Kuulumisia, treeniä ja pentupäivä

Päivityksiä ei ole tullut ihan entiseen tahtiin ja pakkohan se on myöntää, että syynä pitkälti Jerikon treenitauko. Ukon kanssa ollaan kyllä treenailtu, mutta niistä nysväyksistä ei jotenkin ole ollut niin intoa kirjoittaa. Kirjoitan nyt sitten niistä yhteenvedon. ;)

Jerikon jalka on toipunut ihan ok, keskiviikosta lähtien käveli jo ihan normaalisti, mutta tietty jatkettiin silti hihnalenkkilinjalla. Lauantaina kävi kuitenkin ikävästi, kun käytiin Pälkäneellä ja ihan oltiin kävelemässä pihan poikki sisälle, niin Jeriko loukkas jalkaa vähän uudestaan ja nosteli sitä, ontui ja nuoli. :( Kuitenkin siinä, kun aikaa siellä vietettiin alkoi taas kävelemään jo normaalisti eli ei silleen pahasti satuttanut. Mutta on noi nivelsidevammat niin v-mäisiä parantua, paljon mieluummin olisin ottanut Jerikolle revähtäneen lihaksen, lihaksilla on niin paljon parempi kyky parantua kuin sidekudoksella! :( Asia on kuitenkin niin kuin on ja ensi viikko jatketaan flexissä ulkoilua (miellyttävämpi vaihtoehto kaikille osapuolille kuin normi hihna), todennäköisesti vielä seuraavakin. Treenitauko jatkuu ainakin kaksi viikkoa, kahden viikon päästä perjantaina Jeriko käy osteopaatilla Kaiperlalla ja katsotaan sen jälkeen missä mennään kokonaisuudessaan. Vähän aattelin myös huomenna soitella ortopedian eläinlääkärille ihan vaan varmistaakseni onko tosiaan niin ettei kannata kuvata..

Iskältä sain Pälkäneellä tulitikkuaskin, joka on todennäköisesti vuodelta -47, Ukko-merkkisen. Iskä oli löytänyt sen remontoidessaan seinän välistä eristeiden seasta. Oli kyllä aika hieno, painotus sanalla oli.. Kotiin tullessa nimittäin laskin sen keittiön pöydälle mistä Lalli (siis ei todisteitä, mutta aivan varmasti Lalli) oli se tiputtanut ja Ukko itse silppusi oman hienon "antiikkiaskinsa".. Voihan rähmä, kun harmitti. En edes ehtinyt siitä kuvaa blogiin ottaa..

Mutta sitten Ukon treeneihin, käytiin viikolla maanantaina ja perjantaina treenaamassa. Ukolla on kyllä jo tosi vahva paikkamakuu, kävin nyt välipalkkaamassa puolen minuutin jälkeen eikä mitään ongelmia, luulen että voisi melkein palkata minuutista seuraavaksi ja sitten ehkä jo kahdesta, niin varma se siinä on! Ainut kohta missä meinasi viimeksi nousta oli, kun menin vierelle perusasentoon. Tähän ennakointiin sitten tietenkin keskityin ja hyvin alkoi sekin sujumaan.

Noutokapulan kanssa sisätreeneissä Ukko nostaa mulle kapulaa ja tulee aika hienosti suoraan eteen istumaan. Kapulan pidon opettaminen on kyllä luonnistunut Ukon kanssa paljon nopeammin kuin Jerikon. Ulkona häiriössä onkin sitten hankalampaa, Ukko mielellään ignoorais koko kapulan. Mutta perjantaina saatiin ihan hyviä nostojakin edestä.

Liikkeestä jääviä olen tehnyt peruutellen/sivuttain kävellen ja aikas hyvin Ukko jo erottaa käskyt. :)
Itse seuraaminen puolestaan on edelleen vaiheessa, jotenkin tunnen vaikeuksia edetä sen kanssa. En siis oikein muista tarkkaan miten Jerikon seuraamisen olen saanut tollaiseksi kuin se nykyään on ja missä vaiheessa siitä on sellainen tullut. Ihan kivasti Ukko tarjoaa paikkaa mun rinnalla, mutta kun se on hieman väljä eikä tunnu reidessä, niin mun on jotenkin vaikee päättää onko se hyvää ja riittääkö se. Eihän Jerikokaan alusta asti varmasti ollut tiivis, en vaan muista missä vaiheessa on tiiviiksi tullut! Kuitenkin jotenkin vaikeilen tän asian kanssa, mutta olen nyt yrittänyt ryhdistäytyä ja edetä seuraamisen kanssa, olen nyt sitten ottanut seuraamista imuuttaen ja vasemmalle kaartaen ja palkannut, kun Ukko on siirtänyt takaosaa tiiviimmäksi.. Eiköhän sekin siitä..

Kaukkareita on myös tehty ihan lähietäisyydeltä, mutta etäisyyttä ei kyllä kestä puolta metriä enempää kasvattaa. Ukko on niin paljon vauhdikkaampi kuin Jeriko, että herkästi sitten liikkuu ylös noustessa. Eli nyt on ihan eri ongelma kuin Jerikon kanssa kaukkareissa, kun Jeriko taas on niin huolellinen, että tekee vaihdot rauhallisesti ja jumittelee jos on yhtään epävarma menikö oikein.. Mutta tarkkana aion kyllä olla kriteeristä, että vaihtojen aikana ei liikuta vaikka kuinka tekis nopeesti! ;)

Niin joo, torstaina kävin tutustumassa Kaveri Koira -ryhmän yhteen kohteeseen. Jeriko ei vielä päässyt mukaan käynnille, mutta tutustumisen jälkeen kyllä pienelle yhteiskävelylle jossa vanhat jäsenet sai hieman tutustua uusiin tulokkaisiin. Jeriko oli aivan innoissaan, kun pääsi "koirien ilmoille", hyvin sopeutui porukkaan. Erityisesti japanin pystykorva Roope oli Jerikon mieleen, vaikkei tunne ollutkaan ihan molemminpuolinen.. Tai sitten juurikin sen vuoksi, Jeriko tuntuu tykkäävän haasteista eikä niinkään niistä koirista jotka tyrkyttää itseään sille.. ;)

Tänään oli pentupävä Somerolla ja lähdettiin sinne sitten ihan kaksistaan Ukon kanssa. Tehtiin paimennusta ja agilityä. Agilityssä tehtiin hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy sarjaa sekä sitten toisella vuorolla kolmea estettä niin että esteiden väliin tuli kaksi valssia. Valsseja ei ollakaan paljoa otettu, mutta tämä meni Ukolla tosi hyvin! :) Toisella vuorolla muutenkin Ukko nosti kierroksia ja teki jo tosi innostuneesti, tosin se oli jotenkin rauhallisempi nyt eikä meinannut hyppiä mun päälle kuten Hannan treeneissä. Olisko "vieras" treenipaikka ja esteet tehnyt, että oli jotenkin varovaisempi eikä niin riehakas..? Ihan kivasti meni kuitenkin, mutta olis kyllä sormet syyhynnyt tehdä pidempää sarjaa/rataa Jerikon kanssa.. ;)

Lampailla Ukko oli ihan jees. Mua itseäni ihmetytti ja tuotti hieman vaikeuksiakin, kun Marika kovasti toppuutteli mua komentamasta Ukkoa. Komentamatta oleminen otti kieltämättä koville, kun olen tottunut pitämään niin tiukkaa kuria kautta linjan.. :D Ja sitten vielä, kun muiden sisarusten omistajat saivat kieltää ja komentaa koiriaan ja niiden työskentely olikin sitten tosi hienoa, niin kyselin ihmeissäni, että "miksi mä en saa komentaa??". :D Vastaukseksi sain, että antaa pojan kasvaa ja kasvattaa hyvä itseluottamus, että pystyy myöhemminkin itsenäisiin ratkaisuihin. Parempi välttää kieltämistä ja kuulemma mun kykyyn ottaa poika hanskaan myöhemmin luotetaan.. Pakko toi selitys oli kai sitten hyväksyä vaikka otti se edelleen koville olla puuttumatta yhtään tiukemmin.. ;) Ja ehkä viimeisellä vuorolla silti vaadin jo vähän liikaa..?
Sain kuitenkin Ukkoa ihan nätisti tekemään ja pysymään lauman takana kuljettamassa ja käymään "lie down".. Kyllä se tästä, vaatii vaan kovasti itsehillintää multa olla ajamatta Ukkoa kauemmaksi lampaista! :D Mutta kyllä Ukosta hyvä tulee. :)

Pääsin myös Rudia ohjaamaan yhden kierroksen ajan ja ihan kivasti meillä meni, hyvin Rudi lähti mun mukaan tekemään ja tottelikin. :)

Kuvia tuli myös räpsittyä, Immille kiitos Ukon kuvista. :) Oman koiransa kuvat saa itselleen halutessaan napata. :)
https://picasaweb.google.com/109610162957765546809/Pentupaiva1692012?authuser=0&authkey=Gv1sRgCND4qv_ukZLIngE&feat=directlink

Lisäksi yksi suuri mielialan nostaja päivän aikana oli, kun Jeriko sai Marikalta ja Kimmolta onnittelulahjan PAIM1 ja PPR1 -tunnuksista. Kyllä on hieno, peittoaa kaikki pokaalit hyllyn päällä! Tota kyllä varjellaankin aivan erityisesti ettei käy niin kuin Ukon tulitikkuaskille.. ;) Ja Ukolle sitten samanlainen aikanaan.. ;) Kiitos Marika ja Kimmo Jerikon muistamisesta vaikkei se olekaan teidän kasvatti eikä sillä ole mitään sukulaisuussuhteita teidän koiriin, lämmittää kovasti mieltä. :)

Hieno kuksa! Ai että olen ylpeä noista tunnuksista!! :) Takana on vielä päiväys 9.8.2012 jolloin toi PAIM1-koularikin tuli.. Hiano! :)