Mitä kuuluu, mitä on puuhailtu?

Kaksi viikkoa melkein vierähtänyt enkä ole saanut kirjoiteltua blogiin mitään. Viime viikolla keskiviikkona Jeriko pääsi pitkästä aikaa Kaveri Koira -hommiin. Ei olla nyt hetkeen vaan oikein päästy, mutta perinteiseen Ristinarkun koulun vapputapahtumaan oli mukava lähteä. :) Kauhea kylmä tuuli ajoi ihmiset sisälle ja poikkeuksellisesti Kaveri Koiratkin sai luvat tulla sisään (vaikka Jeriko olisi kyllä hyvin pärjännyt ulkona). Ahdas käytävä toimi meidän paikkana ja siinä kulki ihmiset kanttiiniin, juhlasaliin ja ulos, edes takaisin ja koko ajan iso ihmisvirta menossa. Jeriko on kyllä niin ihana luonne ja tervepäinen koira. Mikään ei sitä jännitä ja tuossakin tilanteessa se vaan heitti keskelle käytävää maahan rapsuteltavaksi eikä häiriintynyt yhtään mistään. On se niin elementissään. :)

Viime viikon torstaina käytiin Tampereen Koirauinnissa, Ukko uimassa ja Jupiter tuli vaan sosiaalistumismielessä haistelemaan erilaista ympäristöä kaikuineen ja erilaisine alustoineen. Hyvinhän Jupiter pärjäsi, ei sitä kaiut tai haukkumiset hirvittänyt, sai ensimmäisen suihkukäsittelynkin eikä hämääntynyt pelastusliiveistä jotka laitettiin sille totuttelun ja varmuuden vuoksi. Kyllä vesi Jupiteria kovasti kiinnosti, mutta tyytyi vielä kyttämään uintakavereita rampilla.

Viime viikonloppu oli hyvin agilitytäyteinen. Lauantaina oli Esa Lehdistön agilitykoulutus Dreamoor-kennelin järjestämänä, kiitos että päästiin osallistumaan! :) Esa oli mulle uusi tuttavuus, mutta todella kiva kouluttaja jolla oli mielestäni selkeät keskeiset ajatukset koulutuksessa, jotka sopi vielä hyvin yhteen omien kanssa. :) Esa oli tehnyt sopivasti haastavan radan, joka ei ollut Jerikonkaan kanssa ihan läpihuutojuttu. Esa kiinnitti huomiota kontaktin pitämiseen koiran kanssa sekä reitin ohjaamiseen, ja rytmittämiseen. Lisäksi sain valssiin pienen muistutuksen ettei pidä valua! ;) Tykkäsin kovasti.

Sunnuntaina viime viikolla oli sitten vielä alueellisen valkun treenit ja Jerikosta huomasi, että oli tosi väsynyt edellisestä päivästä. Olisi pitänyt sitä nesteyttääkin lauantaina kunnolla, kun treeniaika oli 15+15min (!), mutta en tajunnut. Otin sitten Jupiterin toiselle vuorolle harjoittelemaan esteen tarjoamista ja tosi kivasti se keskittyi ja hoksasikin asiaa. :) Kivaa oli, että kun Jupiter alkoi tajuamaan, se nosti heti vauhtia. :)

Vappupäivänä olikin sitten kauden ensimmäiset paimennuskisat. Jerikon kanssa oltiin treenattu yksi kerta Annen luona ja yksi ihan mini-treeni kotona pässeillä, kun treenilampaita ei tällä hetkellä ole. Hyvin alkoi, mutta lyhyeen päättyi. Hakukaaresta Jeriko olisi saanut 17/20 ja nostosta 7/10, mutta noston jälkeen yksi lammas erkanikin omille teilleen ja jäi vaan porukasta. Jäi pahasti hakuporttien taakse, enkä aluksi ollut ollenkaan varma, että onko siellä kaikki mukana vai ei, ja sitten kun asia varmistui oli tämä yksi jo selvästi Jerikon takana. Kun ei oltu treenattu ja oli ekat kisat, niin päätin etten ala paukuttamaan Jerikolle mitään look backeja, koska vaikka se olisi kääntynytkin ja jopa yrittänyt ottaa tämän yhden, olisi yritys voinut epäonnistua ja olisi jäänyt paska maku. Sen sijaan annoin Jerikon tuoda jäljellä olevat neljä mulle ja rata luonnollisestikin loppui siihen. Mutta on se kyllä pätevä pieni karvaturri, mun paras puudeli. :) Parempi onni ensi kerralla. :)

Jupiter oli mukana matkassa (ja oli kyllä Ukkokin) ja treffattiin Whip-veljeä. Täytyy sanoa, että Jupiterissa on samaa ihanaa luonnetta kuin Ukossakin, se vaan haluaa olla kaikkien kaveri. :) Sehän nyt rakastaa kaikkia ihmisiä, siitä ei tarvitse sanoa enempää, mutta myös muita koiria ja todella sinnikkäästi haluaa vaan leikkiä ja olla kaveri, vaikka toinen ei heti lämpenisikään. Mietin, että onko Ukko opettanut Jupiterille tuon asenteen, vai onko se Jeriko joka tekee muista talouden koirista tuollaisia maailmaa rakastavia. :D Voihan se tietty olla synnynnäinen piirrekin ja oli miten oli, niin tosi kiva juttu. :)

Skarppi kisojen seuraaja

Jupiter ja Whip

Mun rakkaat. Luonteet täyttä kultaa. :)

Treenipeltoja on kyselty ja sovittukin ja tällä viikolla tein keskiviikkona Ukolle peltojäljen sekä Jerikolle ja Jupiterille jäljet metsään. Ukon jälki oli 400m pitkä ja laitoin sille nyt neljä esinettä. Jäljestyksestä ei voinut kyllä paljoa puhua, vaan meno oli enemmänkin kaahausta ja sähellystä. Jos oltaisiin oikeassa kokeessa oltu, olisi hylsy tullut jo ennen kuin pääsin lähtötolpalta liikkeelle. Sen verran kauaksi jäljeltä Ukko kaahasi jäljeltä. Ehkä 1/5 oli normaalia jäljestystä. Nyt täytyy pistää mietintämyssy päähän ja tuumata, miten saadaan tuo vire sillä tavallaan hallintaan, että jäljille lähdetään aina keskittyneesti. Onneksi huomenna on aiheeseen liittyvä koulutus, josta odotan vinkkejä tähän asiaan. :)

Jeriko ajoi 1,5 km jäljen kuudella kepillä, tosin yksi kirottu keppi jäi taas vaikka jäljestys itsessään oli taas todella hyvää. Janalla jouduin kyllä vähän puuttumaan kun viistotti ja nosti takajäljen. Jupiter teki myös noin 50m pitkän jäljen keskittyneen rauhallisesti.

Sitten vähän ikävämpääkin asiaa. Ukko on nyt jo melkein parin vuoden ajan ollut mystisesti jumissa aina käsittelyissä, mitä ei koskaan aiemmin ollut. Taisin kirjoitellakin siitäkin, kun kuvautin Ukon selkää röntgenillä, kun pelkäsin jumittelun johtuvan spondyloosista tai jostain muusta luustoperäisestä eikä  mitään kuitenkaan löytynyt. Tänä talvella Ukolla oli Lieksassa valjakkohiihdon SM-kisoissa ensimmäinen selkeä ontuminen ja nyt on rasituksen jälkeen (vetotreenit, uiminen) tullut toistuvia ontumisia, joissa Ukko ei laske painoa vasemmalle takajalalle, vaan pitää sitä joko kokonaan koholla tai vain hipaisee maata. Jalka on ikään kuin puutuneen näköinen sen perusteella, miten Ukko sitä käyttää. :(

Olin aika varma, että kyseessä olisi hermojuuriperäinen oire ja tämän vuoksi vein Ukon Espooseen Evidensiaan Anne Muhlen tutkittavaksi. Vasemmassa takajalassa oli Annen tutkimusten perusteella lihakset hieman heikommat ja lihasvoima vasemmassa takajalassa oikeaa puolta heikompi. Kävelyttäessä ja juoksuttaessa ontuma tuli esiin (vaikka ei ollut rasitusta taustalla) ja vasemman jalan askel oli matalampi/laahaavampi kuin oikean. Ristiselkä oli lihaksistoltaan täysin jumissa. Anne oli myös sitä mieltä, että hyvin vahvasti hermoperäiseen viittaisi ja niinpä Ukon lanneranka ja ristiselkä kuvattiin magneetilla. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ei kerrassaan mitään. Aloitettiin kuitenkin Ukolle tulehduskipulääkekuuri ja varmuuden vuoksi aloitetaan myös Cartrophen-kuuri ajatuksella jos oire olisikin kuitenkin lonkkaperäinen. Itse asiassa Jan Räihä tutki Ukkoa myös, kun Ukko oli nukutettuna, eikä ollut löytänyt mitään, mutta Anne suositteli, että veisin Ukon vielä ortopedin tutkittavaksi sen ollessa hereillä varmistukseksi ettei kuitenkin ole kyse jostain luustoperäisestä. Niinpä varasin vielä ajan Räihälle.

Fyssariaika (sekä osteopaattiaika) on varattuna ja tarkoitus on jatkaa hierontoja sekä akupunktiota (Anne antoi ensimmäisen akupunktiohoidon Ukolle). Lisäksi aletaan jumppailemaan aktiivisesti vasenta takajalkaa, jos kyse onkin vain jostain kipumuistista ja kierteestä aluksi olleen kivun, jalan huonon käyttämisen, lihasjumien ja uuden kivun vuoksi. Jos Räihä ei löydä mitään eikä nämä keinot auta, suositteli Anne kuitenkin kokeilemaan gabapentiini-kuuria, koska oireet niin selvästi sopi hermoperäiseen. Jatkotutkimuksena mahdollinen olisi myös hermoratatutkimus, mutta katsotaan sitten jos ei mitään muuta selittävää löydy ja oireet edelleen jatkuu.

Kyllä olen ollut surullinen Ukon puolesta tämän asian vuoksi. Käytännössä vetolajit on nyt ainakin toistaiseksi kokonaan pannassa, voi olla että pysyvästi. Ja Ukko niin nauttii vetohommista. :( Todella epäreilua ja paskaa säkää, että kuulo estää paimennuksen ja selkä (tai mikä se onkin joka aiheuttaa oireilun) estää vetohommat, kaksi asiaa joista Ukko todella nauttii. Agility luonnollisesti jää myös, mutta se ei olekaan koskaan ollut Ukon lempilajeja, joten sen perään ei paljoa tarvitse surra. Vaikka Ukon puolesta olenkin pahoillani, ei sureminen auta. Katsotaan auttaako akupunktio ja muut hoidot ja mennään sen mukaan. FH-jälki ei onneksi ole oireita aiheuttanut ja tuskin aiheuttaakaan, joten sitä jatketaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.