Jälkikone

Torstaina oltiin Ukon kanssa agilitytreeneissä. Ukolla oli kyllä tosi hyvä raivo päällä ja tosi kiva oli mennä sen kanssa. Vähän se irtos välillä väärillekin esteille, kun oli niin meno päällä, mutta sehän on vaan hyvä. ;) Pääasiassa kuitenkin mentiin ihan samaa rataa ja vaikeat keppikulmatkin yms. sujui niin kuin leikki. Kontaktit on kyllä tosi hyvät, mutta toki vielä löytyy hiottavaakin. ;) Tosi hienoa! Ilmoitinkin molemmat pojat ensi torstaille iltakisoihin, saa nähdä kuinka siellä kulkee ja millaista rataa siellä on.

Yhdet lyhkäset paimennustreenit on tällä viikolla tehty. Häkitellä pitäis muistaa useammin, koska noi lampaat ei ole ihan tottuneet siihen. Ukon kanssa saatiin melkein kaikki viisi valikoitua karitsaa häkkiin, mutta yksi suikkasi ulos. Ukko kuitenkn toimi tosi hyvin häkillä ja koko ajan enemmän se osaa antaa sopivasti voimaa ja painetta ja nyt jopa kohdistaa sen siihen oikeaan yksilöön, kun aikaisemmin Ukko herkästi yritti väistää sen pahimman jumittajan ja kohdistaa paineen muihin.

Jerikon kanssa saatiin lopulta painettua lampaat häkkiin, hyvä treeni sillä oli. Loput 14 oli siis samassa aitauksessa työnnettynä syrjemmälle ja olin Ukon jättänyt siihen väliin, tosin se oli kääntynyt häkille katsomaan. Se mikä oli ehkä koko treenin kohokohta, oli kun päästiin nämä viisi valumaan ensin kohti loppulaumaa, mutta sitten hetken mielijohteesta pyysinkin Ukkoa pysäyttämään näitä vetoa kohti hölköttäviä karitsoita. Suureksi yllätykseksi Ukko nousikin heti ja otti homman haltuun, yleensä vastaavissa tilanteissa se on vaan jäänyt jumiin silmään Jerikon työtä seuratessa eikä ole pystynyt liikkumaan. Mutta nyt liikkui määrätietoisesti, otti porukan haltuun ja esti pääsyn loppulaumaan. Hyvä Ukko! :))

Tänään lähdettiin Saran kanssa treenaamaan. Sara tallasi sekä Jerikolle, että Ukolle jäljet. Ensin tehtiin esineruutua ja laitoin Saralle ja Theballe ensin valmiin kokeenomaisen ruudun ja käytin sitten samoja omia esineitä. Otin nyt pitkästä aikaa testaukseen muovisen lasten leikkiveitsen, pari vuotta sitten tainnut sitä joskus yrittää. Kaksi muuta oli ihan perus helpot esineet sitten vastapainoksi: lasten sandaali ja käyttämätön koirien namipussi. Veitsi vasemmalla edessä, namipussi keskellä takana ja sandaali oikealla puolessa välissä.

Ukko pääsi Theban jälkeen ruutuun. Meni aika lailla suoraan veitsen yli, mutta ei tainnut vaan saada hajua, kun oli kovin seisova ilma, ei ainakaan reagoinut mitenkään. Haki sitten vastakkaiselta sivulta sandaalin. Veistä yritin nostattaa, Ukko jopa pysähtyi sen kohdalle ja näytti harkinneen suuhun ottamista, mutta eipä halunnutkaan. Ällö. Pyöriskeli siinä sitten vähän, mutta lopulta näytti, että nappas veitsen suuhun, mutta pudotti matkalla. Lähempi tarkastelu paljasti, että oli ilmeisesti napannut veitsen läheltä jotain muuta hämyksi. :D Joka tapauksessa sandaali olisi noussut 1,5 minuutissa, joten ei 1-luokkaa ajatellen mikään hätä eikä tuollaisia vaikeita esineitä kokeissa olekaan. Ainakaan kyläkisoissa...

Jeriko saikin sitten kunnon häiriöhajuisen ruudun, kun sekä Ukko että Theba oli risteilleet lähinnä etuosassa eikä taas ruudun takaosassa ollut ollenkaan niin paljoa jälkiä. Nyt odotin lähetyksessä hetken, mutta mitään selvää nuuskutusreaktiota ei kyllä tullut ja Jeriko lähti niin kuin ohjus, niin eipä siinä mitään muovin kappaleita ehtinyt haistaa. Kaarsi vasemmalta Ukon jälkiä seuraillen takaisin kohti etuosaa ja sitten otti vauhdista hyvin selkeästi veitsen hajun, iski liinat kiinni ja nappasi esineen niin kuin siinä ei mitään kummallista olisi ollutkaan. Sillä olisi jopa ollut Jerikon mielestä kiva leikkiä. :D Keskeltä lähetys ja Jeriko lähti vähän seurailemaan enemmän tallautunutta aluetta ja nosti oikean reunan esineen. Lopulta uusintalähetyksellä ja pienellä psyykkauksella "se on siellä takana", Jeriko irtaantui muiden hajuista, painui takarajalle ja nosti namipussin.

Sitten lähdettiin Jerikon jäljelle. Jälki oli 1500 m ja sisältä kuusi keppiä ja jo etukäteen Saran varotuksen mukaan ihan kamalaa maastoa. Janalta jälki lähti oikealle, jana alaspäin viettävässä rinteessä. Jeriko eteni hyvin ja suoraviivaisesti janalla, taisi tarkistaa ihan vähän vasemmalle, mutta kääntyi sitten oikeaan suuntaan, jee! :)) Jäljen alkuosassa oli itse asiassa ihan ok maastoa, mutta jälki kulki ensin jyrkkää rinnetta sivuttain, sitten alas ja sitten taas ylös. Jeriko jäljesti tosi tarkasti ja hyvällä meiningillä. Rinteen poikittaisvaiheessa oli ensimmäinen keppi. Sara oli nyt pyynnöstä merkinnyt paikat. Vähän jännitti, kun Jeriko ensin näyttä kiertävän puun väärältä puolelta, mutta taisi saada sitten kepistä hajun ja tarkensi oikealle puolelle ja nosti kepin. Toiselle kepillä näytti vähän samalta, että olisi voinut kiertää mättään väärältäkin puolelta, mutta nyt sai selvästi hajun kepistä ja alkoi tarkentamaan. Sitten tultiin hankalampaan maastoon, jossa oli sekaisin korkeaa heinää, kuusikkopöpelikköä ja metsätien ylitys. Jeriko meni pitkän aikaa todella loistavasti, selvästi tasan jäljen päällä kömpi risukoidenkin yli. Sarakin oli tässä joutunut väistelemään esteitä ja pohtimaan, että miten sieltä oikein pääsee pois ja jonkin matkaa tätä hankalampaa ryteikköä mentyään Jeriko harhaantui aivan vähän jäljen päältä ja kiersi puun väärältä puolelta jolloin keppi jäi. Merkkiäkään en ollut huomannut ja oltiin jo reilusti ohi ennen kuin tämä huomattiin. Mietin komennanko Jerikon takaisin, mutta en sitten enää raaskinut. Parempi niin.

Sitten siirryttiin paahteiselle hakkuuaukealle, kello oli noin 14 eli todella kuuma! Maa oli lähinnä hiekkaa ja tämä oli Jerikolle selkeästi hankalaa. Neljäs keppi kuitenkin löytyi aukealta, keppi oli ihan kuuma paahteessa oltuaan. Jerikolle kuumuus ja muut edeltävät vaikeudet ja käsillä oleva hankala maasto tekivät vaikeuksia ja se alkoi silmin nähden väsyä. Hakkuuaukean lopulla pienessä varjokohdassa otin Jeriko hetkeksi lepäämään ja sitten jatkettiin. Ylitettiin tie varjoisemman metsän puolelle, sielläkin kuitenkin heinikkoa ja pusikkoa. Jeriko oli todella poikki ja vähän epätarkasti mentiin. Meinasi mennä kokonaan 5. kepin ohi, mutta korjasi jäljelle juurikin sen kohdalla, mutta ei nostanut. Komensin sitten takaisin ja palkkasin runsaasti, juotiin ja levättiin. Jeriko ei edes meinannut jaksaa jatkaa, mikä on Jerikolta todella outoa! Ehkä olisi pitänyt siihen jo lopettaakin. Jatkettiin kuitenkin, mutta Jeriko oli nyt kovin epätarkka väsymyksensä vuoksi ja vähän hukkasikin jälkeä pitkäksi aikaa ja risteiltiin edes takaisin. Lopulta jälki löytyi ja Jeriko itsenäisesti nosti kuudennen kepin! Huh mikä työvoittto voisi sanoa! Aivan kamalan rankkaa, mutta viimeisen kepin lyödyttyä Jeriko oli selvästi iloinen ja sai siitä energiaa. :)

Torstaina tapahtui ihan kummia, koska sain soittoajalla rajoitetun (kuuden 3-luokan koiran) kokeesta Harjavallasta ensi viikonlopulle Jerikolle koepaikan SEKÄ 1. varasijan Hämeenkyrön kokeeseen siitä seuraavalle viikolle! Olin ihan äimänä! Nyt sitten tiistaina tarkoitus tehdä viimeinen jälki ja tarvii tehdä sitten joku lyhyt palauttava tämän superrankan jäljen jälkeen.

Sitten Ukon jälki, joka vanheni noin 1 h 20 min, oli 500 metriä pitkä ja 6 keppiä. Tämä oli nyt ensimmäinen vieraan tallaama jälki ainakin tämän uuden treenikauden alkamisen jälkeen, enkä muista koska Ukolle joku olisi tehnyt jäljen... Janalla jälki oli ehkä 10 metrin päässä ja lähti oikealle. Ukko eteni janalla hienosti, nosti jäljen mutta kun jälki lähti suoraan ryteikköön janan avoimelta paikalta, niin Ukko lähtikin liihottamaan jos jostain löytyisi helpompi reitti. Kutsun takaisin kun itse olin juuri jäljellä seisomassa ja siitä Ukko sitten painui pöpelikköön. Tämän jälkeen maasto oli kyllä ihan siisti, mutta sisälsi myös Ukolla jyrkkiä nousuja ja laskuja. Ukko eteni kuin juna raiteillaan, jäljesti todella voimakkaasti eikä vilkuillut yhtään mihinkään. Liinasta pidin jarrua, mutta tuntui että tämä sai Ukon vaan painamaan valjaisiin voimakkaammin. Kepit nousi yksi toisensa jälkeen ja Ukko selvitti kulmat ja lukuisat polun ylitykset ilman mitään erityisiä tarkastuksia. Yhdessä kohtaa liina takertui ihan pahanpäiväisesti vanhaan kuivuneeseen reilun metrin korkuiseen katajaan, mutta Ukko jatkoi vaan eteenpäin jäljellä kiskomistaan ja kataja irtosi juuriltaan mun niskaan. Siinä olikin sitten mielenkiintoista irrotella liinaa katajasta, kun koira toisessa päässä vetää täydellä voimalla, onneksi oli Sara auttamassa! :D

Neljännen kepin kohdalla Ukko meinasi tehdä jäynän, nimittäin jatkaa jäljestystä keppi suusssa. Huomasin kuitenkin "sikarin suussa" ja huikkasin perään, niin Ukko toi itse kepin. Muut kepit Ukko palautti vauhdilla ja innolla suoraan syliin saakka. Ja niin se vaan nosti kaikki kepit ja jäljestys oli aivan upeaa! :)) Upea Ukko!

Mulle ylipäätään on kaikessa tekemisessä tosi tärkeää koiran ilme. Voi olla tosi tarkka ja täsmällinen tottis, mutta jos koiralta puuttuu se jokin, voima ja vire, niin se ei säväytä minua. Samoin jäljen kanssa. Jerikon itsevarmasta jäljestämisestä olen aina pitänyt, mutta täytyy nyt sanoa, että kyllä Ukolla on tekemisessään vielä enemmän sitä voimaa ja intensiteettiä. Ehkä se on sitä nuoruuden intoakin. ;) Mutta kyllä tässä alkaa kutkuttaa ilmoittaa Ukkoa kokeeseen, kun maasto on näin hyvä eikä esteet ei varmasti tuota ongelmia, mutta paukut on vielä vähän kysymysmerkki. Erilaisissa tilanteissa on ammuskeltu ja välillä Ukko reagoi, välillä ei mitään. Eli katsotaan nyt, jatketaan testailua ja tsekkailua... ;)

Käytiin vielä illemmalla uimassa. :)

Tuplajumi, kumpi hyppää ensin?