Jäljestystä ja agiliitelyä helteessä

Helteet on ollut kovia, mutta sen ei olla ihan hirveesti annettu vaikuttaa treenaamiseen, toki nyt vähän enemmän ajatuksella sitten kuitenkin ettei koirat ihan läkähdy. Lampaita ei olla myöskään paimenneltu, koska on ollut niin kuuma ja antibiootitkin vasta loppui alkuviikosta. Koko porukaa vaikuttaa kuitenkin voivan nyt ihan hyvin. :)

Sunnuntaina oli viides kerta vetämälläni jälkikurssilla ja nyt niin monta poissaolijaa, että myös omille koirilleni tallattiin jäljet. Molemmille halusin nyt helpommat jäljet, kun viime viikonloppuna tehtiin niin pitkät ja taas oli kuuma. Jerikolle 600m ja kaksi keppiä, Ukolle 500m ja kolme keppiä.

Ukolla on on varmaan viimeksi (ja ehkä ainoan kerran..?) viime kesänä tehty vieraan tallaama jälki ja silloin Ukon jäljestys oli muutenkin vielä niin lapsen kengissä, ettei siitä paljon muistikuvia. Janalla Ukko oli selvästi ihmeissään, että mikäs tää tällainen jälki on ja missä se mun tallaama on. Pyöri siinä sitten hetken aikaa etsien "oikeaa jälkeä", mutta lähti kuitenkin jäljestämään. Alkumatka hieman haahuilevaa, kun Ukko ei selvästikään ollut ihan varma pitikö sitä jälkeä seurata. Ensimmäinen keppi sitten jäi, mutta pikku hiljaa varmuus kasvoi ja toinen ja kolmas keppi nousi hienosti. Hyvä Ukko! :)

Jerikolle tosiaan tallattiin myös jälki, maastoon jossa olin paikalle tullessani nähnyt pariskunnan kolmen koiran kanssa ilmeisesti mustikoita poimimassa. Lähtivät kyllä paikalta ehkä puoli tuntia ennen jäljen tallaamista, mutta aattelin, että ihan hyväkin että on harhaa. Janalla Jeriko sekoili vähän omiaan, otti taas takajäljen ja sitten kun luopui siitä, niin lähti jonnekin pidemmälle haahuilemaan (tai harhajäljelle..?), mutta otti sitten oikeasta jäljestä oikean suunnan kun kutsuin takaisin. Hitsi vie olikin vaikeaa, Jerikon jäljestämisestä näki kuinka koko ajan oli jotain harhaa ja Jeriko otti koko ajan tosi tarkkaan ettei vaan harhaannu. Eka keppi jäi todennäköisesti ihan sillä, että Jeriko joutui keskittymään niin syvästi jäljellä pysymiseen, ettei malttanut alkaa ilmaisemaan keppiä, joka muutenkin Jerikolle toisarvoinen jäljestämiseen nähden.

Jäljestettiin sitten jo aikamoisten ryteikköjen läpi ja metsässä olevan auton raadon läpi (!!), koko ajan hienosti jäljellä, kunnes tuli ongelmia. Jälki ylitti polun kohdassa, jossa oli korkeampi mätäs ja siinä selvästi marjastajat viettäneet aikaa. Tässä kohtaa Jerikolle tuli todella vaikeaksi löytää jäljen jatko ja otti kahteen kertaan harhajäljen. Lopulta autoin hieman Jerikoa vielä takaisin tälle mättäälle ja siitä Jeriko sitten nappasi oikean jäljen polun yli ryteikköön. Tässä vaiheessa Jeriko oli jo kuumuudessa aivan poikki, itselläkin hiki virtasi vaikka seisoin vaan lähinnä paikoillani, ilman oli todella seisova! Ryteikössä sitten itse putosi kiven koloon, Jeriko otti paussin kivenkolossa jossa oli vettä ja lopulta jälki taas hukkui.

En voinut kyllä Jerikoa tuosta syyttää, niin täysillä yritti loppuun asti, mutta liian hankalaksi kävi. Harmitti vaan Jerikon puolesta, kun tuon jäljen oli tarkoitus olla helppo, mutta olikin sitten jotain aivan muuta ja jouduimme lähtemään metsästä "tyhjin käsin".

Tiistaina meillä oli Jerikon kanssa ekat agitreenit SM-kisojen jälkeen ja ekat agitreenit Tamskilla. Kivat kaksi pätkää tehtiin ja Jeriko kulki ihan hyvin. Toisella pätkällä putkella taaksepäin kääntyminen osoittautui todella vaikeaksi, tätä kerran harjoiteltu Markolla eikä Jerikolla selvästikään aiheesta mitään muistikuvaa. :D

Ukko sai vaan odotella autossa ja turhaumaa toivotiin, pientä äänenavausta kyllä kuultiinkin, että eiköhän se siitä. ;)

Keskiviikkoaamuna käytiin Tamskin tallilla tekemässä pienet kontaktitreenit. Jerikon kanssa tein A:ta nyt ihan 2on2offina, todennäköisesti luovun Jerikon kanssa juoksu-A:n yrittämisestä, koska se ei vaan luonnostaan tule: joko lennetään harjan yli aivan liian pitkälle, tai sitten himmaillaan liikaa. Tein siis lähinnä kontaktimuistuttelut pysäytyskontakteina ja ihan kivasti meni.

Ukko  sen sijaan teki juoksu-A:ta ja sillä se meneekin ihan kivasti. Nyt on niin pitkä tauko treeneistä, ettei nyt ihan tyylipuhdasta suoritusta voi odottaakaan, mutta teknisesti Ukko tekee juoksu-A:ta oikein, eli kahdella laukka-askeleella alastulo. Jatketaan siis Ukon kanssa juoksu-A -treenejä ja katsotaan mihin päädytään. :)

Keskiviikkona illemmalla käytiin tekemässä janatreeni ja esineruutu Koivumäen maastoihin Miinun ja Bertan kanssa. Jerikolle kolme oikealle lähtevää janaa, Ukolle kaksi. Miinu tallasi janat mun koirille ja itse tallasin Bertalle, välissä tehtiin esineruututreeni. Ukko pääsi ekana ruutuun, lähetys oikeasta laidasta ja takakulmassa esine. Ensin Ukko lähti ihan hyvin kohti takakulmaa ja selvästi mun mielestä reagoi esineen hajuun, jätti kuitenkin kesken ja lähti etenemään poikittain. Olin myös unohtanut taas pissattaa Ukon ja pissakin tuli välissä. Sitten nosti esineen vasemmalta keskeltä. Uusi lähetys ja nyt Ukko lähti määrätietoisesti kohti oikeaa takakulmaa, selvästi siis oli merkannut, että siellä on jotain. Nopeasti nosti esineen ja tähän lopetettiin. Mutta hei, luovutukset oli tosi siistejä eteen istumisia, ei ponkassut päin! :D

Bertta välissä ja sitten Jeriko. Jeriko lähti hienosti etenemään suoraan kohti oikeaa takakulmaa, mutta joku haju ruudun keskivaiheilla pysäytti pyörimään. En enää muista miten siinä kävi, mutta toisella lähetyksellä taisi nostaa myös vasemman reunan esineen. Sitten nousi takakulma hienosti ja nostatin keskeltä edestä vielä esineen, joka oli kyllä haastava, kun oli notkossa ja Jeriko joutui tarkentamaan pitkään ennenkuin esine löytyi heinikosta.

Janoilla myös Ukko ekana. Jäljet tallattu viistoon janoille oikean suunnan valinnan helpottamiseksi ja lisäksi pidemmillä askelilla takajälki ja janan leikkauskohdan jälkeen tiheämpään. Ukolla oli myös pari namia ekalla janalla janaan reagoimisen helpottamiseksi. Eteni hyvin, mutta molemmille kerroilla nosti ensin takajäljen. Ensimmäisellä jäljellä oli myös pientä haahuilun makua ja kutsuin jo takaisinkin, vaikka itse asiassa kai olikin sitten jäljellä. Mutta selvästi ihmetteli vielä vierasta jälkeä. Jäljesti kuitenkin ihan ok ja molemmat kepit nousi.

Jeriko nosti myös kahdella ekalla janalla takajäljen, mutta selvästi koko ajan paransi ja viimeisellä janalla tarkasti yhdet askeleet ja valitsi oikean suunnan! :) Ekalla janalla jäi kyllä keppi nostamatta, mutta sitten nosti kepitkin hyvin ja viimeinen oli tosiaan lähes täydellinen suoritus! :)

Jatketaan siis rautalankamallien piirtämistä ja toivon mukaan saadaan molemmilla toi takajälkien nostaminen hallintaan..

Tänään sitten Jerikolla agikisat Ylökkin kentällä, viimeiset kisat meillä Ylökkin edustuksessa (lisenssi ei vielä siirtynyt). Mun autosta on ilmastointi mennyt rikki ja matka kotoa kisapaikalle oli aikas kuuma! Ekalla radalla itse hätiköin, mutta Jerikolla oli kyllä hyvä meininki paahtavasta kuumuudesta huolimatta. Kielto ensin mun hätiköinnistä johtuen ja sitten en tehnyt käännöstä riittävän selväksi ja lähdin vaan painamaan ja Jeriko nappas väärän hypyn puomin sijaan.

Toinen rata hyppäri ja nyt mäkin maltoin mieleni, sain rytmitettyä radan hyvin ja Jeriko taas kulki hienolla fiiliksellä! :) Nolla tältä radalta napsahti ja neljäs sija, aika -10,34, etenemää en muitanut ottaa ylös. Serti meni toisina olleille 0,77 sekunnin erolla! En voi väittää etteikö vähän harmittaisi, mutta suuret onnittelut Sannalle ja Ketkulle valioitumisesta! :) Ehkä se meidänkin aika vielä koittaa...