Koiran käyttömanuaali

Koiran käyttömanuaalia on varmasti kaivannut jokainen kokeneempikin koiranohjaaja, puhumattakaan ensimmäistä koiraansa ohjaavista tai täysin uuden tyyppisen koiran haihatusten kanssa painivista. Koirat ei ole koneita, kaikki menetelmät ei sovi kaikille koirille ja kaikki asiat ei toimi aina samankaan koiran kanssa samalla tavalla. Aina tasaisin väliajoin sitä löytää itsensä pohtimassa, että miksi koira teki jonkun asian nyt tuolla tapaa.

Ensimmäisen koiran kouluttaminen on kuin kokoaisi jotain Ikean massiivista hyllykköä ilman ohjeita tai ohjeiden sivuista iso määrä olisi hukkunut tehtaalla. Yritystä ehkä on, käydään ehkä ulkopuolisilla kouluttajilla aktiivisesti, mutta ei välttämättä osata prosessoida itse saamiaan oppeja ja muodostaa niistä kokonaiskuvaa siitä miten se oma koira toimii. Toistetaan ehkä sokeasti jotain kikkaa tai jumitutaan yhteen toimintamalliin eikä osata siirtyä eteenpäin kun sen aika olisi.

Harvalle tarjoutuu mahdollisuutta, että joku kouluttaja tekisi tämän kokonaistyön koiran omistajan puolesta. Koulutuksissa oleva puolisen tuntia ei riitä alkuunkaan syväluotaamaan koiran olemusta, vaikka kokeneella kouluttajalla olisikin laajasti kykyjä nähdä millainen koira on kyseessä ja millaiset menetelmät sitä voisi viedä eteenpäin. Joskus kokemattoman (tai kokeneenkin) koiran omistajan turmioksi voi koitua myös turha itsevarmuus. Ohjeet ehkä olisi, mutta niillä sytytetään takka ja lähdetään vauhdilla sokkona kokoamaan hyllykköä. Ei ehkä haeta tai kuunnella saamiaan ohjeita. Nopeasti alkaa muodostua jotain hyllykköä muistuttavaa, mutta sitten viime metreillä ehkä huomataankin, että aivan alkuvaiheessa on tullut laitettua väärä pala väärään paikkaan..

Hieman kokeneemmalle kouluttajalle, mutta uuden tyyppisen koiran kanssa toimivalle tilanne voi vastata saman hyllykön kasaamista, mutta väärillä ohjeilla. Välillä kokemuksesta voi olla haittaakin. Olettaa liikaa asioita uudelta pennultaan/koiraltaan. Jos hyvin käy päästään ehkä tilanteeseen, että Ikean hyllykköä kootaan oikeilla ohjeilla, mutta silti yrityksen ja erehdyksen kautta, välillä kooten, välillä purkaen takaisin johonkin aikaisempaan työvaiheeseen ja siitä jatkamalla. Kokenut, maltillinen ohjaaja osaa jo ennakoida ja katsoa tilanteita eteenpäin. Hän tutustuu koiraan ikään kuin lajitellen hyllykön palaset valmiiksi kokoamista varten ennen kuin hötkyilee eteenpäin, samalla rakentaen vankan pohjan mille tahansa harrastukselle. Lopulta, kun hän alkaa kokoamaan esim. liikkeitä valmiiksi, palat löytävät paikkansa nopeammin eikä virheitä tule varmasti niin paljoa.

Varmaan kaikilla meistä koiraharrastajista on joskus käynyt mielessä ajatus "Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin?". Pikku hiljaa palapelin palat löytää paikoilleen, mutta usein toivoo, että olisi oivaltanut jotain jo paljon aikaisemmin. Ainakin itsellä tämä tunne toistuu aika usein.

Käyttömanuaali olisi ollut kova juttu ensimmäisen koiran kanssa. Vaikka sitä oli etukäteen valmistautunut ja lukenut ja opiskellut vaikka minkälaista, niin mikään opus ei kertonut minulle kuinka juuri tämä koira toimii. Itse päädyin Jerikon kanssa aluksi vähän liiankin steriiliin naksutteluun, enkä ymmärtänyt vireenhallinnasta, sen nostamisesta ja laskemisesta, yhtään mitään. Näin jälkekäteen ajateltuna tietyt asiat olisi pitänyt tehdä toisin. Olin ehkä myös liian mustavalkoinen käyttäytymissääntöjen suhteen ja röyhkeyttä on nyt sitten jälkikäteen kaiveltu uudelleen esiin. Palattu takaisin päin ja alettu rakentamaan uusia osia hyllykköön.

Yksi suurimmista virheistä Jerikon kanssa on ollut pk-hyppy. Sen kanssa tuli kiirehdittyä eikä kukaan oikein ollut neuvomassa miten oikeasti koiran tekniikkaa ja itsevarmuutta kasvatetaan. Aina kun oli hypännyt jonkin korkeuden, niin heitettiin yksi 10 cm lauta lisää päälle! Vaikka Jerikolla esim. agilityssä onkin luonnostaan aikas hyvä hyppytekniikka, niin tämä pk-hypyn korkeuden arvioinnin harjoittelu jäi ihan lapsen kenkiin ja niillä kengillä mentiin sitten ensimmäiseen kokeeseen, jossa paha arviointivirhe sitten sattuikin. Ja taas purettiin liike alkutekijöihinsä ja lähdettiin rakentamaan uudelleen. Hyviä neuvoja saatiin, mutta myös paljon on saanut itse ideoida ja yhdistellä asioita omassa pienessä päässään, että on löytynyt toimivat ratkaisut. Nyt Jerikon mielentila on parempi kuin koskaan hypyllä, mutta vielä sitä korkeuden hyppäämistä tarvitsee vahvistaa. Ja nämä ovat vain päällimmäisenä mieleen tulevia virheitä Jerikon kanssa, kyllä niitä enemmänkin olisi.

Ukon kanssa käyttömanuaali vasta olisikin tullut tarpeeseen. Toista bordercollieta ottaessa sitä kuvitteli jo tietävänsä ja osaavansa jotain, mutta pian huomasi, että ei tiennyt juuri mitään. Apua ja neuvoja tuli haettua ja saatiinkin paljon, mutta monesti tuntui, että Ukko oli kokeneemmillekin kouluttajille sellainen mysteeri, ettei siitä osattu oikein sanoa mitään. Leluilla leikittämällä sitä yritettiin nostattaa ja kyllähän se leikin aikana aina nousikin, mutta vire ei pysynyt. Leluilla palkkaamalla mm. agilityssä yritettiin hakea vauhtia suorituksiin, mutta sitä ei juurikaan tullut.

Monesti itsellä kävi mielessä hämmentynyt ajatus, että "kyllähän tämän pitäisi toimia. Miksi Ukko ei vastaa annettuun koulutukseen halutulla tavalla?". Musta tuntuu, että tämä hämmensi kokeneempiakin välillä. Tai välillä päästiin pieni askel eteenpäin, kunnes taas huomattiin ettei tämä toimi. Vappu Alatalo kuitenkin istutti mun mieleen tärkeän ja viisaan ajatuksen. Vappu kysyi, haluanko mä vaan kierrellä Ukon ympärillä ja voivotella, kun se on tällainen, vai olenko valmis kääntämään katseen eteen ja etsimään ratkaisuja ongelmiin ja viemään asioita eteenpäin. Tartuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ohjeita oli vino pino ja niiden kanssa rakennettiin, osa ohjeista toimi ja tuli tehtyä oikein (mm. aluksi treenikentillä leikittely ja selvä treenin aloitus ja lopetus, ei koskaan haahuilua), mutta osa ei toiminut. Vähän niin kuin pakettiin olisi eksynyt vääränlaisia palasia tai Ikean hylly olisi jotenkin virheellinen. Mulle jopa yritettiin ehdottaa, että antaisin Ukon pois, koska se ei sovi mun tarkoituksiin. Vaikka nyt koko tekstin ajan olenkin käyttänyt hylly -vertausta, niin tähän kohtaan sanon että mulle koira ei ole esine, ei itsetunnon jatke tai korvike, eikä mun oman kilpailuvietin purkamisen väline. Molemmat koirat on meille todella rakkaita perheenjäseniä, enkä itse ole hetkeäkään moista harkinnut. Tällainen ehdotus myös loukkasi. Mä myös koen voivani tarjota Ukolle hyvän kodin ja harrastuksia, joissa mennään koiran ehdoilla. Ukko ei ole mulle pelkkä työväline (kuten koirat välillä tilakoirina voi olla), joka viallisena heitetään pois, kuoppaan tai pihan perälle.

Ukon kanssa käyttömanuaali olisi tullut tarpeeseen, mutta kyllä asiat hoituu pikku hiljaa rauhassa rakennellen ja seuraillen tilanteen edistymistä. Iso askel on menty eteenpäin, kun Juha Korri avasi silmiä saalisvietin ja vireen suhteen. Ei se leikittäminen joka paikassa ollutkaan niin hyvä juttu. Myöhemmin kuulin myös suojelua harrastavalta malinoisin omistajalta saalisjumista, jota myös sillä puolella esiintyy erittäin saalisviettisillä yksilöillä. Tätä oli helppo peilata esim. Ukon agilityyn ja siihen miksi Ukko ehkä siellä on hidas. Saalisviesttihän Ukolla on aivan valtaisa. Tämän lisäksi Ukolla on monia muita erittäin hienoja ja hyviä ominaisuuksia, joita todellakin osaan arvostaa.

Halusin nostaa tän "koiran käyttömanuaali" asian esiin ihan senkin vuoksi, että niin paljon törmää siihen ajatusmalliin, että pennun pitäisi olla heti valmis paketti ja vain ajan kysymys kuinka se alkaa niittämään mainetta ja kunniaa. Edetään kauhealla kiireellä, jotta voidaan sitten leuhkia kuinka mun pentu osaa tän ikäisenä jo sitä tätä ja tota, paljon enemmän kuin teidän muiden pennut. Tai sitten petytään, kun ei edetäkään odotettuun tahtiin. Koirassa on vika. Tai ulkopuolisten mielestä ohjaajassa on vika. Jossain on vika joka tapauksessa. Jokainen koira on monimutkainen yksilö, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Mun koirat ei ole täydellisiä, mutta en ole täydellistä koiraa nähnyt kellään muullakaan. Minä itse en taatusti ole täydellinen.

Toinen sopii omaan käteen paremmin kuin toinen, mutta ehkä juuri nämä ei-niin-hyvin-käteen-sopivat yksilöt on niitä, jotka kehittää meitä ihmisiä. Osoittaa, että itse asiassa sulla on toi pala sun persoonassa tai käsityksissä vähän hassusti, se kannattaisi ehkä korjata. Ja kun itse syventyy koiran ominaisuuksiin, luonteeseen ja tarpeisiin, niin muodostaa itse pikku hiljaa sitä oman koiran käyttömanuaalia. Se tulee vähän jälkijunassa ja virheitä tulee, mutta jos asialle paneutuu ja siihen keskittyy, niin virheitä alkaa tulla vähemmän ja vähemmän, kun osaa jo ennakoida, että toi asia ei sille sovi. Näitä "käyttömanuaaleja" päässä muodostaessa jokainen koiranohjaaja kehittää itseään ja ehkä taas seuraavan kanssa huomaa nopeammin jos joku pala hyllystä on mennyt väärään kohtaan ja pystyy nopeammin korjaamaan virhetänsä.

Jokaisesta koirasta voisi matkan varrella koota oman käyttömanuaalin ja jälkikäteen olisi helppo sanoa, että jos saisin tämän saman koiran kanssa aloittaa aivan alusta uudelleen, niin osaisin itse paljon paremmin. Ehkä siitä sitten tulisi maailmanmestari-koira lajissa kuin lajissa. Kuitenkin jokaisen koiran kanssa saamme vain sen yhden mahdollisuuden.