Tiistaina Ukon kanssa Tamskin treeneissä. Tein rataa vähän sovelletusti niin, että jätin tiukat kiumurtelut pois ja Ukko sai vaan enemmän paahtaa menemään. Rengas onnistui nyt radalla ihan hyvin ja muutenkin ihan ok meno. Putken pimeään päähän lähetystä päästiin myös harjoittelemaan, kuten myös puomin kontaktia, keinua ja juoksu-A:ta. Juoksu-A oli vähän hankala siinä mielessä, että siitä käännyttiin heti sivuun hypyn takaakiertoon ja Ukon rytmi ei ollut niin hyvä kuin viime kerralla viikko sitten, mutta ihan ok. Puomin kontakti oli nyt tosi hyvä, kun käytin kosketusalustaa. :) Kiva treeni kaiken kaikkiaan.
Torstaina Jerikon kanssa Harrin treeneissä. Ainoastaan keinu radalla, ei muita kontakteja. Pyörittiin aika paljon samoilla esteillä, kaksi suoraa putkea vierekkäin ja siitä kepeille ja kepeiltä jatko kolmeen vai neljäänkin kertaan radan aikana. Oma pää ei pysynyt ollenkaan mukana, mutta ei kyllä Harrikaan huomannut kun jätin yhden lenkin kokonaan väliin! ;) Jeriko teki kyllä hienosti, ei voi muuta sanoa.
Lauantaina oli toinen Santtu Stenbergin koulutus. Arvoin viikon aikana, että kumpaa koiraa otan sinne. Edellisen kerran jälkeen olin päättänyt, että otan Jerikon, mutta tällä viikolla rupesin aattelemaan, että Ukon kanssa me sitä harjoitusta eniten tarvitaan eli otan sen. Yksi joutui kuitenkin perumaan treeninsä ja niinpä Jerikokin pääsi mukaan! :)
Treenikaverit kuvasi videolle meidän treenit, kiitos kaikille kenen käsissä mun erittäin ehkä Lumia kävikään. ;) Aluksi Jerikon kanssa ihan tyhmiä aivopieruja. Jätin sen aivan vinoon lähtöön, en jotenkin yhtään hahmottanut hypyistä muodostuvaa suoraa. Laitan tän nyt väsymyksen piikkiin. Jotenkin Harrin ratojakin harjoitellessa on tullut nyt sellainen olo, että miksi mun mieleen ei juolahda ne ihan yksinkertaiset ohjausratkaisut, vaan päässä pyörii vaan kaikkea ihan turhaa kikkailua. Ja kikkailusta puheenollen Jerikolle ensin kikkailin viskileikkausta, sitten muurilla ihan turhaa vastakäännöstä jonka Jeriko vielä luki takaaleikkauksena. Mikä nyt jälkikäteen ja videolta katsottuna oli aika loogista, vastakäännöstä ajatellen olin taas aivan liian myöhässä. Myöhemmin radalla treenattiin sitten niistoja ja jäätiin niitä vähän pidemmäksikin aikaa hiomaan, kun on selvästi taas aivan liian pitkä aika, kun on näitä Jerikolle muistuteltu. Kyllähän se kääntyy niistoon ihan kauniisti, kun vaan vaatii sitä ja kertoo selkeestä, että sitä tahdon, mutta vauhdissa herkästi hypyt venyy. Videolta ei kyllä näytä ollenkaan niin pahalta. :) Lopulta kun piti vetää koko rataa, niin mulla sitten levia pakka, aloin vaan säntäilemään, unohtelemaan ja huiskimaan ja lopulta Santtu vihelsi pelin meiltä poikki kun oli jo kolmas virhe alla. :D
Sitten Ukon treeni. Alku oli paljon parempi, kun olin jo saanut siihen hyvät ohjeet. Lisäksi vielä siirryin nyt valmiiksi pakkovalssittamaan, mikä olis ollut Jerikonkin kannalta kaikkein loogisin ratkaisu, se vaan ei rankaissut mua rimoilla ja siivekkeillä vaikka teinkin turhalla juoksemisellani turhaa häiriötä kakkoshypylle. ;) Puomin leijeröinti ei Ukon kanssa ollut ihan niin helppoa kuin Jerikon kanssa, mutta onnistui. Jäin putkella enemmän jälkeen sen vuoksi, mutta ihan ok onnistui jatko. Muurin jälkeiselle hypylle Ukkoa ajatellen Santtu neuvoi kokeilemaan valssia ja se varmaan olikin parempi. Ukollekin vähän niistojen vahvistamista ja niihin se kyllä tulee kuin mato. ;) Lisäksi Ukolle tarvii vähän vahvemmin ottaa valssi ja vaatia se kääntymään halutulle puolelle. Lisäksi kepeissä on edelleen ongelmaa. Nämä siis treenilistalle. :)
Lisäys: Unohtui pohdinta mitä käytiin Sannan kanssa. Sanna huomautti Ukon palkkaamisesta, josta jo viime talvena myös Juha Korrin kanssa oli puhetta. Lipsun herkästi tohon "liian helppoon palkkaamiseen", viskasen vaan palkan Ukolle joka välissä ja vielä heittelen/revin sitä liikaa Ukon kanssa. Mikä siis on saalisketjua ajatellen virettä laskevaa toimintaa ja sen lisäksi turhat juoksemiset palkan perään useita kertoja kuluttaa myös energiaa. Lisäksi olen jo aikaisemmin huomannut, että oikeanlainen vaatiminen Ukolta tuottaa kuitenkin parempaa tulosta eikä se suinkaan latistu. Ilmeisesti tiytynlainen tiukka asenne kuitenkin viestittää Ukolle, että myös mä olen 100% mukana enkä vaan puolivillaisesta höntsäile.
Jotenkin sitä helposti valuu myös ton liian helpon palkkaamisen lisäksi siihen, ettei vaadi koirilta (nyt puhun molemmista) aina ihan riittävästi. Annan Ukon useimmiten hyppiä hypyt miten sattuu ja vain satunnaisesti oikeasti vaadin sitä kokoamaan ja kääntymään. Ja sitten kun vaadin, niin Ukko tekee sen todella hienosti. Jerikoltakaan en ole esim. noita niistoja vaatinut aikoihin kunnolla. Tähän tarvisi siis jonkinlaista ryhtiliikettä omaan asenteeseen, ei vaan juoksennella ja rallatella, vaan oikeasti yritetään tehdä teknisesti oikein ja hienosti, eikä mitään "sinne päin" -suorituksia. ;)
Jerikon kanssa pitäis löytää treeneissä myös parempaa tasapainoa ton teknisen suorittamisen ja täysillä painamisen välillä, kun tuppaa välillä mennä säntäilyksi, viimeksi myös Harrin treeneissä. Riskien otto ja rajojen kokeilu treeneissä on mielestäni hyvä asia; jos treeneissä yrittää aina vaan helpoimmilla ratkaisuilla tehdä varmaa nollaa kerrasta läpi, niin miten sitä kisoissa uskaltaisi ylittää itseään tarpeen tullen? Mutta koska se muuttuu rajojen etsimisestä ja riskien ottamisesta ohjaajan laiskaksi ja hätiköiväksi ohjaamiseksi? Musta tuntuu, että viime aikoina on painopiste ikävä kyllä ollut enemmän jälkimmäisessä kuin järkevässä rajojen testaamisessa...
Tehtiin pientä paimennustreeniäkin lauantaina ja kuvailin videolle. Oma käskyttäminen on kyllä harmillisen kireää melkein koko ajan, pitäis päästä tosta eroon. :/ Helpointa olis tietty peittää käskyttäminen ääninauhalla, mutta laitetaan nyt ihan raaka paljas video. Ukko ei tehnyt ihan parastaan tai pitäiskö sanoa, että kun kuvattiin videolle, niin itse olin varsinkin aluksi jotenkin ihan jäykkänä ja sen vuoksi ei meinannut sujua esim. noi jaon jälkeen lauman vaihtamiset niin kuin normaalisti. Loppua kohden parempi, mutta Ukko osaa paremminkin. Flänkit on ehkä auennut jonkin verran aiemmasta..? Yksi vahinko-singlekin tuli, mutta saipahan Ukko sitten harjoitella ensimmäistä kertaa yhden lampaat pitämistä. ;)
Jerikolle nyt myös jakotreeniä/singleä. Oon yrittänyt pitää molemmilla samat tai samanlaiset treeniteemat, niin on jotenkin itselle helpompaa. Toki molemmille vähän eripainotuksilla, niin kuin nyt Jerikolle tää single. Jeriko kyllä pitää yhtä lammasta aika hienosti ja sillä on kyllä selvästi ihan omakin ajatus siitä lampaan hallinnasta ja tasapainosta. :) Se mikä on vähän huonoa, on mahdollisesti haastavasta treenistä tai (tätä pidän todennäköisimpänä) mun kireästä käskyttämisestä johtuva hännän nouseminen ajoittain kaarella. Jeriko kokee tarvetta vähän vapauttaa itseään siellä. Tämän vuoksi olen kuitenkin ottanut tavaksi tehdä Jerikolle aika usein ihan vapaan kuljetuksen treenejä ja nytkin otin perään, mutta sitä ei kuvattu. Siinä Jeriko saa olla rauhassa mun käskytyksiltä, itse pitää etäisyyttä ja palautua. Toisaalta tuntuu, että Jeriko joutuu ehkä tavallaan vapaassa kuljetuksessa henkisesti vielä kovemmalle, kun näitä on ihan alkuaikoina tehty kuitenkin liian vähän ja Jeriko on tottunut siihen, että sitä koko ajan käskytetään. Kaikki tuntuu aina haluavan, minä mukaan lukien, edetä harjoituksissa niihin suuntatreeneihin, poispäinajoon jne., vaikka varsinkin showlinjainen kaipaisi ennen kaikkea oman vaiston vahvistamista.
Mutta ihan kivasti Jeriko siis tekee, pientä viilaamista fiilikseen. Se sitten vaaan on molempien kanssa edelleen ongelmana, että kun varsinkin Ukko valuu pysäytyksistä käskytyksestä huolimatta ja käskytystä pitäisi pehmentää, että mitäs sitten tehdään..? Helpommin sanottu kuin korjattu ongelma... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti