Paimennustreeniä

Tänään oltiin Mahnalassa taas Vellun ja Theban kanssa paimentamassa. Harjoittelin kaaria, erityisesti oikean puoleista kaarta, jonkin verran ajoa, lampaan ja aidan väliin menemistä (vaikka nämä lampaat kyllä väistävätkin aika liukkaasti) ja kertaalleen tehtiin jakokin. Hakukaarella kiinnitin huomiota loppuosan pyöreyden lisäksi siihen, että Jeriko hidastaisi sopivasti sinne eikä juoksis vaan täyttä päätä tasapainoon ja siitä läpi ja kohti jos en käske maahan. Kaari vasemmalle olikin nyt suorastaan täydellinen, enpä oikein keksi mitään valittamista. Tosi hyvällä draivilla lähtee kummallekin kaarella ja hyvänmuotoisena tekee alun, mutta erityisesti vasemmalla kaarella myös kaaren loppuosa on tosi hyvän mallinen ja tarpeeksi etäällä lampaista, ja Jeriko jopa hidastaa itse ja käy maahan vaikken käskyttäisikään. Oikea kaari oli myös nyt alkuosaltaan tosi hyvä ja aivan loppua lukuunottamatta myös, mutta vielä vähän haluan sitä hioa paremmaksi. Oli se jo nyt tosi hyvä, ja kun vaadin loppuosalta tiettyä muotoa ja hidastamista, niin treenin aikana Jeriko alkoikin tekemään senkin haluamallani tavalla. Kuitenkin olin puolessa välissä auttamassa, jotta näen miten Jeriko lopun tekee (muuten ei puiden takaa näkisikään, kun tehtiin melkein koko aitauksen pituista hakua, n. 50 metriä). Vasemman kaaren Jeriko teki niin luotettavasti mun vaatimusten tasolla, että pystyi hyvin lähettää metsikköönkin hakemaan ja puiden välistä tihrustamalla näin, että hienosti meni. :) Hyvä treeni! :)

Lisäys: Jeriko on muuten hassu. Odotetaan aina vuoroamme aitauksen sisällä, joten Theba ja Vellu siis myös aitauksessa kun me treenataan. Treenin aikana Jeriko saattaa juosta kaarella aivan täysiä läheltä Theban ohi noteeraamatta koko tyttöä. Vellu sanoi, että kerran näytti siltä että juoksee päin, mutta oli kuitenkin mennyt ohi. Mutta kun sanon "riittää", niin Jeriko juoksee häntä hulmuten liehittelemään Thebaa (ja Vellua), aivan kuin sanoen "Näitkö kuinka taitava mä olin? Näitkö kuinka hienosti meni?" :D Hassu kuinka täysillä se on hommissa ja sitten kun hommat loppuu niin täysin vapaalla ja niin ylpeä itsestään. Paimennuksen yksi hienoimpia puolia kyllä onkin se, kuinka iloinen ja tyytyväinen itseensä Jeriko itse tuntuu olevan. :)

Operaatio "hiljaisuus" ja muita treenailuja

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Jerikohan on bordercollieksi jopa melko hiljainen. Mutta siitä huolimatta se pienikin vinkuna mitä siitä lähtee, on alkanut siinä määrin ärsyttää, että päätin että se loppuu nyt. Ovella ei siis enää vinguta eikä ulos pääse jos pitää mitään ääntä. Sen puoleen mitään tehtävää tehtäessä vaikka oltais vaan ulkona lenkillä ei vinguta eikä haukuta. Toi ovella vinkuminen ennen ulos lähtemistä on kyllä varmasti vaikeasti kitkettävissä kun sellaisen tavan on päässyt oppimaan. Mutta uskon, että kun tähän ääntelyyn nyt puututaan niin lopulta tajuaa ja sitten se vähenee ja toivon mukaan loppuu kokonaan. Enhän toisaalta voisi mitenkään vaatia Jerikoa olemaan hiljaa seuraamisessa, jos kaikissa muissa kierroksia nostattavissa tilanteissa saa pitää älömölöä.. Eli siis nyt saapuu hiljaisuus. ;)

Nyt ollaan siis aluksi puututtu vinkumiseen ovella ja liitetty siihen virhevihje "oijoi", jota nyt olen alkanut käyttämään myös treenatessa. Tällä pyrin siis siihen, ettei käsitä, että kiellän itse liikkeestä, vaan nimenomaan siitä ääntelystä, siksi ääntelylle ihan oma kieltonsa. Olen siis harjoitellut Jerikon kanssa ulkona puiden kiertoja, missä Jeriko yleensä haukkuu, ja alkoihan se hienosti tekemään hiljaakin. Samoin jalkojen välistä pujottelu on aina ollut hyvin paljon kierroksia nostattavaa, mutta sekin onnistuu nyt hiljaa vaikka tekeekin tiukkaa. Seuraamista olen myös pyytänyt kepin kanssa, kun Jeriko on oikein kierroksilla ja keppi kainaloon, kyllä meinaa ääntä tulla, mutta koko ajan vähemmän. Tässäkin ajattelin, että täytyyhän mun nyt opettaa sille kunnolla, että korkeillakin kierroksilla pitää olla hiljaa, koska kokeessa Jerikolla aina on kierrokset katossa. :D Ei siitä paljon lohtua ole, jos Jeriko osaa olla hiljaa normitreeneissä perusvireellä, jos sitten korkeessa vireessä pakka leviää.
Mutta siis tällä jatketaan niin varmasti tulee hyvää jälkeä ja Jeriko oppii paremmin patoamaan. :)

Nyt ei juuri olla tokoiltu, perjantaina viimeksi, mutta sitten kyllä joulu rauhoitettiin treenailuilta. Perjantain treenistä lyhyesti sanottuna seuraaminen tosi hienoa, askelsiirtymät hyviä, kaukkarit hyvät. Vaikka edelleen välillä saattoi seiso-maahan vaihdossa jompi kumpi jalka liikkua ehkä pari senttiä, mutta kun en näe samaan aikaan toista jalkaa niin en voi varmasti sanoa, että oikaiseeko vaan lantiota jos on ollut vino, perstuntuma sanoisi, että oikaisee vaan lantiota eikä toinen jalka välttämättä liiku ollenkaan..
Ruutua tehtiin myös, hyviä ja vähän vähemmän hyviä lähetyksiä tuli, mutta kuitenkin siinä määrin, että kokeessa saisin liikkeen kyllä onnistumaan kun vaan käskyttäisin maahan enkä odottaisi, että Jeriko itse hakee keskelle. Metallikapulan pitoa seuraamisesssa otettiin myös, tosi hyvä oli kyllä. :) Niin ja hyppynoutoa penkin yli, bueno. :)
Ei ole enää pitkä aika kokeeseen, joten tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä aika vetää liikkeet kokeenomaisesti läpi ja sitten jatkaa taas yksityiskohtien treenaamista. Katsotaan jos vaikka torstaina pääsis treenailemaan niin, että joku liikkurois..

Tänään meni Päivin agilitytreenit tosi hyvin. Ensin mentiin koko rata läpi ja yksi rima vain tippui, vaikka sainkin ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen ja tuntui että olin koko ajan hieman jäljessä. Mutta rata läpi! :) Sitten hiottiin vähän yksityiskohtia, valssilla tiukkaan kääntymistä, putkelle irtoamista kun itse juoksen sivulle putken suuntaan, keppien lähdön hakemista kun persjätän juuri ennen keppejä ja kepit tiukassa kulmassa, kepeillä leijeröintiä.. Hienosti alkoi kyllä kaikki sujumaan, ei nyt ensimmäisellä toistolla, mutta kuitenkin. :) Jeriko itse asiassa kääntyy tosi hyvin ja ihan melkein kuiskatulla "tässä" komennolla juuri ennen hyppyä, kun vaan ajoittaa sen oikein. Eli tähän siis pitää kiinnittää huomiota. Rata meni kuitenkin tosiaan hyvin ja mun itsetuntoni agilityohjaajana sai taas vähän tuulta siipiensä alle. ;)

Lisäys: Ai niin, joulun kunniaksi kameran toinen objektiivi meni rikki (tarkennus ei toimi). Piti kuvailla Jerikon temppuja, mutta sisällä hieman haastavaa pitkällä 55-250 mm objektiivilla kun kohteet tuppaa olemaan vähän liian lähellä.. 

Hauskaa Joulua ja onnea vuodelle 2012! :)

Toivottavat: Lulu, Lalli ja Jeriko sekä isäntäväki ;)

Paimennusta, tokoa ja esineruutua

Sain sovittua, että lähdin töistä tänään ajoissa ja päästiin sitten valoisaan aikaan vielä paimentamaan. Jeriko oli tänään kyllä tosi hyvä, heti eka kaari todella hyvä! :) Sitten vaan hiottiin asioita vielä paremmiksi, tehtiin pitkiä hakukaaria ja jonkin verran ajoa, ja erityisesti keskityin Jerikon ilmeeseen. Halusin hakea parempaa tempoa, niinpä harjoiteltiin ajossa nimenomaan maasta nousemista oikealla ilmeellä (rauhallisesti kyyryssä) ja ajamista rauhalliseen tahtiin, jos Jeriko meni mielestäni liian lujaa niin maahan. Poispäinajossa tämä onkin helppo toteuttaa ja menee mun mielestä paremmin kuin peruskuljetus, missä Jeriko meinaa ajaa lampaat musta ohi. Sitten hain myös hakukaarelle hidastamista kaaren loppuun, ja lopulta alkoikin hidastamaan. Maahan-käskyllä tietty saan Jerikon pysähtymään, mutta toivoisin, että se myös itse tajuaisi paremmin pitää sopivaa tempoa. Mutta siis onnistuneet ja kivat treenit. Jeriko ei edes juurikaan inissyt odottaessa, kaksi kertaa laitoin sen aitauksesta pihalle hiljaisen ininän vuoksi, mutta sitten oli hiljaa. :)

Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)

Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D

Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)

Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..

Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)