He moves like he means it

Tällä viikolla oli kauden viimeiset agilitytreenit, sekä mun koulutusvuorolla että omat treenit. Mun koulutusryhmäläiset oli hankkineet mulle aivan upean lahjan ja Milli piirtänyt hienot kortit! Olen todella otettu. :) Tosi haikeaa jättää ryhmäläiset kesätauolle (ja osa jää kokonaan pois), mutta toisaalta kiva sitten syksyllä taas jatkaa niiden kanssa jotka edelleen jatkaa. Ja ryhmäläisille tekee varmasti hyvää kuulla välillä neuvoja joltain muulta. Ihmisillä on taipumus sokaistua tietyiltä asioilta ja fiksoitua taas johonkin muuhun. ;) Huipputreenejä siis toivotan kesälle. :)

Jeriko teki oman treenin samalla radalla ja lopuksi vielä jäähdyttelylenkki ryhmäläisten kanssa. Jerikon kanssa taas kaikki vaan sujui. Valitsi sitten minkä tahansa ohjauksen, niin virheettömästi meni. Mun luottokoira. :)

Tänään tein Jerikolle taas jäljen. Tämä oli tämän kauden 7. jälki. 1,2 km tuli pituutta ja kuusi keppiä. Oikeasti olen kyllä miettinyt, että vaihtelu treeneissä varmasti on ihan hyväksi, mutta haluasin tehdä vielä (ainakin) yhden kuuden kepin jäljen, jotta näkisin mihin tällä menetelmällä mennään. Jälki lähti janalta vasemmalle ja oli melko lähellä, ehkä 15-20 metrin kohdalla. Jeriko reagoi jälkeen hyvin, nostikin sen oikeaan suuntaan, mutta lähti sitten kuitenkin tarkastamaan takajälkeä. Näköjään toi takajäljen tarkastaminen nyt ongelma molempiin suuntiin, ei vaan oikealle lähtevissä jäljissä. En tiedä pitäiskö sitä nyt sitten kehua kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan ja luottaa kokeessakin vaan omaan silmään siitä koska koira menee jäljellä oikein, vai mitä pitäis tehdä..

Jäljen alku oli aika kinkkinen. Maa oli tosi vetistä ja mentiin siellä veden seassa, eka kulmakin tuli aika äkkiä. Jeriko selvitti nämä kyllä tosi hyvin. :) Eka keppi oli kaatuneen puunrungon jälkeen. Vähän tällä kaivoin vertan nenästä, mutta Jeriko oli tosi tarkkana ja ehkä sai jo hajua kepistä ennen puunrunkoa, koska alkoi siinä selvästi vielä entisestään tarkentamaan. Ennen kakkoskeppiä olevan kulma meinas vähän levitä, mutta sekin keppi nousi ja niinikään kaikki (!!) kepit! :)))) Olin kyllä niin tyytyväinen, ei voi muuta sanoa.

Nyt pohdin, että seuraava jälki voisi olla oikeasti lyhyempi ja vähemmillä kepeillä yllätysmomenttina, mutta varmaan pääosin kuitenkin jatkan kuuden kepin treeneillä ja välillä vaan yllättelen jollain muulla. Mutta nyt olen vaan tosi tyytyväinen. :))

Lisäksi Jerikon kanssa on treenattu PK-hyppyä ja se menee ihan kivasti. Tänään 1m hyppyä yhteen suuntaan. Hieman rimaa hipoen tulee, mutta rima pysyy paikoillaan eikä nyt ponnistanut. Tuossa yksi päivä oli sitä, että meinasi ponnistaa ja halusin sen kuitenkin karsia pois ja kun vielä oli pinna vähän muutenkin kireellä, niin sehän toimi niin kuin kuvitella saattaa... No Jeriko jatkoi kyllä hommia, mutta en kyllä haluamaani puhdasta hyppyä saanut. Nyt sain senkin. :) Edestakaisin hypyissä menee paluussa edelleen vähän jalat solmuun, näitä on tehty vain matalammilla korkeuksilla.

Paimennusta on myös treenailtu. Jatkettu poispäinajolla ja etäällä ajamisella ja se on mennyt ihan hyvin. :) Nyt on ensimmäisiin kisoihinkin ilmoittauduttu ja Jeriko laitettu 3-luokkaan, iik! Treenailtiin pitkästä aikaa häkittämistä ja hitsi se on mulle vaikeaa! Olen jotenkin itse huono siinä ja Jerikon kanssa ei meinaa onnistua mitenkään. Kun Jeriko pysyy kaukana, niin sillä ei ole oikein otetta lampaisiin ja lampaat tuli musta ohi mun parhaista yrityksistä huolimatta. Sitten kun mulla pinna alkoi vähän kiristyä niin Jeriko flänkkäsi vieläkin kauempana ja vieläkin hitaampana eikä kontrollia ollut lampaisiin senkään vertaa. Lopulta piti vaan pistää peli poikki, Jeriko tauolle ja otin Ukon tilalle.

Ja hitsi Ukko on hieno! Sillä taas (varmaan ainakin osin silmänkäytöstä johtuen) kontrolli lampaisiin riittää etäisyydenkin päästä eikä sen tarvi paljoa liikkua, että kertoo lampaille ettei mistään oikein voi tulla ohi. Mun ohi (eli yli) käveleminen loppui siihen ja Ukko painosti lampaat hienosti häkkiin. Siinä on tosiaan varmasti osin se silmänkäyttö jolla Ukko pystyy hallitsemaan lampaita, mutta myös se kropan käyttö ja miten viestii sillä lampaille. Jonaksen kommenttia mukaillen: he moves like he means it. Ja lampaat tottelee. ;)

Ukko on kehittynyt ihan huimasti. Siitä on tullut esiin toi suurta vahvuutta, tyyntä rauhallisuutta, mutta tarpeen tullen se myös tekee selväksi että sitä totellaan. Jos joskus oli aika, kun lampaat herkästi käveli Ukosta yli, niin nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. On se kyllä hieno koira. :) Jos vaan yhteistyö saataisiin samalle tasolle kun Ukon työskentely silloin, kun se saa tehdä itsenäisiä ratkaisuja, niin sitten saataisiin varmasti hienoja kisasuorituksiakin. Siinä on vaan se, että vielä aika ajoin yhteys hieman pätkii... ;)

Voihan kepit!: Jerikon jäljet 5 ja 6, Ukon jälki nro 3

Nyt on kyllä lähtenyt jälkitreenit käyntiin keppien osalta niin surkeasti ettei koskaan ole näin montaa jälkeä ajettu putkeen näin huonolla keppisaldolla. Usko meinaa loppua.

Lauantaina Ilona tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Ukon jälki oli 650m pitkä, ihan simppeli jälki. Jerikon jälki oli kai jotain n. 800m ja siinä oli useampi piikkikulma ja loppusuora tuli lähelle näitä piikkien kärkiä. Unohdin laittaa sports trackerin päälle niin en saanut siitä nyt piirrosta.

Ensin Ukko ajoi oman jälkensä. Janalta jälki lähti vasemmalle, Ukko eteni vauhdikkaasti, mutta vähän kaarsi, nosti sitte jäljen ja lähti muistaakseni heti oikein. Ekalla suoralla oli kaksi keppiä, joista eka nousi hienosti, mutta toinen jäi nousematta. Ja niin jäi viideskin keppi ja kuudeskin meinasi jäädä, Ukko vaan kaahasi yli. Tai itse asiassa se ei edes kaahannut mitenään hirveän lujaa, mutta ei vaan nostanut keppejä. :(

Sitten Jerikon jäljelle. Jälki lähti niinikään janalta vasemmalle, jälki ehkä 35 m päässä tai hieman syvemmälläkin. Jeriko eteni hienosti, nosti jäljen hienosti ja oli jo lähdössä oikeaan suuntaan, mutta sitten piti kuitenkin vähän sitä takajälkeä tarkastaa ennen kuin oli varma. Alkuun oli kolme keppiä tosi lyhyillä välimatkoilla. Kepit siis taas merkattu. Eka olis jäänyt, tokan ilmaisi ihan iloisesti, mutta sitten olis taas kolmas jäänyt. Muut Jeriko ilmaisi hyvin ja bonuksea Ilonan pudottaman merkin. Jeriko jäljesti taas todella hyvin, tarkasti ja keskittyneesti ja teki kulmat hienosti eikä edes meinannut piikeissä harhaantua loppusuoralle vaikka se oli siinä itse asiassa ihan 5-10 metrin päässä kun takastullessa näki missä mentiin. Jäljestää upeasti, mutta kepit ei nouse. Laiha lohtu.

Tänään sitten Jerikolle taas jälki, pituutta 1,5 km. Kepit hyvin tasaisilla väleillä 200-300m. Jana oli nyt superpitkä, jälki oli varmaan siellä 40 metrissä. Jeriko eteni hyvin, puolessa välissä otti sivulle, mutta sitten jatkoi siitä taas suoraan ja palasi hetken päästä takaisin suoralle janalinjalle. Jälki lähti oikealle ja Jeriko melko reippaasti vasemmalle takajäljelle. Sitten kun se itse tajusi vaihtaa suunnan kehuin ja annoin sen muuten tehdä koko ajan itsenäisesti.

Jäljestys oli taas aivan huikean hyvää ja tarkkaa. Jeriko otti kulmat hienosti, ojan ylityksiä tuli melko paljon ja niissä Jeriko ei arvaillut nyt ollenkaan mun ylityspaikkaa vaan todella haisteli sen ja meni tismalleen siitä mistä mä olin mennyt. Yhden kaatuneen puunrungon jälkeen tein heti suoran kulman ja senkin Jeriko otti ilman yhtään harha-askelta. Jäljestys olis niin upeeta, että ekan kepin noustua olin lähes varma, että nyt se nostaa kaikki. Mietin jo kuinka sitä juhlisin ja hehkuttaisin (multa tulee tää positiivinen mentaaliharjoittelu ihan luonnostaan ;)).

Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen piikkikulma oli hankala, Jeriko tuli sen jotenkin jäljen sivussa ja pääsi jäljelle takaisin vasta juuri ennen keppiä ja ajoi sitten siitä yli. Olisi tietty ollut ihan mahkut se huomata ja ilmaista, mutta kai se jäi kun oli niin keskittynyt hakeutumaan takaisin jäljelle. Keppi oli siis piikin kärjestä ehkä 40 m päässä. Täytyy myöntää, että otti koville. Kutsuin Jerikon takaisin, iloittiin kepistä, leikittiin ja Jeriko sai ruokaa. Sitten jatkettiin ja loppujälki meni itse asiassa tosi hyvin. Jeriko nosti kaikki muut kepit ja jäljesti kyllä aivan huippuhyvin. Tämähän meni kuitenkin kauden tasoon nähden aikas hyvin, kun "vain" yksi keppi olisi jäänyt...

Todella meinaa usko loppua. En tajua miten tää nyt näin paskasti menee. Usko meinaa loppua. Onko sittenkin tyhmä ajatus näyttää jääneet kepit Jerikolle ja silti iloita niistä? Kuinka pitkälle mun näyttelijänlahjat riittää, kun oikeasti tekisi mieli tukistaa? Sanoin tossa juuri kaverille ennen tätä jälkeä, että ehkä viisi jälkeä pystyn vielä ajamaan näin, mutta sitten ei enää oma pää kestä.

Mitä me siis sitten tehtäis asialle? Mitä on aiemmin tehty? Ihan tosi pitkään alkuun en reagoinut mitenkään jääneisiin keppeihin, ne jäi sitten sinne. Keppejä jäi aina silloin tällöin ja yleensä yksi. Kokeissa tuppasi jäämään aina se yksi vaikka treeneissä nostikin usein kaikkia ja sen vuoksi päätin tehdä asialle jotain. Aloin vähän huomauttamaan niistä. Jotenkin osoitin kepin ja vähän toruvasti sanoin, että mitä jäi tmv ja sitten vaan jatkettiin ilman palkkaa. Tällä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Sitten päätin, että otan Jerikon ihan kokonaan jäljeltä pois jos yksikin keppi jää. Kun on niin jälkimotivoitunut koira, niin palkkautuu koko ajan siitä kun saa jatkaa, joten tällainen negatiivinen rangaistus otettiin käyttöön ja ainakin kerran todella toteutin tämän. Seuraavalla jäljellä Jeriko taisi nostaa kaikki kepit.

Mutta sitten tosiaan luin jälki-artikkelin Palveluskoirat -lehdestä ja rupesin miettimään, että olishan se parempi että kepit olisi aina positiivinen asia, kun se keppimotivaatio on vähän veitsen terällä. Ja nyt siis tämä kausi aloitettu tällä ja paskasti menee. En sano, että se olisi tämän systeemin syy, ei se olisi ainakaan ekoihin jälkiin vielä ehtinyt vaikuttaakaan, mutta jos ei pian ala positiviinen vaikutus näkymään keppien nousemisena, niin sitten loppuu kyllä mun usko ja luulen palaavani siihen, että jäljestys loppuu yliajettuun keppiin. Toivotaan ettei siihen tarvitse mennä, koska a) Jerikon jäljestämistä on niin kiva seurata kun se on niin taitava b) keskeltä metsää onkin sitten tosi kiva rämpiä pois silleen että koira ei saa mennä enää jäljelle...

Pitäis tehdä oma päivitys paimennusjutuista, mutta en nyt jaksa. Paimennusta on siis treenailtu ja perjantaina ja sunnuntaina sain Mustinkin tänne treenattavaksi. Vähän tarvi tuntumaa hakea, mutta on se kyllä kiva paimen ja hyvä siitä tulee kun vaan nyt saadaan tiiviimpi treenitahti tälle kesälle. :) Peruskuljetusta aidalla otettiin ja siinä Musti todella voimakkaasti haluaa aina siirtyä pysäyttämään laumaa joten tätä jouduttiin vähän vääntämään. Poispäinajossa sama homma ja liinan kanssa sitä tehtiin tänään. Alkoi kyllä ihan kivasti toimimaan. Sitten kaaria aidalla niin, että homma pysyi rauhallisena ja tässäkin alkoi kyllä löytymään harmonia. :) Musti on kyllä niin paljon vilkkaampi ja nopeampi kuin omat koirat ja sen lisäksi pehmeämpi ja herkästi liiasta paineesta lähtisi juoksemaan alta pois, niin täytyy itse olla kieli keskellä suuta.

Ukon ja Jerikon kanssa on tehty samaa ajoa musta etäällä ja aina vaan paremmin sujuu, Jerikon kanssa voi ajattaa lampaita jo tosi kaukana ja enemmän haittaa maaston esteen (lue: laajennetulla laitumella vielä olevat hakkuujätekasat) kuin itse etäisyys. Ukollakin etäisyys alkaa kasvamaan. Ukosta olen kyllä ollut erityisen ylpeä. Se on niin huikean hieno käsittelemään lampaita ja nyt varsinkin karitsoiden ja niiden emä-lampaiden kanssa tää on noussut tosi hienosti esiin. Koko porukkaa siirtäessä Ukko huomioi todella hienosti karitsatkin ja hellästi mutta varmasti ottaa nekin mukaan porukkaan. Oikeastaan karitsat ei ole edes päässyt tekemään mitään karitsamaisia hassutuksia, kun Ukko on vienyt niitä niin varmoin ottein. :)

Sitten treenilampaita karitsoineista uuhista ja karuista erottaessa Ukko on myös koira paikallaan. Sisätila luo omat haasteensa ja paineensa kaikille osapuolille ja kerran toinen noista uuhista Ukkoa pukkasikin (ehkä eka kerta kun treeniporukkaa erottelin..?). Ukko ei siitä ollut millänsäkään eikä ole sitä muistellut jälkikäteenkään. Ukko on alkanut oppimaan käskyllä jättämään karitsoineet tai sitten jos en erikseen käske tulemaaan niistä ohi ja ottamaan vain muita, niin ottaa nekin. Ja jälleen niin tyynen rauhallisesti painostaa, mutta ei ärsytä. Pari kertaa on nyt käynyt niin, että toinen näistä karitsoineista uuhista on jäänyt jumittamaan ja mennyt sitten ihan nenä kiinni Ukkoon katsomaan, että mitä haluat. Ukolla pokka pitää huikean hyvin, ei väistä tippaakaan, mutta ei myöskään hätiköi puremaan, vaan ihan vaan on jatkanut rauhallista painostamistaan ja uuhi on molemmilla kerroilla sitten päättänyt, että parempi vaan totella. :) Eija Ukkoa kuvaili Malmön reissulla, että se on diplomaatti (muiden koirien kanssa). Ukko on sitä, mutta Ukko osaa olla myös hyvin päättäväinen diplomaatti ja osaa saada oman tahtonsa läpi. ;)

Lopuksi vielä kuvia keväästä ja lampaista, kun karitsatkin on päässyt ulos laiduntamaan. :)

Tähän on NIIIIIN mukava rapsuttaa kylkeä..

Kun jotain on päättänyt, niin se toteutetaan

Paimennusta, Jerikon jäljet nro 3 ja 4, Ukon jälki nro 2

Taas on menty. Tänä kesänä ajattelin kerätä muistiin sitä kuinka monta jälkeä on tehty ja teen sen nyt tylsästi otsikoissa. Lauantaina meillä kävi sukulaiskoiria ja in-law -sukulaisia paimentamassa. Porukka oli siis Muttaburran jengiä pääasiassa, mutta mukana oli myös Elina Ukon serkun Nokin kanssa sekä serkun pojan Hiilen kanssa. Siinä on muuten komea bordercollie, täytyy sanoa. ;) Paimennustreenien vetämisen jälkeen Johanna ja Jaana lähti tekemään vielä jälkeä mun kanssa; Jaana tallasi jäljen Ukolle (n. 700m muistaakseni?) ja Johanna Jerikolle (n. 1km?). Ukon jälki vanheni tunnin ja Jerikon kaksi.

Ukko nosti janalla takajäljen, mutta muuten janalla eteneminen meni hyvin. Ekan kepin jälkeen tuli vähän ylimääräisiä pyörähdyksiä ja silmukkakin, kun Ukko ilmeisesti eksyi tuoreelle peuran jäljelle hetkeksi. Nopeasti kyllä löysi sitten takaisin oikealle jäljelle, mutta kakkoskeppi jäi siinä hötäkässä. Loput kepit nousi kivasti. :)

Jeriko taisi nostaa myös takajäljen jos en ihan väärin muista. Jäljesti kyllä kivasti ja nosti keppejä nyt ihan mielellään, mutta yksi keppi jäi, kun Jeriko kiersi risukasan sen sijaan että olisi mennyt läpi. Harmittaa kyllä kun tuollaisiin pikku hairahduksiin/laiskotteluun jää keppejä..

Maanantaina oli Jerikon agilitytreenit. Valmis rata oli aikamoista kiemuraa, mutta onneksi ei aina ole pakko tehdä suunnitellun radan mukaan vaan voi myös muokata rataa koiralleen reilummaksi. ;) Alkua siis vähän muokkasin, mutta muuten mentiin kyllä ihan suunnitelman mukaan ja kivasti meni. Tänään Ukon kanssa tehtiin samaa rataa ja Ukkohan paahtoi menemään ihan hurjaa vauhtia!! :)

Tiistaina käytiin jälkimetsässä Liisa-Idan kanssa. LI tallasi jäljen Jerikolle ja minä Kidelle, Ukolle ei nyt tehty jälkeä. Kun LI:llä ei toiminut kännykässä verkko eikä näin ollen sports tracker, venyi Jerikon jälki 2 km pituiseksi. Jälki ei ollut myöskään helpoimmasta päästä siinä mielessä, että yhdessä kohtaa mentiin tosi ryteikköisen kaadetun nuoren koivikon läpi ja sitten toisessa kohtaa käytännössä vedessä kelluvan kuusikon hakkuujätteen läpi. Näiden lisäksi maastossa kulki hirven jälkiä ristiin rastiin, ja jälkeä tallatessa LI oli nähnyt kaksi metsoa ja kaksi hirveä.. Ihan hyvin häiriötä. ;) Jerikoa ei nämä näyttänyt ollenkaan häiritsevän ja omaan tuttuun tyyliinsä jäljesti itsevarmasti ja tarkastikin, ja nosti keppejä iloisesti. Kuitenkin kävi taas yksi kämmi, kun ylitettiin ties kuinka monetta vesiojaa ja Jeriko otti ylityksen vähän jäljen sivusta ja palasti jäljelle viistosti, jolloin ojan jälkeen rinteessa oleva keppi jäi. Voi harmin harmi. :( Mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti koko pitkän matkan, joten kyllä tuohon treeniin on pakko olla tyytyväinen.

Paimennusta ollaan myös treenailtu, lähinnä sitä poispäinajoa etäisyyden kasvun kanssa. Tossa kun on erotellut treenilampaita aina karitsallisista uuhista treeniä varten, on Ukko ollut oiva apu. Siitä on tullut todella itsevarma, mutta kuitenkin tosi kohtelias lampaita kohtaan, se ei hermostuta niitä turhaan, mutta ei tekee pyydetyt asiat vahvasti. Olen niin ylpeä. :)

Treenit siis jatkuu. Kunnon kevättä odotellessa. Nyt on taas ollut niin kylmää ja räntääkin tullut, että kaipaisi jo niitä kunnon lämpimiä kevätpäiviä..