Eilen hakutreeneissä otettiin taas neljä maalimiestä molemmin puolin (ai kuinka niin kaavoihin kangistunnut?). Nyt tuultakin oli ihan kohtalaisesti ja tuuli oikealta vasemmalle. Apuja ei nyt annettu ja oikealle puolelle lähetykset meni tosi kivasti, vasemmalle jouduin pariin kertaan kerjaamaan. Heli ja Pinja oli pitkästä aikaa (vai onkohan Pinja ollut koskaan..?) Jerikolle maalimiehinä ja niitähän Jerikon piti sitten vähän tuumailla, että pitääkö heidätkin ilmaista. Itsenäisesti kuitenkin pohti ja pysyi maalimiehillä ja pohdinnan jälkeen päätti itse aina alkaa ilmaisemaan. Mutta on toi sen päänupp aikamoinen, kun välillä jää niin selvästi pohtimaan asioita. :D Toisaalta sitten, kun Jeriko on jonkun asian oikein pohtinut, niin oppiikin siitä todella hyvin enkä usko, että samaa ongelmaa enää uudelleen ilmenee uusien maalimiesten kanssa.
Tänään mentiin Nappiksen kanssa jälkeä treenaamaan. Nappis tallas Jerikolle n. 1,3 km jäljen jossa kuusi keppiä. Itse tallasin Martalle jäljen ja Ukolle jäljen, joka oli 540 m pitkä ja silläkin kuusi keppiä. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu. Ukko sai aloittaa, ruudussa Nappiksen esineet eli nahkainen korttisuoja vasemmalla etuosassa (n. 10 m lähetyssivulta), keskellä takana lapsen hiirilelu, ja oikealla keskiosassa kannon päällä muovinen kännykkäkotelo. Heti ruudulle tullessa Ukko otti jo ihan selvästi hajun etuesineestä vaikka ei edes tuullut mitenkään huomattavasti meitä kohti. Riittävästi selvästi kuitenkin, kun Ukko kiinnittyi heti tähän hajuun ja lähetyksestä meni tikkusuorasti esineelle ja innokas palautus. Noin nopeaa esineen nostoa en ole nähnytkään! :D Toinen lähetys keskeltä, mutta Ukko ei ensin meinannut ihan upota taakse vaan jäi risteilemään, kävi kyllä takarajallakin, mutta ei saanut hajua hiirilelusta (joka oli ikään kuin kuopassa mättäiden välissä). Annoin etsiä aika rauhassa, mutta sitten taisi olla sen verran yli oikean sivurajan, että kutsuin luokse uutta lähetystä varten. Ukko vaan saikin matkalle hajun kännykkäkotelosta, lähti hienosti tarkentamaan ja nosti esineen! Siihen jätettiin, kun niin hienosti otti itse hajun ja aktiivisesti ryhtyi tarkentamaan vaikka olin kutsunut luokse. :))
Jeriko sen sijaan omalla vuorollaan ampaisi ensimmäisestä lähetyksestä etuesineen yli. Nosti kyllä sitten keskiesineen ja suoraan lähetyksestä oikealta kännykkäkotelon. Palasin lähettämään etuesineelle ja nyt käytin ihan ajatusta ja odotin ennen lähetystä, että Jeriko selvästi avasi nenää ruudun suuntaan, sitten lähetys ja etuesine löytyi. Tästä tulikin hyvä opetus mulle (kiitos siitä kuuluu Ukolle!), että ennen ruutuun lähettämistä voi oikeasti ottaa sen ajan, että koiralla on nenä auki, ettei sitten jää sen vuoksi etuesineet. Aika lähtee kuitenkin vasta ensimmäisestä lähetyksestä, joten varsinkin ennen ensimmäistä lähetystä voi aikaa ottaa. Tämä siis korvan taakse. ;)
Sitten ajettiin Ukon jälki, joka oli vanhentunut jo 1,5 tuntia. Aikamoinen harppaus eteenpäin, mutta mitäpä noista. ;) Ukon janan viereen oli myös pysäköinyt auto, joka oli ajanut aikaisemmin jäljen tallaamisen jälkeen mun ohi ja autossa oli pari ihmistä ja koira. Todennäköisesti olivat lähteneet metsään juuri sinne Ukon jäljen puolelle, koska siellä polkuja meni. Jälki lähti janalta vasemmalle noin 10 metriä lähetyspaikalta ja Ukko nosti jäljen nyt todella hienosti! Alkuun hieman epätarkuutta, mutta alkoi sitten jäljestää aikas hyvin, joskin melko vauhdikkaasti. Kaksi ekaa keppiä jäi, kolmannen Ukko ilmaisi itse innoissaan, joten edellisten jääminen oli varmastikin vahinko. Jäljestys jatkui aika hyvällä tahdilla, edes kauheasti vauhtia ei sinänsä tarvitsisi pois ottaa, kunhan treenien myötä tarkkuus paranee. Pari keppiä jäi taas välistä ja viimeisen Ukko taas ilmaisi. Mutta olin siis tyytyväinen. Toinen treeni pitkän tauon jälkeen, pitkään vanhentunut jälki ja jopa hieman yli kisapituinen. Ukon jäljestys oli mun mieleen, se teki kulmat aika hienosti ja muutenkin oli intensiivinen jäljellä ja hyvin keskittynyt. Hyvä tästä tulee, kun vaan saadaan treenikertoja lisää alle! :)
Martan jälki ajettiin välissä ja sitten viimeisenä Jerikon. Aikataulun venyminen aiheutti sen, että Jerikon jälki oli n. 2,5 tuntia vanhentunut. Jälki lähti oikealle, mutta tässä kävi nyt vähän samalla tavalla kuin viimeksi ylivanhaa jälkeä ajaessa, Jeriko ylitti jäljen janalla, selvästikään ei oikein osaa yhdistää, että se haju voisi olla se mitä haetaan. On kai assosioinut niin vahvasti etsittävän jäljen siihen kahden tunnin ikäisen jäljen hajuun? Sinänsä ihan ymmärrettävää ja taas selittää sen miten Jeriko pystyy niin nopeasti kiinnittymään jälkeen eikä välitä harhoista.. No, siitä jäljestys kuitenkin lopulta alko sujua ihan normaaliin tapaan ja Jeriko oli tarkasti jäljellä. 1. ja 2. keppi nousi, mutta sittenpä alkoikin kömmähdykset. 3. keppi jäi, kun Jeriko väisti pusikon väärältä puolelta, annoin vaan olla. 4. keppi jäi, kun se oli heti kaatuneen puunrungon jälkeen ja Jeriko ei rungon ylittämisen yhteydessä selvästikään keskittynyt. Nappasin kepin käteen, kun sen näin, mutta heti kadutti kun olisi tehnyt mieli komentaa Jeriko takaisin. Viimeinen pisara oli, kun 5. keppi jäi täysin esteettömässä ja selkeässä kohdassa, jossa Jeriko vielä jäljesti täysin jäljen päällä. Komensin Jerikon takaisin ja heti komennon kuultuaan Jeriko alkoi selvästi etsiä keppiä, tiesi siis mistä komennossa oli kyse, tosin etsi sieltä 15 metrin päästä, että vähän epäselväksi jää, oliko Jeriko oikeasti huomannut kepin ylittäessään ja ignoorannut, vai oliko se vahinko. Komensin joka tapauksessa takaisin etsimään ja palkkasin sitten kepistä. Kuudennen kepin Jeriko ilmaisi kyllä sitten hyvin, oli suorastaan huolellinen kepin löytämisen kanssa.
Hyvät treenit siis sinänsä, mutta jotain tolle Jerikon keppi-ilmaisulle on tehtävä. Ukon kohdalla uskon ihan pelkästään jo treenikertojen korjaavan ongelman, koska keppimotivaatio Ukolla vaikuttaisi olevan kohdillaan ja ilmaisee niitä innoissaan mulle syliin tuoden. Kyllä näin jälkikäteen harmittaa, että tuli kokemattomuuttaan venytettyä keppien ottaminen Jerikon treeneihin aivan liian myöhään. Sitä virhettä ei voi enää oikein korjata, yritetään vaan jotenkin saada nostettua näin jälkikäteen niiden keppien arvoa, vaikka se itse jäljestys on Jerikolle selvästi se juttu...
Jännä juttu tässä on huomata kuinka sitä innostuukaan näistä maastotreeneistä/pk-treeneistä ihan erilailla kuin tokosta. :D Toko ei vaan ole mun juttu. ;) Vaikka en vielä tiedä miten Ukko laukauksiin nykyään reagoi, niin hirveä treeni-into on päällä eikä vastaavaa intoa kyllä ole tokoon syttynyt vaikka kuinka on yrittänyt. Tänään treenimaaston läheisyydessä oli ampumarata josta kuului jonkin verran laukauksia varsinkin esineruudun kohdalla, mutta Ukko ei ollut niistä kyllä moksiskaan vaan tuli autosta innolla ja keskittyneenä tulevaan tehtävään, kuten sitten lopputuloskin osoitti. :) Olen siis toiveikas niiden laukausten suhteen ja innoissani maastotreeneistä Ukonkin kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti