Glitterhanska työrukkasena

Olen jo pitkään tuskaillut työkoiran puutettani lampaiden siirroissa yms. Jerikolla on jo ikää se verran, että mieluiten säästelisin sitä, Ukko on tyylikäs ja erittäin hyvällä lammasfiiliksellä varustettu, ja tietyissä tilanteissa aivan täydellisesti hommat hoitava työrukkanen, mutta siitä puuttuu nykyään lähes kaikki ohjattavuus eikä sitä voi pitää ainakaan vapaana aitauksesta toiseen lampaita liikutellessa ainoana koirana jos lampaat ottaa äkkiä jonkun arvaamattoman suunnan ja tarvittaisi koira ohjausominaisuuksilla.

Jupiterin suhteen olen tuskaillut pari vuotta ja pikku hiljaa olen menettänyt toivoni sen työkoirakäytön suhteen enkä ota sitä enää työtehtäviin oikeastaan muuta kuin välillä "ylimääräiseksi". Ai miksi? Tietyissä asioissa paimennus Jupiterin kanssa on sujunut kuin tanssi: se on erittäin luontainen, laajat kaaret ja hyvän ohjattavuuden omaava koira. Mutta siihen se sitten jääkin ja muuten paimennus ja varsinkin työtehtävät sen kanssa on ollut ongelmasta toiseen rämpimistä. Hyvin monet asiat paimennuksessa ahdistavat Jupiteria ja sen ratkaisu näissä tilanteissa on paeta paikalta. Tämä alkoi jo nuorena ja se alkoi katoamaan paikalta vaikka mitään kummempaa ei tapahtunut ja silmä vaan vältti.

Ja näin se on edelleen. Jupiterin voi joskus saada työtehtäviin mukaan, mutta siihen pitää pystyä keskittymään koko ajan, koska jos huomio siitä yhtään herpaantuu, niin se ei jää odottamaan uusia ohjeita vaan poistuu paikalta. Ja jo lähtökohtaisesti Jupiter ei halua olla missään tekemisessä asian kanssa jos lampaisiin joutuu koskemaan tai ottamaan kiinni esim. lääkintää varten. Tässä on "pikkuinen" ongelma työkäyttöä ajatellen. Joskus Jupiter on mukana "töissä" ylimääräisenä, mutta ei todellisuudessa ota vastuuta mistään, vaan hilluu vaan taustalla.

Kisaratoja varten häkityksen sain koulutettua pitkällä pinnalla ja liinalla pakenemiset estäen. Sama homma jaon kanssa ja oikeastaan edelleenkään se ei suju ihan mutkattomasti. Treenatessakin (vaikka treeni menisi mukavasti) Jupiter väsyy henkisesti todella nopeasti ja saattaa kesken treenin lähteä "kylpemään" laitumella olevaan lähteeseen eikä tule kutsusta pois. Näin ollen näen aika kaukaisena ajatuksena, että Jupiterin kanssa pystyisi (ainakaan menestyksellä) 3-luokan ratoja ajamaan.

Tämän perusteella sanoisin, että paimennus ja nimenomaan työtehtävissä käyttäminen tai korkeampian luokkien radat ja tehtävät testaa kyllä koiran hermorakennetta ja toimintakykyä ainakin jossain määrin hyvin. Kun taas esimerkiksi agilityssä Jupiter ja heikkohermoisempikin koira pärjää ihan hyvin eikä tämän pidä antaa hämätä itseään. Jos Jupiterin kanssa ei paimennettaisi eikä huomioitaisi ääniarkuutta, niin arjessahan se on muutamia viirauksia lukuunottamatta ihan kiva koira. Ja agilityssä ja vetohommissa aivan loistava! Harmi vaan, että otin sen kyllä paimennusajatuksella ja meillä sen olisi niissä hommissa pitänyt pystyä toimimaan. Alla kuitenkin näytille videota Jupiterin menosta viime viikonloppuna Esa Lehdistön ja Timo Liuhdon radoilla. Kyllä se agilityssä on huikean hieno!

No, palataan niihin työtehtäviin. Tällainen kolmikko tarjolla ja sitten pikku tyttö, jolle en ollut kouluttanut vielä keväällä yhtään käskyä. Se lähti suhinalla kokoamaan lampaita ja naksutuksella lähestymään, mutta jos Ukkoon ei ole hallintaa niin ei ollut kyllä Troijaankaan. :D Lisäksi Troija on jo pennusta pitäen ollut näissä aika omapäinen, karkaillut lampaita kokoamaan jne. Jos yksi pakenee paikalta, niin tasapaino porukkaan löytyy kun toinen karkailee töihin vaikka ei vielä mitään osaakaan. ;) 

Koska mulla ei nyt muita työkoiravaihtoehtoja ollut, niin pakko oli alkaa kunnolla kouluttamaan Troijaa. Pikku tytölle vetäistiin työsaappaat jalkaan ja hommiin. Ja kun aloin treenaamaan kunnolla suuntia Troijan kanssa, alkoi sekin ottamaan homman vakavammin. Pysähtyminen ei ole kyllä Troijan vahvin puoli (eikä ollut isänkään), mutta koska se ei syöksyi lampaille sisään vaan jarruttaa sitten itse kun on lähellä, niin se ei ole iso ongelma edes työtehtävissä.

Työtehtävissä olen sitten vaan alkanut käyttämään suuntakäskyjä, sillähän ne pikku hiljaa vakiintuu käyttöön. Troija onkin toiminut siirroissa tosi hienosti, kun apuna on yleensä ollut Ukko tai Jeriko, ja mahdollisesti lisäksi Jupiter peesarina. Viimeksi tehtiin siirto isä-tytär -tiimillä tai oikeammin tytär-isä -tiimillä, kun Troija teki lähes kaiken homman ja Jeriko vaan varmisti, että pässit poistuu reippaasti autotieltä tien toisella puolella olevaan aitaukseen eikä jumitu syömään tien laitaan. Porukan kokoamiset on Troijalle ihan peruskauraa ja on helpottavaa, kun on koira joka kokoaa hienosti kun pyydetään, jää maahan makaamaan ja odottamaan kun ei enää tarvitse tehdä mitään ja odottaa siinä vaikka kuinka pitkään ihan rauhallisesti, että koska tarvitaan taas apua. :) 

Oikeastaan ainut isompi huoli Troijan kanssa onkin nyt ollut se, että uskaltaako se antaa painetta lampaille ja saako vastaan harittavat lampaat suostuteltua tiettyyn suuntaan, kun Troija on kuitenkin todella kohtelias ja kiltti lampaille. Mutta viimeisen viikon aikana Troija näyttää kypsyneen siinäkin suhteessa. Nyt sitten katsotaan mihin Troija tuosta kehittyy ja pystyykö se täyttämään työkoiran paikan, tosin haaveilua oikeastakin työkoirasta on melko vahvana, mutta koiraluku vaan täynnä.

Lisäksi Troijan kanssa on treenailtu juoksupuomia ja se etenee pikku hiljaa. Ollaan tehty nyt kokonaista madallettua puomia ja osumia tulee ihan hyvin, mutta vauhtia ja varmuutta saa tulla vielä lisää. Tai toisin päin, varmuutta ja siitähän se vauhti sitten tulee. :)

Jälkitreenailut on ollut vähän vähäisiä, täytyisi niissä aktivoitua. Jerikon kanssa kylläkin keväästä asti ahkerasti peltojälkeä on tehty ja käytiin yhdessä kokeessakin, mutta 27 asteen helle ja reisipituisessa heinässä eteenpäin puskeminen vei Jerikosta mehut ennen aikojaan ja suoritus keskeytyi. Ei tuollainen 10,5v enää ihan sellaista jaksa, ymmärrettävästi. Toivotaan, että saataisiin koepaikkaa vähän miellyttävämmillä olosuhteilla olevasta kokeesta.