Löytyihän sitä motivaatiota taas vaihteeksi

Ollaan ruokittu Jerikoa tässä pari päivää vähän vähemmän enkä ole ottanut sen kanssa mitään tokotreeniä moneen päivään. Parina päivänä sen sijaan harjoittelin kissojen kanssa vanhoja temppuja samalla kun käskin Jerikon makaamaan paikoillaan. Eihän se siellä koko aikaa aina meinannut pysyä, mutta hyvä harjoitus silti kun nostatti Jerikon kierroksia ja halua treenata. Enkä silti ottanut siihen perään mitään treeniä.

Nälässä pitäminen ja treenitauko on kannattanut, tänään Jerikolta löytyikin sitten jo hyvin intoa harjoitella, innostui jo kun kasasin tavaroita ja kentälläkin pysyi hyvin lähellä ja oli selvästi kiinnostuneempi kuin monesti aikaisemmin. Otettiin sitten lyhyet harjoitukset luoksetuloa ja perusasentoon siirtymistä, ja PALJON leikkiä. Edelleen on keskittymiskyky tosi lyhyt, mutta lopetin kuitenkin sen verran nopeasti että ehti saada onnistuneet ja hauskat toistot ennen kuin Jerikon kiinnostus lopullisesti lopahti. Ja sitten vaan leikittiin Jerikon lempileluilla. Taidan alkaa pantata varsinkin vinkuvaa siiliä joka on ehdoton suosikki, ja vedän sen esille ainoastaan treenikentillä. ;)









Treeni meni tosiaan kyllä hyvin, yhtä hyviä suorituksia antoi kuin kotona sisälläkin; luoksetulon asento suora ja hyvin tiivis, perusasento useimmiten juuri hyvä (sitäkin voisi kyllä vielä harjoitella että oikea asento tulee varmasti joka kerralla). Olen siis erittäin tyytyväinen.





Jatkossa täytyy siis vaan muistaa harjoitella oikeasti vähemmän, pitää useamman päivän taukoja välissä ja sitten vaan lyhyitä hauskoja treenejä niin kauan kuin tätä murrosikää jatkuu. Ja varmasti vaikuttaa sekin kun samaan aikaan oman hormonimyllerryksen kanssa ulkona on koko ajan juoksuisten narttujen hajuja, meneehän pieni kova pää sekaisin vähemmästäkin! ;)



Toistaiseksi ei olla päästetty eikä päästetä Jerikoa ulkona vapaaksi, vapautta simuloi fleksissä kulkeminen. Luoksetuloon ei voi tällä hetkellä millään tavalla luottaa, pikemminkin siihen voi luottaa että se ei toimi jos tulee koira vastaan, niinpä on parempi estää väärä toiminta ja harjoitella luoksetuloa koirien läheisyydessä flexin antamissa rajoissa. Katsotaan miten tämä edistyy ja toivotaan että luoksetulo taas tuosta paranee.

Huonoa jäljestystä

Mietin tänään aamupäivällä että pitäisikö sitä lähteä jälkeä taas tekemään, ja Tuija sitten sattui olemaan samoissa ajatuksissa ja laittoi viestiä, ja me lähdettiin Annalaan tekemään peltojälkeä. Vähän säheltäen lähdin liikkeelle kun unohtui valjaat, jälkiliina ja vesipullo kotiin, mutta pelto oli ihanteellinen: sänkipelto josta heinä oli oikeasti lyhyeksi niitetty eikä siis ollut kasvillisuutta minkä läpi pitäisi oikein kahlata. Vaikutti ainakin omaan silmään oikein ihanteelliselta ja helpolta jäljestysalustalta. Tallasin Jerikolle noin 100 metrin jäljen, johon loiva kaarros oikealle sekä vasemmalla. Makkaroita/froloceja kylvin aluksi joka askeleelle, välillä sitten joka toiselle ja väliin pieni pätkä jossa ei ollut ollenkaan. Jälki vanheni aika lailla puoli tuntia.

Välissä käytiin pienellä kävelyllä metsässä ja koirat sai juosta. Otin tämän sitten harjoittelun kannalta ja kutsuin Jerikoa aina välillä luokse ja vapautin uudestaan leikkimään, se meni ihan mukavasti.

Jäljelle Jeriko sai lainaan Ronjan valjaat jotka olikin ihan sopivat, ja pidemmän hihnan. Aluksi herkkuruudulla vire laski taas mukavasti, mutta Jeriko ei tuntunut malttavan yhtään jäädä napsimaan herkkuja vaan meinasi lähteä omia aikojaan jatkamaan. Jäljelle lähtö oli melko rauhallinen ja ihan hyvän oloinen, kolmiosta Jeriko söi muutamat herkut ja jatkoi eteenpäin, mutta sitten katosi jäljestys ihan kokonaan. Jeriko nosti päänsä ylös ja seurasi jälkeä miten sattuu, kauhealla vauhdilla olisi vain mennyt eteenpäin ja koko ajan meinasi lähteä jäljestä sivuun. Yhtäkään makkaraa/frolicia ei jäljeltä nostanut, haahuili vaan eteenpäin. Kun pysähdyin Jerikokin jäi vaan istumaan ja katselemaan maisemia. Yritettiin sitten helpottaa ja Tuija toi loppupalkan lähemmäksi, mutta kun ei sitä jäljestystä edelleenkään tullut niin jätin vaan kesken ettei Jeriko saa mitään palkkaa tuollaisesta työskentelystä. Täytyy ensi viikolla kokeilla niin että jättää Jerikolta pari edellistä ruokaa väliin että olisi oikein kunnolla nälkäinen, ja jos ei sittenkään kiinnosta niin taitaa jäädä meidän jälkiharrastus siihen, en jaksa hakata päätäni seinään jos Jerikoa ei edes kiinnosta koko laji.

Helkkarin taantumiset

Aaargh, nyt kyllä taas ottaa niin hitosti päähän! Ollaan tässä harjoiteltu luoksetulon edessä istumisesta perusasentoon siirtymistä. Tänään otin pari harjoitusta sisällä ja meni hienosti, mietin että alkaa olemaan aika valmis suoritus etäisyyden lisäämiseen. Sitten lenkin lomassa ajattelin ottaa pari harjoitusta koulun kentällä, mutta eipä sitten otettu kun Jeriko ei tahtonut tehdä yhtään mitään. Kävi vaan maahan kun kutsuin, ja silloinkin kun tuli luokse tuli vähän huonoon asentoon tai erkaantui asennosta heti katselemaan ympärilleen. Tai sitten vaan katseli koulun pihaan ja meinasi lähteä mopoauton perään. Kai näihin pitäisi jo olla tottunut mutta tosi turhauttavaa. Simppeli liike jonka Jeriko osasi jo hyvin, mutta nyt ei suostu sitten sitäkään tekemään.

Eniten hiusten repimistä tässä kuitenkin aiheuttaa se että toi luoksetulo on nyt niin taantunut että huh huh.. Normitilanteessa ilman häiriöitä tulee kyllä edelleen luokse ihan hyvin, mutta nyt on alkanut karkailemaan koirien ja toisinaan myös ihmisten luokse! Iloiset kutsut kaikuu aivan kuuroille korville, eikä auta karjaistut kiellotkaan. Olen sen sitten hakenut oikein tiukasti pois sieltä ja palauttanut sinne mistä lähdettiin, mutta ei tohon kovaan kalloon tunnu mikään painuvan. Tänään kyllä paloi niin hihat ton kanssa että jopa Jerikolta sai jotain liennyttäviä signaaleja, mutta ei se kyllä mieltä mitenkään paranna ja seuraavalla kerralla karkaisi varmaan ihan yhtä lailla. Ei kai tässä auta muu kuin pitää koira sitten vaan kytkettynä, en tiedä oppiiko se koskaan pois tosta kun nyt on niin innostunut karkailusta. Vaikea sitä on opettaakaan kun luoksetulo on muuten varma, mutta ei vaan jos tulee koira. Miten loihtia itselleen tilanne jossa Jeriko vähän niin kuin huomaa että vastaan tulisi koira mutta ärsyke olisi kuitenkin normaalia lievempi?? Siinäkö meni meidän haaveet mistään kisaamisesta tai muiden koirien kanssa harjoittelustakaan kun tota ei saa millään kuriin?? :(

Treenihullu ei treenaamista lopeta

Enpä sitten mihinkään kuukauden taukoon pystynyt treenaamisessa, itse asiassa meni ehkä 5 minuuttia edellisen tekstin julkaisusta kun taas jo harjoittelin luoksetulon eteen istumisen paikkaa. :D Seuraavana päivänä mentiin treenaamaan vielä Sannan ja Idan kanssa. Idaa en ollutkaan nähnyt sitten lukioaikojen, enkä siis myöskään hänen kahta nöffiään. Sannan koirat suhtautuu näihin mustiin jättiläisiin aika varauksella, mutta kun Jerikon päästi lopuksi leikkimään niin ei tuottanut mitään ongelmaa, Jeriko on niin ihanan reipas! :) Aluksi vähän jännitti, mutta sitten lähti juoksuttamaan isompiaan ja näki kuinka nautti juoksemisesta. Eikä edes se että pari kertaa jyrättiin hätkähdyttänyt yhtään. Itse treenikin meni ihan ok, sitä luoksetulon paikkaa otin ja seuraamista. Seuraaminen ihan ok, mutta ei ollenkaan niin hyvä kuin nuorempana.

Tortaina treenattiin Tuijan kanssa. Tuijalla oli toko-este mukana, ja otettiin Jerikon kanssa ensimmäiset harjoitukset hyppyä. Mukavasti meni. Sitten toimittiin Ronjalle paikkamakuun häiriönä, otettiin seuraamista (meni taas ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen hyvin) ja kaukokäskyjä. Kaukokäskyt Jeriko on sisäistänyt tosi hyvin, ei yritä yhtään hinautua mua kohti ja tekee liikkeet tyylipuhtaasti.
Anita soitteli treenien aikana ja uudestaan niiden jälkeen, ja hyvä että soittikin, huomautti tosta meidän takajäljen ajamisesta. En mitenkään tarkoituksella sitä ajanut, mutta kun keräsin merkkejä annoin Jerikon käydä jälkeä läpi sen kummemmin ajattelematta! Mutta hyvä että tuli tässä vaiheessa selväksi, ennen kuin Jeriko oikein tottuisi tekemään takajälkeä!

Tänään olin aamulla katsomassa ryhmänäyttelyä Tampereen vinttikoiraradalla. Ronja oli juniori-kehässä. Ja hienostihan se meni, Ronja sai sertin ja oli VSP. Siinä katsellessa jäi vähän harmittamaan että se ilmoittautuminen pääsi menemään multa ohi, mietitytti miten Jeriko olisi nyt pärjännyt. Siitä on nyt ainakin tullut enemmän aikuisen näköinen ja turkki on aika hieno, mun mielestä ainakin. :) Tuija sitten ehdotti että lähdettäisiin Seinäjoelle KV-näyttelyyn heidän matkassaan, ja niin taidetaan tehdä. Aika jännä paikka kun on hallinäyttely ja vielä KV, mutta kokeillaan. :) Nyt sitten vaan paljon canicross-lenkkejä alle ja kunnon harjoittelua kehäjuoksusta ja seisomisesta.

Seuraamisen olen ajatellut jättää toistaiseksi treenivalikoimasta kun ei se treeneissä oikein suju toivottavalla innokkuudella. Sen sijaan normaalien lenkkien päätteeksi kotia lähestyessä Jeriko alkaa tosi paljon tarjoamaan kontaktia ja seuraamista, ja olen käyttänyt niitä hetkiä hyödyksi ja ottanut pieniä seuraamispätkiä jotka on mennyt jo paljon paremmin. Vähän kyllä liian lähellä taitaa Jeriko jo seurata.. Täytyy kiinnittää siihen vähän huomiota..

Luoksetulon paikka on tullut hienosti kuntoon, lamppu syttyi Jerikon päässä ja osaa nyt tosi hienosti korjata asentoaan jos menee huonosti, pääasiassa tulee kyllä suoraan asentoon heti kerrasta. Vaikka pyytäisin sen eteen suoraan sivulta! :) Siis todella hyvin on nyt tajunnut mikä on homman nimi. Asento on kyllä tosi hieno vaikka itse sanonkin, oikein oppikirja mallinen: istu suoraan ja tiiviisti, katse suoraan silmiin ja leuka tiiviisti reisien päällä. Pikku hiljaa voi alkaa sitä etäisyyttäkin sitten ottamaan ja nopeutta. Ja tästä on tullut ehkä Jerikon uusi lempiliike, ainakin tarjosi sitä tänään perusasennon sijaan vaikka perusasento on ollut edellinen lemppari!
Pysähtymistä ollaan myös hiottu, siihen ei olla vielä noin varmaa tasoa saatu, mutta harjoitus jatkuu. Tänään otin niin että heitin pallon naksun jälkeen taakse palkaksi, enpä kyllä huomannut että olisi tullut eroa suoritukseen, ehkä jopa hämääntyi tästä..