maanantai 8. marraskuuta 2010

Tänään oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Ensin heitettiin pieni lenkki jonka jälkeen koirat oli saaneet purkaa turhat energiat. Jeriko oli tänään vähän levoton ja keskittymiskyvytön, mutta saatiin kuitenkin otettua hyviä luoksetuloja. Vähän harjoiteltiin paikallaan käännöksiä ja niitä tehdessä Tuija huomasi että palkkaan aina liian edestä ja vähän niin kuin vedän Jerikon välillä liian eteen. Tämä oli todella hyvä huomio ja pitää jatkossa todella kiinnittää siihen huomiota, huomasi vaan että se on niin piintynyt tapa että vaikka tiedosti ongelman niin meinasi silti antaa palkan liian edestä. Tähän siis erityishuomio jatkossa!
Lopuksi halusin ottaa jotain tosi lyhyttä ja helppoa, ja lopettaa treenit oikein riemukkaasti. Aluksi vähän haki että mitä sitä nyt tekisi ja Jeriko inisi, mutta sitten päätinkin vaan lähteä liikkeelle ja vaihtelin suuntaa ja pyysin lennosta seuraamaan. Muutama onnistunut seuraamispätkä ja Jerikokin oli hiljaa, ja sitten pallo lentämään ja itse juoksin ja riemuitsin oikein kunnolla ja innostin Jerikoa. Toivon mukaan Jerikolle jäi hyvä mieli treeneistä siis, vaikka välillä meinasi vähän tuskastuttaakin. :)

Jäin sitten vähän treenien jälkeen miettimään tuota Jerikon ääntelyä. Ongelmahan on siis se että Jeriko ääntelee ennen kuin tehdään jotain ja kun joutuu odottamaan, ja ääntely jatkuu siihen harjoitukseen alkuun ja häiritsee jopa sen keskittymistä. Mutta sitten jos päästään tekemisen makuun ja reippaasti tehdään jotain niin Jeriko on aivan hiljaa ja keskittyy. Pohdin sitten että helpottaisiko tuo vähän jo iänkin myötä kun tulisi vähän keskittymiskykyä lisää ja jaksaisi odottaa paremmin. Tuija sitten ehdotti että voisi kokeilla tehdä treenit jatkossa niin että aina Jerikon vuorolla meillä olisi valmiiksi mielessä mitä tehdään ja sitten tehtäisiin lentävä lähtö harjoitukseen eikä mitään pohdintoja joiden aikana Jeriko ehtii kyllästyä. Ja itse saisin kiinnittää huomiota omaan vireeseen jos hyvää virettä koiraltakin vaadin, ja ylläpitää innostuneisuutta läpi treenin. Tuijan mietteet kuulosti kyllä mun korvaan erittäin fiksuilta ja jatkossa varmasti tehdään noin, uskon että siitä on apua, ja kun Jeriko kasvaa ja kehittyy niin oppii varmaan odottamaan rauhallisemmin. Kiitos Tuija taas vinkeistä, näillä taas eteenpäin! :)

1 kommentti:

Tuija kirjoitti...

Olla hyvä vain:) Tänään oli opettavainen kerta taas itse kullekin.