Paimennusta on taas tehty pari treeniä Jupiterin kanssa viimeisen viikon aikana. Jupiterista on tullut vähän lisää kiihkeyttä esiin, eikä lampaiden edessä luokse kutsuminen olekaan enää ihan läpihuutojuttu, kun on niin kova veto lampaille. Jarru ei myöskään toimi enää ihan yhtä tehokkaasti, mutta kaaret on edelleen todella kauniisti auki eikä mitään sen pahempaa rynnimistä ole ollut.'
Tehtiin kuitenkin treeniä myös liinassa, jolla sain paremmin Jupiterille kerrottua mitä siltä haluan, ja sekä jarru että suoraan ajaminen vahvistui. Tämän treenin jälkeen pystyin tekemään Jupiterin kanssa peruskuljetusta niin, että se itse sääti tempoaan eikä siihen tarvinnut puuttua ja ajoin suoraan pidempiäkin pätkiä. Pyrin kuitenkin vielä päästämään melko nopeasti taas uudelle flänkille, enkä tehdä pelkkää ajoa.
Jupiter työstää ja peittää lammasporukkaa kyllä todella hienosti, huomioi kaikki lampaat ja hienosti ja rauhallisesti peruskuljetuksessakin kokoaa niitä yhteen. Todella hyvältä näyttää, en voisi olla tyytyväisempi. :) Edelleen jatketaan ihan perusjuttujen työstämisellä ja harjoittelulla, jotta Jupiterin oma tilanteidenlukutaito ja eläinsilmä kehittyy.
Kotona on myös vähän tottisteltu. Jupiterin kanssa on harjoiteltu perusasentoa ja askelsiirtymiä, jotka on ottanut ison edistysaskeleen, kun yhdistin treeniin namista luopumisen. Pidin siis avoimella kämmenellä namia Jupiterin pään vieressä tai edessä, jolloin Jupiter vahvisti katsekontaktia, tiivisti ja piti paikkaansa paremmin. :)
Pakko kommentoida, että kun Jerikolle tein samaa, niin ei toiminut ihan niin kuin rasvattu. Uusi juttu vanhalle konkarille, niin ei ollutkaan ihan niin yksiselitteistä, että herran pitäisi namista luopua. :D Mutta hyvin toimi kyllä Jerikollakin, mutta vaatii vielä vähän sisäänajamista. ;)
Tiputin myös apinan selästä, joka on lelun palauttamattomuuden vuoksi ollut ja tehtiin tänään Jupiterin kanssa myös vauhtinoutoa. Meinas välillä vähän ottaa kapulan päästä kiinni, joten vaihdoin 650g kapulaan, ettei olisi niin helppo. Palkkasin myös pari kertaa kapulan keskiosaan tarttumisesta ja kyllähän se lähti hienosti sujumaan ja todella vauhdikkaasti Jupiter tehtävää suoritti. Itse asiassa kapulan ja lelun kanssa myös lelu palautui melkeinpä jalkoihin! :)
Jupiter on kyllä kyllä niin hauska tyyppi! Niin aktiivinen pieni kengurun poika. Sen kanssa on hauska tehdä. :)
Muuten meillä onkin sitten ollut hommia kotona, kun raivattiin takapihalta aluetta nurmikkoa varten ja huomenna alkaa nurmikon pohjustustyöt. Jännää! Siinä olis sitten tarkoitus aloittaa treenailut ensi kesänä, tuskin tänä vuonna vielä nurmikko juoksemista kestää. Esteet (agility ja pk) vaan siihen, niin kyllä kelpaa. :P
sunnuntai 27. elokuuta 2017
perjantai 18. elokuuta 2017
Koulutuspohdintaa
Jupiterin kasvun myötä on täytynyt alkaa ihan todella miettimään koulutuksellisia asioita, moneltakin kannalta. Viime kesänä koin toimivaksi ratkaisuksi pitää kesällä taukoa agilityryhmän kouluttamisesta ja päädyin samaan ratkaisuun tänäkin kesänä. Nyt syksyn lähestyessä jouduin kuitenkin alkaa todella pohtimaan omaa ajankäyttöä. Olen todella tykännyt agilityryhmän kouluttamisesta, olen saanut siitä itsekin paljon, kiintynyt koulutettaviini ja toivon voivani viedä koulutettavia eteenpäin ja antaa heille jotain hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita jatkoon. Koen, että olen onnistunutkin siinä ja että olen ehkä pystynyt antamaan koulutettavilleni jotain uusia näkökulmia ja oivalluksia agilityyn liittyen.
Siksi ei ollut ollenkaan helppo päätös, mikä teen nyt talvikauden suhteen, mutta lopulta päädyin siihen, etten ota edelleenkään agilityryhmää koulutettavakseni, vaan keskityn Jupiteriin. Tarkoitus olisi loppuvuoden aikana alkaa Jupiterin kanssa enemmän tekemään agilityä, osallistua alkeiskurssille ja siitä pikku hiljaa edetä. Jerikollekaan en taida nyt ottaa vakioryhmäpaikkaa, vaan ostaa yksäreitä SDP:ltä tuosta läheltä 1-2 viikon välein ja treenailla lähinnä pikkumaksirimoilla. Piirinmestiksiin olisi kyllä Jerikon kanssa tarkoitus osallistua. Viikottaisiin treeneihin ei kuitenkaan Jerikon kanssa ole tarvetta, niin hyvä rutiini meillä jo on. :) Näin ollen jää enemmän iltoja vapaaksi Jupiterin kanssa touhuamiseen ja kouluttamiseen.
Paimennuksen suhteen en ole tänä kesänä ehtinyt pitämään koulutuksia ollenkaan niin paljon, kuin viime kesänä, vaikka paimennuskouluttamisestakin tykkään kovasti. Saan bordercollieiden ja kelpieiden kouluttamisesta myös itse paljon, oma silmä kehittyy lukemaan koiria ja pohtimaan erilaisille koirille omanlaisia ratkaisuja. On todella kiva nähdä, kun koulutukseen tullut koira ottaa harppauksen eteenpäin ja näkee, että jostain vinkistä on ollut apua. :)
Vielä mukavampi on nähdä kuinka Jupiter kehittyy. Olen alkanut ottamaan sitä nyt hiukan useammin lampaille, noin kerran 1-2 viikossa. Jupiter on ottanut todella suuria harppauksia eteenpäin ja tykkään todella paljon siitä miltä se näyttää. Jos en nyt vaan sössi mitään, niin siitä tulee varmasti todella upea paimenkoira, juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Musta tuntuu, että mulla on käynyt tässä todella hyvä tuuri, että olen saanut Jupiterin. :) Tuntuu niin hyvältä, että vaikka siitä ei koskaan mitään muuta tulisi kuin paimenkoira, niin jos se on siinä hyvä niin ei yhtään haittaisi.
Vähän täytyy kyllä myöntää, että hieman nolottaa kuinka vähän Jupiterin kanssa olen treenannut muita juttuja. Se on aivan retuperällä. :D Varsinkaan tottishommat ei oikein kiinnostaisi ja mielessä on jopa käynyt, että pitäisikö vaan tehdä siitä paimennus ja ehkä agilitykoira, niin ei tarvisi tottista treenatakaan. :P Totuus on kyllä sekin, että kotona kaikenlaiset hommat ja projektit on vienyt niin ison siivun ajasta, että senkään vuoksi ei oikein ole ehtinyt.
Tänään kuitenkin tehtiin kotipihassa vähän höntsäilyä. Ensin Jupiterin kanssa perusasentoa sekä yhden askeleen siirtymää. Sitten keskityin taas vaan leikkiin ja lelun palautukseen ja sinnikkyys palkattiin, lelu alkoi pikku hiljaa palautumaan mulle ilman karkuun juoksemisia ja hillumisia (tosin aika paljon hihkumista ja käsien taputusta vaadittiin), muutaman kerran toi lelun jalkoihin ja sitten kerran ihan käteen asti! Yksi iso apina tiputettiin ainakin selästä vähän alaspäin. Jupiter teki myös hyppyesteiden (kaksi) tarjoamista mikä sujui aika hyvin.
Ukko teki esineilmaisutreeniä pihalla ja oli aika hellyyttävä, kun se niin innoissaan etsi ja ekalla kertaa otti esineen suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta muisti parin askeleen jälkeen, ettei niin pitänytkään tehdä ja pudotti esineen eteensä ja meni maahan. :D Mulla kolmella ei enää nostanut suuhun vaikka herkästi ajatus suuhun ottamisesta meinasi käydä mielessä, mutta hyvin Ukko ajatteli ja muisti, miten esine ilmaistaan. :)
Jeriko teki vähän tottisliikkeitä, mutta se kyllä häiriintyy aika paljon Jupiterin meluamisesta autossa, enkä taas voi sitten komentaakaan Jupiteria, kun Jeriko ottaa siitä itseensä. Se on vähän sama kuin Ukon tullessa taloon, vähän Jeriko on mennyt siitä herkäksi, mutta onneksi se menee varmasti ohi pikku hiljaa kun Jupiter kasvaa, samoin kuin meni Ukonkin kohdalla. Ukkoa sen sijaan voi käyttää hyvin Jupiterin koulutukseen, kun Ukko ei ota Jupiterin mölyämisestä eikä mun tiukastakaan komennosta itseensä pätkääkään. Täytyis tehdä näitä vuorotellen treenaamisia nyt tiheään, että Jupiterilla karsiutuisi kokonaan kaikki mölyäminen pois. Saman koulun on Ukko itsekin joutunut käymään.
Tein sitten Jerikolle vielä keppi-ilmaisutreenin takapihalle ja se meni kyllä kivasti ja Jeriko oli ihan innoissaan. Pitäisi päästä jälkeäkin tallomaan taas tässä pian..
Siksi ei ollut ollenkaan helppo päätös, mikä teen nyt talvikauden suhteen, mutta lopulta päädyin siihen, etten ota edelleenkään agilityryhmää koulutettavakseni, vaan keskityn Jupiteriin. Tarkoitus olisi loppuvuoden aikana alkaa Jupiterin kanssa enemmän tekemään agilityä, osallistua alkeiskurssille ja siitä pikku hiljaa edetä. Jerikollekaan en taida nyt ottaa vakioryhmäpaikkaa, vaan ostaa yksäreitä SDP:ltä tuosta läheltä 1-2 viikon välein ja treenailla lähinnä pikkumaksirimoilla. Piirinmestiksiin olisi kyllä Jerikon kanssa tarkoitus osallistua. Viikottaisiin treeneihin ei kuitenkaan Jerikon kanssa ole tarvetta, niin hyvä rutiini meillä jo on. :) Näin ollen jää enemmän iltoja vapaaksi Jupiterin kanssa touhuamiseen ja kouluttamiseen.
Paimennuksen suhteen en ole tänä kesänä ehtinyt pitämään koulutuksia ollenkaan niin paljon, kuin viime kesänä, vaikka paimennuskouluttamisestakin tykkään kovasti. Saan bordercollieiden ja kelpieiden kouluttamisesta myös itse paljon, oma silmä kehittyy lukemaan koiria ja pohtimaan erilaisille koirille omanlaisia ratkaisuja. On todella kiva nähdä, kun koulutukseen tullut koira ottaa harppauksen eteenpäin ja näkee, että jostain vinkistä on ollut apua. :)
Vielä mukavampi on nähdä kuinka Jupiter kehittyy. Olen alkanut ottamaan sitä nyt hiukan useammin lampaille, noin kerran 1-2 viikossa. Jupiter on ottanut todella suuria harppauksia eteenpäin ja tykkään todella paljon siitä miltä se näyttää. Jos en nyt vaan sössi mitään, niin siitä tulee varmasti todella upea paimenkoira, juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Musta tuntuu, että mulla on käynyt tässä todella hyvä tuuri, että olen saanut Jupiterin. :) Tuntuu niin hyvältä, että vaikka siitä ei koskaan mitään muuta tulisi kuin paimenkoira, niin jos se on siinä hyvä niin ei yhtään haittaisi.
Vähän täytyy kyllä myöntää, että hieman nolottaa kuinka vähän Jupiterin kanssa olen treenannut muita juttuja. Se on aivan retuperällä. :D Varsinkaan tottishommat ei oikein kiinnostaisi ja mielessä on jopa käynyt, että pitäisikö vaan tehdä siitä paimennus ja ehkä agilitykoira, niin ei tarvisi tottista treenatakaan. :P Totuus on kyllä sekin, että kotona kaikenlaiset hommat ja projektit on vienyt niin ison siivun ajasta, että senkään vuoksi ei oikein ole ehtinyt.
Tänään kuitenkin tehtiin kotipihassa vähän höntsäilyä. Ensin Jupiterin kanssa perusasentoa sekä yhden askeleen siirtymää. Sitten keskityin taas vaan leikkiin ja lelun palautukseen ja sinnikkyys palkattiin, lelu alkoi pikku hiljaa palautumaan mulle ilman karkuun juoksemisia ja hillumisia (tosin aika paljon hihkumista ja käsien taputusta vaadittiin), muutaman kerran toi lelun jalkoihin ja sitten kerran ihan käteen asti! Yksi iso apina tiputettiin ainakin selästä vähän alaspäin. Jupiter teki myös hyppyesteiden (kaksi) tarjoamista mikä sujui aika hyvin.
Ukko teki esineilmaisutreeniä pihalla ja oli aika hellyyttävä, kun se niin innoissaan etsi ja ekalla kertaa otti esineen suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta muisti parin askeleen jälkeen, ettei niin pitänytkään tehdä ja pudotti esineen eteensä ja meni maahan. :D Mulla kolmella ei enää nostanut suuhun vaikka herkästi ajatus suuhun ottamisesta meinasi käydä mielessä, mutta hyvin Ukko ajatteli ja muisti, miten esine ilmaistaan. :)
Jeriko teki vähän tottisliikkeitä, mutta se kyllä häiriintyy aika paljon Jupiterin meluamisesta autossa, enkä taas voi sitten komentaakaan Jupiteria, kun Jeriko ottaa siitä itseensä. Se on vähän sama kuin Ukon tullessa taloon, vähän Jeriko on mennyt siitä herkäksi, mutta onneksi se menee varmasti ohi pikku hiljaa kun Jupiter kasvaa, samoin kuin meni Ukonkin kohdalla. Ukkoa sen sijaan voi käyttää hyvin Jupiterin koulutukseen, kun Ukko ei ota Jupiterin mölyämisestä eikä mun tiukastakaan komennosta itseensä pätkääkään. Täytyis tehdä näitä vuorotellen treenaamisia nyt tiheään, että Jupiterilla karsiutuisi kokonaan kaikki mölyäminen pois. Saman koulun on Ukko itsekin joutunut käymään.
Tein sitten Jerikolle vielä keppi-ilmaisutreenin takapihalle ja se meni kyllä kivasti ja Jeriko oli ihan innoissaan. Pitäisi päästä jälkeäkin tallomaan taas tässä pian..
lauantai 12. elokuuta 2017
Nenähommia ja Ukon kuulumisia
Sunnuntaina viime viikolla lähdettiin illalla mökille. Maanantaina kävin siellä katsastamassa treenimaastoja, jotka ovat käytettävissä syyskuussa Briskness-leirillä. Samalla tein Ukolle jäljen pellolle ja Jerikolle jäljen metsään. Jeriko teki myös esineruututreenin ja Jupiter keppitreenin.
Keppitreenissä Jupiter ei keskittynyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta annoin sen tulla vapaana ruutuun, mikä ei johtanut ollenkaan parhaaseen aloitusmielentilaan. Kepit kuitenkin löytyi ja palkkasin niistä nyt lelulla.
Jerikolle tehtiin esineruututreeni hajuilmaisuna. Kerrankin tuuli kivasta ja valitsin ruudun suunnan tuulen mukaan. Yksi esine vasemmalle taakse, yksi keskivaiheille ja yksi oikealle noin 30 metriin. Ekalta esineeltä haettiin hajua aivan esineen vierestä asti, tällainen hajuhaku on Jerikolle aivan vieras juttu. Jeriko myös ampui ensimmäisestä esineestä ohi, eli ei ollut aivan hereillä tai nenä auki. Luulenkin, että viime aikoina tehnyt runsaat nostatustreenit on nyt johtanut siihen, että nenä on mennyt vähän enempi kiinni ja esineruutujen taso tämän vuoksi laskenut. Vaikka tarkoitus oli tietty hyvä, että tehdään vaihtelevaa treeniä eikä vaan sitä kokeenomaista... Toiselta esineeltä Jeriko otti hajun jo kauempaa ja lähetyksestä meni suoraan esineelle. Kolmannelle lähetin suoraan etulinjalta. Hyvä tuuli tuli takaa ja tämänkin Jeriko haki suoraan. Hienoa! :)
Jerikon jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko otti oikean suunnan suoraan ilman tarkastusta takajäljellä. Maasto oli sellaista, että korkeaa mustikkavarvikkoa yms. oli aika paljon ja jäljestys Jerikolle vähän liiankin helppoa eli vauhtia riitti. Silti ensimmäinen keppi n. 50m kohdalta nousi hienosti ja tämän jälkeen tulevan terävän kulman Jeriko teki myös hienosti. Sitten mentiin n. 400m kohdalle, jossa korkeampi varvikko loppui ja hieman tämän jälkeen olin jättänyt toisen kepin. Tässä Jeriko meni korkeintaan metrin jäljeltä sivussa, mutta ajoi ohi. Kutsuin takaisin, juhlittiin keppiä ja jatkettiin. Kaksi seuraavaa keppiä nousi hyvin, myös viimeinen jonka olin pudottanut tarkoituksella varvikkoon. Yhteensä siis neljä keppiä ja matkaa n. 1km.
Ukolle pellolla ihan perus laatikkomallinen jälki, jolla ruokaa alkuun tiheästi ja sitten vähän vaihtelevasti niin. Jälki vanheni n.1,5 tuntia. Ukko ajoi jälkeä todella hyvin, söi ruuat rauhassa askelilta ja pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä. Välillä tuuli painoi vähän hajua sivuun, jolloin Ukkokin ajautui hieman sivuun, mutta pyrki aina hakeutumaan jäljelle takaisin. Esineitä jäljellä oli kolme ja nämä oli ensimmäistä kertaa ihan uudet, jollaisia Ukko ei ole aiemmin harjoitellutkaan. Mutta hitsi kun se ilmaisikin kaikki kolme niin hienosti. Todella määrätietoiset maahanmenot eikä mitään epäselvyyttä mitä esineillä pitäisi tehdä tai onko se motivoivaa. Lelupalkka tehnyt selvästi tehtävänsä, koska viimeisimmät jäljethän oli ollut Ukolla vähän kaahotusta, esineitä helposti jäänyt eikä ilmaisukaan ollut ihan selvä. Ukko on selvästi haudutelllut tätä asiaa. ;) Kyllä siitä vielä FH-jälkikoira tehdään.
Jupiterin kanssa sain myös mökillä aikaiseksi harjoitella taas vähän perusasentoa ja yhden askeleen siirtymää. Kivasti alkaa sujumaan, vaikka ihan joka kert aei napsahda asento juuri oikein. Mua myös vähän hämää se, että Jupiter tuppaa tökkimään mun vasenta kättä perusasentoon tullessaan, vaikka nami-imuutusta ei ole käytetty ja Jupiter osaa kädestä myös luopua ja ottaa katsekontaktia. Mutta perusasentoon tullessa on ottanut kuitenkin tavakseen tökkäistä kättä... Ehkä se jää sieltä pois, kun vielä alleviivaan sitä, että kättä ei saa huomioida.
Keskiviikkona olikin sitten urakkapäivä kotona, kun tyhjennettiin ja pestiin lampola. Tämän päälle vielä lampaiden muuta huoltoa jotenkin kyllä siinä päivä meni äkkiä.
Torstaina lähdettiin Ukon kanssa yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ukko kutsuttiin uusintakuulotestaukseen, koska epäilin sen kuulon edelleen heikentyneen. Sillä on ollut kesän aikana muutama eksyminen/katoaminen lenkillä ja varsinkin taustahälyssä sen on selvästi vaikea kuulla tai erottaa mistä suunnasta ääni tulee ja esim. kuka puhuttelee. Hyvin selvästi tämä tuli esiin mm. Levekin kentällä jossa moottoritien taustahäly selvästi sekoittaa.
Ukolla on myös tullut aivan yllättäen ja tyhjästä jännä pelko lammasaitauksen sähkölankaa kohtaan, ja pohdin liittyykö tämäkin kuulon heikentymiseen. Ukko siis alkoi yhtäkkiä pelkäämän sähkölankaa niin, ettei se suostunut tulemaan pihasta laidunta kohti. Jos otin hihnassa niin langan lähellä veti voimakkaasti poispäin selvästi peloissaan. Pohdin, että liittyykö tämä siihen, että Ukko ei kuule langan napsuntaa eikä voi luottaa lankaan? Sähköiskuja Ukko ei ollut saanut ennen pelon syntymistä. Nyt pelko on vähän jo helpottamaan päin, joten vaikea sanoa mistä on ollut kyse.
Lisäksi ihan huvittavakin tapaus, kun Ukko sitten suostui tulemaan laitumelle minun kanssa, niin pääsi mun huomaamatta lähtemään ajamaan lammaslaumaa poispäin. Kun huomasin tilanteen oli Ukko jo n. 50metrin päässä eikä enää reagoinut kutsuihin. Ajoi vaan laumaa rauhallisella tahdilla poispäin. Lopulta metsän laidassa lammaslauma alkoi vähän kaarrattamaan, jolloin Ukko flänkkäsi tasapainoon ja toi laumaa taas takaisinpäin tasaisella tahdilla. :D Positiivista on se, että vaikka Ukko ei olisi mitenkään ohjattavissa tietyn pisteen jälkeen ja tekee vaan omaa juttuaan, niin se ei lampaille mitään vahinkoa aiheuta.
Palataan kuulotestiin. Tulos oli siis odotettavissa, mutta silti se oli jollain tapaa kylmä rätti naamalle: oikean korvan kuulo oli heikentynyt voimakkaasti ja siinä kuulokynnys oli jo 70 dB. Hahmottamista ehkä helpottaa, että voimakkain kuulontestaukseen käytetty äänenvoimakkuus on 80dB. Oikea korva on siis jo lähes kuuro. Vasemmassa korvassa kuulo oli pysynyt ennallaan eli keskivaikeasti heikentyneenä, kuulokynnys 45 dB. Ei ihme, että on vaikea kuulla tai erottaa äänen suuntaa.
Tulos sai aikaan mulla todella apean mielen, olin ja olen toki edelleen todella pahoillani Ukon puolesta. Olisin todella toivonut Ukolle parempaa onnea. Jotenkin se konkretisoitui, että Ukko todennäköisesti kuuroutuu kokonaan lähitulevaisuudessa, koska yleensä tämän tyyppinen kuulonheikentyminen kuitenkin johtaa kuuroutumiseen. Eihän koira kuulon menetystään itse osaa surra, mutta kyllä elämä olisi helpompaa kuulevana.
Arjessa tätä asiaa täytyy ottaa edelleen enemmän huomioon ja alkaa varautumaan siihen, että kuulo menee kokonaan. Harrastuslajeissa täytyy alkaa myös valmistautumaan kuulon heikkenemiseen ja harkita erityisluvan hakemista käsimerkkien käyttöön.
Erityisen surulliseksi mut Ukon puolesta saa kokonaisuus. Kuulo menee, joka tarkoittaa, että paimennusta ei voida entiseen tapaan harrastaa eikä siinä kilpailla. Paimennus on kuitenkin Ukon tärkeimpiä lajeja ollut. Vielä olen ottanut sitä tekemään jotain ihan perussiirtoja niin, että olen itse hyvin lähellä ja Ukko saa vaan tehdä vaiston mukaan tai on niin lähellä, että voi kuulla. Mutta jos kuulo menee kokonaan, on hyvin vähän paimennukseen liittyviä asioita mitä Ukko voi tehdä.
Kuulon heikentymisen vuoksi ei myöskään voitu koskaan aloittaa vepeilyä, koska varsinkaan vedessä uidessaan Ukko ei selvästikään enää oikein erota huutoja perään eikä se olisi ohjattavissa.
Lisäksi Ukolla alkoi viime talvena jonkinlaiset ontumisongelmat, joiden vuoksi rakkaat vetolajit ovat olleet tauolla. Kesällä tehtiin yksi canicross-lenkki, jonka jälkeen ei ontumista ollut, joten kunhan ehditään niin kokeillaan toki vielä. Ja kraniaaliterapia tuntui tehoavan Ukolla hyvin, joten pieni toivon pilkahdus vetolajeissa jatkamisesta vielä tuli ja odotetaan uusintakäyntiä kraniaaliterapiassa. Mutta vaakalaudalla ollaan silti vetolajienkin suhteen. Olen tosi pahoillani Ukon vuoksi tästä. :(
Näillä mennään mitä on. Arki jatkuu ja sitä muokataan Ukon mukaan. Ukko on kuitenkin edelleen sama Ukko jolla on hyvin tärkeä rooli ja paikka meidän perheessä. Onneksi Ukko ei myöskään vähäisestä treenaamisesta ole millänsäkään, mutta harrastuksia jatketaan Ukon ehdoilla.
Keppitreenissä Jupiter ei keskittynyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta annoin sen tulla vapaana ruutuun, mikä ei johtanut ollenkaan parhaaseen aloitusmielentilaan. Kepit kuitenkin löytyi ja palkkasin niistä nyt lelulla.
Jerikolle tehtiin esineruututreeni hajuilmaisuna. Kerrankin tuuli kivasta ja valitsin ruudun suunnan tuulen mukaan. Yksi esine vasemmalle taakse, yksi keskivaiheille ja yksi oikealle noin 30 metriin. Ekalta esineeltä haettiin hajua aivan esineen vierestä asti, tällainen hajuhaku on Jerikolle aivan vieras juttu. Jeriko myös ampui ensimmäisestä esineestä ohi, eli ei ollut aivan hereillä tai nenä auki. Luulenkin, että viime aikoina tehnyt runsaat nostatustreenit on nyt johtanut siihen, että nenä on mennyt vähän enempi kiinni ja esineruutujen taso tämän vuoksi laskenut. Vaikka tarkoitus oli tietty hyvä, että tehdään vaihtelevaa treeniä eikä vaan sitä kokeenomaista... Toiselta esineeltä Jeriko otti hajun jo kauempaa ja lähetyksestä meni suoraan esineelle. Kolmannelle lähetin suoraan etulinjalta. Hyvä tuuli tuli takaa ja tämänkin Jeriko haki suoraan. Hienoa! :)
Jerikon jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko otti oikean suunnan suoraan ilman tarkastusta takajäljellä. Maasto oli sellaista, että korkeaa mustikkavarvikkoa yms. oli aika paljon ja jäljestys Jerikolle vähän liiankin helppoa eli vauhtia riitti. Silti ensimmäinen keppi n. 50m kohdalta nousi hienosti ja tämän jälkeen tulevan terävän kulman Jeriko teki myös hienosti. Sitten mentiin n. 400m kohdalle, jossa korkeampi varvikko loppui ja hieman tämän jälkeen olin jättänyt toisen kepin. Tässä Jeriko meni korkeintaan metrin jäljeltä sivussa, mutta ajoi ohi. Kutsuin takaisin, juhlittiin keppiä ja jatkettiin. Kaksi seuraavaa keppiä nousi hyvin, myös viimeinen jonka olin pudottanut tarkoituksella varvikkoon. Yhteensä siis neljä keppiä ja matkaa n. 1km.
Ukolle pellolla ihan perus laatikkomallinen jälki, jolla ruokaa alkuun tiheästi ja sitten vähän vaihtelevasti niin. Jälki vanheni n.1,5 tuntia. Ukko ajoi jälkeä todella hyvin, söi ruuat rauhassa askelilta ja pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä. Välillä tuuli painoi vähän hajua sivuun, jolloin Ukkokin ajautui hieman sivuun, mutta pyrki aina hakeutumaan jäljelle takaisin. Esineitä jäljellä oli kolme ja nämä oli ensimmäistä kertaa ihan uudet, jollaisia Ukko ei ole aiemmin harjoitellutkaan. Mutta hitsi kun se ilmaisikin kaikki kolme niin hienosti. Todella määrätietoiset maahanmenot eikä mitään epäselvyyttä mitä esineillä pitäisi tehdä tai onko se motivoivaa. Lelupalkka tehnyt selvästi tehtävänsä, koska viimeisimmät jäljethän oli ollut Ukolla vähän kaahotusta, esineitä helposti jäänyt eikä ilmaisukaan ollut ihan selvä. Ukko on selvästi haudutelllut tätä asiaa. ;) Kyllä siitä vielä FH-jälkikoira tehdään.
Jupiterin kanssa sain myös mökillä aikaiseksi harjoitella taas vähän perusasentoa ja yhden askeleen siirtymää. Kivasti alkaa sujumaan, vaikka ihan joka kert aei napsahda asento juuri oikein. Mua myös vähän hämää se, että Jupiter tuppaa tökkimään mun vasenta kättä perusasentoon tullessaan, vaikka nami-imuutusta ei ole käytetty ja Jupiter osaa kädestä myös luopua ja ottaa katsekontaktia. Mutta perusasentoon tullessa on ottanut kuitenkin tavakseen tökkäistä kättä... Ehkä se jää sieltä pois, kun vielä alleviivaan sitä, että kättä ei saa huomioida.
Keskiviikkona olikin sitten urakkapäivä kotona, kun tyhjennettiin ja pestiin lampola. Tämän päälle vielä lampaiden muuta huoltoa jotenkin kyllä siinä päivä meni äkkiä.
Torstaina lähdettiin Ukon kanssa yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ukko kutsuttiin uusintakuulotestaukseen, koska epäilin sen kuulon edelleen heikentyneen. Sillä on ollut kesän aikana muutama eksyminen/katoaminen lenkillä ja varsinkin taustahälyssä sen on selvästi vaikea kuulla tai erottaa mistä suunnasta ääni tulee ja esim. kuka puhuttelee. Hyvin selvästi tämä tuli esiin mm. Levekin kentällä jossa moottoritien taustahäly selvästi sekoittaa.
Ukolla on myös tullut aivan yllättäen ja tyhjästä jännä pelko lammasaitauksen sähkölankaa kohtaan, ja pohdin liittyykö tämäkin kuulon heikentymiseen. Ukko siis alkoi yhtäkkiä pelkäämän sähkölankaa niin, ettei se suostunut tulemaan pihasta laidunta kohti. Jos otin hihnassa niin langan lähellä veti voimakkaasti poispäin selvästi peloissaan. Pohdin, että liittyykö tämä siihen, että Ukko ei kuule langan napsuntaa eikä voi luottaa lankaan? Sähköiskuja Ukko ei ollut saanut ennen pelon syntymistä. Nyt pelko on vähän jo helpottamaan päin, joten vaikea sanoa mistä on ollut kyse.
Lisäksi ihan huvittavakin tapaus, kun Ukko sitten suostui tulemaan laitumelle minun kanssa, niin pääsi mun huomaamatta lähtemään ajamaan lammaslaumaa poispäin. Kun huomasin tilanteen oli Ukko jo n. 50metrin päässä eikä enää reagoinut kutsuihin. Ajoi vaan laumaa rauhallisella tahdilla poispäin. Lopulta metsän laidassa lammaslauma alkoi vähän kaarrattamaan, jolloin Ukko flänkkäsi tasapainoon ja toi laumaa taas takaisinpäin tasaisella tahdilla. :D Positiivista on se, että vaikka Ukko ei olisi mitenkään ohjattavissa tietyn pisteen jälkeen ja tekee vaan omaa juttuaan, niin se ei lampaille mitään vahinkoa aiheuta.
Palataan kuulotestiin. Tulos oli siis odotettavissa, mutta silti se oli jollain tapaa kylmä rätti naamalle: oikean korvan kuulo oli heikentynyt voimakkaasti ja siinä kuulokynnys oli jo 70 dB. Hahmottamista ehkä helpottaa, että voimakkain kuulontestaukseen käytetty äänenvoimakkuus on 80dB. Oikea korva on siis jo lähes kuuro. Vasemmassa korvassa kuulo oli pysynyt ennallaan eli keskivaikeasti heikentyneenä, kuulokynnys 45 dB. Ei ihme, että on vaikea kuulla tai erottaa äänen suuntaa.
Tulos sai aikaan mulla todella apean mielen, olin ja olen toki edelleen todella pahoillani Ukon puolesta. Olisin todella toivonut Ukolle parempaa onnea. Jotenkin se konkretisoitui, että Ukko todennäköisesti kuuroutuu kokonaan lähitulevaisuudessa, koska yleensä tämän tyyppinen kuulonheikentyminen kuitenkin johtaa kuuroutumiseen. Eihän koira kuulon menetystään itse osaa surra, mutta kyllä elämä olisi helpompaa kuulevana.
Arjessa tätä asiaa täytyy ottaa edelleen enemmän huomioon ja alkaa varautumaan siihen, että kuulo menee kokonaan. Harrastuslajeissa täytyy alkaa myös valmistautumaan kuulon heikkenemiseen ja harkita erityisluvan hakemista käsimerkkien käyttöön.
Erityisen surulliseksi mut Ukon puolesta saa kokonaisuus. Kuulo menee, joka tarkoittaa, että paimennusta ei voida entiseen tapaan harrastaa eikä siinä kilpailla. Paimennus on kuitenkin Ukon tärkeimpiä lajeja ollut. Vielä olen ottanut sitä tekemään jotain ihan perussiirtoja niin, että olen itse hyvin lähellä ja Ukko saa vaan tehdä vaiston mukaan tai on niin lähellä, että voi kuulla. Mutta jos kuulo menee kokonaan, on hyvin vähän paimennukseen liittyviä asioita mitä Ukko voi tehdä.
Kuulon heikentymisen vuoksi ei myöskään voitu koskaan aloittaa vepeilyä, koska varsinkaan vedessä uidessaan Ukko ei selvästikään enää oikein erota huutoja perään eikä se olisi ohjattavissa.
Lisäksi Ukolla alkoi viime talvena jonkinlaiset ontumisongelmat, joiden vuoksi rakkaat vetolajit ovat olleet tauolla. Kesällä tehtiin yksi canicross-lenkki, jonka jälkeen ei ontumista ollut, joten kunhan ehditään niin kokeillaan toki vielä. Ja kraniaaliterapia tuntui tehoavan Ukolla hyvin, joten pieni toivon pilkahdus vetolajeissa jatkamisesta vielä tuli ja odotetaan uusintakäyntiä kraniaaliterapiassa. Mutta vaakalaudalla ollaan silti vetolajienkin suhteen. Olen tosi pahoillani Ukon vuoksi tästä. :(
Näillä mennään mitä on. Arki jatkuu ja sitä muokataan Ukon mukaan. Ukko on kuitenkin edelleen sama Ukko jolla on hyvin tärkeä rooli ja paikka meidän perheessä. Onneksi Ukko ei myöskään vähäisestä treenaamisesta ole millänsäkään, mutta harrastuksia jatketaan Ukon ehdoilla.
lauantai 5. elokuuta 2017
Jäähyväishakutreenit ja paimennusta
Keskiviikkona treenailtiin hakua. Nää oli Jerikon "jäähyväistreenit" hakuryhmässä, koska päätin tosiaan HK2-tuloksen saamisen jälkeen jättää sen hausta eläkkeelle. 3-luokkaan treenaaminen vaatisi kuitenkin paljon treeniä ja panostamista pitkän radan treenaamiseen, ja kun Jerikolla on monta muutakin lajia vielä niin päätin, että kevennetään sieltä hausta päin. Näin Jeriko saa yhden palautumispäivän lisää ja Jupiter saa jatkaa ryhmässä mun ainoana koirana. Eihän kahden koiran treenejä muutenkaan voisi ajatella jatkavansa kovin pitkään vaikka ryhmä on tosi ihanasti sen tähän asti sallinutkin. :)
Oli kyllä niin katkeransuloista ja haikeaa treenata Jeriko viimeistä kertaa. Tai ei se mikään varsinainen treeni ollut vaan hauska hömpöttely vaan. Jeriko sai nähdä, kun kaksi maalimiestä meni etukulmiin ja sitten hakea ne ihan haukun aloituksilla. Jeriko oli tietty aivan liekeissä tästä ja leikittiin pitkään maalimiehillä sekä sitten takaisin keskilinjalle tullessa. Toinen maalimies haukutti noin kymmenen kertaa ja haukku oli niin hyvä ja Jerikon työskentelytarmo niin ihana, että toiselle maalimiehelle kävellessä meinasi pala nousta kurkkuun ja roska mennä silmään. On vaan ollut niin huikean hieno matka opetella Jerikon matkassa tätäkin lajia. Mun kultapoikani, kiitos.
<3 nbsp="" p="">
Jupiter pääsi toki myös treenaamaan. Tarkoitus oli alunperin tehdä hajuhakuja, mutta kun tuulta ei ollut ei sitten yhtään, niin päädyin kokeilemaan, että mitä tapahtuu jos otetaan taas taputusavut, meneekö pelkäksi juoksemiseksi. Maalimiehet siis hyvin piiloon ja taputusavut. Jupiter upposi hyvin ja vauhdikkaasti 50 metriin ja käytti nenää maalimiehet löytääkseen! Wuhuu! :) Neljä pistoa ja hyvät löydöt, hyvä treeni. Maalimiehillä vietittiin nyt myös enemmän aikaa, ja Jupiter leikki kivasti maalimiesten kanssa. Tuntui olevan jopa mieluisampi palkka kun ruoka, vaikka Jupiter onkin aika ahne. Tosi avoimesti se kyllä käyttäytyy ihan vieraankin maalimiehen kanssa, eikä leikkimisen kanssa mitään ongelmaa. Ottaa myös avoimesti suoraa kontaktia, josta nyt taas edelleen mietin, että ehkä oikeasti voisi koittaa tulisiko Jupiterista haukkuva. Mutta vasta kun vähän kypsyy vielä. :)
Ollaan myös treenailtu paimennusta. Jerikolla jakotreenejä on tehty aika paljon ihan oikeiden työtehtävien lomassa, kun porukkaa on jaoteltu, sekä sitten ihan oikeana harjoituksena. Jaot ja varsinkin jaetun porukan pitäminen on selvästi parantuneet treenin myötä. :) Tehtiin Annen luona keskiviikkona myös tolpalta ohjausta ajossa Peten ohjauksessa. Jeriko on kyllä aika tahmea ohjattava, kun se tuntuu joka kerta vähän miettivän, että onko mun antama käsky järkevä vai olisiko toinen suunta järkevämpi. Sitten kun yhden kerran taisteltiin suunnasta ja sain sen haluamaani suuntaan, niin Jeriko oli (yllätys yllätys) oikeassa ja lampaat meinasi liueta vauhdilla vedon suuntaan.
Perusongelma on myös siinä, että Jeriko ottaa pillikäskyjä tahmeammin ja sitten jos annan suullisen käskyn, se lähteekin kuin tykin suusta ja on ehtinyt flänkillä paljon pidemmälle kuin mitä oli tarkoitus ajon suunnan korjaamiseksi. Treenit siis jatkuu, jotta saadaan ajon ohjattavuus vielä paremmaksi.
Jupiter on ottanut oikein ison harppauksen eteenpäin. Heti alusta lähtien sillä oli tosi voimakas halu pysäyttää lampaita ja hakeutui aina pääpuolelle. Tuolloin en vielä päässyt itse oikein kuvioon mitenkään mukaan. Kuitenkin kun se on päässyt meidän isolla porukalla käymään, on kaaret auenneet ihan itsestään. Se tekee tosi avoimia kaaria massana liikkuvalle ja osittain hajoilevallekin porukalle ja on jopa tehnyt ikään kuin hakukaaria kauempana olevalle porukalle. Tosin kaaret jää siihen vaiheeseen kun lauma lähtee liikkeelle kohti mua/vetoa ja sitten Jupiter vaihtaa suunnan ja tekee toisen laajan kaaren taas lampaden eteen niitä pysäyttämään. :D
No nyt siis on kaaret auennut myös pienemmässä aitauksessa ja voi pojat kuinka hienosti Jupiter työskenteleekään, flänkit hienosti auki, ottaa mut todella hienosti mukaan kuvioon ja ohjautuu kevyesti. Nostaa lampaita rauhassa liikkeelle vaikka lähtisi vähän raskaasti, eikä hermostu noston jälkeenkään. No, hehkutus menee vähän överiksi mutta summataan nyt vaikka niin, että olen niin tyytyväinen, että nyt täytyy vaan muistaa olla etenemättä sen kanssa liian nopeasti siitä huolimatta, että pystyisi, vaan annettava sen edelleen vaan fiilistellä ja kehittää omia taitojaan. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen miltä Jupiter näyttää. :))
Jeriko ja Ukko kävi torstaina kraniaaliterapiassa Sanna Hasulla. Tämä oli meille ihan uusi kokemus jota lähdettiin kokeilemaan, kun osteopaattiaika peruuntui ja tätä suositeltiin. Saattoi olla varsinkin Ukon kohdalla juuri se mitä tarvittiinkin. Ukolla oli tosi paljon jumeja erityisesti vasemmalla puolella kroppaa ja vasemmalla kylkikaaressa mahdollisesti merkkejä vanhasta vammastakin (revähdys?) jota käsiteltiin. Ukko on viime aikoina liikkunut aika huonosti, sillä on lanneselkä ollut köyryssä ja takajalat seisoessa kropan alla. Heti käsittelyn jälkeen lanneselän asento jo oikeni ja seisoma-asento oli parempi. Seuraavana päivänä Ukko jopa ravasi hihnassa kävellessä, enkä muista koska olisi niin tehnyt, kun lähes aina peitsaa siinä vauhdissa. Toivotaan, että tästä on apua Ukon jumitteluihin ja jos vaikka vielä olisi joku päivä tosiaan mahdollista vetotreenejäkin kokeilla.
Oli kyllä niin katkeransuloista ja haikeaa treenata Jeriko viimeistä kertaa. Tai ei se mikään varsinainen treeni ollut vaan hauska hömpöttely vaan. Jeriko sai nähdä, kun kaksi maalimiestä meni etukulmiin ja sitten hakea ne ihan haukun aloituksilla. Jeriko oli tietty aivan liekeissä tästä ja leikittiin pitkään maalimiehillä sekä sitten takaisin keskilinjalle tullessa. Toinen maalimies haukutti noin kymmenen kertaa ja haukku oli niin hyvä ja Jerikon työskentelytarmo niin ihana, että toiselle maalimiehelle kävellessä meinasi pala nousta kurkkuun ja roska mennä silmään. On vaan ollut niin huikean hieno matka opetella Jerikon matkassa tätäkin lajia. Mun kultapoikani, kiitos.
<3 nbsp="" p="">
 |
| Hakuporukalle tarjottiin mansikka-raparperipiirakkaa kiitokseksi ja HK2-koularin kunniaksi. |
Jupiter pääsi toki myös treenaamaan. Tarkoitus oli alunperin tehdä hajuhakuja, mutta kun tuulta ei ollut ei sitten yhtään, niin päädyin kokeilemaan, että mitä tapahtuu jos otetaan taas taputusavut, meneekö pelkäksi juoksemiseksi. Maalimiehet siis hyvin piiloon ja taputusavut. Jupiter upposi hyvin ja vauhdikkaasti 50 metriin ja käytti nenää maalimiehet löytääkseen! Wuhuu! :) Neljä pistoa ja hyvät löydöt, hyvä treeni. Maalimiehillä vietittiin nyt myös enemmän aikaa, ja Jupiter leikki kivasti maalimiesten kanssa. Tuntui olevan jopa mieluisampi palkka kun ruoka, vaikka Jupiter onkin aika ahne. Tosi avoimesti se kyllä käyttäytyy ihan vieraankin maalimiehen kanssa, eikä leikkimisen kanssa mitään ongelmaa. Ottaa myös avoimesti suoraa kontaktia, josta nyt taas edelleen mietin, että ehkä oikeasti voisi koittaa tulisiko Jupiterista haukkuva. Mutta vasta kun vähän kypsyy vielä. :)
 |
| Seuraavan polven hakukoira |
Ollaan myös treenailtu paimennusta. Jerikolla jakotreenejä on tehty aika paljon ihan oikeiden työtehtävien lomassa, kun porukkaa on jaoteltu, sekä sitten ihan oikeana harjoituksena. Jaot ja varsinkin jaetun porukan pitäminen on selvästi parantuneet treenin myötä. :) Tehtiin Annen luona keskiviikkona myös tolpalta ohjausta ajossa Peten ohjauksessa. Jeriko on kyllä aika tahmea ohjattava, kun se tuntuu joka kerta vähän miettivän, että onko mun antama käsky järkevä vai olisiko toinen suunta järkevämpi. Sitten kun yhden kerran taisteltiin suunnasta ja sain sen haluamaani suuntaan, niin Jeriko oli (yllätys yllätys) oikeassa ja lampaat meinasi liueta vauhdilla vedon suuntaan.
Perusongelma on myös siinä, että Jeriko ottaa pillikäskyjä tahmeammin ja sitten jos annan suullisen käskyn, se lähteekin kuin tykin suusta ja on ehtinyt flänkillä paljon pidemmälle kuin mitä oli tarkoitus ajon suunnan korjaamiseksi. Treenit siis jatkuu, jotta saadaan ajon ohjattavuus vielä paremmaksi.
Jupiter on ottanut oikein ison harppauksen eteenpäin. Heti alusta lähtien sillä oli tosi voimakas halu pysäyttää lampaita ja hakeutui aina pääpuolelle. Tuolloin en vielä päässyt itse oikein kuvioon mitenkään mukaan. Kuitenkin kun se on päässyt meidän isolla porukalla käymään, on kaaret auenneet ihan itsestään. Se tekee tosi avoimia kaaria massana liikkuvalle ja osittain hajoilevallekin porukalle ja on jopa tehnyt ikään kuin hakukaaria kauempana olevalle porukalle. Tosin kaaret jää siihen vaiheeseen kun lauma lähtee liikkeelle kohti mua/vetoa ja sitten Jupiter vaihtaa suunnan ja tekee toisen laajan kaaren taas lampaden eteen niitä pysäyttämään. :D
No nyt siis on kaaret auennut myös pienemmässä aitauksessa ja voi pojat kuinka hienosti Jupiter työskenteleekään, flänkit hienosti auki, ottaa mut todella hienosti mukaan kuvioon ja ohjautuu kevyesti. Nostaa lampaita rauhassa liikkeelle vaikka lähtisi vähän raskaasti, eikä hermostu noston jälkeenkään. No, hehkutus menee vähän överiksi mutta summataan nyt vaikka niin, että olen niin tyytyväinen, että nyt täytyy vaan muistaa olla etenemättä sen kanssa liian nopeasti siitä huolimatta, että pystyisi, vaan annettava sen edelleen vaan fiilistellä ja kehittää omia taitojaan. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen miltä Jupiter näyttää. :))
Jeriko ja Ukko kävi torstaina kraniaaliterapiassa Sanna Hasulla. Tämä oli meille ihan uusi kokemus jota lähdettiin kokeilemaan, kun osteopaattiaika peruuntui ja tätä suositeltiin. Saattoi olla varsinkin Ukon kohdalla juuri se mitä tarvittiinkin. Ukolla oli tosi paljon jumeja erityisesti vasemmalla puolella kroppaa ja vasemmalla kylkikaaressa mahdollisesti merkkejä vanhasta vammastakin (revähdys?) jota käsiteltiin. Ukko on viime aikoina liikkunut aika huonosti, sillä on lanneselkä ollut köyryssä ja takajalat seisoessa kropan alla. Heti käsittelyn jälkeen lanneselän asento jo oikeni ja seisoma-asento oli parempi. Seuraavana päivänä Ukko jopa ravasi hihnassa kävellessä, enkä muista koska olisi niin tehnyt, kun lähes aina peitsaa siinä vauhdissa. Toivotaan, että tästä on apua Ukon jumitteluihin ja jos vaikka vielä olisi joku päivä tosiaan mahdollista vetotreenejäkin kokeilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)