Hyvinvoiva koira

Tiina oli kirjoittanut ajatuksia herättävän päivityksen blogiinsa harrastuskoirien henkisestä hyvinvoinnista ja päätin tarttua haasteeseen ja käydä näitä mentaalipuolen asioita läpi. Vasta Ukon (ja ehkä myös ylipäätään kokemuksen) myötä olen "joutunut" oikein kunnolla pohtimaan näitä asioita. Mikä tekee onnellisen koiran? Millainen ohjaaja haluan olla koirilleni ja millaiselta haluan meidän tekemisen näyttävän?

Itsellä jotenkin särähtää korvaan, kun agilityssä koiralle huomautetaan esimerkiksi rimojen tiputtelusta tai jos koira tekee virheen kepeillä tai ohittaa esteen. Lähes aina vika on ohjauksessa, mutta siitä huolimatta osa ohjaajista toruu koiraa suullisesti tai vähintäänkin näyttää eleillään ja tiukemmalla ohjauksellaan seuraavalla yrityksellä, että "et sitten prkl tehnyt äsken oikein". Sitten koira ylivirittyy, ahdistuu tai paineistuu ja virheitä tulee herkästi lisää. Osa on jo ylivirittyneitä heti hallille/kentälle tullessaan ja rimat lentelee, eikä toruminen mielestäni ole siihen oikea lääke. Tuima ilme koiran kanssa tehdessä on ylipäätään ikävää. Ja sanotaan nyt vielä, että tuima ilme on mielestäni eri asia kuin keskittynyt.

Myös tokokentillä näkyy välillä paineessa olevia koiria. Hyvänen aika, onhan omatkin koirat välillä olleet kentällä paineessa! Ikävän usein kuitenkin näkee sitä, että koiraa ohjataan selvästi liian kovalla tyylillä ja paineistavasti. Olen nähnyt tällaista niin treeneissä, kokeessa liikkurina kuin möllitokotuomarina. Viimeisessä roolissa ollessani kerran yritin ohjaajalle sitten sanoa, että koira on mielestäni paineistunut ja ohjaajan pitäisi löytää keino olla koiransa tukena kehässä. Siis todella positiiviseen ja rakentavaan tyyliin yritin tätä pohtia ohjaajan avuksi. Vastaukseksi sain jotain tyyliin, että "koira filmaa"... :(

Usein myös korkea vire ja ahdistuneisuus/hermostuneisuus sekoitetaan toisiinsa, vaikka mielestäni ne on selvästi erotettavissa toisistaan. Korkea vire on sinänsä tavoiteltava asia, mutta kukaan tuskin tavoittelee koiran ahdistumista? Koiran eleistä tai varsinkin äänestä voi hyvin selvästi kuulla, onko se innostunut vai nimenomaan ahdistunut. Onko sitten oikein laittaa koiraa tilanteisiin joissa se ahdistuu? Jos ohjaaja itse aiheuttaa koiran ahdistumisen omalla toiminnallaan, niin se ei mielestäni ainakaan ole oikein.

Tiinan blogin kommenteissa nostettiin esiin myös pk-puolella haluttu "koiratyyppi", koira jonka hermorakenne kestää painetta ja pysyy silti työskentelyalueella. Kaikki koirat ei toki tällaisia "ihannekoiria" ole, mutta aika iso ero on myös siinä miten eri lajeissa painotetaan koulutuksessa vireenhallintaan. Varsinkin suojelupuolen kouluttajat ovat todella taitavia koirien nostattamisessa sopivasti niin, että koira ei kuitenkaan hermostu. Ja ensimmäistä kertaa saalisrauhasta olen kuullut suojelukouluttajalta ja väittäisin ettei kovinkaan moni agilityohjaaja käytä sitä ainakaan tarkoituksenmukaisesti vaikka siinä lajissa jos missä vire nousee korkealle ja olisi koiralle terveellistä palauttaa vire treenin jälkeen takaisin "normaalitilaan". Itse olen alkanut sisäistämään tätä asiaa vasta aivan hiljattain ja tuntuu jeesustelulta kirjoittaa asiasta tähän, mutta olen silti sitä mieltä, että kun puhutaan koirien psyykkisestä hyvinvoinnista ja turhan stressin välttämisestä, niin tässä olisi yksi asia johon jokaisen koiranohjaajan kannattaisi perehtyä

Paria Tiinan kirjoittamaa lausetta haluan lainata ihan suoraan. "Onko koulutuksen tavoite saada koirasta iloisen rento suorittaja vai varovaisen tarkka?" "Onko treeneissä tavoitteena saada koira onnistumaan, vai epäonnistumaan?"

Minulle tavoitteena on saada koirasta iloisen ja rennon suorittajan lisäksi ohjaajaansa täysin luottava.  Koiria on erilaisia ja esim. Ukko paineistuu herkästi ulkoisista tekijöistä. Joku toinen koira saattaa paineistumisen sijaan reagoida hermostumalla, sähellys alkaa, volyymi nousee... Haluan olla koirilleni tukipilari ja turvan antaja, se jonka lähellä on aina hyvä ja turvallista olla vaikka joku ulkoinen asia jännittäisi. Haluan olla tukemassa koiriani, jotta henkinen tasapaino säilyy treeneissä ja kisoissa. Tästä iloisuudesta, rentoudesta ja molemminpuolisesta luottamuksesta muodostuu yhteistyö jollaista on mielestäni ihana katsoa muidenkin koirakoiden välillä ja voin vain toivoa, että mekin koirakkona ilmennämme sitä. :) Ja jos treenit ja kisat sujuu tällä asenteella ja koira tietää kotonakin olevansa rakastettu, niin uskoisin sen olevan psyykkisesti aika hyvinvoiva. :)

Unohdin haastaa kavereita. Eli haastan koirien hyvinvoinnista kirjoittamaan Hyvinvoiva koira -otsikolla Kaislan, Mian ja Nassun.

Juoksari vai pyssäri, kas siinäpä pulma = kontaktimasis

Noin vuosi sitten lähdin tekemään pojille juoksu-A:ta. Ensisijaisesti lähdin tekemään sitä Ukolle, koska ajattelin sen tuovan ehkä Ukolle lisää menohaluja agilityyn, kun ei tarvi himmailla, ja toisaalta halusin sillä säästää Ukon 1:n kyynäriä. Jerikolle lähdin A:n juoksaria tekemään siinä sivussa ihan mielenkiinnosta saisiko sillä nipistettyä aikaa radoilta pois ja toisaalta Jeriko oli juuri alkanut vähän himmailemaan A:n alastulolla, joten se oli ihan hauska kokeilu juoksuttaa. No Jerikohan juoksi, mutta aika pian kävi selväksi, että se juoksee aivan liian lujaa ja sen oli tosi vaikea saada askeliaan sopimaan alastulolle ja vaihdettiin takaisin pysäytyskontaktiin, joka on nyt toiminut ihan hyvin.

Ukolla juoksu-A tuntui sujuvan tosi luontevasti askelten osalta ihan viime aikoihin saakka. Sillä tuli luontevasti kaksi laukka-askelta alastulolle ja kosketukset aika hyvin. Sitten tapahtui jotain ja Ukko alkoi loikkimaan A:n alastuloa. Olen yrittänyt sitä suorapalkkailla, mutta vauhdista eteen heitetty palkka vaan provosoi lisää loikkimista. Alastulon eteen laitettu palkka tavallaan toimi, mutta paluuta sujuvaan kahteen laukka-askeleeseen alastulolla ei ole näkynyt. Tällä hetkellä vaihtoehdot tuntuu olevan loikka ylhäältä tai jarruttelu ja epämääräinen määrä askelia. Enkä tiedä millä tavalla saisin Ukon suoriutumaan oikein, kun erilaiset palkkaamiset ei ole tuottanut toivottua tulosta eikä myöskään pumpperi vaikuta asiaan mitenkään.

Mikä siis on tän muutoksen saanut aikaan? En usko, että Ukko on jumissa ja sen vuoksi olisi suoritustapa muuttunut, koska tämä ongelma alkoi aika pian edellisen käsittelyn jälkeen jolloin Ukko oli Katriinan mukaan aivan upeassa kunnossa. Onko kisaradoilla tai treeneissä tapahtunut jotain, joka on sekottanut pakan? Se ettei saanutkaan palkkaa..? Toisaalta Ukko teki tosi pitkään radassa juoksaria oikein ja nyt taas palkkakaan ei ole korjannut ongelmaa. Onko Ukolle tullut vähän vauhtia lisää ja se aiheuttanut ongelmia rytmitykseen? Tuleeko Ukolle kiire radalla ja onkin päättänyt alkaa soveltaa ja loikkaa korkealta kun pääsee nopeammin jatkamaan? Onko Ukko missään vaiheessa tajunnutkaan, että sen kuuluisi suorittaa A jollain tietyllä tavalla? Luulen, että ei. Ja Ukon korvien väli on niin monimutkainen paikka, että en oikein usko pääseväni jäljille tän ongelman syistä vaikka miettisin tätä puoli vuotta.

Pari-kolme viikkoa olen tässä ongelmoinut asian kanssa ja yrittänyt palkkauksella yms. korjata ongelmaa, mutta nyt alkaa iskeä epätoivo. Vaihtaako takaisin pysäytyskontaktiin? Olisiko se kuitenkin selkeämpi tehtävä Ukolle? Pelkään kyllä sitten sitä hiipimistä ja himmailua mitä siitä voi seurata. Ja toisaalta pelkään myös Ukon kyynärten puolesta, koska jos se suorittaisi A:n 2on2offina niin kuin sen pitäis, niin onhan se iso rasitus kyynärille.

Alan kuitenkin taipua sille kannalle, että taidetaan vaihtaa takaisin pyssäriin, koska sitä osaan itse kouluttaa paremmin ja pitää kriteereistä kiinni. Ja mulla on näkemystä enemmän miten sitä voi koiralle opettaa. Siitä tässä ehkä kaikkein eniten on kyse.

Toisaalta, puomin 2on2off ei edelleenkään Ukolla toimi. En vaan millään saa Ukkoa suorittamaan sitä niin kuin haluaisin eli juoksisi täysiä koko puomin ja pysähtyisi napakasti puomin päässä. Ukko edelleen hölköttää puomilla ja saattaa laskea raville ja tasaisen osan puolen välin jälkeen ja kontaktille tullaan silleen löysästi eikä kuitenkaan pysähdytä rehellisesti. Kontaktia olen leikitellyt Ukolle taas aika paljon ja sivulta menee aika napakastikin siihen ja pysähtyy oikeasti, mutta vauhdista ei onnistu. En vaan enää oikein tiedä miten saisin Ukon tajuamaan mitä siltä haluan.

Yhtä juttua vielä pitäis kokeilla, en tiedä onko apua koko puomille, mutta kokeilemisen arvoista. Tiistain agilitytreeneissä Heta antoi vinkkiä, että voisi treenata sitä aivan loppua, ei siis sitä 2on2off asentoa, vaan vapautusta irtoamista eteen. Että sais ohjaajan eli mun katsomisen siitä jotenkin vähemmälle ja fokus olisi eteen. Ihanne tietty olis, että koira seisois kuin jousilla kontaktilla valmiina ponkaisemaan eteenpäin, mutta tällaista jännitettä ei Ukkoon kyllä saa, se ei vaan ole sen tyyliä.

Aika epätoivoista tää kontaktien opettaminen kaiken kaikkiaan. Luulin lähtevänä Ukon kanssa paremmin harjoittelemaan kuin Jerikon kanssa, mutta todellisuudessa Ukko olisi tarvinnut ihan älyttömästi vaan sen lankun juoksuttamista alkuun enkä tiedä olisko sekään kuitenkaan auttanut.. Jälkiviisaus on paras viisaus. Ehkä sitten taas jo seuraavan koiran osaan opettaa suorittamaan kontaktit just niin kuin haluan, kun ei Jerikokaan kauhean kauaksi jää ideaalisuorituksesta vaikka vähän perse edellä puuhun on mentykin..

Ups and downs

Tänään Hirmu kävi ultrassa ja todettiin tyhjäksi. :( Tosi ikävä uutinen, kun pikku Jermuja niin odoteltiin. Jää nyt sitten nähtäväksi tuleeko Jerikolta jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa vai jääkö se haaveeksi..

Maanantaina käytiin Tuijan kanssa lenkillä ja pitkästä aikaa tokoilemassa/tottistelemassa. Ukon kanssa tein luoksetuloa suorina sivuille tuloina muutaman kerran ja yhden pysäytyksen, pysäytys siis tapahtui suullisen käskyn ja pienen käsimerkin yhdistelmällä, ettei mikään kisavalmis vielä. :D Ihan jees. Nouto on Ukolla kyllä tosi hyvä ja se palauttaa tosi ihanan innokkaasti ja tulee tiiviisti kapulan kanssa. :) Vähän vaan vinosti tuli alkuun.

Ruutuun otin ikään kuin EVL:n tyylistä lähetystä Ukko sivuttain merkille ja siitä itse parin metrin päähän lähettämään ja ihan kivastihan se meni. Ruutu on Ukolla aika vahva liike, mutta ei siinä sellaista vauhtia ole, se ei vaan ole Ukon tyyli tehdä.. Kaukkareita vielä ja nekin meni ihan kivasti uusi ympäristö huomioon ottaen, mutta edelleen vain siitä muutaman metrin päästä tein. Kaiken kaikkiaan Ukko teki kuitenkin tosi kivalla ilmeellä ja oli hauska treenata sen kanssa.

Pakko kuitenkin myöntää, että jää aika kauaksi fiiliksestä Jerikon kanssa. Jeriko oli ensin paikkamakuukaverina Meealle ja siitä sitten sujuvasti tottisliikkeisiin. Unohdin ensin tehdä istumisen ja suoraan liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Jumantsuikka kun se lähti räjähtävästi liikkeelle ja tuli niin voimalla ja täysiä, ettei sen paremmin olis voinut tehdä. Molemmat luoksetulot samalla lailla ja täytyy sanoa, että ne suoritukset oli mun mielestä aivan täydelliset ja mä oon aika tarkka siitä millaista ilmettä haluan nähdä tottiksessa. Tää oli juurikin sitä! :) Tein sitten vaan yhdet toistot, mitä sitä hinkkaamaan, kun on jo niin hyvä. ;)

Tasamaanouto 2 kg kapulalla aika lailla sama juttu, ainut virhe liikkeessä oli se, että meni niin vauhdilla kapulalle ja kapulan keskiosa oli kastunut että Jerikolta lipes ote kun vauhdissa yritti kääntyä ja samalla ottaa kiinni. Nopeasti kuitenkin nappas ja palautti sellaisella vauhdilla, ettei ton kokoinen koira kyllä pysty sen lujempaa tulemaankaan. Toisen toiston otin ihan pelkästään koska ekasta vapautin suoraan vauhdista ja halusin ottaa eteen istumaan, mutta sekin oli aivan loistava suoritus. :) Sitten vielä liikkeestä istuminen ja sekin onnistui eikä arponut, joten meidän treeni oli ohi noin 5 minuutissa.

Aivan huikeaa fiilis treenata kyllä Jerikon kanssa. Jeriko on kyllä aivan täyttä kultaa. Jos joskus saan vielä paremmin mun kanssa yhteen pelaavan koiran, niin olen kyllä niin onnekas että lottorivejä kannattais sitten pistää vetämään.

Eilen oli sitten vetohiihtotreenit Peltolammilla. Latu oltiin kyllä (kai) ajettu sunnuntain jälkeen, mutta kun oli taas satanut uutta suojalunta, niin aika raskastahan se meno oli.. Suksetkin tarvis ehkä joskus myös voidella... :P Ukon kanssa mentiin ensin yksi kierros ja sitten vähän hengiteltiin ja vielä toinen kierros. Tässä vaiheessa olin aivan totaalisen loppu, mutta pienet kävelyt väliin ja Jeriko vielä Ukon rinnalle vetämään. Keskivauhdit jäi kyllä nyt yli 3 min/km, kun oli niin raskasta meno.

Vetotreeneistä sitten agsatreeneihin ja oli vähän liian rankkaa Ukolle. Pelkkiä kontakteja tehtiin, mutta oli vaan niin tahmaista eikä Ukkoa saanut oikein nousemaankaan. Ehkä vähän vähäisemmätkin alkulämmöt riittäisi ja voisin itse hiihtää Jerikon kanssa tiistaisin tai Ukon kanssa max. 1 kierros ja sitten sunnuntaisin olisi Ukon treenivuoro..? No, täytyy pohtia, mutta tämä ei ainakaan toiminut ja kyllähän sen nyt melkein arvaskin. Ja sukset pitäis voidella. Ja täytyy ostaa uudet sauvat koska viime tiistaina meni toinen sauva rikki ja oon nyt lainaillut Saran sauvoja...

Pentuja ja treenailua

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Pikku-pantteri Pirskatti on kotiutunut aivan loistavasti ja on todella reipas pikku viipeltäjä. Se itse on rento niin koirien kuin Lulun ja Lallinkin kanssa, ja vanhempien kissojenkin vastarinta on alkanut rakoilla. ;) Koirien kanssa Pirskatti on jo vähän yrittänyt leikkiäkin, mutta vielä ei ole ihan yhteinen kieli löytynyt. Nyt illalla yritti muina miehinä juosta Jerikon kanssa samalle ruokakipolle mikä piti tietty estää, ja sitten jäi rennosti 30 sentin päähän makoilemaan ja odottamaan, että saa vähän putsata kuppia. :D Luulen kuitenkin, että Ukko ja Pirskatti nähdään aika piankin nukkumassa vierekkäin...

Koirien kanssa oltiin lauantaina Salossa Katjan Qma-pennuille järjestämässä pentupäivässä kuokkimassa. Ukko pääsi tekemään agilityä pitkästä aikaa Aneten valvovan silmän alla ja Anette teki heti merkittävän havainnon, kun tehtiin pientä radan pätkää. Anette kiinnitti siinä huomiota kuinka Ukko haki ponnistuspaikkaa hypyille eikä tullut kuulemma luontevasti. Itse en tässä vaiheessa huomannut vielä mitään, kun itse hypyt teki normaaliin tapaansa kauniisti jalkoja ojentaen. Lähdettiin kuitenkin tekemään sille hyppytekniikkatreeniä puoliympyrällä ja tässä tuli tosi selväksi, että vasemmalle kaartaessa Ukolle oli tosi vaikea asetella jalkojaan. Jo esteitä lähestyessä oli sen oloinen, että "hankalaa, hankalaa" ja sitten esteillä laski raville ja hyvä ettei kompastunut jalkoihinsa. Oikealle ei myötäpäivään kiertäessä oli tosi paljon luontevampaa meno.

Tämä oli kyllä tosi merkittävä havainto ja hitsi on Anetella kyllä hyvää silmää asialle, kun radalla sen huomas. Tässä voi olla yksi syy Ukon jähmeyteen välillä, kun jos se vaikeilee niitä ponnistuspaikkoja enkä vaan ole aiemmin ymmärtänyt. Nyt ainakin tiedän mitä otetaan tehotreeniin jatkossa!

Agilitytreenien jälkeen ajettiin Katjalle paimentelemaan. Pyysin päästä mukaan erityisesti sillä ajatuksella, että sais vähän treeniä erilaisilla ja nimenomaan hieman liukkaammilla lampailla kuin omat. Jerikon treeni oli lähinnä lampaiden pitoa tai liikuttelua pennuille avuksi, kun niitä sytyteltiin tai tehtiin pienen pientä treeniä niille, jotka oli jo aiemmin käyneet lampailla. Oli kyllä pätevää pentu-porukkaa, ei voi muuta sanoa! Ja Musti oli nyt taas jo heti vielä huomattavasti parempi kuin meillä, tosi hyvin syttynyt ja pätevä poika. :)

Jeriko tosiaan piti lampaita ja varmisteli, kun niillä oli niin hirmuinen veto aidan yli lampolaan, että kerran seuraavaa pentua odotellessa ja kun oletin, että ne pysyis ilman Jerikon pitämistäkin, niin ne lähti aidan yli omia aikojaan! Hienosti Jeriko kyllä hoiti hommaansa, sillä on niin asenne kohdillaan. :) Ei välittänyt pennuista vaikka ne pyöri ohitse, seisoi pitkiä aikoja rauhassa odottamassa ja varmaan rauhoitti lampaiden karkaushaluja jo pelkällä läsnäolollaan, ja lampaiden syöksyt kohti lampolaa pysäytti kyllä hyvällä menestyksellä. Ilmeestä näki, kun tuli tasapainoon, että yhtään ei oteta ryppyilyä vastaan. ;) Varsinkin alkuun teki vielä tosi hienoa kaartakin, mutta sitten meinas alkaa niissä vähän löysäilemään ja piti muistuttaa, kun olis vaan ajanut, mutta hyvin se sitten meni. Ja tässäkin alkoi jo itse hoksaamaan mistä niitä pitäisi pitää poissa. :) Fiksu poika. Pari pidempää hakua otettiin lopuksi, että sai tehdä kunnon kaaren ja hienostihan se meni ja kuunteli muutenkin oikein hyvin. :)

Ukko yritti kerran olla apupoikana, mutta Ukko on vaan liian kohtelias ja kiltti, että lampaat alkoi heti hankaliksi ja Ukko jumitti vaan tiettyihin yksilöihin ja porukka hajos. Kun sain ne aidalta Ukon kanssa otettua pois ja Ukko pääsi "voittamaan" tilanteen, niin vaihdoin Jerikon tilalle. Varmasti tollanen homma myös Jerikon mielenlaadulla vähemmän stressaavaa kuin mitä se olis Ukolle. Ukolle pikkasen lopuksi ajotreeniä, mutta ei se kyllä näilläkään lampailla helppoa ollut, kun Ukko halus lähelle ja ne päästikin sen tosi liki. Koko ajan täytyi olla murahtelemassa ja jarruttamassa. Taidan kyllä jatkossa kokeilla olisko apua jos liinalla ajais eikä käskyttäis vaan liinasta tulis se palaute... Ukolle myös pari hakukaarta, herkästi meinas metsän vuoksi supistaa kaarta, mutta olin tästä tiukkana ja sitten se menikin ihan kivasti. Pysähdys olis saanut olla napakampi ja lähtee liian lujaa nostoon. Melko lähietäisyydeltä näitä pitäis vaan tehdä, mutta sekin on hankalaa, kun tuntuu ettei edisty kuitenkaan sen etäisyyden suhteen.. Päässyt ehkä vähän liikaa toteuttamaan itseään tässä lampaiden lähelle pyrkimisessään...

Tänään käytiin Peltolammilla tekemässä vetotreeni. Ajattelin ensin, että teen kaksi kierrosta ensin Ukolla yksin ja otan sitten Jerikon kaveriksi, mutta latua ei oltukaan ajettu lumisateiden jälkeen ja päällä oli niin paljon raskasta lunta ja meno siis niin raskasta, että tein vaan yhden kierroksen Ukolle ja toisen molemmille yhdessä. Ja nyt täytyy sanoa, että viimeksi ehkä Jerikoa vähän aliarvioin, että Ukko vetäisi yksin paremmin.. ;) Tsekkailin vanhoja päivityksiä, niin paras yhteisveto toissatalvena pojilla oli keskivauhtia 2:35 min/km ja näistä on kyllä vielä jääty.. Tänään Ukko veti keskinvauhtia 3:04 min/km, selvästi raskas keli vaikutti. Lisäksi meinas saada hepulit sillalla narun kanssa, mutta jatkoi melko nopeasti sitten. Jerikon kanssa yhteisvedossa keskivauhti oli 2:50 eli parannusta kuitenkin aikaisempaan selvästi. Ollaanhan me kaikki vielä vähän ruosteessa pitkän hiihtotauon jäljiltä. ;)