Viime viikolla tapahtui suoranainen ihme: saatiin koepaikka jälkikokeesta! Taisin siitä jotain mainitakin silloin. Huono juttu oli sitten se, että hyppy alkoi leviämään ihan totaalisesti käsiin tällä viikolla. Jotenkin pinna oli kireellä ja varmaan koe painoi liikaa päälle ja paineistin Jerikon ihan liikaa, toruin riman kolautuksista ja odotin täydellistä puhdasta hyppyä joka kerta. No, kyllähän sen nyt arvaa, että alamäkeen siinä mentiin ja vauhdilla. Mietin jo eilen, että jos koe peruttais lumen takia, niin se olis meille ihan hyvä.
Ei kuitenkaan peruttu niin ajettiin aamulla Alavudelle. Ensimmäisenä jälkiosuus. Janalla Jeriko oikaisi vähän turhan paljon oikealle lähtevää jälkeä kohti, meidät pyydettiin takaisin janalle, mutta tässä mulla kävi joku kämmi jonka tuomari yritti selittää mulle esineruudun jälkeen, mutta en oikein ymmärtänyt täysin silloinkaan. Kutsuin Jerikon siis ihan kokonaan takaisin janalle, kun mun olis ehkä pitänyt kutsua sitä vain vähän mua kohti ja päästää vauhdista takaisin jäljelle..? Joka tapauksessa Jeriko oli siis jo nostanut jälkeä, mutta kutsuin sen sieltä kokonaan pois ja toisella lähetyksellä Jeriko nosti takajäljen, tuomarin sanoin: "koska olin juuri edeltävästi kieltänyt sitä oikeasta suunnasta". Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan en ymmärrä, että miten mun sitten pitäis toimia tai miten saisin toimia tollasessa tilanteessa. I'm confused.. Ehkä joku kokeneempi joskus valaisee mua tästä. Janalta kuitenkin 34 pistettä, ohjaajan virheistä ei näköjään sakotettu... ;)
Itse jälki oli sinänsä aika täydellisessä mänty-kangasmaastossa, mutta oli siinä kyllä aika ihmeellisiä juttujakin.. Heti alkuun mentiin mm. soramonttuun ja Jeriko jäljesti sitten elämänsä ekaa kertaa hiekalla alkumatkan. Ensimmäisen kepin jälkeen ylitettiin autotie risteyksen tuntumassa, jossa isommalta tieltä käännyttiin tälle pikku tielle. Loppumatka olikin sitten aika peruskauraa, mentiin kyllä ihan tien viertä pitkä matka ja liikennettä oli melko lailla (satasta ihmiset tais siinä ajaa vaikka ehkä talvirajoitus 80 km/h..), mutta ei Jeriko niistä häiriintynyt. Joku välikeppi jäi kuitenkin nostamatta, ehkä neljäs. Meinas kyllä jäädä kuudeskin keppi maastoon. Jäljen loppu oli ihan perus suoraa, mutta jotenkin varmaan pienestä pakkassäästä johtuen Jeriko ei meinannut millään haistaa keppiä. Nuuskutteli vimmatusti muutenkin jäljen päällä, mutta ajoi ensin yli ja jatkoi eteenpäin. Annoin sen viedä mut tien ylikin, kun kerta oltiin aiemminkin ylitetty tie, niin ei olis ollut mahdotonta että siinä vielä jatkuis. Palautin Jerikon kuitenkin lopulta jäljen lopulle ja pitkän sinnikkään nuuskuttelun päätteeksi Jeriko kirjaimellisesti kaivoi kuudennen kepin syvältä sammaleeseen painuneesta askeleesta.
Koularihan ei olis tähän vielä kaatunut, mutta sitten mentiin esineruutuun, joka oli jotenkin häkellyttävän vaikea. Ilmeisesti pieni pakkasilma johti siihen, ettei esineet jättäneet juuri ollenkaan hajua. Jeriko etsi itse asiassa jokaisen esineen kohdalta, selvästi sai jotain hajua, mutta ei millään saanut paikallistettua. Alueen etulaidassa olevaa esinettä etsi todella sinnikkäästi ihan kävellen ja niin että nuuskutus kuului lähetyslinjalle saakka, mutta ajan puitteissa ei onnistunut löytämään yhtään esinettä! Kuudesta voittaja-luokan koirasta kolmelta jäi kaikki esineet ruutuun, kolme muuta nosti yhden esineen (joka oli kaikilla sama). Olipa vaikea! Näin ollen maastopisteet jäi meillä valitettavan 4 pisteen päähän.
Lähdettiin kuitenkin vielä tottikseen, mutta päätin jo etukäteen, että heitän kapulan niin vinoon, ettei Jerikon tarvitse edes harkita menevänsä hyppyä. Ekana oltiin paikkamakuussa ja nyt täytyy sanoa, että kun ollaan harjoiteltu vireen nostamista paikkamakuun jälkeen, niin se meni jo ehkä vähän överiksi. :D Menin vielä sanomaan Jerikolle, kun oltiin lähdössä suorituspaikalle, että "nyt on Jerikon vuoro" ja siitähän Jeriko innostui kajauttamaan pari oikein kunnon haukahdusta. Seuraaminen kyllä sitten olikin tuomarin mielestä erittäin vietikästä, iloista ja tarkkaavaista, sekä VOIMAKASTA. Ei siis moitittu voimakkuuden puutteesta, mikä on aika perus moite! ;) Pari äännähdystä mahtui joukkoon ja henkilöryhmään tullessa Jeriko vähän herpaantui, katsoi mun mielestä esteitä siinä. Erittäin hyvä seuraamisesta kuitenkin. Liikkeestä istumisen meinas ensin mennä maahan, harkitsi istumista, mutta päätti seisoa. Tämä ajatusketju oli siis näkynyt ihan selvästi yleisölle ja tuomarillekin, eikä mua yhtään yllättä, itse näin Jerikon lähtevän tekemään maahanmenoa ja sitten se seisoikin kun käännyin.. On toi aika pönttö noiden jäävien kanssa. :D
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä? Olis voinut tulla vähän lujempaa, mutta kentässä oli kyllä kauheet kuopat jäätyneet jonkun aikaisemmista treeneistä (sekä ihmisen että koiran askelista möykkyinen), eli oli siinä vähän vaikea täysiä pinkoa kun itsekin sai juostessa miettiä mihin jalkansa asettaa. Sitten tuli jännä kommentti: "koira tuli ehkä hieman liiankin tiiviisti"? :D Voiko sekin olla mahdollista? Kyllähän Jeriko aika hyvin siihen eteen liimautuu, mutta eka kerta kun tollasta kuulin! Seisomisesta luoksetuloon ja tasamaanoutoon taisi jopa tulla kommentti, että törmäsi, vaikka en kyllä ihan allekirjoita sellaista tapahtuneen. Jeriko tykkää tulla lähelle. ;)
Heitin tosiaan hypyllä kapulan kunnolla vinoon ja annoin Jerikon siitä vaan noutaa. Vinoeste ihan ok, voisi olla vähän voimakkaampi ja kapula lipesi Jerikolta esteen takana. Eteenmenossa törkeetä edistämistä, peffa oli mun jalan kohdalla! :D Luonnollisestikin siitä kyllä sitten lähdettiin niin kun tykin suusta ja viivasuorasta, maahanmeno tosi nopea. Kokonaispisteitä sitten kertyi 75, eli jos ne maastopisteet olisi ollut kunnossa, jos kaikki kepit olisi noussut ja esineet niin kuin normaalisti, niin olisi ollut saumat siihen 1-tulokseenkin, mutta ei nyt sitten tällä kertaa. Ensi keväänä pitäis sitten metsästää sitä 1-tulosta... Kun vaan koepaikkaa saisi..... Ja hyppytreeni jatkuu vähän maltillisemmassa mielentilassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti