JK1 Jeriko

Ollaan Jerikon kanssa tehty nyt ihan muutama jälki tän kevään aikana, pari pellolle ja yksi metsään. Jerikon jäljestys on ollut aivan huipputarkkaa ja hienoa, mutta keppien ilmaisu ontuvaa. Viimeisessä treenissä myös janalla Jeriko lähti tosi vinoon. Esineruutuja ollaan myös tehty ja ne on mennyt kyllä kaikki hyvin vaikka oliskin haastavaa ollut. Tottista ollaan tehty ihan minipätkiä, ei kunnollista tottistreeniä vielä ollenkaan. Näillä taustoilla ei ihan heti aattelis kokeeseen lähteä, mutta kun Ylökkin jälkikoe sattui olemaan näin alkuvuodesta niin pisti miettimään: kivituhkakenttä jolla Jeriko tykkää ponnistaa, Jani Heinilä tuomarina, ei marjastajia/sienestäjiä jälkeä sotkemassa... Joo, kyllä houkutti siinä määrin, että ilmoitin kokeeseen ja sitten vaan miettimään, että oliko järkeä, maksanko ja lopulta, että perunko silti.

Se hyppyhän on meidän iso ongelma, Jeriko on nyt tehnyt metristä vähän vaihtelevalla menestyksellä, välillä hyppää sen oikein tyylipuhtaasti ja itsevarmasti, välillä menee rymistelyksi ja kolisteluksi. Eilen agitreenien jälkeen oli kyllä sellainen hyppytreeni, että todella harkitsin kokeen perumista! En ollut tajunnutkaan, että Ylökkin kentällä hyppy tulee ikävästi suoraan aurinkoa päin, koiran on siis vaikeampi hahmottaa hypyn yläreunaa tämän vuoksi ja Jeriko sitten rymistelikin esteellä. Sitten tuli pieni epävarmuus, mutta lopulta 90 cm este meni hienosti. Pieni kävely välissä ja sitten metrin hyppy pelkästään menohyppynä ja tämä meni tyylipuhtaasti esteeseen koskematta. Niinpä sitten päätin kokeilla kepillä jäätä kokeen kanssa vaikka kyllä täytyy sanoa, että tänään päivällä hirvitti! Keppien ilmaisu hirvitti ja erityisesti hyppy hirvitti! Keppien ilmaisut ei tosiaan treeneissä ole mennyt ihan putkeen, mutta Jerikolla on kyllä aina ollut sitä, että jostain syystä ilmaisee vieraat kepit paljon paremmin kuin mun laittamat. Mistäköhän sitten johtuukin..? :D

Tänään oli siis koe ja Matti lähti mukaan (!) seuraksi ja kuvaamaan. Aloitettiin jäljellä. Janalla Jeriko lähti suoraviivaisesti ja tasaisella tahdilla etenemään, kohtasi jäljen mutta oli siinä sen verran epävarman oloinen, että odottelin ihan rauhassa, että mitä tekee, mihin suuntaan lähtee. Lopulta Jeriko oli kuitenkin edennyt koko liinan mitan ja oli pakko astua perään ja takajälkihän se oli, arvasin! Tästä vaan käännös ja oikeaan suuntaan jälkeä ja hitsi kun Jeriko jäljestikin hyvin! Muistuttelin vähän väliä kepeistä sanomalla "missä kepit on", mutta kun en viitsinyt koko ajan hokea niin pari keppiä nousi niinkin, etten ollut hetkeen muistanut sanoa ja seuraava keppi tuli vähän yllättävänkin äkkiä ja Jeriko itse ilman muistuttelua nosti kepit. Kaikki kuusi keppiä nousi ihan Jerikon itsensä toimesta, yhtään se ei ylittänyt! Tämän jälkeen oli ihan, että WAU! :))

Jäljen jälkeen kävin äkkiä käyttämässä Jerikoa järvessä ja sitten esineruutuun. Lähetys oikeasta reunasta, n. 25 metrin jälkeen otti sivusta hajun, lähti tarkentamaan muttei heti löytänyt mutta etsi niin kauan että löytyi ja sitten toi reippaasti mulle. Tästä täydet pisteet. :)

Tottiksessa Jeriko oli ensin paikkamakuussa. Paikkamakuuseen viedessä ääntely oli melkoista, haukahteli välillä ja inisi. Kierroksia aivan liikaa ja johtui varmasti siitä, ettei tosiaan olla kunnon tottistreeniä tehty pitkiin aikoihin! Paikallaolo kuitenkin erinomainen, laukauksista ei silmääkään räpäytä. :) Alla lyhennetty video paikallamakuun alusta, loppuun asti turha katsoa, kun on niin tylsää katsottavaa. ;) Ps. Nyt näköjään taas toimii tää blogger-youtube -synkronointi.. :D

 Yksilöliikkeisiin lähtiessä Jeriko oli alkuun vähän hiljempaa, mutta alkoi sitten suoran lopulla ääntelemään ja ääntelyä tuli silloin tällöin pitkin matkaa. Haukahduksissa myös vähän erkani, henkilöryhmässä olisi myös voinut olla hiukan keskittyneempi. Seuraaminen muistaakseni hyvä, kuitenkin Jeriko oli koko ajan innokkaana mukana ja saikin siitä kehuja.
Liikkeestä istumisen suoritti nopeasti, tosin jonkinlainen ylimääräinen pikku niiaus siinä oli ollut ja rehellisesti sanottuna jätössä luulin, että Jeriko oli mennyt maahan ja olin aika yllättynyt kun se istuikin! :D Tämä oli vissiin kuitenkin erinomainen. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan (tämä oli suuri yllätys!) ja luoksetulossa voisi olla vauhtia enemmän, mutta muuten korrekti suoritus, olisko ollut hyvä? Tasamaanoudossa lähtö ja kapulaan tarttuminen nopeat, palautus saisi olla nopeampi, hyvä? Hyppynoudossa kapula lensi aika reilusti vasemmalle, luulin ettei Jeriko näkis sitä esteen takaa, mutta saattoipa hyvin nähdäkin, koska lähti niin tarmokkaasti suoraan esteen ohi. Palatessa hyppäsi hypyn hirveellä kolinalla. Tyydyttävä? Kuitenkin kapulan luovutuksessa Jerikon häntä vispas ja se on mulle tällä hetkellä tärkeintä, että vaikkei tyyli olisi puhdas, niin Jeriko on itse tyytyväinen itseensä eikä kauhistu kolinoita. :)
Vinoesteelle Jeriko lähti innokkaasti ja suoritti korrektisti mennen tullen, hieman olisi voimaa saanut olla suorituksessa enemmän. Erittäin hyvä? Eteenmenossa valmisteleva osuus hyvä (ei edes äännellyt) ja vauhdilla eteen ja käskyllä maahan pölypilven saattelemana. Erinomainen. :)

Maastopisteet siis yhteensä 194, tottis 84, eli kokonaispisteet 278, 1-tulos ja vielä kirsikkana kakun päällä 1. sija! :) Jeriko on kyllä upea koira, en voi muuta sanoa! Olen aivan äärettömän ylpeä siitä. :))
Nyt sitten aivan kaikessa rauhassa treenaillaan hyppy kuntoon ja sellaiseksi, että voi luottaa siihen että jokainen hyppy on teknisesti puhdas ja itsevarma, ei näin että joskus hyppää hyvin ja joskus ei. Kesälle olenkin jo sopinut hyppytekniikkakoulutusta Vappu Alatalolle, eli jatketaan siitä hyvästä alusta mihin ollaan jääty Sarin kanssa ja varmasti saadaan tuo hyppyongelma selätettyä lopullisesti. :)

Derekin kurssi

Aikamoista menoa on ollut tässä viime päivinä. Lauantaina aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin ajamaan Turkuun, lopullisena määränpäänä Ruotsin Udden. Matkaseurana meillä oli Päivi Sumulehto ja Keelan, sekä Tiina Karhula ja Miilu. Keelan ja Ukko on suurin piirtein saman ikäisiä uroksia ja löysivät toisistaan jonkinlaiset sielunveljet. :D Ukko alkoi jo takakontissa keikistelemään Keelanille ja meinas vähän mennä rajan yli, kun otettiin laivassa koiria autosta ja Ukko oli hyppäämässä heti selkään. Keelan ei tästä tietenkään tykännyt, mutta tämä pieni huomautus jäi parivaljakon ainoaksi "riidaksi". Muuten painittiin hammaspaineta laivan hissiaulassa tai missä nyt milloinkin. :D
Ukkoon olin todella tyytyväinen muutenkin. Oli kyllä helppo matkalainen, kun ei ihmetellyt koko matkan aikana mitään, ei laivan ääniä eikä edes laivan liukkaalla kannella yhtään jännittänyt! :)

Tukholmasta ajettiin lauantai-iltana vielä Uddeniin ja treenit alkoi sunnuntaina meidän osalta. Osa porukasta oli ollut Uddenissa jo kaksi päivää. Derek oli todella miellyttävä kouluttaja, neuvoi hyvin ja jälkikäteenkin ruokaillessa sai hyvin kyseltyä lisäkysymyksiä treeneistä. Mitään maata mullistavaa Ukon kanssa ei tullut esiin, lähinnä saatiin vahvistusta sille, millä tavalla on Ukkoa treenattu ja paria pikku juttuja viilailtiin. Derek kuulemma helposti passittaa koirakon "back to basics", mutta me kun ollaan edelleen siellä alkeissa niin ei tarvinnut mihinkään siirtyäkään. :D

Ukosta tuli videotakin yhteensä varmaan yli puoli tuntia ja olen ehtinyt vain pikaisesti katsoa ne läpi. Katsotaan missä vaiheessa ehtisin niitä leikkailla sellaiseen muotoon, että pystyy lataamaan nettiin, noin isot videot pitää kyllä aika pieneen saada karsittua! ;)
Ukon kanssa siis tehtiin lähinnä kaaren alkuosaa ja kaaren loppuosaa. Lisäksi tein väleissä taas vapaampia hömpötyksiä ja Deren totesi, että tämä oli oikein hyvä juttu. Ukossa myös näkyi jo kurssin aikana suurta kehitystä, se oli jo paljon keskittyneempi kuin viime treeneissä ja kaaret lähti tosi kivasti aukeamaan. Kyllä se tästä sitten. :) Mitään tämän tarkempaa sepustusta en nyt jaksa kurssista kirjoittaa, kun niiden asioiden lukemalla ymmärtäminen on muutenkin aika hankalaa ellei mahdotonta. Mutta siis kivaa oli ja ensi vuonna mennään ehdottomasti uudelleen! :)
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee Picasan kuva-albumiin. :)

 Tiistaiaamuna saavuttiin sitten takaisin Turkuun. Paluumatka sujui aivan yhtä vaivattomasti kuin menokin. :) Turusta ajelin Somerolle hakemaan asunnon avaimia ja tekemään vuokrasopimusta kesää varten. Marikalta sain muutamia tärkeimpiä huonekaluja, joita sitten yhdessä muutettiin uuteen asuntoon. Suuri kiitos Marikalle avusta! :)
Tämän jälkeen oli vielä Ukolla Aneten agilitytreenit ja kivasti kyllä päästiin alkuun Aneten kanssa. Kesällä ilmeisesti sitten treenailen Aneten ohjauksessa ja odotan sitä kyllä innolla. Kiva sitten ensi viikolla, kun saa Jerikonkin mukaan! :) Aneten kanssa lähdetään hakemaan lisää vauhtia molempiin poikiin ja Ukosta erityisesti kaivetaan esiin ja käyttöön se hulluus mikä siellä onkin ihan pinnan alla. ;)

Paukkuja

Käytiin eilen tavesin tottisvuorolla Niihaman kentällä. Jeriko teki vähän kaikkia osa-alueita, mutta palkkailin välissä. Jeriko oli ensin paikkamakuussa, kun toiselle ammuttiin eikä siinä mitään uutta, tuskin huomasikaan paukkuja. Seuraamiseseen otettiin myös laukaukset ja seurautin kohti ampujaa eikä siinäkään vilkaissutkaan laukauksia. Henkilöryhmää ei oltu tehty viime syksyn kokeiden jälkeen kertaakaan ja se oli aivan virheetön, kertaakaan ei vilkaissut mihinkään vaikka kiusallani pysähdyin vielä ihan Tuijaan kiinni Tuijan oikealle puolelle. ;)

Esteitä sitten vielä otettiin, tasamaanouto vähän niin kuin unohtuikin välistä. :D Ensin harjoitushyppy ja sitten kertaalleen metrisen menohyppy ja päätin jo etukäteen, että jos menee sen edes suht hyvin, niin jätän yhteen toistoon vaikka koskettaisi/ponnaisi tms. No, jonkin verran maha tai reidet estettä viisti, kun karvatupot jäi esteen päälle, mutta pitäydyin päätöksessäni ja palkkasin tähän. :)
Puhuttiin nimittäin viimeisimmässä henkisen valmennuksen istunnossa Vapun kanssa myös paljon hyppytekniikkaharjoitteista pk-esteelle (ja sovittiinkin kesälle tapaamista sen osalta) ja Vapun ajatus oli, että korkeusharjoitteet tehdään vain yksittäisinä hyppyinä. Jos haetaan vauhtia ja intoa, niin ne tehdään ihan matalalla harjoitusesteellä. Vähän nyt on kyllä Vapun ohjeista mutkia vedettyä suoriksi, kun jo metristä otettiin, mutta kesällä sitten katsotaan kuinka pienissä erissä lähdetään hyppytekniikkaa pk-esteen osalta rakentamaan.

A-este noutona ja hassusti Jeriko meinas hämääntyä vieressä seisovasti Pirjosta ja mennä sille kapulan tarjoamaan. Samoin itse asiassa kävi sunnuntainakin, kun Anita oli vieressä kuvaamassa. :D
Sitten vielä jäävät, ensin meinas mennä istumisessa maahan mutta sitten onnistui hyvin. Luoksetulon otin suoraan palkalle vauhtia hakien. Samalla kun palkkasin luoksetulosta leikillä jätin kentän laitaan eteenmenon esineen, jota Jeriko ei välttämättä edes huomannut ja sitten viimeiseksi eteenmeno ja se oli kyllä hyvä! :)

Jerikon kanssa on kyllä aina niin ihana tehdä. Immin sanoin: "Jeriko on niin hönönä sun koira" ja "aivan tosissaan toimittaa virkaa". Ja sitten kun siihen lisätään Pirjon kommentti, että Jeriko on niin söpö, että muistuttaa lelukoiraa joka hänellä oli lapsena, niin aika hellyyttävä paketti on kasassa. :))

Ukko pääsi myös kentälle. Viime kesänähän Ukko kuuli paljon laukauksia kentän laidalla odotellessaan, kun Jerikolle tai esim. Ronjalle ammuttiin, eikä koskaan kiinnittänyt mitään erityistä huomiota. Olen koko ajan ajatellut, että Ukko siis on myös selkeesti laukausvarma koira ja halusin nyt vaan ottaa laukauksia Ukollekin, kun se on itse kentällä. Järjestely oli ehkä kuitenkin jälkikäteen ajateltuna huono, koska varsinaisesti ammuttiin toiselle koirakolle ja sai siinä sitten kyttäillä, että koskakohan ampuu ja ensin kesti tuhottoman kauan, että ne pääsi siihen vaiheeseen ja sitten se tulikin vähän puskista, kun Ukko jäi tuijottamaan toista koiraa kun ne lähti seuraamaan enkä ehtinyt saada Ukkoa kontaktiin, ennen kuin laukaukset tuli. Ja sitten tuli se yllätys: Ukko veti hännän koipien väliin, kävi maahan ja vilkaisi ympärilleen sen näköisenä, että haluttais pinkaista pakoon, mutta ei sitten uskaltanut. Yritin jatkaa niin kuin ei mitään olisikaan ja pyysin Ukkoa perusasentoon, mutta noin puoleen minuuttiin ei kyennyt toimimaan. Sitten toimintakyky palasi, nousi ylös ja palkkaantui lelulla.

Ukon kanssa jatkettiin vähän tokotreeniä, tehtiin seuraamista, joka oli tosi hyvää, jääviä ja muuten leikiteltiin. Sitten yhtäkkiä Tuija varoitti, että nyt ne ampuu uudelleen ja ehdin juuri vaan ottaa lelun esiin ennen toisia laukauksia. Ukko kuitenkin jatkoi nyt leikkimistä eikä mennyt toimintakyvyttömäksi, tosin ote palloon ei ollut niin tiukka kuin normaalisti, vaan Ukko korjaili otettaan. Samperin samperi. Ei nyt mennyt toi treeni ihan niin kuin olisi pitänyt ja Ukon reaktio yllätti mut täysin. Voihan olla, että tää oli vaan huono ikäkin ottaa laukauksia kentälle, en tiedä. Ehkä nyt kuitenkin pidetään taukoa ennen kuin uudestaan Ukolle ammutaan ja sitten otetaan se suosiolla leikkiin ja silleen, että tiedän aina koska ne on tulossa. Viime kesän perusteella ei Ukko kuitenkaan mikään paukkuarka voi olla, kun yksin kentän laitaan kytkettynä ei välittänyt mitään, nyt tuli vaan huonoon hetkeen/ikään..? Mutta ei Ukko kyllä niin laukausvarmakaan ole kuin Jeriko, kun Jeriko on aina ollut suurin piirtein kuuro laukauksille..

Rankka viikonloppu

Olipas touhua taas viikonlopussa! :D Anita tuli koirineen meille perjantaina päivällä, itse asiassa samaan aikaan kun mä pääsin koulusta. Käytiin siinä yhdessä Siivikkalassa moikkaamassa Veeraa ja Nemoa ja sitten sen jälkeen Hopeatielle tekemään jälkeä Jerikolle ja esineruutua. Tallasin siis jäljen samalla, kun Anita teki ruutua, vajaa 500 metrin jälki tuli, kulmia tosi paljon, ehkä 6-8..? Kepit meinas ihan unohtua eikä saksia ollut matkassa, onneksi Anitalta löytyi 3 vanhaa valmiiksi leikattua keppiä ja loput kolme otin ihan luonnon tikuista. ;)

Esineruutu oli jotakuinkin täys syvä, mutta leveydeltään ehkä 30 metriä. Esineitä viljeltiin nyt oikein olan takaa, 9 niitä taisi olla yhteensä. Mukaan ängin vielä muovisen lasten leikkiveitsin, halusin testata nousisko se. Jeriko teki ensimmäisenä ja lähetin sen tarkoituksella veitsen kohdalta ja Jeriko juoksi suoraan yli ja nosti esineen kauempaa. :D Kävin näyttämässä veitsin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko kyllä selkeästi merkkas veitsen, mutta tuli siihen tulokseen että se ei ole mitä haetaan. Ja koska tollanen ei olekaan koeohjeen mukainen esine, niin annoin olla enkä jäänyt hinkuttamaan. Pari esinettä nostatin Jerikolla vielä nopeaan tahtiin ja sitten riitti. En kyllä tälläkään esinemäärällä saanut Jerikoa huijattua löydetyn esineen tuonnissa, että bongaisi jonkun matkalta vaikka väistämättäkin tuli jonkun läheltä ohi. Ehkä se sitten vaan osaa tuoda löydetyn niin hyvin ettei ala vaihtamaan..?

Ukkokaan ei nostanut muoviveistä, mutta kolme muuta esinettä hyvällä tahdilla. Tosin Ukko lähti ensimmäisellä lähetyksellä työskentelemään ruudussa sivuttain, mistä en nyt ihan kauheesti tykännyt, kun haluaisin että heti uppoaa taakse ja kääntyy vasta kun esine tai raja tulee vastaan... Kaksi muuta lähetystä kyllä olikin parempia ja kyllä Ukko takarajalta esineen haki.

Sitten kun oli Anitankin koirat treenattu menin ajamaan Jerikon kanssa jäljen. Jana oli n. 20 metriä pitkä, jälki leikkasi janan viimeisen kolmanneksen kohdalla. Jeriko eteni janalla tosi hyvin ja määrätietoisesti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Vauhtia sitten oli ensimmäisen 100 metrin aikana vähän turhan paljon ja kulmista mentiin yli ja sitten vasta tarkisteltiin, että missä se jälki meneekään. :D Jeriko kuitenkin itse ratkaisi tilanteet enkä olisi voinutkaan mitenkään auttaa, kun oli merkinnyt ainoastaan keppien paikat enkä esim. niitä kulmia. Jerikon käytöstä lukemalla tiesin kuitenkin pysähtyä, kun oltiin menty kulmasta yli ja odotin, että Jeriko itse hakee jäljen uudelleen. Alun jälkeen Jeriko sitten rauhoittuikin ja alkoi jäljestämään vanhaan malliin tarkemmin ja rauhallisemmin, osa lopun kulmista meni aivan tikku suoraan, pariss pienempää tarkistelua. Kepeistä Jeriko taisi itse ilmaista 3, loppuihin annoin jotain apua tai johonkin jouduin kyllä käskemään takaisinkin ilmaisemaan, kun oli mennyt yli. Mutta siis vuoden ensimmäiseksi jäljeksi ihan ok. :)

Lauantaiaamuna herätyskello soi 5.30 ja seitsemän aikaan lähdettiin kohti Jämsää ja erkkaria. Yö tuli nukuttua tosi huonosti, kun Ukko touhotti vaikka Anita koirineen olikin portin takana olohuoneessa. Koko ajan piti mennä siihen portin taakse ja joko vinkua hiljaa tai paukuttaa hännällään seinää. Hohhoijaa. Ärsytti kyllä ihan todella käskeä sitä koko ajan uudestaan pois sieltä portilta, jopa niin paljon että ärsytys tuli uniin ja näin unta, että Ukko oli ihan onneton paimentamaan, huonompi kuin Jeriko ja sanoinkin unessa sitten Marikalle, ettei tää koira ole mistään kotoisin kun ei osaa paimentaakaan. :D Matti lähtikin sitten lauantaina päivällä Parkanoon ja otti kissat ja Ukon mukaan, kun ei Ukkoa olisi voinut koko päiväksi yksin kotiinkaan jättää.

Lähes koko päivän satoikin sitten vettä ja mun varustus ei ollut ihan kohdillaan sitä ajatellen. Kengät kastui, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Anitalta sain sitten kuivaa takkia lainaan, kun käyttöurosten luokan aikaan tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja oma soft shell kastui aivan läpimäräksi. Tuomarina oli siis australialainen Wayne Fleming, jonka makuun (ylläri ylläri) Jeriko ei sopinut sitten alkuunkaan. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs:

3 years old male. Would like to see more strenght, boning & substance. Correct ear placement. Dark eyes. Good scissor bite. Good front & rear angulation. Moves freely.

Tuomari taisi arvostaa kookkaampaa ja raskaampaa rakennetta kuin mitä Jerikolla on. Jerikon arvosana oli siis jälleen kerran H, ERIä tuomari jakoi kyllä muutenkin tosi niukasti.

Mikä sitten on "riittävän vahva"? Onko Jeriko sitten liian heiveröinen? Ei minun mielestäni ja ainakin meidän harrastuksia ajatellen on mielestäni parempi, ettei Jerikolla ole massaa yhtään enempää. Se on tietenkin makuasia.

Näyttelyn jälkeen oli vielä luento Jämsä hotellilla, jossa käsiteltiin selkäkuvia ja uusia Kennelliiton selkäkuvaus ohjeita. Bordercollieiden (ja australiankelpieiden) osalta käytiin läpi lähinnä välimuotoisia lanneristinikamia (LVT), joista kesäkuun alusta lähtien voi saada lausunnon myös kennelliitosta. Nikamapoikkeavuuksia ylipäätään tavataan bordercollieilla todella vähän ja silloin kun niitä on, ne on lähinnä tätä välimuotoista nikamaa. Tämä näkyy periaatteessa tavallisista lonkkakuvistakin osaavalle silmälle, mutta välttämättä ainakaan tähän mennessä kaikki eläinlääkärit eivät ole osanneet sitä sillä silmällä katsoa eikä siis ole varsinaista tilastoa kuinka paljon rodussa tätä esiintyisi.

Luentoa varten luennoitsija Anu Lappalainen (ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, radiologiaan erikoistunut, Kennelliiton JTT:n luusto- ja selkätyöryhmän jäsen (vai oliko peräti pj?)) oli hakenut kuvia kuvaamistaan bordercolleista ja äkkiseltään löytänyt n. 20 kuvaa, joista yhdessä oli välimuotoinen nikama. Muutosta lanne- ja ristinikamoissa voi olla eri tasoisia ja tietenkin vakavammat muutokset aiheuttavat useammin oireita kuin lievät muutokset. Kuitenkin voi olla myös pahoja muutoksia eikä mitään oireita.

Muutoksia pidetään perinnöllisinä, mutta niiden varsinaista periytymistapaa ei tiedetä. Esim. LVT:n lievimmästä muutoksesta (sacrumin keskiharjanteen katkos) kysyttiin, että voiko olettaa, että jos kaksi tällaista yhdistää, että tulisi sitten vakavampia muutoksia, ja vastaus oli että niin oletetaan, mutta siitä ei ole tutkimusta. Suositus kuitenkin oli, että tällaisen muutoksen omaava koira yhdistettäisiin vain terveeseen kumppaniin. Hännän muutokset taas ovat kuulemma aivan erillinen asia, eivätkä liity selkärangan nikamamuutoksiin.

Kukaan tuskin enää muistaa päivitystäni, kun Jeriko oli luustokuvattu. Jo tuolloin Ventelä totesi Jerikolla "lumbalisaation". Jerikolla on tulevan lausuntojärjestelmän mukaan LTV2-tasoinen muutos (LTV0=terve, LTV1=ristiluun harjanteen lovi, LTV2=symmetrinen välimuotoinen nikama, LVT3=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama ja LTV4=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama, lannenikamia kuusi tai kahdeksan). Jerikon ristiluusta (normaalisti kolme ristinikamaa luutunut yhteen muodostaen ristiluun), ensimmäinen nikama (S1) on jäänyt luutumatta ristiluuhun ja muodostaa ikään kuin ylimääräisen lannenikaman. Nikamassa ei kuitenkaan ole lannenikamalle tyypillisiä poikkihaarakkeita ja sinänsä nikama on täysin symmetrinen eikä vaikuta lanneselän toimintaa. Muutos on siis lievimmästä päästä, sillä luokituksen eri alaluokkiin mahtuu myös eri tasoisia muutoksia.

Moni ehkä myös tietää, että Jeriko on rotuyhdistyksen jalostusuroslistalla. Millään heppoisilla perusteilla en Jerikoa sinne laittanut, vaan edeltävästi käytiin pitkät keskustelut läpi Anun sekä jalostustoimikunnan edustajan kanssa (joista ilmeisesti ajatus luentoon lähtikin), että miten tuohon pitäisi suhtautua. Itse ajattelin jo lähtökohtaisesti, että jos Jerikoa jalostukseen käytettäisiin, niin nartulla ei saisi olla samanlaista muutosta eikä ainakaan lähisuvussa sellaista tiedossa ja sillä linjalla oli myös alan asiantuntija. Lisäksi Anu sanoi, että koska virallisia selkälausuntoja ei ole tähän mennessä annettu bc:lle, ei voida tietää kuinka yleisiä kyseiset muutokset ovat eikä sen perusteella pitäisi vielä alkaa sulkemaan sokkona koiria pois jalostuksesta. Toki siis järkeä pitää käyttää ja olla yhdistämättä kahta yksilöä joilla muutoksia selässään on. Kuitenkin Jerikolla on mielestäni sen verran muuten hyviä ominaisuuksia ja jalostuspotentiaalia, että siellä se nyt on listalla.

Lisään vielä, että kellään Jerikon sukulaisilla sukulinjaa ylöspäin mennessä ei ole tiedossa tällaista muutosta, ei myöskään Jerikon sisaruksilla tai puolisisaruksilla. Saksanpaimenkoirilla kyseistä vikaa on tutkittu enemmän ja niillä peritymisasteeksi on arvioitu n. 30%. Geenien lisäksi näihin muutoksiin vaikuttaa siis myös moni muu asia ja on täysin mahdollista, että Jerikon selän muutos on myös täysin sattumaa. Toisaalta Jerikon soopelin värinkään alkuperästä ei ole tietoa, mutta siellä se on sukulinjoissa peittyvästi periytynyt, ei voi siis varmaksi sanoa sitäkään etteikö tämän nikaman kanssa olisi sama tilanne. Välimuotoisista nikamista on ollut Anu Lappalaisen kirjoittamia artikkeleita nyt vuonna 2013 kahdessa eri lehdessä.

Luennolla sivuttiin vielä muita rotuja, joilla selkämuutoksia on enemmän ja näytettiin aika järkyttävä esimerkki. Kaksi selkärangan kuvaa, toisessa jokainen nikama epämuodostunut ja selkärangan nikamien linja aivan notko, mutta tätä kompensoimaan oli selkänikamien okahaarakkeet kasvaneet niin pitkiksi, että ulkoisesti selkä näytti suoralta. Toisessa kuvassa terve selkäranka, jossa yksi kiilanikama. Sitten kuvat kahdesta bostoninterrieri uroksesta: toinen vankkarakenteisempi, lyhytkuonoisempi, -kaulaisempi ja -runkoisempi, toinen pidempi vähän joka suhteessa kuonoa myöten, sekä hintelämpi. Arvaatte varmaan kumpi kuva oli kumman? Yllättääkö sitten se, että tämä ensimmäisenä mainittu uros oli monen maan muotovalio ja sillä oli runsaasti jälkeläisiä, ja toinen oli saanut näyttelystä EH:n eikä sillä ollut jälkeläisiä? Juu-u... Ehkä kasvattajien (ja myös näyttelyruomareiden) pitäisi tosiaan hieman miettiä näitä asioita...

Päivitys on jo megapitkä, mutta sen verran vielä palaan arkielämään, että tänään käytiin tottistelemassa/tokoilemassa Tuijan ja Anitan kanssa, tai oikeastaan Anita oli vaan ottamassa kuvia ja aivan törkeen hyviä kuvia tulikin! Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan lisää kuvia. :)

Kukkuu, sanoo Jeriko pk-esteen harjalta. :D

Jerikolle tein siis pk-treeniä: tasamaanoudon, harjoitusesteellä hyppynoudon (joka meni ihan ok, vähän koski kyllä esteeseen) sekä A:n. Lisäksi seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Luoksetulo olisi saanut olla nopeampi, mutta ihan jees siihen nähden, että nää on vuoden ensimmäisiä tottistreenejä. :) Taukoja Jeriko piti pari, kjoska oli kyllä niin kuuma, että ihan meinas puhti loppua. Lopuksi Jeriko teki vielä merkkitreeniä: kentällä oli ruutu ja sitten kolme merkkiä joiden taakse laitoin kosketusalustat ja käskyttelin milloin millekin merkille ja sitten pari kertaa ruutuunkin. Tosi hienosti Jeriko teki merkit mun rintamasuunnan mukaan ja ruutuunkin meni hienosti myös merkiltä, joka oli vinolla linjalla. Tosi kiva treeni! :)