Valkea joulu ja treenailua

Joulua on nyt juhlittu. Aattona meillä oli kotona yhteensä 12 henkeä, mukaanlukien alle puolivuotias veljen tyttö. Lisäksi mukana oli veljen koira Ronja, jonka kanssa Ukko pelasi melkein koko illan.

Kinkkua tehtiin ensimmäistä kertaa leivinuunissa ja vaikka jo välillä jännitti, että meneekö koko kinkku piloille, niin siitä tuli niin mureaa ja mehukasta, että luut putosi itsekseen irti. :D Oli vähän sellainen pulled pork -versio, mutta sai sitä jäähtymisen jälkeen ihan kivasti leikattuakin. ;)

Säät on kyllä nyt olleet niin mahtavat, ettei voi yhtään valittaa. Kyllä kelpaa taas näilläkin keleillä katsoa omaa pihaa, kun on niin hienoa ja kaunista. :) Ja onhan näitä vapaita päiviä ja auringonvaloa pitänyt käyttää hyväksi ja treenailla paimennusta ja Tapaninpäivänä pojat pääsi vähän lampaille. Kivat pikku treenit tehtiin, Ukolle kaaria Virpin neuvomalla tavalla, että kaareen päästä kutsuinkin suoraan takas luokse iloisesti hihkuen. Välillä oli vaikeempaa, välillä helpompaa. Silmää tolla pojalla kyllä riittää. Jerikon kanssa harjoiteltiin sortteerausta ja se on kyllä hitsin vaikeaa. Välillä, kun lampaat lähti juoksemaan, niin oli tosi vaikea saada Jerikoa väliin ja päästää se yksi juokseva menemään ja pysäyttämään kaikki. Teki kyllä tosi hienojakin suorituksia ja eihän sitä voi heti osata, kun ei olla tollaan aiemmin treenattu.

Tänään käytiin Veeran kanssa tokoilemassa. Veera kuvasi molempien poikien treenit ja liikkuroi Ukon. Jerikon kanssa hinkkasin täyskäännöksessä takaosan käyttöä, vähän tuppaa jäädä vajaaksi. Toisaalta nyt sitten videolta katsottuna oon välillä vähän liiankin vaativa Jerikolle ja oli vähällä, ettei Jeriko ihan pahoittanut mieltään, kun mikään ei kelvannut. Sitten noutoa muutama toisto, hyppynouto ihan matalalla esteellä tarkoituksella, ihan vaan muistuttamaan ylipäätään hyppynoudosta eikä korkeus ollut tässä se pointti ollenkaan. Luoksetulo oli alkuun vähän hidas, toisella toistolla ihan ok, muttei Jerikon parasta. Tosi pitkä treenitaukokin näissä kyllä takana, joten onko ihme.

Ukolle tehtiin liikkeitä tosi pitkästä aikaa liikkuroituna. Palkkailin siis välissä ja tarkoitus oli vaan testata liikkeitä ja Ukon virettä, että ottaako kuinka painetta liikkuroinnista. Tokoa ei olla kunnolla treenailtu aikoihin ja varsinkaan hyppyä tai luoksetuloa ei juuri ollenkaan. Hyppyä itse asiassa varmaan viimeksi tolleen tokohyppynä alokkaan kokeessa... :D Joka tapauksessa mentiin vähän liikkeitä läpi ja liikkurointi ei Ukko häirinnyt. Seuraamisessa oli aluksi ihan banaanina ja mun vaikea kävellä, lisäksi kyyläs ilmeisesti ruudun merkkejä ja pysähdys jäi huomaamatta. Ruutu kun jäi taakse niin alkoi helpottamaan ja seuraaminen oli oikein kivaa, joskin tokoon aika tiivistä. ;)

Jäävistä seisominen ei oikein onnistunut, pari kertaa kokeilin korjata, mutta sitten mentiin eteenpäin. Tarkoitus oli käydä liikkeet läpi, tiedän sitten mitä pitää treenailla ja vahvistaa. Luoksetulon stoppi itsessään oli ihan ok, mutta pysähtymisen jälkeen kun aloin heittämään palloa, lähti jo eteenpäin. Tarvii treenata, mutta ennakointi on niin herkässä, ettei noita pysäytyksiä ole tehty kuin ihan kourallinen. Liikkeestä maahanmeno oli oikein hyvä, samoin nouto, palautuskin oli tosi siisti (lue: ei siis hypännyt päin)! :)

Hypystä Ukko ei meinannut tietää mitään, mutta miten voisikaan, kun on niin vähän tehty ja niin pitkä tauko olla. Kunhan kokeilin. Treenilistalle. Kaukkarit menee ihan jees niin kauan, kun Ukko ei vaan haistelis maata, se pitää saada siltä pois. Välillä saattaa myös jumittaa yhtä hyvin istumaan kuin seisomaan, joka on mulle ihan uutta maahan jumittavan Jerikon jälkeen. Mutta häiriö ja etäisyys (koematka) huomioon ottaen tosi hyvä! :)

Hyppynouto ihan mieltä virkistämään, samoin sitten ruutua. Aluksi Ukko hämääntyi vääristä merkeistä, mutta mikä oli tosi hienoa, niin korjas itsensä ruutuun eikä paineistunut yhtään vaan häntä heilui edelleen! Toisella toistolla tosi hyvä suoritus. :) Lopuksi vielä paikkamakuu Nemon kanssa 3 min piilossa ja siellä Ukko makasi pää maassa koko ajan samassa asennossa vaikkei ryhmäpaikkamakuuta ole tehty yli vuoteen! Treenattavaa siis on, mutta Ukon mielentila alkaa olemaan tosi hyvä ja kun treenaamalla saadaan liikevarmuus, niin luulen, että ollaan aika lailla valmiita kokeeseen. :)

Veera, Kiia ja Nemo tuli meille vielä käymään. Kiia pääsi katsomaan lampaita ja tuntui tykkäävän kovasti. Jeriko ja Ukko sai myös aimo annoksen hellyyttä ja rapsutteluja. Hauska mun mielestä oli, kuinka täysin paimennusta tuntematon lapsikin näkee eron Jerikon ja Ukon välillä, kun Kiia pienen paimennusnäytöksen jälkeen tokaisi, että "Ukko oli taitavampi". Ja silleen teknisessä suoriutumisessa ei varmastikaan ollut oikein muuta eroa kuin ehkä se, että Jeriko pitää paremmin etäisyyttä lampaisiin. Kai Kiia erotti sen Ukon tyylikkyyden tekemisessään, mikä selvästi erottaa sen Jerikosta.. Hauskin oli, kun Kiia oli vaikuttunut siitä, kun "Ukko osaa englantia". :DD

Veeran, Kiian ja Nemon lähdettyä tein vielä vähän tarkempaa treeniä pojille. Ensin Jerikon kanssa yritin vähän tunnustella miten harjoittaisin sille rauhallisempaa flänkkäämistä, koska Jeriko tuntuu flänkeillä usein säikäyttävän lampaita turhaan, kun liikkuu niin rivakaasti. Kävelin siis Jeriko rinnalla, perässä ja yritin auttaa flänkissä ja rauhoittaa, ja kehua rauhallisesta flänkistä. Näytti kyllä ihan hyvin toimivan. Tavoitteena olis saada sellainen flänkkaaminen Jerikolle, että jos lampaat liikkuu rauhallisesti ja sillä ei ole kiire eteen, niin voisi samalla kevyellä ravilla siirtyä flänkille kuin millä menee ajossakin.

Harjoiteltiin taas sortteerausta ja hitsi kun on vaikeaa. Ja ennen kaikkea itse olen kyllä aivan liian vaativa Jerikolle aivan liian usein. Siinä missä pitäis enemmän auttaa ja tukea kun harjoitellaan uutta asiaa, niin jotenkin olettaa siltä aivan liikaa. Saatiin ihan kivoja sortteerauksia tehtyä, mutta sitten kun olis onnistumiseen pitänyt lopettaa, niin vielä vaan jatkoin ja Jeriko oli jo aivan väsynyt eikä enää oikein jaksanut/osannut/ymmärtänyt juosta väliin, vaan lähti herkästi kokoamaan koko porukkaa. Mun pitäis kyllä itse todellakin opetella olemaan reilumpi Jerikoa kohtaan. Lopulta sitten kuitenkin osasin lopettaa treenin Jerikon hienoon väliintuloon ja saatiin treeni lopetettua hyvään mieleen vaikkakin Jeriko oli väsytetty paljon enemmän kuin mitä olis hyväksi.

Ukko teki myös jakoa ja pari singeläkin tarjoutui. Ukon silmä on kyllä jännä juttu, kun aluksi jakoa alkaessa harjoitella siitä oli selvästi haittaa, mutta nyt kun Ukko osaa tulla väliin, niin se saa katseellaan suorastaan leikattua välin lampaisiin niin kuin kuuma veitsi voihin ja pienillä vilkaisuilla se ajaa eri porukat kauemmaksi toisistaan ja ottaa hyvin luontevasti toisen porukan haltuun. Jakaminen on Ukolle suorastaan helppoa ja se on helppoa sen kanssa.

Tehtiin myös pari singleä ja yksi oli todellä hieno. Otettiin porukasta erilleen isosarvisin uuhi, joka oli koko ajan valmiina säntäämään takaisin laumaan, koko ajan pää laumaan päin ja välillä näytti jopa siltä, että harkitsi voisiko Ukon puskea tieltään.. Ei varsinaisesti kuopinut maata tai muuta ilmeistä, mutta vähän katse oli sen tyyppinen. Ukko kuitenkin piti pintansa sen kanssa nyt TODELLA hyvin, siinä missä aiemmin olisi ehkä herkästi kääntänyt päänsä ja antanut periksi tai missä joku toinen saattaisi rynnätä puremaan. Ukko tuijotti kuitenkin herkeämättä takas eikä jumittanut, vaan sopivan tilanteen tulleen otti askeleen eteen ja pakotti uuhta peruuttamaan! Ukko piti lammasta tosi kauan, vähintään puoli minuuttia, ehkä minuutinkin, ja pariin otteeseen pakotti sen peruuttamaan. Uuhi ei suostunut kääntymän pois päin laumasta ja näytti koko ajan siltä, että pienikin virhe, niin yrittää rynnätä.

Niinpä lopetin tähän "voittoon" ja annoin Ukon vaihtaa isompaan porukkaan ja koota se kokonaan. Näin ei riskeerattu sitä, että uuhi pääsis ryntäämään Ukon ohi ja Ukko epäonnistuisi todella upean työn päätteeksi. En myöskään halunnut pistää Ukkoa kokoamaan tätä yksittäistä, koska se oli kuin jännitetty jousi ja olisi varmasti rynnännyt ja sekin olisi antanut Ukolle ehkä kuvan, että tilanne päättyi paniikkiin. Kokoamalla muu porukka ensin harjoitus päättyi tosi harmonisesti. Näköjään mun pää välillä toimii vaikka Jerikolle olenkin tosi usein ihan kohtuuton...

Vielä kun saisi Ukon kaikissa tilanteissa hyvin kuulolle ja jättämään lampaisiin vähän enemmän väliä, kun edelleen välillä tykkää änkeä ihan jalkoihin kiinni... Mutta kyllä tästä hyvä tulee, molempien kanssa. Nyt on jotenkin selkeempää treenisuunnitelmaakin molempien kanssa, Ukolle myös vois tollasta alkeis-poispäinajoa tehdä kuin Jerikonkin kanssa, jos sais sillä oikeaa tahtia vahvistettua...

Joulu on taas

Kaikesta anti-kodinhengettäryydestäni huolimatta mä tykkään joulusta. Ja nyt ensimmäistä joulua omassa kodissa valmistellessani olen kyllä "pistänyt tuulemaan" jonkin verran. ;) Huomenna meille joulua viettämään on tulossa mun äiti ja sisaruksia perheineen ja sain oikein kunnon motivaatiopotkun laittaa paikkoja kuntoon. Täytyy myöntää, että muuton jäljiltä on vähän talon sisusta saanut odottaa ulkotöiden ja isompien remppojen.

Marraskuun puolella postista kilahti Kodin1:n alennuskuponki ja hitsi mä innostuin! Olin jo toukokuussa kuolannut yhden ihanan ruokapöydän perään ja nyt mä sitten säntäsin pöytää ostamaan. Tilausta tehdessä sanotitin, että pöytä tulee tammikuun puolella, mikä oli aika pettymys kun nimenomaan jouluaattona olis tarvetta isommalle pöydälle. Mutta sitten viime viikolla tuli iloinen tekstiviesti, pöytä noudettavissa! Ja nyt se on täällä! :)

Ostelin myös uusia verhoja ja piti lyhentääkin niitä, mutta ompelukone ei suostunut yhteistyöhön mun kanssa. Valmis-kapat kuitenkin sopi ja heti näyttää paremmalta keittiössä. :) Kaadettiin myös kuusi omalta takapihalta ja innostuin vähän senkin kanssa, kun laatikkoihin on kertynyt vaikka kuinka paljon koristeita! ;) En muista koska oli viimeksi joulukuusi kotona, kun vanhassa kaksiossa ei ollut missään oikein tilaa sille. Ei ainakaan vuosiin ole ollut, mutta nyt on ja komea onkin! :)

Ukko kävi viime viikolla kaksissa agilitytreeneissä ja oli aivan super! Tällä viikolla vietetäänkin sitten treenitaukoa. Näyttäisi siltä, että Jeriko hurvittelut Hirmu-neidon kanssa menee viikonlopulle tai ensi viikon alkupuolelle, mutta hyvää kannattaa odottaa. ;)

Jerikokin on täällä jo odotellut lahjojen avaamista kuin kuuta nousevaa. Unohtui lahjaostosten jälkeen kassi keittiöön tossa yksi päivä. Istuskelin olohuoneessa koneella, kun alkoi kuulua hento pieni "piip".  Menin katsomaan ja siellä Jeriko istui lahjakassin edessä toiveikkaana, että saisi luvan ottaa lelun kassista. Kun eihän sieltä saa omine lupineen ottaa. ;) Vein sitten kassin vaatehuoneeseen, mutta seuraavana aamuna ovi oli jäänyt jossain välissä auki ja siellä Jeriko taas sitten istui ja odotti lupaa ottaa lelu. :D

Ukon kanssa meidän suhteen lujittamisessa ollaan tultu siihen pisteeseen, että pitää vähän peruuttaa ja jättää mm. tervehtimiset kotiin tullessa tekemättä. Nyt kahtena päivänä, kun Matti on ollut vapaalla ja mä olen lähtenyt vielä töihin, Ukko on jäänyt ulvomaan (!!) mun perään. Siis vaikka Jeriko luonnollisestikin jäi kotiin. Musta on selvästikin tullut tärkeä ja täytyy myöntää, että mua vähän tää naurattaa. :D Ei naurattais jos asuttais vielä kerrostalossa, eikä Mattia kyllä naurattanut... ;)

Huomenna sitten syödään niin, että maha paukkuu. Aten ja Maijun mukana tulee Ronja a.k.a. Jääkarhu myös mukaan joulun viettoon ja veikkaan, että Nuoja ja Tosi Nuija on taas vauhdissa huomenna. Jeriko ja Ukko toivottaa kaikille oikein hyvää Joulua!

Jeriko 5-v!

Meinas melkein unohtua, rehellisesti sanottuna olis varmaan unohtunutkin jollei Miia olisi onnitellut. Ei sillä ettenkö muistaisi vaikka unissani Jerikon syntymäpäivämäärää, mutta mulla on useinkin ongelma noteerata mikä päivä on menossa ja yhdistää se sinä päivänä oleviin tapahtumiin. :D

Kun tää melkein meinas unohtua, niin Jerikolle ei ollut mitään sen kummempaa lahjaa, mutta sovittiin sen kanssa, että aiemmin hakutreenejä varten tilaamani kaksi patukkaa oli sen lahja. Häviää kieltämättä viime vuoden lahjalle (Derekin kurssi), mutta kelvatkoon. ;)

Eilen saatiin joululahja mun agilityryhmäläiseltä ja nyt otin sitten sen käyttöön, että sai Jeriko jollain herkutella. En oo koskaan mennyt noihin pipari-, nakki- tai mihinkään muihinkaan haasteisiin, mutta nyt kuvaa varten hetken mielijohteesta iskin kanafileen suuhun, että "pidä" ja niinhän se partiopoika vaan piti ihan ongelmitta. On toi Jeriko vaan mahtava, mitä vaan pyydän niin aina toteuttaa. En olisi koskaan osannut kuvitella parempaa kuin mitä olen Jerikossa saanut. :)

Kun nyt haasteiden makuun päästiin, niin pitihän se pistää Ukkokin kokeilemaan. ;)

Näyttää sujuvan hyvin silläkin? No ei nyt ihan, kuva ei kerro koko totuutta. :D Ukolta valui kuola suupielestä, se meinas pariin kertaa lysähtää maahan ja alkaa syömään ja sitten pureskeli ja pyöritteli filettä suussaan. Mutta näin hyvän kuvan siitä silti sai. Vähän ehkä epätoivoisella ilmeella höystettynä.. Ja koko sen ajan kun nostelin Ukkoa ylös ja korjailin filettä suussa, herra Partiolainen istui asennossa ja piti filettä kauniilla otteella. ;)

Tunnelmointia

Joulu alkaa olemaan jo aika lähellä ja eilen oli mukava yllätys kun heräsi ja piha olikin valkoisena. Käytiin vähän lahjaostoksilla ja samalla ostin lisää valoja pihaan, joita sitten illalla laitettiin paikoilleen. Aika kivan näköistä kyllä vaikka itse sanonkin. Tänään vielä aurinkokin paistoi, mikäs sen hienompaa. :)

Jeriko pääsi tänään hakutreeneihin. Nämä oli nyt kolmannet treenit ja otettiin sitten ihan suoraan patukkapalkalle. Autolta lähtiessä Jeriko veti  hulluna, haukkui ja oli tarmoa täynnä, vaikka ei kyllä varmaan tiennyt vielä ollenkaan mitä ollaan menossa tekemään. :D Samalla tavalla haukkui Sarin perään, kun tehtiin nyt ihan näkölähdöt, lelut näytettiin keskiviivalla ja maalimiehet meni ihan takarajalle. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen otettiin loput suoraan keskilinjalta vauhdista ikään kuin risteilynä, maalimiehet sitten vähän taputteli käsiään vielä avuksi tarvittaessa. Ensi kerralla on ehkä vielä syytä kokeilla, että pysäyttää keskilinjalle, niin Jeriko saa nostaa kierroksiaan siinä kun annetaan apu. Nyt välillä meinas menna vähän nenä maahan ja vauhti välillä hidastui, mutta kyllä ne maalimiehet sieltä löytyi ja Jeriko oli tyytyväinen patukkapalkkaan. :)

Kotona tehtiin pienet paimennustreenit. Aloin viheltämään Jerikolle oikean ti-ty sijaan ti-ti-tyy, koska ensimmäinen tuntui Jerikolle menevän herkästi sekaisin ajo-käskyn kanssa. Jeriko oli hienosti kuulolla, vähän ajoa ja siitä pillillä ohjailua ja sitten otettiin jakoa ja singleä. Pidätin Jerikolla aika kauan yksittäistä lammasta ja ongelmaksi sitten tuli, kun lammas pääsi ryntäämään kohti pääporukkaa, että Jeriko ei ymmärtänyt hakeutua käskyllä väliin, vaan lähti koko porukkaa kokoamaan. Yritin sitten ottaa perus jaolla taas sitä, että laitan kaarelle ja kutsun uudelleen väliin, mutta ei piru vie meinannut oikein suostua tulemaan väliin ja laumat ehti aina yhdistyä. Ei tota nyt paljoa ole tehtykään, mutta nyt joku erityinen ongelma siinä. Täytyy ottaa harjoitteluun.

Pari kertaa oli erityisen hankala single tai tarkkaan ottaen yksittäisen lampaan pitely. Tai tein siitä vähän ekstra-hankalaa, kun hyvin Jeriko piti paikoillaan, mutta pyysin vielä painostamaan/lähestymään niin, että lammas kääntyi ja luopui porukkaan pyrkimisestä. Karitsat oli erityisen hankalia pideltäviä, selvästikin enemmän riippuvaisia muusta porukasta. Lauman johtajaa Jeriko lopulta ajoi todella upeasti, pisti sen peruuttamaan ja lopulta Pomo kääntyi  ja sitten annoin Jerikon koota porukan. :)

Ukko teki myös ajoa ja kuunteli nyt TODELLA hyvin. Pysähtyi ihan yhdelläkin käskyllä (pari lipsahdusta tuli) ja otti tosi hienosti suuntakäskyt. Jakoa vähän myös ja lauman vaihtelua. Ukko osaa kyllä hienosti tasapainottaa, kun kuljettaa toista porukkaa poispäin. Tosi luontaisesti ottaa sen puolen mitä kautta porukka näyttäisi yrittävän kääntyä takaisin. Hieno poika! :) Ukolle otin myös singlen, kun siihen tilaisuus tarjoutui ja tässä Ukolla on kyllä selvästi hyötyä luontaisesta tasapainottamisesta vaikka välillä meinasikin olla epäselvää pitääkö yksittäistä vai kääntyykö loppu porukan puoleen. Mutta tosi hienosti meni. :)

Ukon kanssa ollaan myös kaukkareita jumppailtu. Riippuu kovasti Ukon mielentilasta miten menee. Välillä tekee tosi hienosti istu-maahan vaihtoja putkeen jopa 15 m matkalla sisällä, mutta välillä sitten taas jumittaa ihan totaalisesti ja "hassuinta" (ei ihan hirveesti kyllä naurata) on se, että Ukko voi jumittaa yhtä hyvin istumaan kuin maahankin...Sitten taas esim. torstaina otin Ukon halliin sisään käytävälle tekemään kaukkarit agilityhäiriössä ja hitsi kun teki hienosti 10 metrin matkalla! Ihan riippuu siitä kuinka motivoitunut Ukko on milloinkin tekemään. ;)