Osteopaatti ja syyspatikointi

Torstaina Jeriko oli Kaiperlan käsittelyssä ja kyllähän Jerikosta vikaa löytyi. Vinoumaa oli kaularangassa, rinta- ja lannerangan välissä ja lantio oli vino. Lantion vinouma oli sitten rasittanut Jerikon polvia niin, että nivelsiteet oli ärtyneet ja polvista Kaiperla kysyikin heti ensimmäisenä, kun Jerikoa seisomassa koplaili. Lisäksi vasen lapa oli virheasennossa. Pahalta kuulostaa, mutta ei tilanne kuitenkaan ilmeisesti niin paha ollut vaikka monessa kohtaa oli jotain, taitava käsittelijä vaan löytää pienimmätkin ja toisaalta Kaiperla kai sai ne hyvin käsiteltyä. Eikä noi yllätä, esim. se vasen lapahan on ollut jäykkä jo siitä kommelluksesta Remon kanssa lähtien. Paljon huonoa säkää kyllä sattunut tälle syksylle, mutta eiköhän tämä tästä. Toinen aika meillä on sitten 14.11. ja nyt väliaikana Kaiperla sanoi, että Jeriko voi aivan hyvin rasittaa itseään niin paljon kuin haluaa, saa juosta vapaana Ukon kanssa ja antoipa vielä luvan suunnitellulle retkelle Johannan kanssa. Levon jälkeisistä pienistä keventämisistä ei kuulemma kannata välittää vaan katsoi niiden kuuluvan normaaliin paranemiseen. Jos sitten tulee jotain isompaa rasituksen aikana tai jälkeen, niin sitten pitää miettiä asiaa uudelleen. Tässä välissä myös palaillaan pikku hiljaa agilityn pariin ja katsotaan miten se onnistuu. Eiköhän Kaiperla Jerikon kuntoon hoida. Parasta olis, kun on aika kallista lystiä.. ;)

Tänään lähdettiin sitten Johannan ja Watin kanssa Lempäälään Birgitan polkuun tutustumaan. Ja siihenhän sitten tutustuttiin. Oltiin suunniteltu tekevämme reilun 8 km lenkki, mutta ei sitten päästy suunnitellusta kohdasta auton kanssa polun luokse vaan jouduttiin ajamaan pidemmälle ennen kuin saatiin autolle jättöpaikka. Toinen auto oltiin jätetty suunniteltuun lopetuskohtaan, koko Birgitan polkua ei lähdetty tekemään kun se on reilu 50 km! :D Hieman pidemmän aloituskohdan lisäksi eksyttiin ja lähdetiin vahingossa väärään suuntaan, asia valkeni meille kun oltiin tultu melkein 3 km väärään suuntaan! Ei kun takaisin ja löytyihän se oikea reittikin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi yli 16 km, ihan alusta asti en ollut edes laittanut sports trackeria päälle. Ja rankkaa oli! Hirveästi kiipeilemistä ja liukkaiden kivien päällä liukastelua, kyllä imi mehut musta, mutta Jeriko jaksoi onneksi hyvin vaikka lenkki olikin kaksi kertaa aiottua pidempi! Varmuuden vuoksi annoin kuitenkin ennaltaehkäisevästi Jerikolle kotona tulehduskipulääkkeen, ettei sitten lepäämisen jälkeen olisi kauhean kipeä, kun oli näin kova rasitus.

Yhteisvoimin Watin kimppuun.

 Alkumatkasta kohtasimme myös pikkuriikkisen kyyn poikasen, onneksi ilman mitään kommelluksia.

Kaksi pystykorvaa.

Watti saa pusuja.

Jeriko etsii evästä.

Loppumatkasta koirat oli jo aikas kuraisia. Onneksi oli lampi mihin pistää Jeriko uimaan. Kotona kuitenkin suihku kutsui.