Nälässä pitäminen ja treenitauko on kannattanut, tänään Jerikolta löytyikin sitten jo hyvin intoa harjoitella, innostui jo kun kasasin tavaroita ja kentälläkin pysyi hyvin lähellä ja oli selvästi kiinnostuneempi kuin monesti aikaisemmin. Otettiin sitten lyhyet harjoitukset luoksetuloa ja perusasentoon siirtymistä, ja PALJON leikkiä. Edelleen on keskittymiskyky tosi lyhyt, mutta lopetin kuitenkin sen verran nopeasti että ehti saada onnistuneet ja hauskat toistot ennen kuin Jerikon kiinnostus lopullisesti lopahti. Ja sitten vaan leikittiin Jerikon lempileluilla. Taidan alkaa pantata varsinkin vinkuvaa siiliä joka on ehdoton suosikki, ja vedän sen esille ainoastaan treenikentillä. ;)
Treeni meni tosiaan kyllä hyvin, yhtä hyviä suorituksia antoi kuin kotona sisälläkin; luoksetulon asento suora ja hyvin tiivis, perusasento useimmiten juuri hyvä (sitäkin voisi kyllä vielä harjoitella että oikea asento tulee varmasti joka kerralla). Olen siis erittäin tyytyväinen.
Jatkossa täytyy siis vaan muistaa harjoitella oikeasti vähemmän, pitää useamman päivän taukoja välissä ja sitten vaan lyhyitä hauskoja treenejä niin kauan kuin tätä murrosikää jatkuu. Ja varmasti vaikuttaa sekin kun samaan aikaan oman hormonimyllerryksen kanssa ulkona on koko ajan juoksuisten narttujen hajuja, meneehän pieni kova pää sekaisin vähemmästäkin! ;)
Toistaiseksi ei olla päästetty eikä päästetä Jerikoa ulkona vapaaksi, vapautta simuloi fleksissä kulkeminen. Luoksetuloon ei voi tällä hetkellä millään tavalla luottaa, pikemminkin siihen voi luottaa että se ei toimi jos tulee koira vastaan, niinpä on parempi estää väärä toiminta ja harjoitella luoksetuloa koirien läheisyydessä flexin antamissa rajoissa. Katsotaan miten tämä edistyy ja toivotaan että luoksetulo taas tuosta paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti