Jupiterin kanssa on agilityä treenailtu aktiivisesti ja viime viikonloppuna osallistuttiin Janakkala Open -kisaviikonloppuun perjantaina ja lauantaina. Perjantaina hyppyrata ja agilityrata, ja etukäteen ikään kuin päätin, että perjantaina tehdään agiradalta nolla ja siirrytään kolmosiin. Pikkasen meinasi alkaa puntti tutisemaan, kun agirata oli ensimmäisenä ja "pakkorako" onnistua heti. Ketään tuttua ei ollut edes paikalla "henkisenä tukena" eikä kuvaamassa. Sivukorvalla kuulin lyhyen pohdinnan kisakumppaneilta kisaradasta kuinka hankalia kohtia siinä ja siinä, mutta nopeasti päätin sulkea korvani niiltä ja lähdin vaan tekemään omaa suunnitelmaa ja omaa rataa. Ja niin vaan tehtiin hieno nollavoittorata! Eikä mikä tahansa hieno, vaan aivan sairaan hieno! :)) Jupiter ohjautui niin kevyesti ja kauniisti, että olin kyllä ylpeä!
Siihen kyllä sitten loppui perjantain ilot. Noustiin kolmosiin ja jäätiin kolmosen hypärille, eli startattiin ekana. Rataantutustumisen jälkeen juuri ennen starttaamista oli 2-luokan palkintojenjako, jossa maailma romahti Jupiterin niskaan. Palkintojenjaossa oli ilves-maskotti, jota Jupiter pelkäsi lähes hysteerisenä. Haukkui ja pakitteli, eikä pystynyt olemaan palkintopaikalla. Siitä Jupiter ei sitten niin vaan toipunutkaan, ei meinannut uskaltaa jäädä istumaan lähtöalueelle ja tuossa mielentilassa Jupiter ei ollut lainkaan normaalisti ohjattavissa. Ensimmäinen kolmosten rata meni siis aivan harakoille.
Sunnuntaina sitten uutta yritystä. Ensimmäisen radan lähdössä tuntuu, että Jupiter jäi hieman jumiin tuomarin pinkkiin peruukkiin ja tuli sitten ekasta hypystä ohi, ja palauttaessa hyppäsi sen väärään suuntaan. Uuden lähdön jälkeen tämä rata meni kyllä muuten hyvin ja tämä jäi ehkä lauantain parhaaksi radaksi lopulta.
Toisella radalla ulkokentällä oli hyviä pätkiä, mutta Jupiterilla liikaa vauhtia kepeille tullessa ja keppivirhe, ja mun oma todella huono ohjausvalinta kaatoi radan onnistumisen mahdollisuudet. Toinen hyl.
Kolmas rata tuntui huonoimmalta. Jupiter oli ehkä jo vähän väsynyt ja tuntui, että radan alusta lähtien se ei ollut niin terävästi ja tarkkaavaisesti ohjauksissa kuin normaalisti. Tästä myös hyl.
Harmitti kyllä, että ei päästy näyttämään sitä oikeaa meidän tasoa. Taidot kyllä riittäisi 3-luokkaan, mutta ne jäi kokonaan näyttämättä. Mikä se meidän taso sitten oikeasti on? Esimerkiksi tämä video eilisistä treeneistä kertoo siitä ihan hyvin. Väsymystä tässäkin pätkässä ehkä jo jonkin verran, mutta Jupiter tulee ohjauksiin kevyesti ja kauniisti, ja radan tekeminen sen kanssa on suorastaan helppoa. :)
Tästä siis pää pystyssä kohti seuraavia 3-luokan ratoja! On kyllä todella kivaa olla taas pitkästä aikaa 3-luokassa ja varsinkin tällaisen koiran kanssa. :) Puomi ja jossain määrin keinu on ehkä ne meidän hidasteet ja heikkoudet, ja päätin nyt aloittaa Jupiterilla vähän juoksupuomiprojektia, nyt vasta kosketusmatolla maassa, joten kisataukoa en vielä tähän väliin ota, mutta testailen lähinnä miltä se alkaa vaikuttamaan, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta ja Jupiter näyttää hoksaavan myös tuon maton hyvin.
Olen jo pitkään tuskaillut työkoiran puutettani lampaiden siirroissa yms. Jerikolla on jo ikää se verran, että mieluiten säästelisin sitä, Ukko on tyylikäs ja erittäin hyvällä lammasfiiliksellä varustettu, ja tietyissä tilanteissa aivan täydellisesti hommat hoitava työrukkanen, mutta siitä puuttuu nykyään lähes kaikki ohjattavuus eikä sitä voi pitää ainakaan vapaana aitauksesta toiseen lampaita liikutellessa ainoana koirana jos lampaat ottaa äkkiä jonkun arvaamattoman suunnan ja tarvittaisi koira ohjausominaisuuksilla.
Jupiterin suhteen olen tuskaillut pari vuotta ja pikku hiljaa olen menettänyt toivoni sen työkoirakäytön suhteen enkä ota sitä enää työtehtäviin oikeastaan muuta kuin välillä "ylimääräiseksi". Ai miksi? Tietyissä asioissa paimennus Jupiterin kanssa on sujunut kuin tanssi: se on erittäin luontainen, laajat kaaret ja hyvän ohjattavuuden omaava koira. Mutta siihen se sitten jääkin ja muuten paimennus ja varsinkin työtehtävät sen kanssa on ollut ongelmasta toiseen rämpimistä. Hyvin monet asiat paimennuksessa ahdistavat Jupiteria ja sen ratkaisu näissä tilanteissa on paeta paikalta. Tämä alkoi jo nuorena ja se alkoi katoamaan paikalta vaikka mitään kummempaa ei tapahtunut ja silmä vaan vältti.
Ja näin se on edelleen. Jupiterin voi joskus saada työtehtäviin mukaan, mutta siihen pitää pystyä keskittymään koko ajan, koska jos huomio siitä yhtään herpaantuu, niin se ei jää odottamaan uusia ohjeita vaan poistuu paikalta. Ja jo lähtökohtaisesti Jupiter ei halua olla missään tekemisessä asian kanssa jos lampaisiin joutuu koskemaan tai ottamaan kiinni esim. lääkintää varten. Tässä on "pikkuinen" ongelma työkäyttöä ajatellen. Joskus Jupiter on mukana "töissä" ylimääräisenä, mutta ei todellisuudessa ota vastuuta mistään, vaan hilluu vaan taustalla.
Kisaratoja varten häkityksen sain koulutettua pitkällä pinnalla ja liinalla pakenemiset estäen. Sama homma jaon kanssa ja oikeastaan edelleenkään se ei suju ihan mutkattomasti. Treenatessakin (vaikka treeni menisi mukavasti) Jupiter väsyy henkisesti todella nopeasti ja saattaa kesken treenin lähteä "kylpemään" laitumella olevaan lähteeseen eikä tule kutsusta pois. Näin ollen näen aika kaukaisena ajatuksena, että Jupiterin kanssa pystyisi (ainakaan menestyksellä) 3-luokan ratoja ajamaan.
Tämän perusteella sanoisin, että paimennus ja nimenomaan työtehtävissä käyttäminen tai korkeampian luokkien radat ja tehtävät testaa kyllä koiran hermorakennetta ja toimintakykyä ainakin jossain määrin hyvin. Kun taas esimerkiksi agilityssä Jupiter ja heikkohermoisempikin koira pärjää ihan hyvin eikä tämän pidä antaa hämätä itseään. Jos Jupiterin kanssa ei paimennettaisi eikä huomioitaisi ääniarkuutta, niin arjessahan se on muutamia viirauksia lukuunottamatta ihan kiva koira. Ja agilityssä ja vetohommissa aivan loistava! Harmi vaan, että otin sen kyllä paimennusajatuksella ja meillä sen olisi niissä hommissa pitänyt pystyä toimimaan. Alla kuitenkin näytille videota Jupiterin menosta viime viikonloppuna Esa Lehdistön ja Timo Liuhdon radoilla. Kyllä se agilityssä on huikean hieno!
No, palataan niihin työtehtäviin. Tällainen kolmikko tarjolla ja sitten pikku tyttö, jolle en ollut kouluttanut vielä keväällä yhtään käskyä. Se lähti suhinalla kokoamaan lampaita ja naksutuksella lähestymään, mutta jos Ukkoon ei ole hallintaa niin ei ollut kyllä Troijaankaan. :D Lisäksi Troija on jo pennusta pitäen ollut näissä aika omapäinen, karkaillut lampaita kokoamaan jne. Jos yksi pakenee paikalta, niin tasapaino porukkaan löytyy kun toinen karkailee töihin vaikka ei vielä mitään osaakaan. ;)
Koska mulla ei nyt muita työkoiravaihtoehtoja ollut, niin pakko oli alkaa kunnolla kouluttamaan Troijaa. Pikku tytölle vetäistiin työsaappaat jalkaan ja hommiin. Ja kun aloin treenaamaan kunnolla suuntia Troijan kanssa, alkoi sekin ottamaan homman vakavammin. Pysähtyminen ei ole kyllä Troijan vahvin puoli (eikä ollut isänkään), mutta koska se ei syöksyi lampaille sisään vaan jarruttaa sitten itse kun on lähellä, niin se ei ole iso ongelma edes työtehtävissä.
Työtehtävissä olen sitten vaan alkanut käyttämään suuntakäskyjä, sillähän ne pikku hiljaa vakiintuu käyttöön. Troija onkin toiminut siirroissa tosi hienosti, kun apuna on yleensä ollut Ukko tai Jeriko, ja mahdollisesti lisäksi Jupiter peesarina. Viimeksi tehtiin siirto isä-tytär -tiimillä tai oikeammin tytär-isä -tiimillä, kun Troija teki lähes kaiken homman ja Jeriko vaan varmisti, että pässit poistuu reippaasti autotieltä tien toisella puolella olevaan aitaukseen eikä jumitu syömään tien laitaan. Porukan kokoamiset on Troijalle ihan peruskauraa ja on helpottavaa, kun on koira joka kokoaa hienosti kun pyydetään, jää maahan makaamaan ja odottamaan kun ei enää tarvitse tehdä mitään ja odottaa siinä vaikka kuinka pitkään ihan rauhallisesti, että koska tarvitaan taas apua. :)
Oikeastaan ainut isompi huoli Troijan kanssa onkin nyt ollut se, että uskaltaako se antaa painetta lampaille ja saako vastaan harittavat lampaat suostuteltua tiettyyn suuntaan, kun Troija on kuitenkin todella kohtelias ja kiltti lampaille. Mutta viimeisen viikon aikana Troija näyttää kypsyneen siinäkin suhteessa. Nyt sitten katsotaan mihin Troija tuosta kehittyy ja pystyykö se täyttämään työkoiran paikan, tosin haaveilua oikeastakin työkoirasta on melko vahvana, mutta koiraluku vaan täynnä.
Lisäksi Troijan kanssa on treenailtu juoksupuomia ja se etenee pikku hiljaa. Ollaan tehty nyt kokonaista madallettua puomia ja osumia tulee ihan hyvin, mutta vauhtia ja varmuutta saa tulla vielä lisää. Tai toisin päin, varmuutta ja siitähän se vauhti sitten tulee. :)
Jälkitreenailut on ollut vähän vähäisiä, täytyisi niissä aktivoitua. Jerikon kanssa kylläkin keväästä asti ahkerasti peltojälkeä on tehty ja käytiin yhdessä kokeessakin, mutta 27 asteen helle ja reisipituisessa heinässä eteenpäin puskeminen vei Jerikosta mehut ennen aikojaan ja suoritus keskeytyi. Ei tuollainen 10,5v enää ihan sellaista jaksa, ymmärrettävästi. Toivotaan, että saataisiin koepaikkaa vähän miellyttävämmillä olosuhteilla olevasta kokeesta.
Treenailut on edelleen jatkunut melko aktiivisina. Troijan kanssa on tehty pieniä tottistreenejä, mutta erityisesti aloitettu hyppytekniikkatreeni. Aloitettiin perussarjan tekeminen, ensin varovaisesti laitoin väliksi vain viisi jalkaa, mikä meni kyllä hienosti sekin, mutta myös kuuden jalan väleillä sujui hienosti pikku tytöltä.
Pari perussarja treeniä tehtyämme päätin sitten myös kokeilla setpoint-treeniä. Aluksi aloitin 45cm korkeudella ja siitä kolme 5cm korotusta 60cm saakka, mutta siitä treenistä en saanut videota. Toiselle kerralla lähtö 5cm korkeammalta ja vaikka näyttikin aika kivalta, niin hidastuskuva on armoton ja huomasi, että Troija ei ihan optimaalisesti käytä takajalkojaan ponnistuksessa. Ensisijaisesti tuli vaikutelma, että pumpperi oli liian lähellä okseria (5 jalkaa) ja Troija olisi halunnut lähteä ponnistamaan kauempaa jolloin pumpperi jäi ikään kuin jalkoihin ja ehkä sen vuoksi takajalkojen käyttö jäi vähäisemmäksi... Täytyy siis ainakin ottaa tuohon tilaa Troijalle lisää ja malttaa pitää korkeudet vielä matalampina jotta saa sitä optimaalista ponnistamista vahvistettua.
Jälkitreenejä on myös jatkettu. Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa Troijalle vieraan tallaama jälki ja samalla aloitettiin ihan varsinainen janatreeni janalla näyttäytymisellä. Ilona siis tallasi Troijan jäljen ja näyttäytyi janalla noin 20 metrin päässä. Hienosti janalla eteneminen meni, ehkä suoraan ei pysähtynyt jäljen päällä vaan ylitti ehkä metrillä, ja otti sitten kyllä oikean suunnan. Vieraan ihmisen tallaaman jäljen jäljestämiseen Troija suhtautui suurella vakavuudella. :D Jäljen lopussa kävi taas niin, että jälki päättyi ihan 1 metrin päähän lenkkipolusta, jota pitkin kaksi ulkoilijaa tuli juuri kun oltiin tulossa jäljen loppuun. Troija on kyllä häiriöherkkä näissä ja pasmat meni hetkeksi ihan sekaisin, että mitä oltiin tekemässä, kun katseli vaan ihmisten perään. Lopulta kyllä päästiin sille viimeisellekin kepille.
Jerikolle on nyt tosiaan tehty jo muutamia jälkiä pellolle, mutta toistaiseksi on aina ollut jäinen ja kova pelto talloessa ja useimmiten ajaessakin. Haastavia olosuhteita siis tehty. Tänään oli sitten ensimmäistä kertaa riittävän lämmintä, että pelto oli ihan sula ja olipa kyllä mukavaa tallo jälki vähän järkevimmissä olosuhteissa. Sen kunniaksi tein kunnon siksakkia Jerikolle ja Jeriko kyllä jäljestikin hienosti! Voi että kun kesällä jossain vaiheessa korona-tilanne jo sallisi IFH-kokeiden järjestämisen ja voi kun sitten paikkojakin saataisiin!
Myös Ukko pääsi tänään ajamaan jäljen pellolla pitkästä aikaa ihan vaan mielen virkistykseksi ja olihan se mielissään. :) Ei Ukko oli ihan Jerikon veroinen jäljestäjä, sen jäljestys on rauhattomampaa ja epätarkempaa, mutta esineilmaisun sen muisti aivan erinomaisesti pitkästä tauosta huolimatta ja mätkähti maahan esineillä hetkeäkään epäröimättä. Hyvin tyytyväistä porukkaa oli kotona treenien ja lenkin jälkeen. :)
Täällä on treenailtu aktiivisesti ja treeni on kyllä tuottanut hyvin tulostakin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että pitkästä aikaa alkaa mullakin tavoitteita siintää silmissä muidenkin kuin pelkästään Jerikon kanssa.
Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.
Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.
Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.
Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.
Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.
Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.
Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)
Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.
Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D
Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..
Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)
Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)
Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään. http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels
