaa, samoin kuin meni Ukonkin kohdalla. Ukkoa sen sijaan voi käyttää hyvin Jupiterin koulutukseen, kun Ukko ei ota Jupiterin mölyämisestä eikä mun tiukastakaan komennosta itseensä pätkääkään. Täytyis tehdä näitä vuorotellen treenaamisia nyt tiheään, että Jupiterilla karsiutuisi kokonaan kaikki mölyäminen pois. Saman koulun on Ukko itsekin joutunut käymään.

Tein sitten Jerikolle vielä keppi-ilmaisutreenin takapihalle ja se meni kyllä kivasti ja Jeriko oli ihan innoissaan. Pitäisi päästä jälkeäkin tallomaan taas tässä pian..