Sunnuntaina oltiin Eijan luona Siuntiossa paimennustreeneissä jotka Virpi veti. Olin siis Jerikon ja Ukon kanssa, Jerikokin pääsi pitkästä aikaa ihan oikeaan koulutukseen ja tuli kyllä tarpeeseen pitkän omatoimi humputtelun jälkeen! :D Toisin sanoen Jerikolla oli vähän korvat lukossa. Aluksi otettiin n. 150 metrin hakua jossa olisi pitänyt ohjaajalle kuljetuksessa osua "portteihin" eli sähkötolpan ja tukivaijerin väliin. Tehtiinköhän neljä hakua ja niistä yhdellä Jeriko kuunteli ja otti suuntakäskyt ja lampaat tuli aika lailla linjalla, väisti kyllä viime hetkellä "portin". Muilla kerroilla Jeriko ei ottanut suuntakäskyjä käytännössä ollenkaan, vaan toi vaan lampaita tärkeänä.
Toisella vuorolla otettiin vähän sisäflänkkisulkeisia ja sitten sokkohaku. Vielä loppuu noston jälkeistä elämää harjoiteltiin niin, että pysäytin, peruuttelin ja lampaat liukui perässä ja Jerikon piti olla aloillaan, kunnes annoin sitten jonkun suuntakäskyn. Alkoihan ne korvat sieltä löytyä, mutta tarvitaan Jerikon kanssa kyllä ohjattua treeniä eli jotain katsomaan päälle, etten itse löysää kriteereistä. Sillon kun Jeriko on kuulolla, niin sehän tekee tosi pulleita ja hienoja sisäflänkkejä. Se on vaan oli kunnolla kuulolla harmillisen vähän sunnuntaina. ;)
Ukon kanssa ekalla kerralla hakukaaria ja sokkohakuakin. Kaaret on kyllä Ukolla parantuneet huimasti, ei ole enää ollenkaan niin pahasti silmässä jumissa. Kaaren loppuosa voisi olla vielä pulleampi, mutta koska Ukko ei hölmöile tai sikaile lampaiden kanssa vaan on enemmänkin silkkihansikkaat käsissä, niin lampaat ei siitä ärsyynny. Toiselle vuorolla Ukolle pari sokkohakua lisää ja sitten samaa harjoitusta kuin Jerikolle, eli peruuttelin ja annoin suuntakäskyjä ja joutui vetoa vastaan flänkkäämään. Ukon flänkit on itse asiassa jo todella todella hyvät! Valtaosin Ukko kääntää pään itse tosi hienosti pois ja lähtee ihan 90 asteen kulmassa. Hieno poika! :)
Paimennustreenin jälkeen kävin kävelyttämässä poikia metsässä, että saivat tehdä asiansa ennen kotimatkaa. Pihaa kohti palatessa vastaan juoksi koiralauma, mm. siis Eijan koirat ja muiden treenaajien koiria. Annoin sitten omien yhtyä ralliin, vaikka toki olisin tehnyt toisen valinnan jos olisin tiennyt paremmin. Jeriko kyllä sieltä aika pian tulikin takaisin, mutta Ukkoa ei sitten kuulunut parin minuutin huutelusta huolimatta. Lopulta Ukko palasi pihaan, kävellen pää painuksissa ja häntä koipien välissä, suoraan sanottuna hakatun näköisenä. Kun Ukko tuli lähemmäksi ja nosti päätään, niin paljastuikin, että Ukolta valui verta molemmista sieraimista ihan kunnolla! Mitään reikää tai haavaa ei löytynyt mistään. Lisäksi Ukon takajalkojen koordinaatio ei ihan pelannut, vaan jalat hoippui puolelta toiselle hieman holtittomasti. Ukko oli myös päätä myöten yltä päältä hiekassa eli selvästi kyntänyt maata ihan huolella.
Treeneissä oli eläinlääkäri treenaamassa ja testasi Ukon refleksejä, jolloin vasemman takajalan korjaus ei toiminut normaalisti. Huolestuin tietenkin. :( Pikku hiljaa Ukko alkoi kävellä paremmin kävelytin poikia hihnassa vähän aikaa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pysähdyin vielä kesken matkan ottamaan Ukon autosta ja tarkastamaan ettei sillä ole mitään eteneviä neurologia oireita. Mielessähän mulla kävi jo, että kun nenä valuu verta eikä Ukkoa heti kuulunut, että oliki se lyönyt päänsä jonnekin ja ollut mahdollisesti tajuttomanakin, saanut kallonsisäisen verenvuodon ja sen vuoksi kävellyt huonosti. Tai sitten se oli satuttanut selkäänsä niin pahasti, että oli tullut välilevyprolapsi, jonka vuoksi takajalat ei toimi normaalisti. Siis tällaisia kävi mielessä. :(
Kotipihassa Ukko oli kai jo aika normaali, aamulla ihan normaalisti halusi leikkiä kepillä ja oli ihan ok, ei mitenkään kipeän oloinen. Hysteerinen emäntä kuitenkin halusi soittaa eläinlääkäriin ja kun saatiin aika Pipsalle eilisillalle, niin en sen enempää harkinnut vienkö vai en. Pipsan tutkimuksissa Ukko oli onneksi jo täysin normaali, refleksit pelasi symmetrisesti ja normaalisti ja liikekin oli normaalia, eikä nivelissä ollut mitään vikaa. Ainut löydös oli sitten kunnolla jumissa olevat selkälihakset. Ukolle joka ei ole koskaan jumissa ja juuri keskiviikkona todettu jumivapaaksi. Pitihän tässä näin käydä just kun tuuletti, ettei ole mitään ja Katriina jäi äitiyslomalle. Nyt sitten olen yrittänyt saada Ukolle hierontaa tän viikon lopulle tai ensi viikolle vähän heikoin tuloksin. Näyttää siltä, että yritän itse hieroa ja venytellä sen mikä itse osaan kunnes Ukko pääsee jonkun ammattilaisen hoidettavaksi. Ja nyt sitten jää torstailta agilitykisat väliin ja piirinmestikset väliin, kun en uskalla niihinkään ilmoittaa ennen kuin on varmasti todettu, että on jumit auennut (ilmo päättyy ylihuomenna). Parannellaan Ukko nyt rauhassa ensin, Jeriko saa sitten kisailla Ukon edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti