Huipputreenejä :)

Aivan mahtavia treenejä ollut tässä Jerikon kanssa! Ukko on vielä lomaillut, vaikka ihan normaalilta se vaikuttaa. En kuitenkaan ole saanut hieroja-aikaa sille, joten ei ole kiire sitä ottaa treeneihin. Niinpä Jeriko pääsi sunnuntaina Ukon sijaan agilityn alueellisen valkun treeneihin. Viime kuussa treenit jäi väliin eikä tosiaan olla kesällä treenattu juuri ollenkaan muutenkaan.

Vettä oli tullut koko aamun ihan hullun lailla, joten Iskelän kenttä (eli kaukalo) tulvi ihan kiitettävästi. Mun goretexit on lakannut pitämästä vettä kenkien ulkopuolella jo aikoja sitten, joten päätin sitten pistää kumpparini koetukselle. Aivan loistavat kumpparit ne onkin, muistaakseni Dunlop-merkkiset. Niillä on menty lukuisat pitkät lenkit maastossa paimennus- ja metsätreeneistä nyt puhumattakaan, ja ne on kestänyt kauemmin kuin yhdetkään aiemmat kumisaappaat mun menossa. Ei yhtään huijannut myyjä pari vuotta sitten Forssan eräkaupassa, kun annoin kestävyysvaatimuksia (yhtien Trethornien haljettua yhdessä kesässä) ja myyjä antoi ainoaksi vaihtoehdoksi nämä. Lisäksi noi on aivan älyttömän mukavat jalkaan ja olen monesti sanonut, että niillä vois lähteä vaikka juoksulenkille.

Nyt pistettiin siis kumpparit koetukselle, mutta ei ne kyllä pulaan jättäneet, ei yhtään haitannut menoa! Ei hölskynyt ja piti ihan siinä missä olis gore-lenkkaritkin pitänyt niissä lätäköissä. Jerikoakaan ei yhtään kuralätäköt haitannut, mitä kuraisempi, sitä parempi. ;) Kelloteltiin useampaa kohtaa eri ohjauksille ja Jeriko meni kaiken niin loistavasti, että oikeastaan vaan kello kertoi pienet erot joiden mukaan ohjauksen voisi sitten valita. Kaikki tuntui lähes yhtä sopivalta. Aika paljon tuli persjättöjä ja pakkovalsseja radalla ja nämähän sujuu. Vikana vedettiin koko 30 esteen rata putkeen läpi ja ensin alkoi naurattamaan, kun itse yhdenkin persjätön huiskasin aivan liian aikaisin ja huolimattomasti (olin aivan poissa rytmistä siinä), mutta Jeriko paikkasi ja otti vielä sen huiskaistunkin esteen. On se vaan NIIN kuuliainen ja toisaalta niin estehakuinen. :) Sitten alkoi kyllä hapottamaan ihan täysin, mutta pinnistelin loppusuoralle saakka, jossa sitten kyllä tapahtui totaalihyytyminen, mutta Jeriko paineli eteen-käskyllä sinne parikymmentä metriä edelle ja otti hienosti kaikki esteet. :D Yksikään rima koko treenin aikana ei tippunut. Aivan loistavat treenit! :)

Eilen sitten hakutreenit, näissäkin oli viime viikolla tauko. Haukkuilmaisua on ollut tarkoitus kotona treenailla, mutta olen yhden kerran vasta ottanut. Silloin oli vähän katkovaa haukkumista mullekin, viidenkin haukun aikana herkästi vähän lyhyitä taukoja. Tosin siinä oli vähän sekin, että Ukko oli ensin mukana ja Ukko alkoi niin pontevasti ja voimakkaasti haukkumaan kans, että Jeriko taisi siitä hämääntyä ja Ukko pääsikin sitten sisälle. ;) Ei kuitenkaan mitään läpimurtoa tässä. Kerran myös viime viikolla pyysin Tean haukuttamaan, mutta se vasta katkonaista olikin.

Tästä ei nyt sitten ollut kuitenkaan treeneissä tietoakaan. Otettiin ensin ykkönen ja kakkonen taputuksilla, Minna ja Sari maalimiehinä (Sari on yleensä keskilinjalla auttamassa/neuvomassa, mutta nyt meitä oli niin vähän että meni maalimieheksi). Kakkonen taputti ensin, sitten ykkönen ja sinne lähetys. Minna oli siis ensimmäisenä ja Jeriko paineli aivan täysiä ja suoraan, löysi nopeasti ja alkoi haukkumaan todella hyvin ja yhtäjaksoisesti, aivan huikeen hyvä! Sari toisena ja Jeriko vähän yllättyi. Löysi Sari selkeästi (näin keskilinjaltakin), mutta sitten oli vaan katsonut, että "ai mitä sä täällä teet" ja jatkanut etsimistä. :D Palasi kohti keskilinjaa, mutta sitten ennen kuin ehdin mitään tehdä kääntyikin ja palasi Sarin luokse ja alkoi ilmaisemaan. :D

Toi ei nyt niin hienolta kuulostanut, mutta nää nyt on näitä Jerikon hassutteluja kun se ajattelee vähän liikaa. Hämääntyi kun Sari on yleensä keskilinjalla. Teki kuitenkin molemmin puolin vielä neljä suoraa hyvää pistoa, vauhdilla ja määrätietoisesti takalinjalle (tai itse asiassa välillä vähän ylikin) ja hyvin etsi ja varsinkin Minnalle haukkui aivan erinomaisesti, parhaimmillaan Minna otti 12 haukkua jotka kaikki tuli määrätietoisesti yhteen putkeen. :)

Aivan loistofiilis tästä, selvästi on otettu harppaus eteenpäin, olisko nää nyt jotkut 11.-12. treenit vasta kuitenkin. Treenien aikana iskin jo silmäni hyviin mustikkamättäisiin ja treenin jälkeen nopsasti poimin sitten koirien juomakippoon reilu puoli litraa mustikkaa.

Kisatauko katkaistu

Niin kuin kirjoittelin aikaisemmin, eilen oli siis Ylöjärvellä agilitykisat joihin nyt sitten vain Jeriko pääsi osallistumaan. Pakko sanoa, että oma pää ei ehkä olis kestänytkään kahden koiran ohjauksien ja ratojen miettimistä. Melken parin kuukauden totaalitauko (yksiä lyhyitä treenejä lukuunottamatta pari viikkoa sitten) oli tehnyt tehtävänsä mun käsittelykapasiteetille. :D

Tuomarina toimi Jari Helin. Eka rata oli mun mielestä profiililtaan kivoin ja meillä oli Jerikon kanssa aivan huippufiilis! :) Tehtiin itse asiassa nollaa tosi pitkään, mutta sitten puomin jälkeiselle hypylle itse tein valssin jotenkin tosi töksähtäväksi ja sillä aiheutin, että Jeriko lähti ponnistamaan liian kaukaa ja rima tippui. Viimeisen riman tippuminen meni kyllä sitten Jerikon piikkiin. ;) Mutta kuten sanoin, huikeen hyvä fiilis. :))))

Toinen rata meni myös hienosti. Yksi rima tippui kun itse olin jo liikaa menossa kepeille ja vielä vähän kumarassa -> Jerikolle tuli kiire. Tosi kiva rata kuitenkin tämäkin. :)

Ennen kolmatta rataa mulla oli jo vähän vaikeuksia orientoitua ja muistaa rataa. Kovasti kuitenkin yritin kelata rataa päässäni uudelleen ja uudelleen, mutta kun jo heti kolmannella esteellä Jeriko otti takaakierron, kun olis pitäny hypätä suoraan (en antanut riittävästi tilaa ja Jeriko lähtee vähäisimmästäkin käden heilautuksesta kiertämään) niin mulla meni pasmat ihan sekaisin. Pistin Jeriko kepeille kun olisi pitänyt pistää lyhyeen putkeen ja sitten keppien lopussa pysähdyin ihmettelemään, että mihinköhän sitä sitten pitikään mennä. Oikeastaan tosi hassua miten mä menin noin sekaisin, kun ei ole ehkä koskaan noin käynyt. :D Sain radasta kyllä sitten kiinni, mutta harmi kun jäi se oikea kuvio lyhyeltä putkelta hypylle ja mutkaputkeen tekemättä. Loppurata meni kivasti, mutta yksi rima tippui. Menee sinne treenaamattomuuden piikkiin. ;)

Paimennusta ja kohellusta

Sunnuntaina oltiin Eijan luona Siuntiossa paimennustreeneissä jotka Virpi veti. Olin siis Jerikon ja Ukon kanssa, Jerikokin pääsi pitkästä aikaa ihan oikeaan koulutukseen ja tuli kyllä tarpeeseen pitkän omatoimi humputtelun jälkeen! :D Toisin sanoen Jerikolla oli vähän korvat lukossa. Aluksi otettiin n. 150 metrin hakua jossa olisi pitänyt ohjaajalle kuljetuksessa osua "portteihin" eli sähkötolpan ja tukivaijerin väliin. Tehtiinköhän neljä hakua ja niistä yhdellä Jeriko kuunteli ja otti suuntakäskyt ja lampaat tuli aika lailla linjalla, väisti kyllä viime hetkellä "portin". Muilla kerroilla Jeriko ei ottanut suuntakäskyjä käytännössä ollenkaan, vaan toi vaan lampaita tärkeänä.

Toisella vuorolla otettiin vähän sisäflänkkisulkeisia ja sitten sokkohaku. Vielä loppuu noston jälkeistä elämää harjoiteltiin niin, että pysäytin, peruuttelin ja lampaat liukui perässä ja Jerikon piti olla aloillaan, kunnes annoin sitten jonkun suuntakäskyn. Alkoihan ne korvat sieltä löytyä, mutta tarvitaan Jerikon kanssa kyllä ohjattua treeniä eli jotain katsomaan päälle, etten itse löysää kriteereistä. Sillon kun Jeriko on kuulolla, niin sehän tekee tosi pulleita ja hienoja sisäflänkkejä. Se on vaan oli kunnolla kuulolla harmillisen vähän sunnuntaina. ;)

Ukon kanssa ekalla kerralla hakukaaria ja sokkohakuakin. Kaaret on kyllä Ukolla parantuneet huimasti, ei ole enää ollenkaan niin pahasti silmässä jumissa. Kaaren loppuosa voisi olla vielä pulleampi, mutta koska Ukko ei hölmöile tai sikaile lampaiden kanssa vaan on enemmänkin silkkihansikkaat käsissä, niin lampaat ei siitä ärsyynny. Toiselle vuorolla Ukolle pari sokkohakua lisää ja sitten samaa harjoitusta kuin Jerikolle, eli peruuttelin ja annoin suuntakäskyjä ja joutui vetoa vastaan flänkkäämään. Ukon flänkit on itse asiassa jo todella todella hyvät! Valtaosin Ukko kääntää pään itse tosi hienosti pois ja lähtee ihan 90 asteen kulmassa. Hieno poika! :)

Paimennustreenin jälkeen kävin kävelyttämässä poikia metsässä, että saivat tehdä asiansa ennen kotimatkaa. Pihaa kohti palatessa vastaan juoksi koiralauma, mm. siis Eijan koirat ja muiden treenaajien koiria. Annoin sitten omien yhtyä ralliin, vaikka toki olisin tehnyt toisen valinnan jos olisin tiennyt paremmin. Jeriko kyllä sieltä aika pian tulikin takaisin, mutta Ukkoa ei sitten kuulunut parin minuutin huutelusta huolimatta. Lopulta Ukko palasi pihaan, kävellen pää painuksissa ja häntä koipien välissä, suoraan sanottuna hakatun näköisenä. Kun Ukko tuli lähemmäksi ja nosti päätään, niin paljastuikin, että Ukolta valui verta molemmista sieraimista ihan kunnolla! Mitään reikää tai haavaa ei löytynyt mistään. Lisäksi Ukon takajalkojen koordinaatio ei ihan pelannut, vaan jalat hoippui puolelta toiselle hieman holtittomasti. Ukko oli myös päätä myöten yltä päältä hiekassa eli selvästi kyntänyt maata ihan huolella.

Treeneissä oli eläinlääkäri treenaamassa ja testasi Ukon refleksejä, jolloin vasemman takajalan korjaus ei toiminut normaalisti. Huolestuin tietenkin. :( Pikku hiljaa Ukko alkoi kävellä paremmin kävelytin poikia hihnassa vähän aikaa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pysähdyin vielä kesken matkan ottamaan Ukon autosta ja tarkastamaan ettei sillä ole mitään eteneviä neurologia oireita. Mielessähän mulla kävi jo, että kun nenä valuu verta eikä Ukkoa heti kuulunut, että oliki se lyönyt päänsä jonnekin ja ollut mahdollisesti tajuttomanakin, saanut kallonsisäisen verenvuodon ja sen vuoksi kävellyt huonosti. Tai sitten se oli satuttanut selkäänsä niin pahasti, että oli tullut välilevyprolapsi, jonka vuoksi takajalat ei toimi normaalisti. Siis tällaisia kävi mielessä. :(

Kotipihassa Ukko oli kai jo aika normaali, aamulla ihan normaalisti halusi leikkiä kepillä ja oli ihan ok, ei mitenkään kipeän oloinen. Hysteerinen emäntä kuitenkin halusi soittaa eläinlääkäriin ja kun saatiin aika Pipsalle eilisillalle, niin en sen enempää harkinnut vienkö vai en. Pipsan tutkimuksissa Ukko oli onneksi jo täysin normaali, refleksit pelasi symmetrisesti ja normaalisti ja liikekin oli normaalia, eikä nivelissä ollut mitään vikaa. Ainut löydös oli sitten kunnolla jumissa olevat selkälihakset. Ukolle joka ei ole koskaan jumissa ja juuri keskiviikkona todettu jumivapaaksi. Pitihän tässä näin käydä just kun tuuletti, ettei ole mitään ja Katriina jäi äitiyslomalle. Nyt sitten olen yrittänyt saada Ukolle hierontaa tän viikon lopulle tai ensi viikolle vähän heikoin tuloksin. Näyttää siltä, että yritän itse hieroa ja venytellä sen mikä itse osaan kunnes Ukko pääsee jonkun ammattilaisen hoidettavaksi. Ja nyt sitten jää torstailta agilitykisat väliin ja piirinmestikset väliin, kun en uskalla niihinkään ilmoittaa ennen kuin on varmasti todettu, että on jumit auennut (ilmo päättyy ylihuomenna). Parannellaan Ukko nyt rauhassa ensin, Jeriko saa sitten kisailla Ukon edestä.

Tokon piirinmestikset

Tänään oli tokon Pohjois-Hämeen piirinmestikset. Osallistuttiin Ukon kanssa kisoihin Valkeakosken kennelkerhon toisessa joukkueessa AVO-luokkaan. Mikään hinku tai tarkoitus mulla ei ollut lähteä avoimeen luokkaan enää kokeeseen, mutta kun alemman luokan koirakkoa tarvittiin ja mut ihan nimeltä "käräytettiin" niin mikäpä siinä. Häiriötä riitti, alokkaan (myöhemmin voittajan) ja avoimen kehät oli vierekkäin lähempänä parkkipaikkaa ja evl-kehä taaempana, liikennettä kehän ohi siis riitti. Ihan niin kuin Ukolle pelkät katsojat ei olis ollut jo riittävän paha. Tuomarina oli Aino Juhantalo.

Täytyy ensimmäisenä sanoa, että onneksi ei oltu ensimmäisessä paikallaoloryhmässä, koska säätöä oli. Koko ajan siinä odoteltiin, että meidät (avoimen luokan kilpailijat) kutsuttaisiin johonkin koolle ja koe avattais meidän osalta ja annettais jotain infoa paikallaoloryhmistä jne. Sen verran oman numeron perusteella pystyi päättelemään, että todennäköisesti ollaan toisessa paikallaoloryhmässä. Kehän laidalla siinä odoteltiin ja yhtäkkiä vaan havahduin siihen, että porukkaa menee jo kehään sisään. Sitten sieltä on jo yksi koirakko "kateissa" ja toinen ohjaaja lähetetään jo juosten hakemaan omaa koiraansa, kunnes sitten siinä vähän kauempana odottava ohjaaja havahtuu, että hänen numeroaan siellä kaivataan. Ensimmäinen ryhmä pääsi sitten lopulta aloittamaan, mutta en kyllä olisi toivonut olevani siellä rivissä odottamassa tämän säädön aikana ja kun ei ollut mitään varoitusta etukäteen siitä koska pitäisi koiraa hakea... Hieman enemmän ääntä olisi tuomari/liikkuri voinut kyllä käyttää kun alkoi ekaa ryhmää pyytämään kehään...

Paikkamakuu 9: Rivissä Ukko lysähteli maahan vähän väliä sillä aikaa, kun tuomari ja liikkuri piti puheitaan. Sain sitten kuitenkin Ukon juuri nostettua ylös ja se pysyi istumassa juuri sen aikaa, että annettiin lupa käskyttää ja sinnehän se lysähti. ;) Pistevähennys tulikin sitten aika jännästä asiasta. Ukko makas pää maassa niin kuin on opetettu ja tuomari sanoi, että vähensi pisteen, kun Ukko ei reagoinut hänen häiriöihinsä! Oli väärin, kun silmäkään ei räpähtänyt, kun hän yskäisi tai potki hiekkaa. :D Eikä Ukko kuitenkaan ollut silmiään sulkenut, että ei se nyt nukkunutkaan, oli vaan hyvin rauhallinen eikä välittänyt. Eka kerta tällaistakin.. Toisaalta Ukko kyllä meni maahan ihan katkaravuksi ja samassa asennossa kyllä makasi, kun palasin, mutta pistevähennys tuosta asennosta olisi joka tapauksessa ollut paikallaan, joten sama se kai mistä ne pisteet menee... :D

Seuraaminen 8,5: Seuraamiskaavio oli todella outo. Ensin ihan muutama askel ja heti seis. Osa ohjaajista ehti ottaa vain kolme askelta ja silloinhan puhutaan jo askelsiirtymästä joka avoimeen luokkaan ei edes kuulu! Samoin toinen pysähtyminen heti oikealle käännöksen jälkeen ja siinä Ukko vähän herpaantuikin. Kokonaisuudessaan seuraamiskaavio oli kuitenkin vastapainoksi aivan naurettavan lyhyt, alokkaan koirakoilla oli varmaan pidempi. :D

Liikkeestä maahanmeno 10: Ihan mallikas suoritus, mutta Ukko pystyisi tekemään sen paremminkin.

Luoksetulo 9: Aika hitaasti tuli, ravilla loppupätkä. Aika korkeat pisteet tästä suorituksesta, omalle tasolleenkin hieman alakanttiin mentiin tässä.

Liikkeestä seisominen 8: Pysähtyi kai aika napakasti, mutta mun kävellessä ohi siirtyi vähän. Itse menin hölmösti suoraan linjaan kulkusuunnan kanssa eli vinoon Ukkoon nähden ja loppuperusasennosta tuli siten vino.

Nouto 7: Tässä alkoi tapahtua. Toin oman kapulan kehään tullessa, mutta mulle tarjottiin sitten eri kapulaa käteen. Sanoin, ettei tuo ole meidän, mutta nopea vilkaisu pöydälle paljasti, ettei siellä ole ollenkaan meidän omaa kapulaa. Kapulat oli ilmeisesti siis vaihtuneet, koska tämä mulle tarjottu kapula oli aika lailla saman kokoinen (650g kapula), mutta paremmassa kunnossa ja siinä luki vielä nimetkin. Liikkuri ja tuomari alkoi sitten sitä huutelemaan kehän ulkopuolelle, että kukakohan on ottanut meidän kapulan. Ketään ei kuulunut ja itse haluasin vaan päästä nopeasti tekemään, tällaiset "kuolleet tilat" on Ukolle pahoja. Sanoin sitten vaan, että voin ottaa ihan minkä tahansa, kunhan pääsen vaan jatkamaan liikettä ja lopulta säätö lopetettiin ja pääsin heittämään. Sitten tuli myös eka moka, kun alokkaan kehässä tehtiin samaan aikaan luoksetuloa ja ohjaaja käytti kutsunaan railakkaasti hihkaistua "eteen"-käskyä, josta Ukko hämääntyi ihan totaalisesti ja pysähtyi katsomaan, että "missä eteen". Eteenmenohan on Ukon yksi lempiliikkeistä. ;) Jouduin sitten antamaan uuden käskyn ja luovutusasento oli vino sekä ote vähän elävä.

Kaukkarit 0: Ukolla oli huomio jossan kehän ulkopuolella eikä noussut istumaan kahdella käskyllä. Aikaisemmasta tiesin, että mahkut kolmannella "istu"-käskyllä saada se nousemaan on tosi heikot, vaan se pitää saada vaan heräämään koomastaan. Sanoin sitten vaan "Uk" ja Ukko nousi. Muut vaihdot ok. Kuitenkin nyt sitten tämän tuomarin tulkinnan mukaan nimen käyttö ei ole ollenkaan sallittua vaan nollasi liikkeen. Kurtti tulkitsi tätä vähän eri tavalla eikä säännöistä nyt suoraan löydy tuosta mainintaa. Tätä logiikkaa käyttäen nollaantuuko seuraaminen jos antaa lisäkäskynä "seuraa" -käskyn sijaan koiran nimen..? No mutta liike olisi joka tapauksessa nollaantunut jos olisin sanonut "istu" ja kun Ukko todennäköisesti ei olisi istunut. Nyt saatiin sentään harjoittelun vuoksi muut vaihdot tehtyä.

Hyppy 9: Nopeammin olisi saanut suorittaa.

Kokonaisvaikutus 8: En nyt muista mitä tuomari tästä sanoi, mutta ihan asianmukaiset pisteet tämän päivän meiningille.

Kokeessa oli paljon hyvää, mutta vanhoja heikkoja kohtiakin. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen kuinka Ukko suoriutui tuollaisessa häiriössä. Koe oli Eteläpuistossa ja Näsijärvi kutsui Ukkoa kyllä voimakkaasti uimaan ja sen verran railakkaasti Ukko uimaan taas syöksyi, että aloin ihan mettmään, että pitäiskö sitä nyt oikeasti alkaa miettimään jos kokeilisi Ukon kanssa vepeä. Siitä se aivan varmasti tykkäisi ja koska se on myös hyvin nopea uimari, niin olisi varmaan myös hyvä siinä. :) Vaikuttaa vaan siltä, että Pirkanmaan seudulla ei vepeä oikein ole mahdollista päästä treenaamaan jos ei ole noutaja tai newfoundlandinkoira... :(

Sitten lyhyesti tän viikon muita treenejä ja menoja. Ukon kanssa lyhkäisesti tokoa on treenailtu, mutta varsinaiset kimppatreenit jollain kentillä kodin ulkopuolilla on kyllä jäänyt. Jerikolle tallasin maanantaina jäljen joka oli 700 metriä pitkä ja siinä oli viisi keppiä. Jälki vanheni jo vähän yli kolme tuntia, kun tallasin sen ennen kun paimennuskoulutettavat tuli. Janan arvioin metsässä ihan pepulleen ja se oli aivan tolkuttoman pitkä. Kävelin metsään lähemmäksi lähettämään, mutta oli se edelleen reilun mittainen. Jälki kulki janan läpi vasemmalle, aivan puun rungon edestä. Jeriko lähti janalta oikealle, kääntyi sitten vasemmalle, mutta lähti vähän epätarkasti ja mun nähdäkseni ei ollut enää jäljellä. Kutsun Jerikon takaisin ja lähetin uudelleen siitä mihin olin ehtinyt eli n. 15 metrin päästä jäljestä. Jeriko otti tämän ehkä korjauksena ettei se ollutkaan oikealla jäljellä ja ylitti nyt jäljen ja puun rungon. Paska. :( Kutsuin sitten takaisin ja Jeriko nosti oikean jäljen ja alun hankaluuksien jälkeen alkoi sitten jäljestämään oikein tarkasti ja hienosti.

Eka keppi oli 350 metrin kohdalla ja sen jälkeen kolme keppiä 50 m välein ja viimeinen sitten lopussa. Ykkönen ja kolmonen (ja olisko ollut vielä joku muukin) oli tallattuna maan sisään. Kakkonen jäi, koska Jeriko lähti ekasta kepiltä vähän epätarkasti alamäkeen kulkevalle jäljelle ja keppi oli kahden ison kiven välissä, jotka Jeriko ohitti vasemmalta eikä saanut siis hajua. Muuten meni tosi hienosti ja janan ongelmatkin voi laittaa kyllä extra-vanhan jäljen ja mun puuttumisen piikkiin.

Tiistaina hakuiltiin. Ukko sai olla Kide-bortsunartun kanssa tallaamassa aluetta ja sekös olikin kivaa. Jeriko teki oman osansa ihan kohtuullisesti. Nyt oli pistot suoria, mutta toisella puolella Jeriko lähti kuitenkin työskentelemään liikaa eteen saamatta maalimiehestä hajua. Toisella puolella meni vähän paremmin vaikka ei maalimies sieltäkään kyllä löytynyt aina ihan ykkösellä. Haukut oli ihan ok ja sinänsä kokonaisuudessaan ihan ok treeni. Eteenpäin mennään koko ajan ja motivaatio Jerikolla on kyllä kohdillaan. ;)

Keskiviikkona pojat pääsi Katriinan hellään käsittelyyn ja oli kyllä musiikkia mun korville, kun kummaltakaan ei löytynyt yhtään mitään, molempien papereihin pelkkä maininta "Hyvä!!". :))
Jerikohan oli kesäkuussa syvistä lihaksista kauttaaltaa aika pahasti jumissa toukokuisen pk-hyppykohelluksen jäljiltä ja silloin käsitellessä jo näki kuinka teki normaalia kipeämpää helläkin käsittely; Jeriko läähätti tuolloin koko ajan. Nyt Jeriko otti ihan nautinnon kannalta ja tyytyväisenä makaili silmät kiinni. On toi Katriina kyllä aikamoinen ihmenainen. :))