Treenileiriviikonloppu

Olipa kyllä superkiva viikonloppu, kiitos Immi seurasta!! :)

Immi siis tuli meille Rudin ja Sisun kanssa viettämään treeniviikonloppua. Perjantainiltana Immi kyllä pääsi/joutui heti töihinkin, kun piti hakea talvea varten heinää lampaille pois pellolta ennen seuraavia sateita. Iltasella tehtiin vielä pienet paimennustreenit.

Kaikki ei tietenkään voinut mennä ihan täysin smoothisti, vaan veljesten veljesrakkaus meni tappelun puolelle. Tyhmä turha pikku tilanne josta se lähti ja joka olis ollut täysin vältettävissä, mutta minkäs näille mahtaa. Jotain bullterrierin verta näissä kyllä on, siihen malliin ripustautui toistensa huuliin ja treeniviikonloppu alkoikin sitten "hyvin", kun molemmilla reiät huulessa ja lauantaina-aamuna huulet turvoksissa. Erimielisyyden jälkeen pojat oli niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, ihan lunkisti vaan oli keskenään.

Huuhdottiin sitten suita eläinlääkärin ohjeen mukaan ja jatkettiin lauantaina treenejä. Aamulla taas pienet paimennustreenit ja taas mulla vähän vaikeuksia Ukon silmän käytön kanssa, vaikka Immi sanoikin, että annan ihan väärän kuvan Ukosta, kun näyttää paljon paremmalta. Joka tapauksessa en ollut ihan 100% tyytyväinen siihen, kuinka sain Ukon irrottamaan otettaan lampaista. Lisäksi Ukko prässää lampaita ihan liikaa peruskuljetuksessa, kauheella vauhdilla tulee lähelle ja sitten käy kyllä itsenäisesti vaan maahan. Jerikon kanssa tehtiin poikittaisajoa aitaa vasten ja meni ihan ok, pysäytyksissä meinaa valua, mutta kaaret on ihan hyviä. :)

Sitten lähdettiin metsään ja tallasin Jerikolle ja Ukolle jäljet. Tarkoitus oli palata takaisin tottisten jälkeen ja tallata "alkeisjäljet" vielä Rudille ja Sisullekin, mutta aikataulu vähän kusi, joten se jäi valitettavasti tekemättä.

Käytiin siis välissä tottistelemassa. Jerikon kanssa ensin käännöksiä ja vähän oli taas löysiä täyskäännökset. Lisäksi Jeriko jotenkin meinas herpaantua aina välillä ja siitä ihan huomautin Jerikolle, kun ei ollut täysillä mukana. Sitten pieni hyppyharjoitus, metrin hyppy mennessä ihan ok, mutta paluuhypyssä arpomista ponnistuskohdassa ja rima tippui. Vinoeste oli kyllä hyvä, siinä oli nyt oikeanlaista meininkiä. :)

Ukon kanssa myös seuraamista vähän ja se oli kyllä hienoa, vire oli hyvä ja käännökset loistavat! :) Liikkeestä istumista otettiin ja nyt saatiin ekaa kertaa onnistunut ilman mitään suuren suuria apuja. Luoksetulo ihan ok, mutta kovempaakin voisi tulla. Hyppy on Ukolla aivan loistavan vaivaton, vinoesteellä voisi olla voimaa enemmän, mutta vaivattomasti Ukko suorittaa sen noinkin.

Sitten ajettiin jäljet. Tosiaan Katja oli tulossa meille Salosta ja jäi sitten Rudin ja Sisun jäljet tallaamatta, mikä oli kyllä harmi. Meidän pitäis varmaan pitää sellainen vähintään viiden päivän treenileiri, niin aika riittäis paremmin kaikkeen. ;) Ensin ajettiin Ukon jälki, joka vanheni noin kaksi tuntia tai vähän reilu, pituutta hieman vajaa 800 metriä. Maasto oli tosi haastavaa ja vaihtelevaa, välillä ryteikköä, yksi heinikkoinen hakkuuaukea, ja pari muuta heinikkoa. Paljon nousua ja laskua, paljon mahdottomien maastokohtien väistelyä ja kirsikkana kakun päällä paljon isoja muurahaisia. :/
Janalla jälki noin 20 metrin etäisyydellä, Ukko eteni hyvin ja suoraan, mutta ylitti jäljen. Tää on nyt vähän Ukon ongelma, että ylittää ensin jäljen reagoimatta siihen ja sitten lopulta löytää sen. Nyt Ukko otti sitten lisäksi takajäljen, kun tuli lopulta jäljelle, kääntyi kyllä lopulta itse mutta eteni aika pitkään.

Itse jäljestys oli melko vauhdikasta, mutta ei ollenkaan päätöntä juoksemista kuitenkaan. Ja Ukko oli tosi tarkana, vaikeimmissa kohdissa tuli pari harhaantumista, mutta itsenäisesti haki itsensä takaisin jäljelle. :) Pari kulmaa meni ihan täydellisesti. :) Ja kepit nousi hienosti. Neljännen kepin jälkeen olin jo itse niin väsyksissä ja näki Ukosta, että sekin on ja päätin, että lopettaisin viidennelle kepille, koska ennen kutosta oli vielä hirvee ryteikkö välissä. Ukko otti kuitenkin neloskepin jälkeen vähän turhan paljon vauhtia ja juoksi viidennen kepin yli. Lopetettiin kuitenkin siihen, koska Ukko oli niin väsynyt. Jäljeltä tielle poistuessa olikin sitten maa-ampiaispesä, itse sain osumaa pakaraan, Ukko ainakin silmäkulmaan ja kylkiin, ja niinpä illalla Ukolla oli turvonneen huulen lisäksi turvonnut silmäkin.

Jerikon jälki ajettiin noin kolme tuntia vanhenneena, pituutta n. 1300 m. Maasto oli paljon mukavampaa kuin Ukolla, ei mitään pahoja ryteikköjä, muutama nousu ja lasku, mutta silleen kivaa. Itse tein Jerikolle pari "jäynää": eka keppi 30 metrissä, yksi terävä kulma noin metrin päässä tiestä, viimeinen keppi myöskin vain pari metriä tiestä. Jälki janalla noin 30 metrin päässä, Jeriko eteni hyvin ja suoraan, mutta otti takajäljen, vaikka jälki lähti vasemmalle! Ilmeisesti oikealle lähtevien jälkien hinkkaaminen on kallistanut ongelman toiseen suuntaan. Hitto. No, tästä sitten lähdettiin liikkeelle ja kepit alkoi nousemaan todella hienosti. Terävä kulma tien kyljessä meni aika hienosti, Jeriko otti pari askelta tielle, kääntyi sitten takaisin ja paikansi jäljen jatkon.

Paria kulmaa Jeriko tarkisteli enemmän, osa meni ihan tikku suoraan. Sää oli tosi kuuma ja kostea, painostava, ja vaikka maasto ei ollut kovin raskasta, niin kyllähän siinä alkoi väsymään. Neljännen kepin jälkeen multa myös katosi jotenkin ihan totaalisesti suuntavaisto ja kun tämän jälkeen tuli terävä kulma, jota en muistanut ja jonka Jeriko otti taas tosi tiukasti takaisin päin. Aattelin, että Jeriko on kääntynyt ihan takaisin sinne mistä tultiin, mietin ihan tosissani, että mihin Jeriko meitä vie. Mutta päättäväinen se oli ja vaikka melkein meinasin puuttua, niin hillitsin onneksi itseni ja katsoin sports trackerista, että missä meidän pitäis mennä ja tajusin sen terävän kulma. :D

Viides keppi nousikin sitten pian, mutta sen jälkeen alkoi Jerikossa näkyä todella selvästi väsymys. Kieli aivan pitkällä ja jäljestäminen kävi vähän epätarkemmaksi, enemmän joutui tarkistelemaan ja selvästi Jeriko oli ihan kaikkensa antanut siinä lämpötilassa ja noin pitkällä jäljellä (5. keppi oli 1 km kohdalla). Siitä huolimatta Jeriko tsemppas ja jatkoi jäljellä. Varmastikin ainakin osittain väsymyksestä johtuen viimeinen keppi jäi ilmaisematta, mutta en voi kyllä moittia, kun Jeriko oli niin ylittänyt voimavaransa jo tolla jäljellä. Kutsuin Jerikon sitten vaan takas sen pari metriä ja kun Jeriko ilmaisi kepin, niin palkkasin siitä runsaasti.

No mutta ei treenit tähän vielä loppunut! ;) Jerikon osalta kyllä loppui, mutta Katja tuli tosiaan käymään kans ja testaili vähän Ukon kanssa, että kehtaisko kisoihin lähteä, kun en itse yksiin pääse ja Louloukin nyt niin paksuna, ettei sillä voi kisata. Ukkohan meni Katjan kanssa niin järkyttävän hienosti, että melkein harmitti, kun se ei mun kanssa mee noin hyvin. :D Ei oikeesti todellakaan harmittanut, mutta toki toivon, että saan Ukon joskus menemään noin hienosti. :D Ei ollut mitään merkkejä silmämaniasta, todella kauniit laajat kaaret joka kerta eikä ollenkaan mitään prässäämistä. Eli kisailmo lähti tälle parille. ;)

Loppuilta sitten rentoutumista, oli aivan loistava viikonloppu! Lisää näitä! ;)

Tänään rehkittiin sitten Matin kanssa ja raivattiin sähkölangalle mentävä kuja "alaniityn" ympäri, vedettiin sinne lanka ja asennettiin paimen, ja niin lampaat pääsi uuteen "kotiin". Oli niin kuin lapset karkkikaupassa, kun syötävää oli yhtäkkiä enemmän kuin mitä ehtii syödä eikä osanneet päättää, että mistä aloittaisi. :D Eilen siirtyi myös katos mun veljien ja isän avustuksella niitylle ja kun siihen saadaan vielä laudat laitettua takaisin, niin on aika hulppeet oltavat lampailla, oma terassi ja kaikki. ;)

Ukko esittää ettei karannut perässä laitumelle. "Mä en oo täällä oikeesti"