Päivänpaistetta risukasaan

Tosin päivän paisteesta ei tänään voinut paljoa puhua, kun vettä tuli. Ei sentään niin kuin saavista kaatamalla niin kuin oli luvattu, mutta vähän kuitenkin ja pilvistä enemmänkin oli. Kävin tallaamassa kuitenkin jäljet molemmille koirille. Tajusin vasta sitten toisen jäljen tallattuani, että mä tallasin ne väärässä järjestyksessä, eli ensin Ukon jäljen ja sitten vasta Jerikon. :D Mitat oli aika samanlaiset ja maastohaasteidensa puolesta Jerikon jälki olisi voinut olla hyvä Ukollekin, mutta olin katsonut Jerikolle tietyn ylämäkijanan ja halusin sen tehdä Jerikolle, joten ei lähdetty vaihtamaan.

Sen sijaan venytettiin Ukonkin jäljen vanheneminen 1h40min. Jana oli melko lyhyt ja tarkoituksella viisto. Ukko nosti ensin jäljen hyvin, mutta aavistuksen liikaa oli vauhtia ja hukkasi vähän jälkeä heti siinä alussa ja kiersi takaisin. Sitten alkoi hyvä ja voimakas jäljestys. Ukko teki parasta mahdollista työskentelyään, keskittyi hyvin mutta veti kyllä voimalla jäljellä. Kyllä sitä jarruttaa saa, mutta ei se anna mun perässä roikkumisen häiritä itseään. ;) Kaikki kepit nousi hienosti, jopa viimeinen vaikka Ukko siinä alamäessä vähän kaasutti ja annoin testimielessä liinan mennä löysänä maassa ja Ukko oli pahimmillaan 10 m jäljeltä sivussa. korjasi sitten jälkeä kohti ja selvästi sai jo kauempaa kepistä hajun ja nosti kepin. :D Parempi kuitenkin jatkossa pitää liinasta kiinni ja jarruttaa jos meinaa mopo lähteä käsistä. ;)

Jerikon jälki vanheni suurin piirtein saman verran. Jana lähti ylämäkeen, jälki leikkasi jossain noin 30 metrissä arviolta. Mäki oli sen verran jyrkkä, että osoitinkin Jerikolle pään vierestä selvästi ylöspäin ja hitsi kun se ottikin suunnan hyvin ja eteni aivan tikkusuoraan ja nappasi sitten jäljen. :) Taas meinasi ottaa askeleen oikeaan suuntaan ja sitten näki, että pieni epäilys heräsi, mutta annoin siinä pienen kehun ja jatkoi oikeaan suuntaan. Ehkä paras ratkaisu janalla on käyttää vaan tuota, että luen koiraa ja vahvistan tarvittaessa oikeasta. Käsittääkseni ei ole mitenkään kiellettyä kehua koiraa janalla, varsinkaan jos se on yksi hiljainen "hyvä", kun koira on nostanut jäljen.

Jerikon jälki oli aluksi aikamoisen ryteikön keskellä. Sitten vielä koukkasin tarkoituksella hakkuuaukean kautta ja jätin sinne vielä kepinkin. Hakkuualueelta pois tullessa edelleen kamalaa rytöä, mutta sitten aukesi kiva mäntykangas. :) Jeriko nosteli keppejä paikasta riippumatta hienosti. :) Eka keppi noin 70m, toka keppi hakkuuaukealla tai olla noin 200m. Kolmas keppi kiven päällä mäntymetsässä, noin 450m. Ensin ohitti vaikka taisi mennä ihan kiven yli, mutta palasi heti nostamaan kepin. :) Teki aivan sairaan upeasti piikin, ei yhtään tarkastusaskelta. :) Neljäs keppi suoran kulman jälkeen n. 10m kulmasta nousi myös hienosti. Loppumatka oli aika kosteaa sammalikkoa ja sieltä nousi hienosti myös viides ja kuudes keppi. :) Kyllä olin tyytyväinen! Ja niin taisi olla Jerikokin. :)

Maailman suloisin ja paras jälkikoira :))

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Eilen oli paimennuskisat. Piti ihan nukkua yön yli, että pystyy kirjoittamaan jotain järkevää, niin pettynyt lopulta olin. 1-luokka aloitti eli Ukko ensin. Kisat oli siis Klossnereilla ja rata treenilaitumen takaosasta kohti lampolaa.

Lähetin vasemmalle hakukaarelle, Ukko lähti hyvin, mutta sitten lopussa imi törkeästi sisään. Hakukaaresta 10/20. Kuitenkin kohteliaana poikana Ukko ei lampaita suuremmin ahtaalla kaarellaan häirinnyt. En saa nyt arvostelulapun kirjoituksista hirveesti selvää, enkä kauhean tarkkaan muistakaan, mutta nosto muistaakseni tuli vähän vinoon, mutta Ukko sitten korjasi ihan hyvin. Nostosta 6/10. Ohjaajalle kuljetus 11/20, laaja tolpan kierto. Poispäinajossa pientä mutkittelua, kun lampailla oli vetoa lampolaa kohti, mutta ihan kohtuu hyvin sain Ukkoa käskytettyä ja Ukko otti käskyt hyvin. Pisteitä 8/10. Kuljetuksesta 18/20, muuten tosi hyvä, Ukko piti itsenäisesti hyvää etäisyyttä ja pysyi jaloillaan kuitenkin. Kakkosportin läpi tullessa annoin ensin väärän suuntakäskyn jota Ukko totteli kiltisti ja sitten jouduinkin häthätää pistämään siihen oikeaan suuntaan ja siitä tuli vähän laaja käännös tämän vuoksi.

Häkillä meni muuten hyvin, mutta yksi virheliike tuli Ukolta (aluksi olin aika varma, että Ukko teki oman säätöliikkeen, mutta nyt olen alkanut miettimään, että käskytinkö tässäkin väärin päin..) ja tämän vuoksi lampaat lähti kiertämään häkkiä. Laitoin Ukon vielä siitä perään enkä vastakkaiselle suunnalle, niin koko porukka kiersi koko häkin. Tämän jälkeen häkitys onnistui, lampaat meni oikeastaan itsestään häkkiin. Häkityksestä 5/10. Häkistä poisotossa Ukko toimi oikein rauhallisesti ja asiallisesti niin kuin yleensäkin, ei hätkäyttänyt lampaita mitenkään, mutta silti portin avatessani yksi niistä sinkaisi kohti lampolaa. En edes tiedä mitä oikein tapahtui. Kolme muuta kääntyi häkkiä myöten päinvastaiseen suuntaan ja Ukko tuli niitä ottamaan. Jouduin Ukkoa kutsumaan kääntymään ja siinä vaiheessa tää yksi oli jo niin kaukana, ettei enää saatu haltuun. Saatiin kuitenkin häkistä poisotosta 1/10 vaikka luulin kyllä, että rata hylkääntyi siihen.

Kokonaisuudessaan Ukolle siis pisteitä 59. Oltiin sitten tämän jälkeen Ukon kanssa talkoissa, ensin lähtövarikolla ja sitten 2-luokassa tolpalla. Ukko toimi aika hyvin.

Sitten Jeriko 3-luokassa. Hakumatka oli vedetty niin pitkäksi kuin vaan sai, nurkasta nurkkaan ja lampaat oli kyllä vaikea erottaa niiden takana olevan katoksen vuoksi. Luulin kyllä Jerikon nähneen ne ja se lähtikin hakukaarelle ihan normaalin näköisesti, mutta sitten puolessa matkassa alkoi ihmettelemään, että missäs ne lampaat on ja alkoi katselemaan vasemmalle puolelle jääviä verkkoaitauksia. Pysäytin ja käskytin kääntymään ja itse asiassa sainkin Jerikon jatkamaan vähän matkaa, mutta kun se ei edelleenkään nähnyt lampaita, niin se pysähtyi hölmistyneenä. Lopulta Jeriko leikkasi linjan ja lampaat olikin tässä vaiheessa aivan toisessa laidassa. Kun Jeriko lopulta näki lampaat oli ne jo kovaa vauhtia menossa eikä se saanut niitä enää haltuun ja se oli siinä se yritys. :(

Jotenkin pettymys iski muhun kokonaisuudessaan vasta kotona. Kaikkein eniten olin pettynyt Ukon rataan vaikka Jerikolla meni pahemmin persiilleen. Jerikon kohdalla toi oli nyt vaan tollanen moka. Samanlaisia olen nähnyt "paremmissakin piireissä" ja mulla on luotto siihen, että seuraavalla kerralla Jeriko varmasti suoriutuu jo ihan hyvin. Ei toi hakumatka itsessään ollut se ongelma, mutta nyt ei oltu niin pitkään aikaan käyty Somerolla eikä ylipäätään laakealla pellolla tekemässä pitkiä hakuja, että jäi jumiin niihin aitauksiin joissa usein lampaita on.

Ukon kohdalla pettymys oli karvaampi. Olen panostanut siihen jotenkin niin paljon enemmän tunnetta, että pettymys sattui tosi pahasti. Olisin niin kovasti halunnut näyttää, että Ukko osaa. Ukkoa on epäilty niin paljon ja se on kehittynyt mun mielestä niin paljon, että olisin todella toivonut, että sen olisi muutkin nähneet. Tämä oli Ukon 11. startti 1-luokassa. Yhdennestoista. Huoh. Kieltämättä tuntuu, että paha onni seuraa meitä eikä päästä koskaan kakkosiin..

Nukuin sitten yön yli ja tänään oli Leena Jussilan koulutus Next Step -ryhmän järjestämänä. Hain Mustin aamulla mukaan ja otin ekan treenivuoron sen kanssa. Eluksi oli vähän vauhdikasta, mutta saatiin hyviä neuvoja ja lopuksi Musti kuljettu tosi rauhassa ja teki ihan nättejä flänkkejä.

Otin Ukon sitten toiselle vuorolle. Tehtiin poispäinajoa ja tässä myös hyviä ajatuksia joilla edetä Ukon kanssa. Täytyy nyt tuota etäisyyttä kasvattaa asteittain niin, että kävelen mukana ja pikku hiljaa kasvatan etäisyyttä. Jos Ukolle tulee mieli flänkätä ja tuoda lampaita mulle, niin niihin täytyy puuttua heti, mutta jos tasapainottaa lampaita ajettavaan suuntaan (niin kuin tänään teki kertaalleen) niin se täytyy erottaa flänkkäämisestä ja vahvistaa tällaista. Lampaat oli tilalla mukavan raskaita texeleitä, joiden kanssa sain vähän myös harjoitella tempon kasvattamista Ukolla, kun itsenäisesti lähestyy niin rauhassa. Välillä hidasti sitten vielä tästä normaalista vauhdista, niin kiritin Ukkoa ja hienosti nostikin vauhtia. Olen tuuminut, että on tärkeää opettaa Ukolle joku kiihdytyskäsky, että jos meinaa joskus jäädä jumiin niin sitä pystyy tällä auttamaan. Seisomaan pysähtyminen pitäisi Ukolle kyllä opettaa, koska maahanmenossa jumittamisen riski nousee.

Kaiken kaikkiaan Ukko kuitenkin työskenteli tosi hienosti näillä raskaammilla tekuillakin. Ukolla on tosi hyvä ja rauhallinen ajo, se ei ärsytä lampaita laisinkaan ja saakin sillä sitten vähän anteeksi ahtaampiakin flänkkejäään. Aika hyviä oli flänkit kuitenkin pääasiassa tänään. Pitää nyt päästä mahdollisimman paljon eri tiloilla ja eri lampaille treenaamaan, koska erilaisissa tilanteissa Ukko kuitenkin menee enemmän silmäjumiin kuin kotona. Vähän niin kuin koirat yleensä vaikeassa paikassa palaa ensiksi opittuun tai mukavuusalueelle. Ukon mukavuusalue ja oma kupla.

Eli nyt vaan treenit jatkuu. Kyllä me vielä näytetään..

Kisailua ja Savun palluttelua

Tänään oltiin Jerikon kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Ilmoitin Jerikon kolmelle radalle. Ukkoa en nyt ilmoittanut kisoihin ollenkaan, kun en taas tiedä mitä sen A:n kanssa teen...

Ekan radan tuomarina Petteri Kerminen. Kiva soljuva rata ja sen mukaisesti nollia tuli paljon. Tulipa meillekin. :) Tarkoitus oli ohjata 5. hyppy ihan perusohjauksella lähettämällä ja antamalla hypätä "pitkäksi" kauemman siivekkeen ympäri, mutta vedin linjaa liikaa ulospäin mikä näkyi siinä, että Jeriko selvästi epäröi kumman siivekkeen kautta tulee, lukeeko ohjauksen kuitenkin vippauksena ja kiertää lähemmän siivekkeen. Mutta jatkoi kuitenkin suoraan ja muu osa radasta meni kyllä oikein sujuvasti. :) Aika -8,97, etenemä 4,58 m/s.

Toisella radalla kisattiin samalla rotuyhdistyksen mestaruudesta. Vaikein paikka tällä radalla oli renkaalta hypylle tulo, joka piti tehdä radan sisäosasta ulospäin. Pakkovalssi tmv olis ollut yksi vaihtoehto, mutta oikeastaan halusin pistää testiin "katse reitille ja käsi lähelle" -tekniikkaa ja sehän toimi hyvin. :) Heitin herran haltuun, en edes nähnyt mitä Jeriko teki renkaalla, mutta hienosti näytti lukevan oikean hypyn kun katse oli ponnistuspaikassa. :) Kepeiltä suoralle putkelle ja kääntö takaaleikkauksena ei ollut meidän vahvuus ja Jeriko kääntyi ensin väärään suuntaan. Viimeksi treneeissä takaaleikkausta tehdessä se onnistui jos puskin Jerikon häntään tekemään käännöksen ja nyt en ehtinyt sinne asti. Nollana kuitenkin maaliin, aika 6,04, etenemä 4,17 m/s, sijoitus 7. ja botrsujen 5.

Vikana hyppyrata, joka meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Kaikki onnistui hyvin, kunnes sitten tultiin loppusuoralle. Mieleni teki vekata ennen okseria, mutta rataan tutustumisessa pakotin itseni olemaan harjoittelematta sitä, koska pelkäsin sitten okserin riman tippuvan. Annoin Jerikon sitten hypätä okserin rauhassa ja jäin vähän muutenkin uneksimaan enkä kutsunut heti alastulon jälkeen, joten Jeriko sitten ohitti vikan esteen. :( Harmin harmi. Kiva rata kyllä oli.

Sitten treffattiin Jerikon pentua Savua. On se vaan niin isänsä tyttö. ;) Aivan ihana. Teki mieli kaapata se. Ehkä mä vielä saan sen meille hoitoon. ;) Savu meinaa alkaa isona agilitykoiraksi, mutta nyt tyytyi käymään nukkumaan hallissa. :P

Ihana uimalätäkkö löytyi

Perhepotretti

Isona musta tulee agilitykoira.. :)

Tämä ilme on niin tuttu ;)

Tässä minä vaan köllin..

Back in the game

Maanantaina oli hyvät paimennustreenit. Suorastaan loistavat. Olin tässä aiemmin tuskaillut Jerikon kanssa häkityksen ja jaonkin kanssa, ja ihmettelin mistä kaikki ongelmat johtuu. Nyt kun en ole tehnyt sen kanssa tolpalta ajoa vaan olen tarjonnut sille enemmän itsenäisiä tehtäviä, niin johan on alkanut sujumaan. :)

Tehtiin nyt pitkästä aikaa myös jakoa. Edelleen noi lampaat on liian kesyjä ja sen puolesta vähän hankalia jakaa, mutta mä sain nyt itse vähän enemmän kiinni siitä miten toimia niiden kanssa ja saatiin pari onnistunutta jakoa. Päivän hienoin juttu oli kuitenkin onnistunut single, tai itse asiassa kaksi. Jeriko on ollut nyt viime aikoina myös jaon jälkeen vähän haluton kunnolla pitämään lampaita erillään ja nytkin ekassa singlessä ei ollut ottaakseen yksinäistä pidettäväkseen. Sain kuitenkin omalla liikkeelläni autettua Jerikoa niin, että yksinäinen pysyi yksin. Sitten tuli vähän niin kuin lennossa puolivahingossa otettua toinen yksin erikseen ja kas, yhtäkkiä Jeriko sitten päättikin että voi pitää sitä ja oikeasti tasapainotti ja piti sitä. Olin niin tyytyväinen!! :) Häkityskin onnistui tosi hienosti.

Ukon kanssa poispäinajo kauempana musta on alkanut sujumaan ihan ok. Edelleen välillä jumittuu joko paikoilleen tai väkisin tuomaan lampaita mulle. Eteenpäin on kuitenkin tultu. Tein Ukonkin kanssa pitkästä aikaa jakoa ja on se kyllä hauska miten hyvin se Ukolta sujuu vaikka voisi ehkä olettaa muuta. Siinä missä Jeriko jakoon tullessaan usein kääntyy "väärin päin" ja tarvitsee väliintulon jälkeen vielä ohjeistuksen, että minkä porukan ottaa, Ukko on ottanut porukan jo ennen kuin on varsinaisesti välissä. Ukko tavallaan tulee jakoon niin, että osoitan sille porukan ja se painostaa ne erilleen jo ennen kuin on välissä. Ukko selvästi tykkääkin tästä hallinnasta. ;)

Eilen oli hakutreenit, oltiin NPKH:n majalla, jossa ei olla ennen treenattu. Maasto oli aika haastavaa kallioista ja pusikkoista, näkyvyyttä ei juurikaan ollut, mutta koiraa helpottavia polkuja siellä toisaalta kyllä meni. Tehtiin Jerikolle nyt norjalaisena sekametsänä, koska oli uusi paikka ja halusin varmistaa onnistumisen. Ilmaisut oli nyt oikein hyviä, aloitti nopeasti ja ponnekkaasti, ja yhdelle maalimiehelle menin perille asti. Kun tulin näkyviin Jeriko taas pysähtyi vähän vilkaisemaan mua, mutta jatkoi sitten. Yksi tahaton tyhjä pisto tuli ja se olikin aikas hyvä. Sitten tuli yksi kämmikin, nimittäin luultiin toiselle puolelle tulleen tyhjän piston, kun Jeriko ei alkanut näkyä ja kutsuin sen pois, mutta se olikin ilmeisesti ollut tarkentamassa ja juuri löytänyt/löytämässä maalimiehen, mutta tulikin mun kutsusta pois. Hitto. Tämäkin oli toisaalta niin uusi tilanne ja asia, että enpä tuosta huolestu, katsotaan jatkossa miltä näyttää..

Lauantaina mennään kisoihin Lietoon ja samalla päästään tapaamaan Jerikon ja Nokin pentua, Savua (a.k.a. Noriko). Odotan kyllä niin innolla! :)