Onnistumisen elämyksiä

Olin suunnitellut tekeväni tänään aamulla Jerikolla jäljen, ja vaikka sää oli vähän sateinen lähdin kuitenkin jäljen tekoon läheiselle pellolle. Jerikolle oltiin annettu illalla tavallistakin pienempi ruoka-annos enkä aamulla antanut mitään, käytin vaan pikaisesti pissalla ennen kuin lähdin. Pelto oli kasvanut lisää heinää loppukesän aikana ja kasvillisuutta oli sitten aika paljonkin.
Tein tarkoituksella lyhyen jäljen, ehkä noin 30 metriä, ja laitoin joka askeleelle frolicin/makkaran. Loppujäljestä alkoi herkut käydä vähiin ja tein muutaman metrin niin että joka toisella askeleella herkku. Tyhjiä välejä en jättänyt ollenkaan. Tarkoitus oli tehdä myös suora jälki, mutta alkuun tein vahingossa jonkun ihme kaarroksen kunnes sitten tajusin suoristaa reittini. Aika hyvä ja helppo jälki silti.

Poljin sitten kotiin hakemaan Jerikoa, ja matkalla alkoi satamaan oikein kunnolla. Sanokaa nyt joku viisaampi että miten vesisade vaikuttaa koiran jäljestämiseen kun en sitä oikein itse ymmärrä. Tai sitten toi alusta, mikä on oikeasti hyvä peltoalusta tehdä jälkeä? Haittaako kasvillisuus vai onko se parempi että on jotain mihin haju jää "kiinni"?

Anyway, jälki ehti vanhentua 25 minuuttia. Kotoa lähtiessä Jeriko oli tosi innoissaan ja kulki nenä kiinni maassa, onneksi olin päättänyt mennä nyt koko matkan flexissä niin sai mennä vapaammin eikä tarvinnut ottaa intoa pois hihnakävelyn vuoksi. Puhelin Jerikolle matkalla jäljen teosta, pitäisi varmaan ottaa tavaksi niin tulisi vielä selvemmäksi mitä ollaan menossa tekemään.
Pellolla herkkuruudussa saatiin taas vire sopivaksi, mutta kerran Jeriko meinasi lähteä ruudusta ja pelkäsin jo ettei sitä taas kiinnosta yhtään. Otin sen sitten äkkiä pois kun vielä haki herkkuja ja sitten jäljelle.

Hyvin lähti liikkeelle, nenä kiinni maassa ja kävi oikeastaan joka askeleen läpi. Ei kuitenkaan edelleenkään syönyt kuin muutamia herkkuja, ehkä joka kolmannen tai neljännen. Hyvin meni kuitenkin nenä kiinni maassa, kerran kävi sivussa mutta palasi itse heti takaisin jäljelle. Keskivaiheilla jälkeä nosta päänsä ylös ja katseli vähän ympärilleen ja aattelin jo taas että siihen loppui jäljestys, mutta sitten laski taas päänsä ja jatkoi hyvää jäljestystä. Vauhtia joutui edelleen ottamaan vähän pois, mutta kyllä Jeriko meni rauhallisemmin kuin yleensä ja kävi tosiaan joka askeleen läpi. Sitten jo tulikin jäljen loppu ja kaikki meni kyllä niin kuin olin toivonutkin: jäljestys sujui hyvin ja Jerikolle jäi selvästi halu vielä jatkaa jälkeä. Nappisuoritus! :)

Ollaan nyt ulkoilutettu Jerikoa osittain flexissä, niissä paikoissa missä yleensä päästettäisiin vapaaksi ollaan laitettu flexiin. Mutta eipä niitä koiria nyt sitten tietenkään ole vastaan tullut kun olisi ollut hyvä harjoitella! ;(
Eilen oltiin Jerikon kanssa Ylöjärvellä mun kaverin luona käymässä ja päästin sitten Jerikon talon pihaan vapaaksi. Talon takaa kulkee kävelytie jonne Jeriko sitten karkasi kun ohitse meni juoksuinen narttu. Varmaan haistoi sen, kun talo on kuitenkin siinä pihan ja tien välissä niin ettei sinne näekään.. Kävin sitten hakemassa Jerikon pois, mutta päästin sen liian aikaisin uudestaan irti ja Jeriko pinkoi taas perään. Koira ja omistaja oli jo ehtineet jonkin verran kauemmaksi, mutta kun ehdin kävelytielle ja kutsuin Jerikoa niin se tuli!! Pieni ihme sekin ja olin tyytyväinen. :)
Ja torstaina kun oltiin treenaamassa Tuijan ja Saran kanssa, Jeriko ei karannut kertaakaan Ronjan ja Theban luo! Jo siihen voi olla tosi tyytyväinen, mutta meni muutenkin ihan kivasti, otin muutaman eteen istumisen ja siitä perusasentoon siirtymisen, ja pari askelta seuraamista. +TOSI paljon leikkiä! Vinkusiili oli mukana ja sitä heittelin, se olikin Jerikon mielestä tosi kivaa eikä varmaan sen vuoksi ollut tarve karata tyttöjen luo. Vähän ehkä nosti jo liikaa kierroksia, joku vähemmän kiva lelu olisi suoritusten kannalta ehkä parempi, mutta tärkeintä että oli kivaa. :)