Viime viikonloppuna oli Jerikon kanssa kauden eka pk-koe, Tavesin järjestämä jälkikoe. 1-tulostahan sieltä tietty lähdettiin hakemaan, mutta toisin kävi. Viikonloppuna oli ensimmäiset kunnolla lämpimät säät, yli 10 astetta lämpimämpää kuin aikaisemmin kevään aikana ja sää otti selvästi Jerikolla koville. Mutta paljon oli hyvääkin. Janalla Jeriko eteni viivasuorasti, tarkasti hienosti oikean suunnan, määrätietoisesti lähti jäljestämään ja sai ihan ansaitusti täydet janalta. :)
Kaksi ekaa keppiä nousi hyvin, mutta kolmannen Jeriko selvästi ilmaisi, mutta ei halunnut/jaksanut nostaa ja sain itse napata sen mukaan, kun Jeriko jatkoi eteenpäin. Sen jälkeen alkoi muutenkin näkymään selvä uupumus Jerikon menossa, läähätti kovasti ja silmin nähden juuri ja juuri jaksoi jäljestää. Kolmoskepin jälkeen tuli vähän harhailuakin ennen kuin löytyi taas jäljen oikea suunta, mutta sen jälkeen jäljestys itsessään näytti väsymystä lukuunottamatta sujuvan hyvin (näytti olevan hyvin jäljellä), mutta nelos ja vitoskeppi jäi välistä enkä itsekään niitä nähnyt. Kutosen Jeriko nosti ja kun kelloa katsoin, oltiin käytetty kaikki jäljestysaika, sen verran hitaasti oltiin tultu.
Kaksi jäänyttä keppiä vei mahdollisuudet 1-tulokseen ja alkoi tulos ylipäätään olla tiukassa. Päätin kuitenkin jatkaa ihan harjoituksen vuoksi. Esineruutu olikin sitten hieno. Kaksi ekaa esinettä Jeriko nosti suoraan kahdella pistolla. Palautukset oli kohtuu nopeita ja Jeriko piti esineitä todella hienosti. :) Ainut, että ekalla esineellä innostuksissani möläytin vahingossa toisenkin "hyvän", kun Jeriko oli jo tuomassa esinettä. Innostuin vähän, hups. ;) Eteninkin hyvin itse lähetyslinjalla ja kolmatta esinettä varten pyrin lähettämään viistoon esineruudun poikki. Jeriko lähti etenemään etulinjalla ja sai siinä tuulessa hajun esineestä alueen keskellä ja kävi tarkentamassa ja nostamassa sen sieltä. Hieno poika! :) Ehkä hienoin 3-luokan esineruutu mitä meillä on ollut. Pisteävähennys mun möläytyksestä. 29/30.
Tottiksessa Jeriko oli vähän levoton, edisti eikä keskittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Istuminen onnistui, luoksetulot olis saanut olla nopeampia ja lisäksi seisomisessa Jeriko valmistelevalla osuudella edisti törkeästi ja kun annoin vähän napakamman "stopin", menikin maahan. Hyppyä ei suoritettu, mutta muut noutoliikkeet ihan ok ja eteenlähetys hyvä. 3-tulokseen pisteet sitten lopulta riitti.
Lampaat on myös päässyt vihdoin laitumelle ja nyt kaipaisin vaan kunnon vesisadetta, että lähtis kunnolla laitumet kasvamaan. Niin kamalan kuivaa, että tiet ja maa vaan pölyää. Pässitkin pääsi omalle uudelle pläntilleen, jota on tarkoitus laajennella. Luulen, että siihen tulee oikein kiva kesälaidun niille. :) Lisäksi vanhimmat karitsat on vieroitettu ja olen alkanut niitä koiraamaan (joukossa myös kaksi 1-vuotiasta edellistalven uuhta).
Ukkokin pääsi niitä koiraamaan ja hitsi kun se onkin tyylikäs. Voivoi ja jos ja jos... Voi kun olisi pystynyt Ukon kanssa tehdä paimennuksessa muutakin kuin fiilistellä. On se vaan hieno, kun se reagoi niin nopeasti lampaiden liikkeisiin ja niin luontevasti ja nopeasti aina tasapainottaa ne uudelleen ja pitää niitä vahvasti otteessaan. Just hyvä koira kertomaan lampaille, ettei koiran alta tarvi ryntäillä pois tai jos ryntäilee, niin koira kyllä koppaa edestä uudelleen, joten ei hyödytä. Ja Ukon ilme ja onnellisuus pyörittelyn jälkeen oli vaan niin kullan arvoista. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti